Ajelehditko vai onko sinulla päämäärä?
Jotenkin surullisena katson näitäkin viestejä, ihmiset ovat menettäneet päämääränsä, tavoitteensa. Ajelehditaan minne sattuu ja minne elämä kuljettaa.
Olisi ehkä aika ryhdistäytyä, miettiä elämän tarkoitusta. Jos elämän tarkoitus on liian suuri tavoite, voisi miettiä arkisempia päämääriä. Missä olet ja mitä teet 5 vuoden päästä?
Tavoitteellinen elämä luo määrätietoisuutta, itsekuria ja eteenpäin menoa siihen suuntaan mihin itse haluaa. Takapakkeja tulee varmasti, mutta uudelleen pystyyn vain jos putoaa polvilleen, vahvempana ja kokemusta viisaampana.
Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille.
Kommentit (11)
Tavoitteeni on taloudellinen riippumattomuus eli kyetä elättämään itseni+vaimo ja tukea lapsia osinkotuloilla ilman työskentelyä. 10-15 vuotta vielä tosin menee ennen kuin tavoitteessa.
Ei ole suurta päämäärää, koska stressaannun niistä. Sen sijaan mulla on päämäärät aina tälle ja huomiselle päivälle. Koen olevani onnellisempi näin.
On ollut päämäärä. Nyt ei enää oikeastaan ole, kun saavutin sen jo. Pitäisi keksiä joku uusi pienempi ja kevyempi tavoite, mutta yhtä vaativaa ja työtä edellyttävää en enää jaksa. Vaikka jotain henkiseltä puolelta.
Oli päämäärä, tein monta vuotta töitä sen eteen, havaitsin päämäärän olleen turha ja että sen saavuttaminen oli täysin hyödytöntä. Parempi ajelehtia.
Oli joskus.
Maailma kuitenkin muuttuu, sattuma heitää peliin muuttujia, jotka sotkevat hienot suunnitelmat.
Elinkeinoelämä muuttuu, puoliso sairastaa, lapset sairastuvat vakavasti...
Tämä johti keskivaikeaan masennukseen, josta jotenkuten toivuin.
Olen antautunut ajopuuksi.
Nyt tavoitteeksi riittää lasten tukeminen, oman työn hoitaminen ja velkojen maksu sekä pienistä hetkistä nauttiminen.
Ehdottomasti ajelehdin. En suunnittele mitään. Haaveilen toki, mutta en tee mitään asioiden eteen. Tartun sattumalta aukeaviin mahdollisuuksiin kuitenkin yleensä nopeasti joten sillä lailla elämä etenee enkä kauheasti kyllästy.
Päämäärä on hauta joka tapauksessa. Onneksi voi edes nauttia matkasta sinne, vaikkapa sitten ajelehtien aallon liplatuksessa.
Että saan lapset ns omilleen, opiskelemaan. Esikoinen sai jo opiskelupaikan, joten osittain toteutunut. Hain itse paremmin palkattuun tehtävään, että voin myös taloudellisesti tukea siirtymävaiheessa.
Sattuma on mua kuljettanut. Toki vastaan itse omista tekemisistä ja sanoistani.