Miksi kiusaaja kiusaa?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi tutkia kiusaajien koko elämää enemmän. Olen tavannut useita ihmisiä jotka kiusaavat läpi koko elämänsä, eivät vain lapsuudessa tai nuoruudessa. Näistä suurin osa hyvin toimeentulevia, koulutettuja ja ulkoisesti pärjääviä. Persoonassa on jotain miksi toisten alas painaminen ja halveksunta tuottaa nautintoa. Osalla näyttää olevan perittyä tai kotoa opittua.

Googlettakaa dark triad. Näitä piirteitä löytyy ihmisistä eri suuruisissa määrin, mutta ollaan havahtumassa siihen, että enemmän kuin on luultu. Ts narsismia on paljon, ns harmitonta psykopatiaa valtavasti enemmän kuin on tiedetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se johtunut adhd:stä. Haluat vaan paeta vastuuta ja ulkoistaa asian sen sijaan että kohtaisit pimeän puolesi.

Olen käsitellyt sitä pimeää puolta kyllä terapiassakin pitkään, eli siitä ei ole kyse. Eikä adhd edes ole mitenkään ulkoinen, se on osa minua. Kyllä, olen nykyään sitä mieltä, että silloin lapsena minulla ei ollut keinoja toimia muuten kuin silloin toimin. Aikuisten olisi pitänyt se huomata ja siihen puuttua, koska minulta puuttui kyvyt ja taidot. Ymmärrän myös, että se mitä tein oli täysin väärin, ja että kiusattujen kärsimys paljon pahempaa kuin ne minun levottomuuteni ja ärtyisyyteni joista käsin kiusasin. Silloin lapsena en ymmärtänyt. En juurikaan edes ajatellut mitään, sen kun menin vaan impulssieni mukaan, kohelsin vaan. 

Sitä mitä silloin tein, en voi muuttaa vaikka ymmärränkin nyt että se oli väärin. Siksi olen keskittynyt aikuisena opettelemaan mm. tunnesäätelyä, impulsiivisuuden hallintaa, vihan hallintaa yms, niin että en enää olisi kenellekään kiusaaja.

Tarkoitan, että on helpompaa hyväksyä se, että perustelet toimintaasi adhd:lla ja terapeuttisikin yrittää sillä sinua lohduttaa. Ne nimitykset mitä kiusatut antavat kiusaajilleen ovat paljon vaikeampi hyväksyä. Kaikki adhd lapset eivät kiusaa. Siinä on lisänä ihmisessä sellaisia piirteitä jotka sen sairaan toiminnan ja toisen satuttamisen aiheuttavat. Mikään mitä selität nyt aikuisena ei vie pois sitä mitä olet tehnyt ja mitä kaltaisesi tekevät. Osa kiusatuista kuolee, osaan jää niin syvät haavat, ettei ne parane koskaan.

Kaikissa meissä on vähän pahuutta.

Minua on kiusattu jonkin verran lapsena. Tästä syystä myös itse sortunut pari kertaa heikkona hetkenä jonkun toisen haukkumiseen, vaikka periaatteessa ei ollutkaan mitään häntä vastaan. Huono omatuntohan siitä tuli ja siihen se jäi. Koen, että on systemaattisia kiusaajia, oikeasti pahoja ja näitä jotka sosiaalista paikkaa hakiessaan voivat sortua sanomaan jotain pahaa. 

Moni lapsi on vielä henkisesti vajaa. Mutta miksi aikuiset kiusaavat toisiaan, se on minusta aina yhtä käsittämätöntä?

Osa on jo koulussa tällaisia, samanlaisia ovat melkein kaikki pomot ja osa haluaa tehdä tätä myös armeijassa ja nähdään sama ilmiö noissa latu- ja liikenneraivohommissakin.

