Yksilöiden holtittomuus tuhoaa hyvinvointivaltion

Ihme valitusta kun yksilö ei saa valita edes vähiten haitallista päihdettä. Lain mukaan saisi vain ryypätä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ideoita miten saadaan vähennettyä tätä holtittomuutta?

Sellaisen yhteisöllisyyden ruokkiminen, mikä ylläpitäisi yksilöllisyyttä ja samalla motivoisi yhteisvastuuseen, avuliaisuuteen, luottamuksen rakentamiseen ja siihen että yksinäisyyttä ei tarvitsisi hoitaa riippuvuuksilla. Olisihan tuo aika siistiä jos tuohon suuntaan pystyttäisiin kulkemaan. Ihmisistä kun on vaikka mihin, kun käärivät hihat ja ryhtyvät tuumasta toimeen.

Ja miten tuo käytännössä onnistuisi? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska ainakaan sosiaalisessa mediassa ei sellaista asiaa olekaan, josta ei syntyisi vastakkainasettelua. 

Oon eri ja tällä hetkellä olis kyllä vaikea kuvitella tuollaisen onnistumista. Vaatisi ainakin sellaisen yleisen tietoisuuden/asenteiden muutoksen, jossa ihmiset tajuais asioista riitelemisen hyödyttömyyden. Silleen että kaikki me ollaan ihmisiä mielipiteidemme taustalla.

Aivan. Ainakin muutos pitäisi aloittaa jo varhaislapsuudessa päiväkodissa, mutta silloinkin olisi haittana lasten vanhemmat ja heidän mielipiteensä, arvomaailmansa ja ajattelutapansa. 

Kyllähän ihminen voi muuttaa näkemyksiään ja suhtautumistapaansa missä iässä vain

Vierailija kirjoitti:

Yksi somen huonoista puolista on se, että kaikki pääsevät jakamaan mielipiteitään ja teorioitaan koulutustaustasta riippumatta. Ja yllättävän moni uskoo mitä vaan.

Eriävät mielipiteet on ihan sallittuja, kenelläkään ei ole lopullista vastausta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ideoita miten saadaan vähennettyä tätä holtittomuutta?

Sellaisen yhteisöllisyyden ruokkiminen, mikä ylläpitäisi yksilöllisyyttä ja samalla motivoisi yhteisvastuuseen, avuliaisuuteen, luottamuksen rakentamiseen ja siihen että yksinäisyyttä ei tarvitsisi hoitaa riippuvuuksilla. Olisihan tuo aika siistiä jos tuohon suuntaan pystyttäisiin kulkemaan. Ihmisistä kun on vaikka mihin, kun käärivät hihat ja ryhtyvät tuumasta toimeen.

Ja miten tuo käytännössä onnistuisi? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska ainakaan sosiaalisessa mediassa ei sellaista asiaa olekaan, josta ei syntyisi vastakkainasettelua. 

Oon eri ja tällä hetkellä olis kyllä vaikea kuvitella tuollaisen onnistumista. Vaatisi ainakin sellaisen yleisen tietoisuuden/asenteiden muutoksen, jossa ihmiset tajuais asioista riitelemisen hyödyttömyyden. Silleen että kaikki me ollaan ihmisiä mielipiteidemme taustalla.

Aivan. Ainakin muutos pitäisi aloittaa jo varhaislapsuudessa päiväkodissa, mutta silloinkin olisi haittana lasten vanhemmat ja heidän mielipiteensä, arvomaailmansa ja ajattelutapansa. 

