Kaverin mies nukkuu lastenhuoneen lattialla neljättä vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mies nukkuu eri huoneessa kuin raskaana oleva, huonosti nukkuva nainen ja myöhemmin heräilevä vauva äiteineen, ja miehen unista ollaan tässä huolissaan? Yleensähän tuohon ratkaisuun päädytään just siksi että isä saisi nukkua hyvin, eikä heräisi vauvaan. Tai joskus siksi ettei äidin tarvitsisi vauvan lisäksi heräillä isomman lapsen takia. Ostaa kunnon patjan tai vaikka sängyn jos se on ongelma.

Mitäs jos lukisit koko ketjun ihan ajatuksen kanssa ennen kommentointia ja ohjeiden jakamista.

Niinkuin luinkin. Suurin osa on huolissaan isän kanssa unista, ei siitä että äiti hoitaa yksin kaikki yöheräilyt sen pienimmän kanssa.

Tässä on puhuttu useammista eri perheistä ja monissa huoli on selkeästi enemmänkin ollut siitä että ylipäätään toinen vanhempi on mahdollisesti häädetty omasta sängystä lattialle moniksi vuosiksi ja että miten parisuhde sitten siinä voi. Se mies jonka unen puutteesta tässä on eniten puhuttu, niin sillä on kouluikäinen.

Häädetty.... Tai mennyt itse. Sitähän me ei tiedetä. Parisuhdetta voi hoitaa muutenkin kuin nukkumalla samassa sängyssä, ja se luultavasti voi paremmin jos kaikki kaikkien lasten yöheräilyt ei jää toiselle.

Nii-in, mahdollisesti, kuten sanoin. Luulin että täällä saa ihmetellä ja pohdiskella maailmanmenoa ja elämäntyylejä, mutta ei, faktaa tiskiin tai asiasta on turha edes puhua, ilmeisesti.

Mikä vimma monilla on puolustella lattialla nukkumista? Onko teiän omat miehet joutunut lattialle ja nyt vakuuttelette että "kyllä se vaan oli se paras vaihtoehto meille, ja jos on meille niin varmasti on kaikille muillekin".

Vierailija kirjoitti:

Jaa.

Meillä nukutaan eri asunnoissa. Näin on ollut aina. Jo seurusteluaikana asuttiin lähekkäin ja oli helpompi painella omaan kotiin iltatoimille ja nukkumaan. Nykyään mies on vuorotyössä ja erilliset asunnot takaavat kaikille rauhan. Miehen ei tarvitse hissutella ilta- ja yövuoroista tulleessaan ja saa nukkua aamulla ja päivällä rauhassa. Minä ja lapset saadaan nukkua illat ja yöt rauhassa ja aamuissa saa olla ääntä, kun mies nukkuu ilta- ja yövuorojen jälkeen omassa kodissaan.

En ajatellut, että tämä kahden asunnon eläminen jatkuisi loputtomiin, mutta hyvää ja toimivaa on turha muuttaa.

Tämähän on myös tukijärjestelmien hyödyntämisen kannalta ihanteellisin vaihtoehto. Asumistuet rullaa sekä yksinhuoltajakorotukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mies nukkuu eri huoneessa kuin raskaana oleva, huonosti nukkuva nainen ja myöhemmin heräilevä vauva äiteineen, ja miehen unista ollaan tässä huolissaan? Yleensähän tuohon ratkaisuun päädytään just siksi että isä saisi nukkua hyvin, eikä heräisi vauvaan. Tai joskus siksi ettei äidin tarvitsisi vauvan lisäksi heräillä isomman lapsen takia. Ostaa kunnon patjan tai vaikka sängyn jos se on ongelma.

Mitäs jos lukisit koko ketjun ihan ajatuksen kanssa ennen kommentointia ja ohjeiden jakamista.

Niinkuin luinkin. Suurin osa on huolissaan isän kanssa unista, ei siitä että äiti hoitaa yksin kaikki yöheräilyt sen pienimmän kanssa.

Suurin osa on huolissaan siitä, miten mies voi jaksaa nukkua patjalla lastenhuoneen lattialla neljä vuotta. Hoitaa siinä samassa vanhempien lasten yöheräilyt. Harvaa lasta imetetään neljä vuotta niin, että yöheräilee koko ajan.

No eikös tässä nyt alkuun mies nukkunut sen kiipeilevän kaksivuotiaan takia siellä lastenhuoneessa ja sitten syntyi toinen, joka on nyt ehkä 2-3v? Eli ei ole tosiaan imetetty neljää vuotta. Varmaan ois aika muuttaa järjestelyä, mutta eikös sen aloitteen pitäisi tulla siltä joka on tyytymätön? Mies voisi opettaa taaperon nukkumaan isoveljen huoneessa jos haluaisi.