Olen ollut useissa kouluissa ja sos&terv alan työpaikoissa missä aikuiset kiusaa toisiaan ja/tai katsovat muualle kun lapsia/nuoria kiusataan. Tämän vuoksi oletan, ettei kyse ole tiedon puutteesta vaan ihmisen persoonaan liittyvästä asiasta. Jos esim päiväkodin työntekijä kiusaa työkaveriaa niin miten hänellä olisi osaamista puuttua lasten kiusaamiseen. Tietoa on pakosti tullut koulutuksessa yms eli syy on jossain syvemmällä ihmisessä itsessään.

Lapsi kiusaamisissa myös ryhmä vaikuttaa käyttäytymiseen ja esim minä jouduin muutamia kertoja ryhmä kiusaamisen uhriksi. Lapset on joskus tälläisiä laumasieluisia...

ajavat audilla kirjoitti:

Osa on jo koulussa tällaisia, samanlaisia ovat melkein kaikki pomot ja osa haluaa tehdä tätä myös armeijassa ja nähdään sama ilmiö noissa latu- ja liikenneraivohommissakin.

Saman olen huomannut. Hyväveli ja sisko porukat puhuvat verkostoitumisesta silloin kun useampi kiusaaja jättää porukan ulkopuolelle toisia ja jakavat mässyt keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Oletusarvoisesti kiusaamisen kohteeksi joutuvat sellaiset jotka uskovat hyvää kanssaihmisistä, luottavat ystävälliseen ulkokuoreen, arvatenkin tulevat muutoinkin helposti huijatuksi. Tätä sopisi oikeastaan tutkia, että miten korreloi kiusatuksi tuleminen ja huijauksen kohteeksi joutuminen. 

Tutkimattakin voi todeta, että kiusaaminen ja huijaaminen korreloivat keskenään. Sama mätä ydin tuottaa pahaa joka suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki sanovat olevansa koulukiusattuja mutta kukaan ei sano olevansa koulukiusaaja? 

Kiusaajat selittelevät tekemisiään ja saavat siihen tukea kotoa, koulusta, kavereiltaan jne. Ja se on niin opittu toimintamalli, että itsestä se tuntuu ihan normaalilta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kiusaamisissa myös ryhmä vaikuttaa käyttäytymiseen ja esim minä jouduin muutamia kertoja ryhmä kiusaamisen uhriksi. Lapset on joskus tälläisiä laumasieluisia...

Heistä jokainen on yksilönä kiusaaja ja vastuussa tekemästään. Jos yksikin olisi tullut puolellesi tilanteessa se olisi muuttanut asetelman kokonaan. Mikään ei ole riittävän hyvä syy olla tälläisessä mukana.

Yleisin syy on se, että kiusaajaa itseään on kiusattu kotona vanhempien ja/tai sisarusten toimesta. Vanhemmat jotka huutaa, sättii tai vähättelee lasta ovat kiusaajia, niin se vaan on. Sitten lapsi oppii, että kiusaaminen on normaalia käytöstä eikä siitä seuraa mitään, ja että sillä tavalla voi kätevästi purkaa omaa pahaa oloaan heikompiin, niin tietysti se alkaa itse kiusaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa meissä on vähän pahuutta.

Olisit nyt kirjoittanut asian loppuun asti eli se pahuus pitää myös hallita.

Hyvä kysymys. Itse kohdannut fyysistä että henkistä kiusaamista alakoulusta lähtien. Elämä opettanut kasvattamaan panssarin ympärille. Ilkeille teoille ei voi mitään. Mutta ehkä karma joskus korjaa.

Koska kiusaa saa siitä jotain tyydytystä. Plus heikko itsehillintä.

Riippuu niin paljon laumasta päätyykö kiusaajaksi, kiusatuksi, hiljaiseksi hyväksyjäksi vai katkaisijaksi (harvinaisin, sillä voit joutua itse silmätikuksi). Toiset piirteet johtavat useammin kiusaajan rooliin ja toiset kiusatun vaikka viiteryhmä vaihtuu.

