Mikä avuksi tyhjään ja masentuneeseen oloon?

Tutustu henkisen kehityksen ideaan.

Etsi jotain mitä rakastaa. Sisältä puuttuu rakkaus, jos on tyhjä tunne. Sen ei tarvitse olla ihminen. Se voi olla myös harrastus, eläin,Jumala/Jeesus...

Rakkauden tunne on iloa. Se on kaikista voimallisin tunne, ilman sitä ihminen kuihtuu.

Ihminen masentuu myös siitä, jos ei hyväksy itseään. Ajattelee itsestään tai toisista negatiivisesti. Rakkaus ja positiivisuus ovat ihmisen polttoaineita. Niitä ei kannata säästellä.

Vierailija kirjoitti:

Etsi jotain mitä rakastaa. Sisältä puuttuu rakkaus, jos on tyhjä tunne. Sen ei tarvitse olla ihminen. Se voi olla myös harrastus, eläin,Jumala/Jeesus...

Rakkauden tunne on iloa. Se on kaikista voimallisin tunne, ilman sitä ihminen kuihtuu.

Ihminen masentuu myös siitä, jos ei hyväksy itseään. Ajattelee itsestään tai toisista negatiivisesti. Rakkaus ja positiivisuus ovat ihmisen polttoaineita. Niitä ei kannata säästellä.

Pitääkö teidän jeesustelijoiden tulla joka ketjuun tyrkyttämään. Häiriköitä olette.

Olen ollut samassa tilanteessa, nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Jaan kokemukseni jos siitä olisi jotain apua:

Minulle auttoi se, että menin mukaan kaikenlaisiin uusiin harrastuksiin, joita en ollut koskaan ennen kokeillut. Menin kuvataidekurssille ja liityin paikalliseen taideyhdistykseen, vaikka en ole erityisen kiinnostunut kuvataiteesta. Löysin siitä kuitenkin jotain hauskojakin puolia ja olen tutustunut uusiin ihmisiin. Taideyhdistyksellä on aika aktiivista toimintaa meillä päin, joten tekemistä on riittänyt. Menin myös opiskelemaan uutta kieltä kansanopistoon. Siellä en varsinaisesti ole vielä saanut ystäviä mutta onpahan pari kertaa viikossa uutta juttuseuraa. Ajattelin myös etsiä jotain vapaaehtoistyötä.

Tämä tie vaatii vaivannäköä ja sinnikkyyttä, ja kannatta myös varautua pettymyksiin. Kaikkialta ei samanhenkistä porukkaa löydy, ja ihmisiin tutustuminen on monesti hidasta. Ei kannata heti ensimmäisenä ehdottaa ystävyyttä, mutta esim. kahvitaukojen juttukaverista voi kehkeytyä jonkinlainen ystävä ajan myötä. Aika moni muukin on yksinäinen.

Kokeilin aiemmin mm. joogakoulua ja seurakunnan kuoroa, mutta niistä ei löytynyt minulle samanhenkistä seuraa, vaikka molemmat harrastukset olivat muuten ihan kivoja. Niinpä hakeuduin aina vain uusiin porukoihin, kunnes löytyi sopiva.

Ikää minulla on 45. En ole varsinaisesti yksin, mutta puolison ja jo aikuistuneiden lasten lisäksi seuraa on vähän, ja harrastusten kautta olen löytänyt kodin ulkopuolisia kavereita.

Tsemppiä ap:lle ja muille yksinäisille. Toivon teille valoisampia aikoja!

Olisi ihana harrastaa, jos työ antaisi myöten. Nyt vaan on niin, että epäsäännöllinen vuorotyö estää osallistumasta mihinkään säännölliseen harrastukseen, jossa näkisi toistuvasti samoja ihmisiä -> olisi mahdollista syventää luontevasti tutustumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä, sama ikä. Tyhjä, surullinen ja yksinäinen olo. Ystäviä on vaikea löytää eikä synny muuta kuin pinnallisia tuttavuuksia. Oon jäänyt elämässä jo niin paljosta paitsi ettei tiedä voiko mitään enää korjata. Aineellisesti asiat on hyvin: käyn töissä ja on lämmin koti, ruokaa. Mut riittääkö se? Vapaa-aika kuluu yksin. Jostain joskus haaveilin, en muista enää mistä. Lähinnä toivoisi kuulumista elämään ja ihmisten pariin. Ystäviä, kumppania, perhettä. Ihan mahdottomia saada.