Kyllähän ihminen voi muuttaa näkemyksiään ja suhtautumistapaansa missä iässä vain

Tottakai, mutta mikä olisi sellainen konkreettinen taho, joka lähtisi tätä uudenlaista yhteisöllisyyttä ajamaan? Siis saisi ihmiset muuttamaan näkemyksiään ja suhtautumistapojaan? Ja kuka määrittelisi, mitä ovat oikeat näkemykset? Kun ei tiedemiehet eikä eri alojen asiantuntijatkaan tunnu olevan kaikki samaa mieltä yhtään mistään, niin ketä sitten pitäisi kuunnella eli kuka olisi The Great Boss? Ja mitä tehtäisiin "toisinajattelijoille"? Hylättäisiin yhteisöstä, johon he eivät edes halua kuulua? Some-aikana on ollut helppoa löytää muita "toisinajattelijoita", joihin kuuluu myös asiantuntijoita ja tiedemiehiä, ja muodostaa ainakin virtuaalisesti yhteisöjä, joihin yksilö tuntee kuuluvansa ja johon haluaa kuulua. Yhtenäiskulttuuriin on vaikea palata silloin, jos ihmisellä on oikeus mielipiteisiinsä, omiin arvoihinsa ja uskomuksiinsa. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ideoita miten saadaan vähennettyä tätä holtittomuutta?

Sellaisen yhteisöllisyyden ruokkiminen, mikä ylläpitäisi yksilöllisyyttä ja samalla motivoisi yhteisvastuuseen, avuliaisuuteen, luottamuksen rakentamiseen ja siihen että yksinäisyyttä ei tarvitsisi hoitaa riippuvuuksilla. Olisihan tuo aika siistiä jos tuohon suuntaan pystyttäisiin kulkemaan. Ihmisistä kun on vaikka mihin, kun käärivät hihat ja ryhtyvät tuumasta toimeen.

Ja miten tuo käytännössä onnistuisi? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska ainakaan sosiaalisessa mediassa ei sellaista asiaa olekaan, josta ei syntyisi vastakkainasettelua. 

Oon eri ja tällä hetkellä olis kyllä vaikea kuvitella tuollaisen onnistumista. Vaatisi ainakin sellaisen yleisen tietoisuuden/asenteiden muutoksen, jossa ihmiset tajuais asioista riitelemisen hyödyttömyyden. Silleen että kaikki me ollaan ihmisiä mielipiteidemme taustalla.

Aivan. Ainakin muutos pitäisi aloittaa jo varhaislapsuudessa päiväkodissa, mutta silloinkin olisi haittana lasten vanhemmat ja heidän mielipiteensä, arvomaailmansa ja ajattelutapansa. 

Kyllähän ihminen voi muuttaa näkemyksiään ja suhtautumistapaansa missä iässä vain

Tottakai, mutta mikä olisi sellainen konkreettinen taho, joka lähtisi tätä uudenlaista yhteisöllisyyttä ajamaan? Siis saisi ihmiset muuttamaan näkemyksiään ja suhtautumistapojaan? Ja kuka määrittelisi, mitä ovat oikeat näkemykset? Kun ei tiedemiehet eikä eri alojen asiantuntijatkaan tunnu olevan kaikki samaa mieltä yhtään mistään, niin ketä sitten pitäisi kuunnella eli kuka olisi The Great Boss? Ja mitä tehtäisiin "toisinajattelijoille"? Hylättäisiin yhteisöstä, johon he eivät edes halua kuulua? Some-aikana on ollut helppoa löytää muita "toisinajattelijoita", joihin kuuluu myös asiantuntijoita ja tiedemiehiä, ja muodostaa ainakin virtuaalisesti yhteisöjä, joihin yksilö tuntee kuuluvansa ja johon haluaa kuulua. Yhtenäiskulttuuriin on vaikea palata silloin, jos ihmisellä on oikeus mielipiteisiinsä, omiin arvoihinsa ja uskomuksiinsa. 

Sen muutoksen tarvis olla syvempi kuin vaan sellainen, että olis joku taho joka haluais määritellä ja kertoa oikeita näkemyksiä. Kun siis sen muutoksen koko pointti olis se, että vaikka olis erilaisia näkemyksiä, niin sen ei tarvis tulla kanssakäymisen tielle ja joksikin asiaksi josta tingata tai jota haluais toisessa muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ideoita miten saadaan vähennettyä tätä holtittomuutta?