Onhan se vähän surullista, ettei vaimoa kiinnosta miehen hyvinvointi yhtään. Voisi hyvin itsekin aktiivisesti pyytää sitä omaa miestään nukkumaan viereen.

Eli vaimon asia hoitaa tämä(kin) kuntoon.. just.

Miten se on asian kuntoon hoitamista jos ilmoittaa (toivottavasti) rakkaalle puolisolleen, että hei, ois kiva jos tulisit viereen nukkumaan. Ei kai se nyt mikään työ pitäisi olla kertoa puolisolle, että haluaisi nukkua vierekkäin.

Okei, no missäs ne lapset sitten nukkuu ja kuka niitten yöheräilyt hoitaa?

Lastenhuoneessa omissa sängyissään kuten tähänkin asti. Ja sen taaperon voi opettaa myös nukkumaan omassa sängyssä, jos ei omassa huoneessa niin vaikka vanhempien huoneessa. Ja yöheräilyt voi nykyisen tasa-arvon aikana hoitaa ihan kristillisesti tasan, jotta molemmat saavat nukkua rauhassa ja omassa sängyssään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mies nukkuu eri huoneessa kuin raskaana oleva, huonosti nukkuva nainen ja myöhemmin heräilevä vauva äiteineen, ja miehen unista ollaan tässä huolissaan? Yleensähän tuohon ratkaisuun päädytään just siksi että isä saisi nukkua hyvin, eikä heräisi vauvaan. Tai joskus siksi ettei äidin tarvitsisi vauvan lisäksi heräillä isomman lapsen takia. Ostaa kunnon patjan tai vaikka sängyn jos se on ongelma.

Mitäs jos lukisit koko ketjun ihan ajatuksen kanssa ennen kommentointia ja ohjeiden jakamista.

Niinkuin luinkin. Suurin osa on huolissaan isän kanssa unista, ei siitä että äiti hoitaa yksin kaikki yöheräilyt sen pienimmän kanssa.

Suurin osa on huolissaan siitä, miten mies voi jaksaa nukkua patjalla lastenhuoneen lattialla neljä vuotta. Hoitaa siinä samassa vanhempien lasten yöheräilyt. Harvaa lasta imetetään neljä vuotta niin, että yöheräilee koko ajan.

No eikös tässä nyt alkuun mies nukkunut sen kiipeilevän kaksivuotiaan takia siellä lastenhuoneessa ja sitten syntyi toinen, joka on nyt ehkä 2-3v? Eli ei ole tosiaan imetetty neljää vuotta. Varmaan ois aika muuttaa järjestelyä, mutta eikös sen aloitteen pitäisi tulla siltä joka on tyytymätön? Mies voisi opettaa taaperon nukkumaan isoveljen huoneessa jos haluaisi.

Onhan se vähän surullista, ettei vaimoa kiinnosta miehen hyvinvointi yhtään. Voisi hyvin itsekin aktiivisesti pyytää sitä omaa miestään nukkumaan viereen.

Eli vaimon asia hoitaa tämä(kin) kuntoon.. just.

Miten se on asian kuntoon hoitamista jos ilmoittaa (toivottavasti) rakkaalle puolisolleen, että hei, ois kiva jos tulisit viereen nukkumaan. Ei kai se nyt mikään työ pitäisi olla kertoa puolisolle, että haluaisi nukkua vierekkäin.

Okei, no missäs ne lapset sitten nukkuu ja kuka niitten yöheräilyt hoitaa?

Ihan ne vanhemmat. Ei se vanhempien sänky sentään eri asunnossa ole. Ja lapset nukkuu myös ihan omissa sängyissään.

Ja sitten ihmetellään korkeita avioerotilastoja....

Minä en unihäiriöisenä pysty nukkumaan samassa sängyssä tai edes samassa huoneessa miehen kanssa. Kerroin sen kynnyskysymyksenä jo ennen yhteenmuuttoa ja miehelle se oli ok. Hänkin nukkuu paremmin omassa rauhassaan. Osa av mammoista on vain niin kaavoihin kangistuneita, että luulevat, että yhdessä nukkuminen olisi edellytys hyvään suhteeseen.

Jos missä tahansa muussa elämäntilanteessa joku kertoisi nukkuvansa ohkasella patjalla jossain lattialla, niin se olisi kaikkien mielestä vähintäänkin outoa. Mutta koska nukkuja on mies ja syynä äiti ja lapset, niin se kyykyttäminen koetaan ihan normaalina.