Jatkan vielä että musta on todella pelottavaa että näin voi syrjäytyä lähes kaikesta, jos saan työssäkäyvänä puhua itsestäni syrjäytyneenä. Että miten voi jäädä kaikkien verkostojen ulkopuolelle ilman omia ihmisiä, omaa laumaa, omaa yhteisöä. Että kukaan ei kaipaa eikä tarvitse eikä ketään kiinnosta eikä itse saa antaa muille mitään. Tunnen meneväni ihmisenä ihan hukkaan ja alkanut myös epäillä ettei mulla olekaan mitään antaa, mitään kiinnostavaa kenellekään. Ehkä vaan olen turha? Olen pelkkä työntekijä ja veronmaksaja. 

Lopeta ensin itsesääli ja uhriutuminen! Ketään ei tulla kotoa hakemaan. Lähde itse ulos , hanki  ryhmätoimintaharrastuksia, missä tapaat muita ihmisiä. Myös vapaaehtoistyö ihmisten/ eläinten parissa lisää onnistumisen elämyksiä ja antaa tarkoitusta elämälle. Tsemppiä!

Mulla auttoi kumppani ja hänen rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä, sama ikä. Tyhjä, surullinen ja yksinäinen olo. Ystäviä on vaikea löytää eikä synny muuta kuin pinnallisia tuttavuuksia. Oon jäänyt elämässä jo niin paljosta paitsi ettei tiedä voiko mitään enää korjata. Aineellisesti asiat on hyvin: käyn töissä ja on lämmin koti, ruokaa. Mut riittääkö se? Vapaa-aika kuluu yksin. Jostain joskus haaveilin, en muista enää mistä. Lähinnä toivoisi kuulumista elämään ja ihmisten pariin. Ystäviä, kumppania, perhettä. Ihan mahdottomia saada.

Jatkan vielä että musta on todella pelottavaa että näin voi syrjäytyä lähes kaikesta, jos saan työssäkäyvänä puhua itsestäni syrjäytyneenä. Että miten voi jäädä kaikkien verkostojen ulkopuolelle ilman omia ihmisiä, omaa laumaa, omaa yhteisöä. Että kukaan ei kaipaa eikä tarvitse eikä ketään kiinnosta eikä itse saa antaa muille mitään. Tunnen meneväni ihmisenä ihan hukkaan ja alkanut myös epäillä ettei mulla olekaan mitään antaa, mitään kiinnostavaa kenellekään. Ehkä vaan olen turha? Olen pelkkä työntekijä ja veronmaksaja. 

Lopeta ensin itsesääli ja uhriutuminen! Ketään ei tulla kotoa hakemaan. Lähde itse ulos , hanki  ryhmätoimintaharrastuksia, missä tapaat muita ihmisiä. Myös vapaaehtoistyö ihmisten/ eläinten parissa lisää onnistumisen elämyksiä ja antaa tarkoitusta elämälle. Tsemppiä!

Ennen kuin alkaa jakaa innolla ota itseäsi niskasta kiinni -ohjeita kannattaisi pysähtyä hetkeksi vetämään henkeä ja miettimään että ihmisillä voi olla takanaan melkoisia ihmissuhdepettymyksiä ja kuulumattomuutta, joita ei ratkota kansalaisopiston kursseille menemällä. Tuossakin sanottiin että tuttavuudet ovat jääneet pinnallisiksi. Masennus ja luovuttaminen ei synny hetkessä ja ihminen tarvitsee positiivisia ja vahvistavia kokemuksia, myös sitä että välillä itse saa eikä vaan anna (viittaan suositukseen vapaaehtoistyöstä joka toistuu kaikissa keskusteluissa). Mikään kurssi tai vapaaehtoistyö ei korvaa läheisiä ihmissuhteita ja perhettä, jos ihminen haaveilee niistä. Jos on aina jäänyt (tai jopa jätetty) kaikesta ulkopuolelle kynnys lähteä hakemaan uutta pettymystä voi olla jo liian korkea ylitettäväksi. Miksipä vaivautua hakeutumaan tilanteeseen jossa tulee taas torjutuksi, kun tyhjän saa pyytämättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi kumppani ja hänen rakkaus.

Mistä niitä saa?

Täälläkin yksi samassa tilanteessa. Olen katsellut vaikka mitä kursseja ja harrastuksia ja todennut, että ainoat mihin minulla on varaa, ovat kävely, lenkkeily ja satunnainen uimahallissa käynti. Kaikki on niin kallista. Mihinkään jumalaan en uskonut edes lapsena.

Mulla on ollut todella ankea talvi. Töissä tökkii, ihmissuhteiden kanssa haasteita, kokoajan väsyttää. Lihonutkin oon.

