Mikä avuksi tyhjään ja masentuneeseen oloon?

Itselläni on samanlainen olo. Meni niin pahaksi, että kävin lääkärillä. Sain sairauslomaa pari viikkoa ja lääkityksen lähinnä nukkumista tukemaan.

On vaan niin tyhjä olo, mistään ei saa mitään iloa ja työ vie kaiken energian. Minulla on muutama ystävä, mutta eipä heistäkään elämänsisällöksi ole. Puolison haluaisin, mutta en sellaista tulee löytämään, se on tullut selväksi sinkkuvuosien aikana.

Olen jo yli viisikymppinen ja tuntuu, että elämällä ei ainakaan minulle ole mitään annettavaa enää. Sinnittelen siihen asti, että nuorempi lapsi saa toisen asteen käytyä...

Ihmiselle tosiaan seura tuo sisältöä elämään. Eli pitäisi seuraa saada. Mutta muutakin sisältöä voi olla esim työstä tai harrastuksista. Harrastuksia voi olla vaikka mitä aina kävelystä, sisustamiseen. Itse ollut esim kiireisenä kun uudelleen pitää sisustaa kämppä. Laitoin uusiski olohuoneen kokonaan: sohvan, maton, tv-tason, valaisimen. Rahaa kuluu mutta saa uuden ilmeen huoneeseen ja uudet ajatukset.

Meditointi.

Vierailija kirjoitti:

Piti ihan käydä googlettamassa mitä Martat puuhaa: Tule keskustelemaan majakoista! Kahviraha 3€.

Yin-joogaa, osallistumismaksu martoilta 7€

Leipäkurssi, osallistumismaksu martoilta 7€

Tule keskustelemaan sukututkimuksesta! Kahviraha 3€.

Joo. Kiitos ideasta, mutta ei.

🤣🤣 Mä voisin lähteä keskustelemaan majakoista. Sillä ehdolla että olisin tosi pilvessä.

Oman sisimmän tutkiskelu, mistä olotila juuri sinun kohdallasi johtuu. Sen kun ymmärrät, alat nähdä myös ratkaisut.

Vierailija kirjoitti:

Oman sisimmän tutkiskelu, mistä olotila juuri sinun kohdallasi johtuu. Sen kun ymmärrät, alat nähdä myös ratkaisut.

Vmp.

Ohis

Periaatteessa yhtä oikeaa vastausta ei ole, koska jokaisella on oma asia mitä he tarvitsevat ja kaipaavat.

Mutta kysy itseltäsi. MITÄ sinulta puuttuu. Sanoit olevasi yksinäinen. Puuttuuko sinulta nyt ystävä tai kaksi, sellaisia sydänystäviä, joiden kanssa viettää aikaa ja keskustella? Jos se on tämä, niin mikä estää sinua etsimästä tälläisiä ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä, sama ikä. Tyhjä, surullinen ja yksinäinen olo. Ystäviä on vaikea löytää eikä synny muuta kuin pinnallisia tuttavuuksia. Oon jäänyt elämässä jo niin paljosta paitsi ettei tiedä voiko mitään enää korjata. Aineellisesti asiat on hyvin: käyn töissä ja on lämmin koti, ruokaa. Mut riittääkö se? Vapaa-aika kuluu yksin. Jostain joskus haaveilin, en muista enää mistä. Lähinnä toivoisi kuulumista elämään ja ihmisten pariin. Ystäviä, kumppania, perhettä. Ihan mahdottomia saada.

Jatkan vielä että musta on todella pelottavaa että näin voi syrjäytyä lähes kaikesta, jos saan työssäkäyvänä puhua itsestäni syrjäytyneenä. Että miten voi jäädä kaikkien verkostojen ulkopuolelle ilman omia ihmisiä, omaa laumaa, omaa yhteisöä. Että kukaan ei kaipaa eikä tarvitse eikä ketään kiinnosta eikä itse saa antaa muille mitään. Tunnen meneväni ihmisenä ihan hukkaan ja alkanut myös epäillä ettei mulla olekaan mitään antaa, mitään kiinnostavaa kenellekään. Ehkä vaan olen turha? Olen pelkkä työntekijä ja veronmaksaja. 

Lopeta ensin itsesääli ja uhriutuminen! Ketään ei tulla kotoa hakemaan. Lähde itse ulos , hanki  ryhmätoimintaharrastuksia, missä tapaat muita ihmisiä. Myös vapaaehtoistyö ihmisten/ eläinten parissa lisää onnistumisen elämyksiä ja antaa tarkoitusta elämälle. Tsemppiä!