Sellaisen yhteisöllisyyden ruokkiminen, mikä ylläpitäisi yksilöllisyyttä ja samalla motivoisi yhteisvastuuseen, avuliaisuuteen, luottamuksen rakentamiseen ja siihen että yksinäisyyttä ei tarvitsisi hoitaa riippuvuuksilla. Olisihan tuo aika siistiä jos tuohon suuntaan pystyttäisiin kulkemaan. Ihmisistä kun on vaikka mihin, kun käärivät hihat ja ryhtyvät tuumasta toimeen.

Ja miten tuo käytännössä onnistuisi? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska ainakaan sosiaalisessa mediassa ei sellaista asiaa olekaan, josta ei syntyisi vastakkainasettelua. 

Oon eri ja tällä hetkellä olis kyllä vaikea kuvitella tuollaisen onnistumista. Vaatisi ainakin sellaisen yleisen tietoisuuden/asenteiden muutoksen, jossa ihmiset tajuais asioista riitelemisen hyödyttömyyden. Silleen että kaikki me ollaan ihmisiä mielipiteidemme taustalla.

Aivan. Ainakin muutos pitäisi aloittaa jo varhaislapsuudessa päiväkodissa, mutta silloinkin olisi haittana lasten vanhemmat ja heidän mielipiteensä, arvomaailmansa ja ajattelutapansa. 

Kyllähän ihminen voi muuttaa näkemyksiään ja suhtautumistapaansa missä iässä vain

Tottakai, mutta mikä olisi sellainen konkreettinen taho, joka lähtisi tätä uudenlaista yhteisöllisyyttä ajamaan? Siis saisi ihmiset muuttamaan näkemyksiään ja suhtautumistapojaan? Ja kuka määrittelisi, mitä ovat oikeat näkemykset? Kun ei tiedemiehet eikä eri alojen asiantuntijatkaan tunnu olevan kaikki samaa mieltä yhtään mistään, niin ketä sitten pitäisi kuunnella eli kuka olisi The Great Boss? Ja mitä tehtäisiin "toisinajattelijoille"? Hylättäisiin yhteisöstä, johon he eivät edes halua kuulua? Some-aikana on ollut helppoa löytää muita "toisinajattelijoita", joihin kuuluu myös asiantuntijoita ja tiedemiehiä, ja muodostaa ainakin virtuaalisesti yhteisöjä, joihin yksilö tuntee kuuluvansa ja johon haluaa kuulua. Yhtenäiskulttuuriin on vaikea palata silloin, jos ihmisellä on oikeus mielipiteisiinsä, omiin arvoihinsa ja uskomuksiinsa. 

Sen muutoksen tarvis olla syvempi kuin vaan sellainen, että olis joku taho joka haluais määritellä ja kertoa oikeita näkemyksiä. Kun siis sen muutoksen koko pointti olis se, että vaikka olis erilaisia näkemyksiä, niin sen ei tarvis tulla kanssakäymisen tielle ja joksikin asiaksi josta tingata tai jota haluais toisessa muuttaa.

Ymmärrän pointtisi, mutta milloin ihmiset eivät ole väitelleet siitä, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä? Ja halunneet, että toinen myöntää olleensa väärässä?  Ja miten mitään asioita voi hoitaa, jos kaikki ovat oikeassa, mutta samaan aikaan he ovat  myös väärässä? Kysehän kun ei ole enää vain "makuasioista" kuten esim maistuvatko oliivit hyviltä vai eivät tai onko Käärijän Cha cha cha hyvä biisi vai ei, vaan kyse on siitä, onko jokin asia totta vai ei esim onko turve uusiutuva polttoaine vai ei. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ideoita miten saadaan vähennettyä tätä holtittomuutta?

