Mikä avuksi tyhjään ja masentuneeseen oloon?

Nostan.

-ap

Jos olet yksinäinen niin etsi ystäviä esim. netistä.

Lopettaa AV:n lukeminen.

En osaa auttaa, itsellä sama fiilis. Luulen, että itseäni auttaisi jos löytäsin ystäviä niin ei olisi niin yksinäinen olo koko ajan ja saisin itsetuntoa vähän nostettua. Olen yrittänyt lainata kirjastosta kaikenmaailman self-help kirjoja, mutta ei niistä ole ollut apua.

Lopeta netissä roikkuminen. Käy ulkona vaikka luontopolulla kävelemässä. Juo kuppi kahvia kahvilassa. Älä käytä mitään päihteitä.

Mulla auttaa oman koirani seura (ainoa ystäväni), liikkuminen ulkona silloin kun Suomen sää sen sallii, alkoholi, kannabis ja leipominen. Jostain syystä joku taikinan vaivaaminen saa ajatukset edes hetkeksi muualle. Lisäksi kuuntelen paljon musiikkia. Siinäpä ne.

Sama ongelma täällä, sama ikä. Tyhjä, surullinen ja yksinäinen olo. Ystäviä on vaikea löytää eikä synny muuta kuin pinnallisia tuttavuuksia. Oon jäänyt elämässä jo niin paljosta paitsi ettei tiedä voiko mitään enää korjata. Aineellisesti asiat on hyvin: käyn töissä ja on lämmin koti, ruokaa. Mut riittääkö se? Vapaa-aika kuluu yksin. Jostain joskus haaveilin, en muista enää mistä. Lähinnä toivoisi kuulumista elämään ja ihmisten pariin. Ystäviä, kumppania, perhettä. Ihan mahdottomia saada.

Juo viinaa.

Yrittäkää etsiä joku asia mistä olette uteliaan kiinnostuneita ja perehtykää siihen.

Myös heikommassa asemassa olevien auttaminen helpottaa.

Meidät on tarkoitettu yhteyteen ja avuksi toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä, sama ikä. Tyhjä, surullinen ja yksinäinen olo. Ystäviä on vaikea löytää eikä synny muuta kuin pinnallisia tuttavuuksia. Oon jäänyt elämässä jo niin paljosta paitsi ettei tiedä voiko mitään enää korjata. Aineellisesti asiat on hyvin: käyn töissä ja on lämmin koti, ruokaa. Mut riittääkö se? Vapaa-aika kuluu yksin. Jostain joskus haaveilin, en muista enää mistä. Lähinnä toivoisi kuulumista elämään ja ihmisten pariin. Ystäviä, kumppania, perhettä. Ihan mahdottomia saada.

Jatkan vielä että musta on todella pelottavaa että näin voi syrjäytyä lähes kaikesta, jos saan työssäkäyvänä puhua itsestäni syrjäytyneenä. Että miten voi jäädä kaikkien verkostojen ulkopuolelle ilman omia ihmisiä, omaa laumaa, omaa yhteisöä. Että kukaan ei kaipaa eikä tarvitse eikä ketään kiinnosta eikä itse saa antaa muille mitään. Tunnen meneväni ihmisenä ihan hukkaan ja alkanut myös epäillä ettei mulla olekaan mitään antaa, mitään kiinnostavaa kenellekään. Ehkä vaan olen turha? Olen pelkkä työntekijä ja veronmaksaja. 

Elämä on joskus tosi outoa. En tiedä, miten siihen saisi lisää iloa. Itsellä menee tällä hetkellä vähän huonommin, mutta usein tosiaan vaikka menisi ihan hyvinkin, elämä tuntuu aika mitäänsanomattomalta. Ehkä joku kansalaisopiston kurssi, jossa voisi tavata ihmisiä? Ja jos vaan on jotain juttuja mistä tykkäät, niin voisitko tehdä niitä enemmän tai useammin?

Kyllä se siitä paranee. Kävin nousin 5 vuotta kestäneestä masennuksesta. Nykyään elämä on kivaa vaikka olen yksin.

Attitude of graditude.

Tunne ja hyväksy. Sisäisen tyhjyyden voi tuntea tilaksi rakkaudelle. Täytyy olla tyhjää, että voi olla yhtään mitään muutakaan, jotka sitten ilmenee tässä tyhjyydessä. Tyhjyys voi siis olla universaalia kaikkiallista rakkautta tai jopa jumalaksi yhdistetty asia, joka antaa kaiken tämän tapahtua

Teet mitä tahansa muuta kuin istut paikallaan ja mietit asia. Takuulla masentaa. Se on tätä maaliskuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä, sama ikä. Tyhjä, surullinen ja yksinäinen olo. Ystäviä on vaikea löytää eikä synny muuta kuin pinnallisia tuttavuuksia. Oon jäänyt elämässä jo niin paljosta paitsi ettei tiedä voiko mitään enää korjata. Aineellisesti asiat on hyvin: käyn töissä ja on lämmin koti, ruokaa. Mut riittääkö se? Vapaa-aika kuluu yksin. Jostain joskus haaveilin, en muista enää mistä. Lähinnä toivoisi kuulumista elämään ja ihmisten pariin. Ystäviä, kumppania, perhettä. Ihan mahdottomia saada.