Erilaisuus voi olla niin usein hyvästä kuin pahastakin. Jos on vaikka erityisen lahjakas laulaja lapsena, voit musiikkiluokalla olla joko ihailtu tai kadehdittu riippuen siitä kuinka moni kokee sinut uhaksi itselleen. Tavisluokalla voitkin olla helpommin ihailtu, jos muut eivät koe edes lähtökohtaisesti kilpailevansa samassa kategoriassa.

Paras ystäväni joutui koulukiusatuksi päiväkotiajan (!) tapahtumien takia koko peruskouluajaksi osoittamalla ihastusta poikaan joka ei pitänyt hänestä. Poika masinoi isoveljensä ja kaveripiirinsä kautta haukkumakoneiston ystävääni kohtaan. Hyvin harva oikeastaan tiesi mistä alun perin johtui ystäväni kiusaaminen, mutta kun kaikki sitä teki niin siitä tuli tapa. Kiusaaminen väheni onneksi koko ajan peruskoulun loppua kohden. 

Lukiossa ja sen jälkeen ystäväni on ollut suosittu ihmisten keskuudessa, sekä miesten että naisten. On erittäin energinen ja positiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näki teininä mistä se kiusaaminen johtuu. Kiusaajan perhe ei useinkaan välittänyt missä liikutaan ja mitä tehdään iltaisin kavereiden kanssa. Nythän sen huomaa aikuisena, mitä näistä kiusaajista on tullut. Ei juuri mitään. Asun tällä hetkellä omakotitalossa ja vanhan kiusaajani lapsuuden koti on samalla kadulla. Katselen kun hän liki päivittäin ajaa vanhempiensa luokse rämällä autollaan hengailemaan.

Kaikki kiusaajat ketä tunnen ovat ns paremmista perheistä ja porukoista. Heidät on jo lapsena opetettu siihen, että heillä on eri oikeudet ja ovat parempia kun muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun on tyhmä tai kateellinen tai yleensä molempia.

Ei pidä paikkaansa. Useat kiusaajat päinvastoin ovat älykkäitä ja nauttivat siitä vallantunteesta, minkä toisen ihmisen henkinen hakkaaminen saa aikaan. Siis jos nyt ei puhuta jostain ala-asteen lumipesuista.

Juu ja yhdellä kiusaajallani näkyi olevan sen verran vielä älyä jäljellä, että vaihtoi kadun toiselle puolelle kun vastaan kävellessä tunnisti minut. :)

Huusin perään, että mehän ollaankin tavattu aikaisemmin. Oli aika herkullinen tilanne, ei voi kiistää.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ajoittain kiusaaja, valitettavasti. Minun kiusaamisen syy näin jälkeenpäin ajatellen oli pitkälti ADHD, joka kuitenkin todettiin vasta aikuisena. Oli aina levoton olo, aina oli tylsää. Täytyi jotenkin purkaa lliikoja energioita ja koulu pulpetissa istumisineen tarjosi siihen huonosti mahdollisuuksia. Nämä liiat höyryt aiheutti jatkuvan "vitutuksen", jota sitten purin ongelmakäytöksiin kuten tihutöiden tekemiseen, kepposteluihin ja valitettavasti sopivan uhrin kohdalle osuessa myös kiusaamiseen. 

Jos multa olisi silloin lapsena kysynyt miksi kiusaan, olisin luultavasti sanonut vain, että "kun tuo X on ärsyttävä" tai jotain, koska en itsekään tiedostanut mitä tein kunnolla. Olin levoton ja ärsyyntynyt ja menin vain impulssien perässä kuin joku eläin, purin olojani ympärilläni oleviin ihmisiin. Niin koulussa kuin kotona, jossa pikkuveli sai osakseen paskaa kohtelua usein.

Ei heru sympatiaa, sori vaan.

Eräs asiantuntija sanoi, että hänen kiusaajaansa oli hyväksikäytetty.