Sellaisen yhteisöllisyyden ruokkiminen, mikä ylläpitäisi yksilöllisyyttä ja samalla motivoisi yhteisvastuuseen, avuliaisuuteen, luottamuksen rakentamiseen ja siihen että yksinäisyyttä ei tarvitsisi hoitaa riippuvuuksilla. Olisihan tuo aika siistiä jos tuohon suuntaan pystyttäisiin kulkemaan. Ihmisistä kun on vaikka mihin, kun käärivät hihat ja ryhtyvät tuumasta toimeen.

Ja miten tuo käytännössä onnistuisi? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska ainakaan sosiaalisessa mediassa ei sellaista asiaa olekaan, josta ei syntyisi vastakkainasettelua. 

Oon eri ja tällä hetkellä olis kyllä vaikea kuvitella tuollaisen onnistumista. Vaatisi ainakin sellaisen yleisen tietoisuuden/asenteiden muutoksen, jossa ihmiset tajuais asioista riitelemisen hyödyttömyyden. Silleen että kaikki me ollaan ihmisiä mielipiteidemme taustalla.

Aivan. Ainakin muutos pitäisi aloittaa jo varhaislapsuudessa päiväkodissa, mutta silloinkin olisi haittana lasten vanhemmat ja heidän mielipiteensä, arvomaailmansa ja ajattelutapansa. 

Kyllähän ihminen voi muuttaa näkemyksiään ja suhtautumistapaansa missä iässä vain

Tottakai, mutta mikä olisi sellainen konkreettinen taho, joka lähtisi tätä uudenlaista yhteisöllisyyttä ajamaan? Siis saisi ihmiset muuttamaan näkemyksiään ja suhtautumistapojaan? Ja kuka määrittelisi, mitä ovat oikeat näkemykset? Kun ei tiedemiehet eikä eri alojen asiantuntijatkaan tunnu olevan kaikki samaa mieltä yhtään mistään, niin ketä sitten pitäisi kuunnella eli kuka olisi The Great Boss? Ja mitä tehtäisiin "toisinajattelijoille"? Hylättäisiin yhteisöstä, johon he eivät edes halua kuulua? Some-aikana on ollut helppoa löytää muita "toisinajattelijoita", joihin kuuluu myös asiantuntijoita ja tiedemiehiä, ja muodostaa ainakin virtuaalisesti yhteisöjä, joihin yksilö tuntee kuuluvansa ja johon haluaa kuulua. Yhtenäiskulttuuriin on vaikea palata silloin, jos ihmisellä on oikeus mielipiteisiinsä, omiin arvoihinsa ja uskomuksiinsa. 

Sen muutoksen tarvis olla syvempi kuin vaan sellainen, että olis joku taho joka haluais määritellä ja kertoa oikeita näkemyksiä. Kun siis sen muutoksen koko pointti olis se, että vaikka olis erilaisia näkemyksiä, niin sen ei tarvis tulla kanssakäymisen tielle ja joksikin asiaksi josta tingata tai jota haluais toisessa muuttaa.

Ymmärrän pointtisi, mutta milloin ihmiset eivät ole väitelleet siitä, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä? Ja halunneet, että toinen myöntää olleensa väärässä?  Ja miten mitään asioita voi hoitaa, jos kaikki ovat oikeassa, mutta samaan aikaan he ovat  myös väärässä? Kysehän kun ei ole enää vain "makuasioista" kuten esim maistuvatko oliivit hyviltä vai eivät tai onko Käärijän Cha cha cha hyvä biisi vai ei, vaan kyse on siitä, onko jokin asia totta vai ei esim onko turve uusiutuva polttoaine vai ei. 

Ehkäpä tilanne on eri ja asioiden hoitaminen toisenlaista sitten kun ihmiset lopettaa mieleensä ja ajatuksiinsa samaistumisen. Samalla vois loppua materialistisen maailman miten sattuu ryöstäminen ja vahingoittaminen. Jotenkin vois päästä sellaiseen syvään yhteyteen kaikkiallisen tietoisuuden ja rakkauden kanssa. Vaikea vaan sanoa miten, koska sen näkee sitten kun se tapahtuu.