Lähdin viikonloppuna etelään. Heti maahan saavuttuani mieliala koheni. Ihmiset hymyilevät, aurinko paistaa. Joka päivälle on jotain mitä odottaa. Sain lennot aika halvalla, koska nythän hiihtolomakausi on ohi. Tiedän ettei kaikilla ole varaa matkustaa edes halvalla, mutta sen sanon, että maisemanvaihdos todellakin auttaa! Kannattaa yrittää matkustaa pois Suomesta edes hetkeksi ja vaikka halpalentoyhtiöllä ja halpis-majoituksella, kuten itse tein. Tämä talvi on Suomessa ollut loputtoman pitkä. Vaikea tsempata itseään kun ulkona vihmoo räntää tai on jäätävän kylmä ja tuulee. Itse uskon, että palaan Suomeen astetta neuvokkaampana ja valmiimpana tekemään elämääni tarvittavia muutoksia.

Psilosybiinisienistä voi olla apua, ne saa ihmisen tarkastelemaan uusin silmin elämää ja olemassaoloa. Myös kannabis toimii joillakin oivallisena itsetutkiskelun työkaluna. Kun muuttaa perspektiiviä, se vaikuttaa isosti

Toisten ihmisten auttaminen auttaa myös itseä. Esim SPR:n ystäväpalveluun voi ilmoittautua. Samoin monissa yhdistyksissä on krooninen tarve aktiiveille. Tärkeää on tehdä jotain muutoksia, jos ei ole tyytyväinen, eikä vain jatkaa samaan malliin ja toivoa ihmettä tai lottovoittoa

Liikunta.

Terveellinen ruoka.

Uni.

Kiitollisuus kaikesta hyvästä. 

Ota koditon kissa. Niitä on löytöeläintalot pullollaan.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin yksi samassa tilanteessa. Olen katsellut vaikka mitä kursseja ja harrastuksia ja todennut, että ainoat mihin minulla on varaa, ovat kävely, lenkkeily ja satunnainen uimahallissa käynti. Kaikki on niin kallista. Mihinkään jumalaan en uskonut edes lapsena.

Esim. Martat on parikymppiä vuosi

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut todella ankea talvi. Töissä tökkii, ihmissuhteiden kanssa haasteita, kokoajan väsyttää. Lihonutkin oon.

Lähdin viikonloppuna etelään. Heti maahan saavuttuani mieliala koheni. Ihmiset hymyilevät, aurinko paistaa. Joka päivälle on jotain mitä odottaa. Sain lennot aika halvalla, koska nythän hiihtolomakausi on ohi. Tiedän ettei kaikilla ole varaa matkustaa edes halvalla, mutta sen sanon, että maisemanvaihdos todellakin auttaa! Kannattaa yrittää matkustaa pois Suomesta edes hetkeksi ja vaikka halpalentoyhtiöllä ja halpis-majoituksella, kuten itse tein. Tämä talvi on Suomessa ollut loputtoman pitkä. Vaikea tsempata itseään kun ulkona vihmoo räntää tai on jäätävän kylmä ja tuulee. Itse uskon, että palaan Suomeen astetta neuvokkaampana ja valmiimpana tekemään elämääni tarvittavia muutoksia.

Tämä on niin totta! Minusta välillä tuntuu että suurin syy masentuneeseen oloon on tämä Suomi ja sen ilmasto. Enkä minä voi muuttaa etelään kun en voi tehdä työtäni sieltä sekä vanhempani ja siskoni asuvat täällä, en halua heistä kauas.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta.

Terveellinen ruoka.

Uni.

Kiitollisuus kaikesta hyvästä. 

Mistä hyvästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin yksi samassa tilanteessa. Olen katsellut vaikka mitä kursseja ja harrastuksia ja todennut, että ainoat mihin minulla on varaa, ovat kävely, lenkkeily ja satunnainen uimahallissa käynti. Kaikki on niin kallista. Mihinkään jumalaan en uskonut edes lapsena.

Esim. Martat on parikymppiä vuosi

Jipii. Siivoan, kokkaan ja leivon ihan kotonakin. Käsitöitä inhoan.

Piti ihan käydä googlettamassa mitä Martat puuhaa: Tule keskustelemaan majakoista! Kahviraha 3€.

Yin-joogaa, osallistumismaksu martoilta 7€

Leipäkurssi, osallistumismaksu martoilta 7€

Tule keskustelemaan sukututkimuksesta! Kahviraha 3€.

Joo. Kiitos ideasta, mutta ei.