Lue keskustelun säännöt.
Onko epänormaalia haluta 50-vuotiaana pois työelämästä?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Työelämä alkaa olla liian vaativaa tuossa iässä. Vanhemmilla on ikää ja kypsyyttä, mutta ei enää aikaa ja jaksamista tehdä töitä yhtä intensiivisesti kuin ennen.
Vaihdevuodet voisivat olla syy, mutta nämä ovat miehiä. Tuleeko heillekin hormonaalisia muutoksi?
Jaa, minä opiskelin uuden alan ja teen töitä intoa tihkuen! Olen terve kuin pukki - kiitos koko elämäni ajan harrastamani aktiiviliikunnan - ja täynnä ideoita. Ei tunnu työelämä yhtään liian raskaalta, kun on oikea ala, kiinnostavat tehtävät, ihana työympäristö ja mukavat työkaverit!
Nyt jaksaa panostaa työhön ihan eri tavalla, kun lapset on isoja ja omaa aikaakin jää. Nuoriso pärjää, vaikka olisivat flunssassa kotona - toisin oli pieninä. Minusta ikävuodet 30-45 olivat raskaimmat, kun lapset oli pieniä, piti revetä joka paikkaan ja olla kaikesta vastuussa.
N52, elämänsä kunnossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hai, ei ole. Mie lopetin ennen kuin edes aloitin 18-vuotiaana.
Olen 40 ja en koskaan ole päässyt työuran alkuun. Luovutan.
Niin, miksi tehdä työtä liikaa? Toisaalta jos on viihtyisä duuni, niin kyllähän sitä huvikseen tekee. Ja matkustelu on kivaa.
Itse aloin tekemään 6h työpäivää, kun asuntolaina on jo maksettu enkä tarvitse rahaa niin paljoa. Olin nuorempana monta vuotta pätkätöissä ja totuin elämään aika vähällä. Huomasin myös, ettei raha ole elämässä se oleellisin juttu, sen verran tarvii, että toimeen tulee. Mitään tavaraa ei kannata haalia, se on sitten vain perillisten päänvaivana.
N49
Täytän tänä vuonna 52. Nyt olen sairauslomalla ja kun palaan töihin irtisanon itseni. En ilmoittaudu työttömäksi työnhakijaksi, haluan vihdoinkin olla vapaa ja elää, en vain maata koomassa illat ja viikonloput ja kärvistellä päivät myrkyllisessä työyhteisössä. En myöskään olla te-tston pompotettavana ja kiristettävänä.
En siis saa (enkä hae) mitään tukia mistään. Vaatimatonta tulee elämä olemaan mutta OMAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole epänormaalia vaan hyvinkin normaalia. Onnekkaita he jotka siihen pystyvät!
Vierailija kirjoitti:
Täytän tänä vuonna 52. Nyt olen sairauslomalla ja kun palaan töihin irtisanon itseni. En ilmoittaudu työttömäksi työnhakijaksi, haluan vihdoinkin olla vapaa ja elää, en vain maata koomassa illat ja viikonloput ja kärvistellä päivät myrkyllisessä työyhteisössä. En myöskään olla te-tston pompotettavana ja kiristettävänä.
En siis saa (enkä hae) mitään tukia mistään. Vaatimatonta tulee elämä olemaan mutta OMAA!
Taitaa sinulla olla paljon omaisuutta/ säästöjä tai rikas puoliso. Olen iloinen puolestasi, kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei. Työelämä on nykyään kamalaa.
Tämä. Nuoret ovat laiskoja. Kyllä ennen oli rankempaa.
Olen 50-v ja kolmisenkymmentä vuotta vuorotyötä takana.
Olen ns. perusterve ja elintavat ihan ok, joten harvoin olen sairauslomallakaan ollut.
Nyt viimeiset pari vuotta olen huomannut, että kaikki vapaa-aika tuntuu menevän työstä palautumiseen.
En tule missään tapauksessa jaksamaan tätä varsinaiseen eläkeikään asti.
Työpaikallani ei anneta tämänikäisille ja ilman terveydellisiä syitä mitään helpotuksia työvuoroihin tai työpäivien pituuteen.
En halua mennä työterveyteen "valittamaan" tästä, koska todennäköisesti minulle määrättäisiin masennuslääkkeet - en ole masentunut vaan tehnyt kovasti töitä vuosikymmenet. Toinen vaihtoehto on että lääkäri määräisi minulle hormoonikorvaushoitoja sanoen tätä vaihdevuosioireeksi- kuukautiskiertoni on normaali, eikä ole kuumia aaltoja yms. vaan olen ainoastaan väsynyt rankasta työstä.
Miksi ihmiselle pitää ensin tulla jokin sairaus ennen kuin saa mitään helpotuksia työelämässä? Eikö terveyttä ja jaksamista voisi vaalia ja ylläpitää järkevin myönnytyksin? Kyllä minä vielä työelämässä jaksaisin, on ammattitaitoa ja osaamista, vuorotyö ja pitkät työpäivät vain vievät voimat.
En ole sairas - olen väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole epänormaalia haluta pois, on epänormaalia onnistua pääsemään pois.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä alkaa olla liian vaativaa tuossa iässä. Vanhemmilla on ikää ja kypsyyttä, mutta ei enää aikaa ja jaksamista tehdä töitä yhtä intensiivisesti kuin ennen.