Se on hienoa yrittää välillä järkeillä, mutta tämmösissä isommissa kokonaisuuksissa piilee riskejä ajatusvääristymille

Positivisimi romukoppuun ja arjalaiset ihanteet takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi somen huonoista puolista on se, että kaikki pääsevät jakamaan mielipiteitään ja teorioitaan koulutustaustasta riippumatta. Ja yllättävän moni uskoo mitä vaan.

Mietis kun vaan koulutetut vois jakaa näkemyksiään. Jostain se tieto on tullut mitä heille on opetettu, ja jos tähän heille opetettuun tietoon pääsis jotain "disinformaatiota", olis aika helposti kaikkia jekutettu

Tämä tapahtuu jo

Muistetaan myös naisten villit vuodet.

Tarkoitatko ap nyt holtittomuudella eläkeläisiä, jotka nostavat ja kuluttavat yhteiskunnan varoja reilusti yli sen mihin on varaa?

Se on sitä libaralismia. Oman yksilöllisen edun tavoittelua ja vastuun välttelyä.

Yksi iso juttu on, että esim. sote-menojen katsotaan olevan kuin jokin luonnonvoima, jolle ei voi mitään. Jos vaikka neljä viidestä lihavasta suomalaisesta laihtuisi normaalipainoiseksi tai edes lievästi ylipainoiseksi, olisipa kiva tietää paljonko olisi sote-menot. Mutta tästähän ei puhuta, koska lääkettä lääkettä vaan ja lääkefirmat hierovat käsiään.

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso juttu on, että esim. sote-menojen katsotaan olevan kuin jokin luonnonvoima, jolle ei voi mitään. Jos vaikka neljä viidestä lihavasta suomalaisesta laihtuisi normaalipainoiseksi tai edes lievästi ylipainoiseksi, olisipa kiva tietää paljonko olisi sote-menot. Mutta tästähän ei puhuta, koska lääkettä lääkettä vaan ja lääkefirmat hierovat käsiään.

Jännästi kun katsoo kaupan valikoimaa, kuinka iso osa on epäterveellistä epäravintoa ja parhaat paikatkin kassan edessä on täynnä patukoita, niin ei yllätä lihavuusepidemia

Ydinsota olisi pelastus pilatulle maapallolle.       

Pitäisi vaan saada se jotenkin alkamaan kun suurin osa ihmisistä pelkureita ja vastustaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko ap nyt holtittomuudella eläkeläisiä, jotka nostavat ja kuluttavat yhteiskunnan varoja reilusti yli sen mihin on varaa?

En, vaan ihmisiä, jotka eivät anna yhteiskunnalle takaisin, vaikka pystyisivät. Ihmisiä, jotka eivät ymmärrä vastuutaan vaan sekoilevat menemään ja aiheuttavat taakkaa yhteiskunnalle. Eläkeläiset ovat jo työuransa tehneet ja ansaitsevat yhteiskunnan tuen.

Kuinka hoitelisit pitkälle kouluttautuneiden mutta työttömänä lusivien holtittomuuden ap? Valtavasti kuluja ja silti työelämän ulkopuolella. Oi voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko ap nyt holtittomuudella eläkeläisiä, jotka nostavat ja kuluttavat yhteiskunnan varoja reilusti yli sen mihin on varaa?

En, vaan ihmisiä, jotka eivät anna yhteiskunnalle takaisin, vaikka pystyisivät. Ihmisiä, jotka eivät ymmärrä vastuutaan vaan sekoilevat menemään ja aiheuttavat taakkaa yhteiskunnalle. Eläkeläiset ovat jo työuransa tehneet ja ansaitsevat yhteiskunnan tuen.

Ehkä sellainen orjuutussysteemi olis aiheellista ottaa takaisin. Eli jos et halua vapaaehtoisesti alkaa maksulliseksi orjaksi, niin voitaisiin pakottaa siihen

Miksi rikkaille maksetaan verovähennystä siivouspalvelun ostosta?