Ennen kuin alkaa jakaa innolla ota itseäsi niskasta kiinni -ohjeita kannattaisi pysähtyä hetkeksi vetämään henkeä ja miettimään että ihmisillä voi olla takanaan melkoisia ihmissuhdepettymyksiä ja kuulumattomuutta, joita ei ratkota kansalaisopiston kursseille menemällä. Tuossakin sanottiin että tuttavuudet ovat jääneet pinnallisiksi. Masennus ja luovuttaminen ei synny hetkessä ja ihminen tarvitsee positiivisia ja vahvistavia kokemuksia, myös sitä että välillä itse saa eikä vaan anna (viittaan suositukseen vapaaehtoistyöstä joka toistuu kaikissa keskusteluissa). Mikään kurssi tai vapaaehtoistyö ei korvaa läheisiä ihmissuhteita ja perhettä, jos ihminen haaveilee niistä. Jos on aina jäänyt (tai jopa jätetty) kaikesta ulkopuolelle kynnys lähteä hakemaan uutta pettymystä voi olla jo liian korkea ylitettäväksi. Miksipä vaivautua hakeutumaan tilanteeseen jossa tulee taas torjutuksi, kun tyhjän saa pyytämättäkin.

Hyvin sanottu! Omalla kohdallani olisi jo syytä epäillä omaa mielenterveyttäänkin, jos vielä muutaman vuosikymmenen jälkeenkin haluaisi/jaksaisi lähteä yrittämään muiden ihmisten seuraan tutustumaan ja olemaan, kun aivan selvästi itsessä on jokin sellainen piirre joka saa muilta lähinnä niskavillat pystyyn.

Kun vaan tietäisi, että mikä se on.

Ja ei tämän tiedostaminen tietenkään poista sitä kaipuuta muiden ihmisten seuraan tai tekisi yksinäisyydestä jotenkin vähemmän raskasta vaikka sen ymmärtääkin, että jotenkin epämiellyttävässä seurassa ei ole kenelläkään velvollisuutta tai tarvetta viihtyä. En siinä viihtyisi itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Oman sisimmän tutkiskelu, mistä olotila juuri sinun kohdallasi johtuu. Sen kun ymmärrät, alat nähdä myös ratkaisut.

Tämä on se oikea vastaus.

Jokaiselle ne tarpeet ovat erit, mutta vain se henkilö itse voi löytää syyn omaan masentuneisuuteen ja siihen ratkaisut, jos siis on sille avoin.

Negatiivinen ja pessimisti henkilö taas ei suostu edes ajattelemaan moista, vaan mielummin märehtii huonossa olossaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman sisimmän tutkiskelu, mistä olotila juuri sinun kohdallasi johtuu. Sen kun ymmärrät, alat nähdä myös ratkaisut.

Vmp.

Ohis

On toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta netissä roikkuminen. Käy ulkona vaikka luontopolulla kävelemässä. Juo kuppi kahvia kahvilassa. Älä käytä mitään päihteitä.

Kahvikin on päihde. Itsellä ainakin kahvin juonti aiheuttaa ahdistuneisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunta.

Terveellinen ruoka.

Uni.

Kiitollisuus kaikesta hyvästä. 

Mistä hyvästä?

Samaa mietin ja en keksinyt kuin nykyisen työn, koska kokemusta on työttömyydestäkin. Tosin työn takia sitä sitten on vapaalla näin keskiviikkona ja ensi viikolla sitten maanantaina ja sunnuntaina eli mitään viikoittaista harrastusta ei voi harkita. Se siis niistä kansalaisopistonkin kursseista.

Nuo muut asiat onkin kunnossa eli ei niistäkään avuksi ole. Päihteitäkään en voi jättää kun en niitä edes käytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti ihan käydä googlettamassa mitä Martat puuhaa: Tule keskustelemaan majakoista! Kahviraha 3€.

Yin-joogaa, osallistumismaksu martoilta 7€

Leipäkurssi, osallistumismaksu martoilta 7€

Tule keskustelemaan sukututkimuksesta! Kahviraha 3€.

Joo. Kiitos ideasta, mutta ei.

🤣🤣 Mä voisin lähteä keskustelemaan majakoista. Sillä ehdolla että olisin tosi pilvessä.

Ja siis nuoko hinnat tulee siihen marttojen jäsenmaksun päälle? Ei vaikuta mitenkään edulliselta tuokaan harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti ihan käydä googlettamassa mitä Martat puuhaa: Tule keskustelemaan majakoista! Kahviraha 3€.

Yin-joogaa, osallistumismaksu martoilta 7€

Leipäkurssi, osallistumismaksu martoilta 7€

Tule keskustelemaan sukututkimuksesta! Kahviraha 3€.

Joo. Kiitos ideasta, mutta ei.

 

Aika tyyristä sumppia martoilla. 

Vihastukaa että voimaannutte. Siitä sitten pikku hiljaa rakennatte itsellenne mieluisampaa elämää. Elämän kuuluu olla hauskaa. Etsikää elämäänne huumoria vaikka väkisin.