Vierailija kirjoitti:

Minä en unihäiriöisenä pysty nukkumaan samassa sängyssä tai edes samassa huoneessa miehen kanssa. Kerroin sen kynnyskysymyksenä jo ennen yhteenmuuttoa ja miehelle se oli ok. Hänkin nukkuu paremmin omassa rauhassaan. Osa av mammoista on vain niin kaavoihin kangistuneita, että luulevat, että yhdessä nukkuminen olisi edellytys hyvään suhteeseen.

No nukkuuko se sun ukkos patjalla lattialla neljättä vuotta??

Kuulostaa siltä, että ap on kateellinen tuttaviensa parisuhteista. Niissä kun on osallistuva mies ja toisekseen ilmeisen hyvä ja kestävä parisuhde, kun kestää hyvin erillään nukkumisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en unihäiriöisenä pysty nukkumaan samassa sängyssä tai edes samassa huoneessa miehen kanssa. Kerroin sen kynnyskysymyksenä jo ennen yhteenmuuttoa ja miehelle se oli ok. Hänkin nukkuu paremmin omassa rauhassaan. Osa av mammoista on vain niin kaavoihin kangistuneita, että luulevat, että yhdessä nukkuminen olisi edellytys hyvään suhteeseen.

Ja osa ei nähtävästi osaa lukea aloitusta kunnolla ennen herneen vetämistä nenään.

Tässä rautalankaversio:

Erillään nukkuminen omissa sängyissä/huoneissa/asunnoissa = täysin ok.

Yhden henkilön nukkuminen sängyssä ja toisen nukkuminen patjalla jonkun toisen henkilön huoneen lattialla = vähintäänkin kyseenalaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en unihäiriöisenä pysty nukkumaan samassa sängyssä tai edes samassa huoneessa miehen kanssa. Kerroin sen kynnyskysymyksenä jo ennen yhteenmuuttoa ja miehelle se oli ok. Hänkin nukkuu paremmin omassa rauhassaan. Osa av mammoista on vain niin kaavoihin kangistuneita, että luulevat, että yhdessä nukkuminen olisi edellytys hyvään suhteeseen.

No nukkuuko se sun ukkos patjalla lattialla neljättä vuotta??

Hän on nukkunut tässä vuosien varrella patjalla lattialla, sohvalla, tuolissa, omassa sängyssä, aurinkotuolissa, puhallettavalla muovipatjalla ja lapsen kanssa samassa sängyssä. Kaikista huonoin oli kuulemma se lapsen kanssa sama sänky, kun lapsi pyörii unissaan. Hän nukkuu siis mieluummin patjallakin lattialla.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ap on kateellinen tuttaviensa parisuhteista. Niissä kun on osallistuva mies ja toisekseen ilmeisen hyvä ja kestävä parisuhde, kun kestää hyvin erillään nukkumisenkin.

Miehen osallistuvuus ei tarkoita, että pitää nukkua patjalla erillään vaimostaan. Oma mieheni esimerkiksi on erittäin osallistuva ja hoitaa suurimman osan yöheräilyistä. Palaa sitten kuitenkin viereeni nukkumaan. Jos miehellä on työstressiä, hän nukkuu työhuoneen sängyssä. Kyllä parisuhde kestää erillään nukkumista, mutta en kyllä itse voisi koskaan häätää miestäni jollekin kämäselle patjalle nukkumaan vain siksi, etten jaksaisi opettaa lasta nukkumaan itsenäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ap on kateellinen tuttaviensa parisuhteista. Niissä kun on osallistuva mies ja toisekseen ilmeisen hyvä ja kestävä parisuhde, kun kestää hyvin erillään nukkumisenkin.

Minäkin olen kateellinen! Voisipa potkaista tuon miehen nukkumaan vaikka ulkovajaan.

Joissain missa on ihan normaalia kaikkien nukkua patjalla lattialla. Ehkä ap voi mennä sinne paheksumaan asiaa...

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ap on kateellinen tuttaviensa parisuhteista. Niissä kun on osallistuva mies ja toisekseen ilmeisen hyvä ja kestävä parisuhde, kun kestää hyvin erillään nukkumisenkin.

Ah, vanha tuttu kateellisuuskortti. Koska toki kaikki kadehtivat pariskuntia, joissa yksi nukkuu lastenhuoneen lattialla patjalla ja toinen omii ison sängyn itselleen (ja taaperolle, sille mamman kultsimussukalle). Mikä unelmaliitto!

Vierailija kirjoitti:

Joissain missa on ihan normaalia kaikkien nukkua patjalla lattialla. Ehkä ap voi mennä sinne paheksumaan asiaa...