Vaihdevuodet voisivat olla syy, mutta nämä ovat miehiä. Tuleeko heillekin hormonaalisia muutoksi?
Tulee pässi. Paljon et miehistä tiedä, mut joo naisen euro 80 senttiä sun muuta paskaa. Mies taas ei voi luoda uraa jotakin only fans tähtenä, eikä rattoppoikana kun kukaan ei siitä maksaisi, tai ehkä joku b-rapun surffari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole, olen halunnut jo pitkään ja olen vasta 42v. Olen hoitaja, että se selittää paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole epänormaalia haluta pois, on epänormaalia onnistua pääsemään pois.
Smuguille piace of cake. Saavat automaattisesti kansanelääkkeen kun tulevat täysi-ikäisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 40 ja en koskaan ole päässyt työuran alkuun. Luovutan.
Sama juttu, syynä mt ongelmat. Kun en kerran kelpaa niin antaa olla sitten.
Vierailija kirjoitti:
On outoa. Mitä ihmettä tekisin kaikella sillä ajalla, kun töissä ollessakin saa miettiä vapaa-ajalle tekemistä.
Osalla on muutakin elämässä kuin se työ ja monelle työ vain joku tyhmä pakollinen, josta ei tykkää ja tekee sitten vapaalla sitä oikeaa työtä, jota haluaa tehdä, mutta josta ei saa palkkaa, joten lähes jokainen vähänkään taitava tai lahjakas käyttäisi kyllä vapaa-aikansa paljon paremmin, kuin mihin se siellä turhissa hommissa kuluu.
Vierailija kirjoitti:
Eikö työnantajien mukaan 50v ole jo epävirallisesti ja käytännössä eläkeikäinen. Joten ei. Ei ole epänormaalia haluta pois. Jos työelämään enää edes päästetään. Eläkeikää voisikin alentaa 45-50 ikävuoteen.
Varsinkin kun osa venyttää ne opiskelut sinne 35-40v tietämille, niin tämä kuullstaisi kyllä hyvältä, ehkä tuohon vielä joku 5v kestävä jatkokoulutus ja suoraan eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Huomattavan moni suunnittelee tuon asian jo kaksikymppisestä alkaen ja poistuu työelämästä VIIMEISTÄÄN viiskymppisenä, kun tarpeeksi rahaa on kasassa.
Suomen kielessä ei ole sanaa tälle asialle, niin uusi on tämä ajatus suomalaisille.
"Työelämästä vetäytyminen" on eri asia kuin eläkkeelle jääminen. Retirement vs. pension.
No jaa, itse opiskelin pitkään ja tein sitten pätkätöitä nelikymppiseksi asti. Koen itseni vielä 'uudeksi' työntekijäksi vakivirassani, ikää 55 v ja eläkeikään varmaan tulee olemaan vielä sellaiset 15 v. Säästöjen kerryttäminen on aika alussa, ja ehdin ehkä joka tapauksessa kupsahtaa. Ei tämä työnteko ainakaan vielä kovin rassaa.
Ei ole, itsekkin odotan , jotta pääsis jo eläkkeelle. Työssöä olo on ihan hirveetä. Ns. eläkeputkessa nyt. Muutama vuosi pitäisi sitkutella.
Nyt 52-v. Lopetin juuri ennen kuin täytin 47-v. Elän jonkinmoisilla sijoituksilla ja saamillani perinnöillä, jotka ovat olleet suht pieniä, mutta aika monta (8 kpl).
Aloitin homman eroamalla lapsettomasta liitosta suuruudenhullun naisen kanssa. Ostin kohtuulliisen kokoisen kolmion kylläkin kalliilta paikalta ja jätin purjeveneen ja Rangen naiselle.
Pystyn asumaan velattomassa uudessa asunnossa, jossa pieni vastike (yhtiölaina on toki riski yhtiölle, sitä monilla muilla on; minulla ei). Purjeveneeseen tai Range Roveriin ei ole enää varaa töissä käymättä. Matkoilla pystyn käymään 75-100 vrk/vuosi ihan kohtuullisissa hotelleissa ja 40 k€ autoa pystyn vaihtamaan 3-4 vuoden välein. Downshiftausta olen isosta asunnosta pienempään tehnyt ja mökkiin tai veneeseen (ainakaan kalliiseen) ei ole varaa, mutta en mökin tai veneen tuottamaa vaivaa edes kaipaa.
Työelämässä olin jatkuvasti stressaantunut ja nukuin huonosti. Rehellisesti ottaen olin asemassa, johon kykyni eivät oikein riittäneet. Palkka oli OK, mutta mahahaava lähellä. Luulin etten enää vuosikymmeniä noin 100 matkapäivää tehneenä haluaisi matkustaa, mutta näemmä "joutomiehenäkin" sama tahti jatkuu.
Tämä sopii nyt minulle; kun ei enää tarvi rakentaa kulisseja; kaikille ei sovi, mutta mulle OK.
44v ja todelkakin aion jättäytyä työelämästä viimeistäön 50v. Ja jos saan potkut ennen sitä, niin sitten jo aikaisemmin, koska n halua uusiin töihin enää.