Eikö kävelyt luonnossa anna teille mitään iloa? Minua ainakin ne piristävät ja lohduttavat elämän kolhuissa, ja se on helppo toteuttaa, jos vain kävelytaito on.

Ja se paljon puhuttu kiitollisuus. Miettikää mistä kaikesta voitte olla kiitollisia: koti,vesi, ruoka, oma yksityinen wc, pesukone, näkö, kuulo, musiikki, kävelytaito, lukutaito... Kiitollisuus kohottaa valtavasti mieltä. Sen vuoksi masentuneita kehoitetaan sitä harrastamaan päivittäin. Muista mitä hyvää sinulla on, älä keskity vain siihen mitä puuttuu. Masentunut mieli tekee helposti niin. Se näkee vain negatiiviset asiat.Pikku hiljaa opetelkaa positiivisuutta. Hyviä ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet yksinäinen niin etsi ystäviä esim. netistä.

Ihan ensin pitää löytää itsensä. Tai muistaa samalla tehdä yhtä paljon itsensä löytämiseen kuin ystävän ja jatkaa itseensä tutustumista ja löytömistä, kunnes se löytyy.

Itsellä löytynyt tekemistä ja seuraa nettipeleistä. Joka ilta saa parisen tuntia kulutettua näin aikaa.

Ah, tänään juuri paininut näiden samojen ajatusten kanssa. Ystäviä ollut aika vähän aina ja kun erosin kumppanista jäin ystäväpiirin ainoaksi sinkuksi, sain todella harvoin seuraa minnekkään.

Nyt ne vähäisetkin ystäväsuhteet ovat oikeastaan viilenneet kun olen jäänyt sinkuksi, muut ovat perustaneet perhettä jne. Olen todella huono lähtemään yksin minnekään. Kansanopiston kielikurssilla opiskelin silloin, kun oli etäopetusta korona-aikana mutta ei sieltä löytynyt samantyylistä seuraa sitten muuten. 

Työskentelen myös etänä eikä ole mahdollisuutta mennäkään toimistolle joten jään tällaisesta tavallisesta työyhteisöstäkin ulos.

Tykkäisin matkustella ja käydä vaikka konserteissa, näyttelyissä, keikoilla jne. mutta en vaan saa yksin lähdettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunta.

Terveellinen ruoka.

Uni.

Kiitollisuus kaikesta hyvästä. 

Mistä hyvästä?

Jos ei mitään muusta, niin siitä että asuu maassa missä on edes jonkunlainen sosiaaliturva. Ehkä jopa katto pään päällä? Tai töitä? Kukaan ei tänään pommita sun taloa? Ehkä on jopa puhtaita vaatteita? Ulkona paistaa aurinko. Kävi kävelyllä. Ehkä oli jopa varaa ostaa ruokaa jne.

Oikeesti, täällä on nyt tosi paljon sellaisia, ketkä on ymmärtänyt asian vierestä koko ongelman.  En usko, että on kovin hedelmällistä ohjeistaa netinpeleihin ym. nettipalstoihin, jos ihminen kaipaa oikeasti ystäviä ja seuraa!

Toinen asia on tuo, mieti mitä kaikkea hyvää sinulla jo on, ole kiitollinen siitä ja tästä ja tosta. Ihan varmaan joo. Kuule, kyllä ollaan kiitollisia ja osataan arvostaa sitä että on juokseva vesi ja pytty on posliinia mihin voi tortut vääntää. Mutta nyt puhutaan yksinäisyydesta, helvetti sentään. 

Täällä oli ehkä yksi ihminen, joka oli sisäistänyt tämän asian, se oli tämä:

"Ennen kuin alkaa jakaa innolla ota itseäsi niskasta kiinni -ohjeita kannattaisi pysähtyä hetkeksi vetämään henkeä ja miettimään että ihmisillä voi olla takanaan melkoisia ihmissuhdepettymyksiä ja kuulumattomuutta, joita ei ratkota kansalaisopiston kursseille menemällä. Tuossakin sanottiin että tuttavuudet ovat jääneet pinnallisiksi. Masennus ja luovuttaminen ei synny hetkessä ja ihminen tarvitsee positiivisia ja vahvistavia kokemuksia, myös sitä että välillä itse saa eikä vaan anna (viittaan suositukseen vapaaehtoistyöstä joka toistuu kaikissa keskusteluissa). Mikään kurssi tai vapaaehtoistyö ei korvaa läheisiä ihmissuhteita ja perhettä, jos ihminen haaveilee niistä. Jos on aina jäänyt (tai jopa jätetty) kaikesta ulkopuolelle kynnys lähteä hakemaan uutta pettymystä voi olla jo liian korkea ylitettäväksi. Miksipä vaivautua hakeutumaan tilanteeseen jossa tulee taas torjutuksi, kun tyhjän saa pyytämättäkin."