Juu, ja sielläkin jos saisivat valits kunnon söngyn5yai jonkun perhepetipatjan välillä, niin hehän kaikki valitsisivat juuri sen ihanan patjan lattialla ja kaikki lapset sinne sekaan. Älä nyt viitsi...

Ennemminkin tämä järjestely kenties ehkäisee niitä avioeroja 😄erillään nukkuminen yms.

Erilliset huoneet ja jopa erilliset asunnot pariskuntien kesken. Moni olisi jo aikaa sitten eronnut jos sitä omaa yksityisyyttä ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ap on kateellinen tuttaviensa parisuhteista. Niissä kun on osallistuva mies ja toisekseen ilmeisen hyvä ja kestävä parisuhde, kun kestää hyvin erillään nukkumisenkin.

Toinen kutsuu lastenhuoneen lattialla nukkumista osallistumiseksi, toiset laiskuudeksi, kun ei jaksa sen vertaa osallistua, että opettaisi ne piltit nukkumaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Jos missä tahansa muussa elämäntilanteessa joku kertoisi nukkuvansa ohkasella patjalla jossain lattialla, niin se olisi kaikkien mielestä vähintäänkin outoa. Mutta koska nukkuja on mies ja syynä äiti ja lapset, niin se kyykyttäminen koetaan ihan normaalina.

Sinähän kummallinen olet, jos pidät miehen nukkumista valitsemallaan tavalla kyykyttämisenä.

Etkö usko, että aikuinen mies kykenee hankkimaan itselleen sänkyä paljan lisäksi, jos haluaa? Näetkö muutenkin miehen yhtenä perheen lapsista, joita äitylin pitää hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mies nukkuu eri huoneessa kuin raskaana oleva, huonosti nukkuva nainen ja myöhemmin heräilevä vauva äiteineen, ja miehen unista ollaan tässä huolissaan? Yleensähän tuohon ratkaisuun päädytään just siksi että isä saisi nukkua hyvin, eikä heräisi vauvaan. Tai joskus siksi ettei äidin tarvitsisi vauvan lisäksi heräillä isomman lapsen takia. Ostaa kunnon patjan tai vaikka sängyn jos se on ongelma.

Mitäs jos lukisit koko ketjun ihan ajatuksen kanssa ennen kommentointia ja ohjeiden jakamista.

Niinkuin luinkin. Suurin osa on huolissaan isän kanssa unista, ei siitä että äiti hoitaa yksin kaikki yöheräilyt sen pienimmän kanssa.

Suurin osa on huolissaan siitä, miten mies voi jaksaa nukkua patjalla lastenhuoneen lattialla neljä vuotta. Hoitaa siinä samassa vanhempien lasten yöheräilyt. Harvaa lasta imetetään neljä vuotta niin, että yöheräilee koko ajan.

No eikös tässä nyt alkuun mies nukkunut sen kiipeilevän kaksivuotiaan takia siellä lastenhuoneessa ja sitten syntyi toinen, joka on nyt ehkä 2-3v? Eli ei ole tosiaan imetetty neljää vuotta. Varmaan ois aika muuttaa järjestelyä, mutta eikös sen aloitteen pitäisi tulla siltä joka on tyytymätön? Mies voisi opettaa taaperon nukkumaan isoveljen huoneessa jos haluaisi.

Onhan se vähän surullista, ettei vaimoa kiinnosta miehen hyvinvointi yhtään. Voisi hyvin itsekin aktiivisesti pyytää sitä omaa miestään nukkumaan viereen.

Eli vaimon asia hoitaa tämä(kin) kuntoon.. just.

Miten se on asian kuntoon hoitamista jos ilmoittaa (toivottavasti) rakkaalle puolisolleen, että hei, ois kiva jos tulisit viereen nukkumaan. Ei kai se nyt mikään työ pitäisi olla kertoa puolisolle, että haluaisi nukkua vierekkäin.

Okei, no missäs ne lapset sitten nukkuu ja kuka niitten yöheräilyt hoitaa?

Voi apua! En tiedä! Minne ihmeeseen ne lapset voisi laittaa nukkumaan?! Lastenhuoneeseen? Ei sentään, eihän siellä kuulu nukkua! Eiku...

Niin jos ne lapset nukkuu siellä lastenhuoneessa omissa sängyissään heräämättä sujuvasti koko yön, niin miksi se isä alunperinkään meni sinne patjalle? Elätte kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos kuvittelette että tämmöinen vuosia jatkunut tilanne huonosti nukkuvien lasten kanssa ratkeaisi itsekseen sillä, että vaimo sanoo miehelle että ois kiva nukkua vierekkäin.