Miksi kiusaaja kiusaa?
Näin pahimman kiusaajani viime viikolla kaupassa ja pisti ajattelemaan. Miksi hän käyttäytyi aikanaan minua kohtaan niin? Olin tuolloin teini-iässä. Kiusaamisesta aikaa 15 vuotta ja asia nousi pintaan kiusaajan nähtyäni. Hän oli oman perheensä kanssa ja minä omani.
Kommentit (101)
En usko itsekään, että kiusaajalla on aina vain paha olla. Kyllä siinä taustalla on jotakin muuta myös lisänä.
YHYY MAMII YHYY ISOT TYTÖT KIUUUSAAA😩😫
Kansainvälisten tutkimusten mukaan ns. kiusattu on erittäin usein itse syypää.
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisten tutkimusten mukaan ns. kiusattu on erittäin usein itse syypää.
Mitä nämä syyt olisi?
Kiusaajalla on huono ja puutteellinen persoonallisuus. Hän varmasti tietää sen itsekin.
Mielestäni kotikasvatuksella on iso merkitys. Jos vanhemmat käyttäytyvät lapsiaan kohtaan laiminlyövästi, ovat mahdollisesti narsisteja niin tyyli tarttuu varmasti lapsiinkin.
Oma pahin kiusaajani teini-iässä sairastui vakavasti ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen. Hän selvisi, mutta kieltämättä sitä silloin mietti, että jokin karma
Kyllähän sen näki teininä mistä se kiusaaminen johtuu. Kiusaajan perhe ei useinkaan välittänyt missä liikutaan ja mitä tehdään iltaisin kavereiden kanssa. Nythän sen huomaa aikuisena, mitä näistä kiusaajista on tullut. Ei juuri mitään. Asun tällä hetkellä omakotitalossa ja vanhan kiusaajani lapsuuden koti on samalla kadulla. Katselen kun hän liki päivittäin ajaa vanhempiensa luokse rämällä autollaan hengailemaan.
Pitää saada manipuloida, muuten ei koe elävänsä.
Kukaan ei estä kiusaamasta, eikä siitä saa kunnon rangaistusta.
Usein ovat itse kokeneet pahaa muilta ihmisiltä.
Empatiataidottomat voivat kiusata ilman että tietävät kiusaavansa. Mun kiusaaja oli tälläinen.
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisten tutkimusten mukaan ns. kiusattu on erittäin usein itse syypää.
Ahaa. Ja rikoksen uhri on tietysti erittäin usein itse syypää pahoinpitelyyn, ryöstöön, raiskaukseen, tappoon ...Eikö niin? Maailman oikeuslaitokset voidaankin täten lakkauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisten tutkimusten mukaan ns. kiusattu on erittäin usein itse syypää.
Lähde?
Puhut palturia. Kyse on pahuudesta. On ihmisiä joita kutsutaan p s y k o paateiksi tai sosiopaateiksi.
Se ei ole parannettavissa. Kyseessä voi olla hyvin väkivaltainen lapsuuskoti. Asiaa ei voida enää korjata aikuisuudessa. Jotkut syntyvät p s y k opaateiski nykyään se voidaan havaita myös aivokuvien perusteella.
Kaikista ei ole opettajaksi. Opettajien pitää lopettaa kiusaaminen heti. Kiusaajat pitää eristää omaan kouluunsa. Työpaikalla taas pomon pitää lopettaa se. Jos ei ymmärrä tehdä sitä, johtamistaidot eivät ole hallussa.
Suomalainen sananlasku osuu asian ytimeen:
"Heikot sortuu elon tiellä, jätkät sen kun porskuttaa."
Usein kiusaaja on yhteiskunnallisesti menestyvä ihminen. Hänellä voi mennä todella lujaa.
"Heikkojen", eli empatiakykyisen, normaalilla tunne-elämällä varustettujen ihmisten pitää vältää näitä "jätkiaä", olivatpa he miehiä tai naisia.
Paras ratkaisu on vaihtaa koulua/työpaikkaa. Jos kiusaamista ei lopeteta, se pahenee aina.
Ei minun kiusaamista otettu todesta kotona, eikä koulussa. Kannan yhä noita muistoja harteillani. Olen aina hävennyt asiaa, vasta nyt 30-vuotiaana uskallan puhua.
Kiusaaja lopetti kun sain uuden ystävän joka oli suosittu
Silkasta pahantahtoisuudesta ja sadismista. Kiusaajan voi siis täysin huoleti hyvällä omalla tunnolla pilkkoa jätesäkkeihin ja hukata jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siks ku sillä on paha olla.
Mä en usko tähän paha olo -teoriaan ollenkaan. Usein ne on just kiusaajat jotka parhaiten menestyy tässä elämässä.
Kenties taloudellisesti ja jossakin sosiaalisen statuksen mittelöissä. Vaikea uskoa, että kiusaava ihminen kykenisi aitoihin ihmissuhteisiin kenenkään kanssa.
Kiusaaminen oli mm. Nimittelyä ja ulkonäön arvostelua. Muistan vieläkin , kuinka hän sanoi, että näytän Barbielta ja kuinka heidän luokan pojat myös pitävät minua r umana.
Jos joku kehuu minua kauniiksi, tulee kiusaajan kommentit mieleen.
Joskus mietin, että näkisipä kiusaaja vihkikuvani, jolloin tunsin olevani niin kaunis.