Jatkan vielä että musta on todella pelottavaa että näin voi syrjäytyä lähes kaikesta, jos saan työssäkäyvänä puhua itsestäni syrjäytyneenä. Että miten voi jäädä kaikkien verkostojen ulkopuolelle ilman omia ihmisiä, omaa laumaa, omaa yhteisöä. Että kukaan ei kaipaa eikä tarvitse eikä ketään kiinnosta eikä itse saa antaa muille mitään. Tunnen meneväni ihmisenä ihan hukkaan ja alkanut myös epäillä ettei mulla olekaan mitään antaa, mitään kiinnostavaa kenellekään. Ehkä vaan olen turha? Olen pelkkä työntekijä ja veronmaksaja. 

Meillä on senverran ankeita vuosia ollut niin paljon, että moni on hyväksynyt elämän tarkoitukseksi sen raamien haalimisen. Asunto, työ, ruoka. Sitten vain unohtuu, että vaikka lopettaisit kaiken muun paitsi hengittämisen, niin pakkohan sinun on jossain muodossa ne saada, ellet sitten onnistu mätänemään kämppääsi. 

En olisi lapsena osannut ajatella, että minut voidaan niin nöyryyttää, että nuo tuntuvat mahtisaavutuksilta. Mutta eiväthän ne ole. Elämän sisällön pitäisi tulla ihan muista asioista, jotta voisi sitä elämäksi edes kunnolla sanoa. 

Ihan ensiksi päihteet pois. Alkoholi on myrkky, joka laittaa aivojen kemiat sekaisin. Eli juurikin alakuloa, ahdistusta ym. kurjia tuntemuksia.

Itsekin olen yksinäinen yksineläjä ja kärsin välillä suuresti tyhjyyden ja alakulon tunteesta. Onneksi on työ josta pidän. Se on elämäni punainen lanka. Yksi mikä minulla auttoi huonoon henkiseen oloon, oli somen jättäminen. Tuntui kuin kaikilla muilla olisi ollut niin paljon ihanampi elämä. Vaikka ymmärrän, että suurimman osan elämä ei oikeasti ole sitä mitä näyttävät, niin silti se sai olon kurjaksi.

Joku ehdotti työväenopiston kursseja. Tuo on yksi hyvä keino saada kontaktia ihmisiin, vaikka sieltä ei ystäviä löytyisikään. Ja kannattaa valita sellaisia kursseja joissa todennäköisesti on välillä pari- ja/tai ryhmätyöskentelyä. Esimerkiksi kielikurssit on tällaisia. Myös kurssit joissa keskustellaan yhdessä, kuten sellaiset ns. henkiset kurssit, kuten itsetuntokurssit ym. Liikuntakurssit ovat huonoin keino saada kontaktia muihin. Nuo on sellaisia, että kaikki kiireessä vaihtavat vaatteensa, tunti pompitaan jossain salissa ja siitä taas nopea vaatteiden vaihto ja kotiin. Toki siitä saa muuten ehkä hyvää oloa.

Ehdotan raakaa sadomasokistista seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi päihteet pois. Alkoholi on myrkky, joka laittaa aivojen kemiat sekaisin. Eli juurikin alakuloa, ahdistusta ym. kurjia tuntemuksia.

Itsekin olen yksinäinen yksineläjä ja kärsin välillä suuresti tyhjyyden ja alakulon tunteesta. Onneksi on työ josta pidän. Se on elämäni punainen lanka. Yksi mikä minulla auttoi huonoon henkiseen oloon, oli somen jättäminen. Tuntui kuin kaikilla muilla olisi ollut niin paljon ihanampi elämä. Vaikka ymmärrän, että suurimman osan elämä ei oikeasti ole sitä mitä näyttävät, niin silti se sai olon kurjaksi.

Joku ehdotti työväenopiston kursseja. Tuo on yksi hyvä keino saada kontaktia ihmisiin, vaikka sieltä ei ystäviä löytyisikään. Ja kannattaa valita sellaisia kursseja joissa todennäköisesti on välillä pari- ja/tai ryhmätyöskentelyä. Esimerkiksi kielikurssit on tällaisia. Myös kurssit joissa keskustellaan yhdessä, kuten sellaiset ns. henkiset kurssit, kuten itsetuntokurssit ym. Liikuntakurssit ovat huonoin keino saada kontaktia muihin. Nuo on sellaisia, että kaikki kiireessä vaihtavat vaatteensa, tunti pompitaan jossain salissa ja siitä taas nopea vaatteiden vaihto ja kotiin. Toki siitä saa muuten ehkä hyvää oloa.

Miksi aina oletetaan että kaikki ankeudessaan läträävät alkoholilla?

Minulla yksinäisyys on enemmän laadullinen kohtaanto-ongelma eli en pääse jakamaan innostunutta ja ilosta minääni, sitä leikkivää sisäistä lastani, kenenkään kanssa.