Työhastattelijoiden piikittely - onko se joku tekniikka?
Pääsin pitkästä aikaa työhaastatteluun ja nyt todella tarvitsisin jo työtä, kun ei rahat millään riitä ja pää hajoaa kotona.
Haastattelija kysyi mm. "opitko vielä uutta tuon ikäisenä". Olen 42-vuotias vasta...
Se kysyi "miksi olet ollut näin monessa työpaikassa", vaikka mulla on vaan 5 työpaikkaa. Ihmetteli, osaanko situtua työhön, vaikka edellisellä olin töissä 6 vuotta ja sitä edeltävällä 7 vuotta. Ja sillä naisella oli tosi inhottava asenne. Koko ajan naama mutrussa.
Onko tuollainen käytös tarkoituksellista ja onko sen tarkoitus jotenkin testata jotakin? Itselle tulee mieleen, että jos tuola testataan kykyä sietää huonoa työilmapiiriä, niin haluaako sitä edes koko paikkaa. Nyt alkaa oleen jo niin rahat loppu, että mikä vaan kelpaa.
Kommentit (40)
Teen haastatteluja päivittäin ja kysyn tuollaisia vaan katsoakseni, mitä vastaat, koska en halua työhyppijää vaan pitkäaikaisen työntekijän (ainakin useimmat rekryni).
Tuo puoli on ikävä, että sinulle se on henkilökohtainen kysymys ja voi tuntua piikittelyltä. Toisaalta se voi kertoa sinun persoonastasi paljon esim asioita, miksi et sopisi tai sopisit työhön.
En minäkään valitse ko.paikkaa. Ehkä haastateltavien kannattaa sanoa se jatkossa ääneen.
Itse kävin vähän aikaa sitten työhaastattelussa, jossa työnantaja ei kyllä antanut itsestään kovin hyvää kuvaa. Haastattelu kesti tunnin ja loppupuolella aloin jo toivoa, etten saisi kyseistä työpaikkaa ollenkaan.
Ymmärtääköhän nuo haastattelijat, että luovat haastatteluissa myös kuvaa itsestään työnantajina. Tuli sellainen olo, että tuohon puljuun en enää hae, enkä menisi, vaikka polvillaan anelisivat.
Vierailija kirjoitti:
Teen haastatteluja päivittäin ja kysyn tuollaisia vaan katsoakseni, mitä vastaat, koska en halua työhyppijää vaan pitkäaikaisen työntekijän (ainakin useimmat rekryni).
Tuo puoli on ikävä, että sinulle se on henkilökohtainen kysymys ja voi tuntua piikittelyltä. Toisaalta se voi kertoa sinun persoonastasi paljon esim asioita, miksi et sopisi tai sopisit työhön.
Jos työnhakija on ollut edellisessä työpaikassa 10 vuotta putkeen, niin annat itsestäsi idiootin kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Teen haastatteluja päivittäin ja kysyn tuollaisia vaan katsoakseni, mitä vastaat, koska en halua työhyppijää vaan pitkäaikaisen työntekijän (ainakin useimmat rekryni).
Tuo puoli on ikävä, että sinulle se on henkilökohtainen kysymys ja voi tuntua piikittelyltä. Toisaalta se voi kertoa sinun persoonastasi paljon esim asioita, miksi et sopisi tai sopisit työhön.
Outo asenne sinulla, jos tosiaan työksesi rekrytoit ihmisiä. Sen lisäksi, että sinä etsit hyvää työntekijää, niin työntekijä etsii hyvää työpaikkaa. Ja sinä annat kuvan, että teidän työpaikka ei ole hyvä. Etkö oikeasti ymmärrä, että työhaastattelu on markkinointitilaisuus, jossa myös sinä markkinoit työpaikkaa sille hakijalle? Piikittely ei ole kovin hyvää markkinointia, vaan sillä saa aikaan vain sen, että markkinoinnin kohde (työnhakija) ei halua ostaa tuotetta (työpaikka).
Mä hain just 54 v työtä, eikä kukaan haastattelussa kysynyt oppimiskyvystäni mitään. Sain myös paikan. Sulle on ihan turhaan ilkeilty. Mua haastatteli keski-ikäiset naiset, miks he vihjais etteivät itekään enää mitään opi.
Harva haastattelija on rekrytoinnin ammattilainen. Ei ne vaan osaa kysyä fiksusti. Varmaan pelkkä lipsautus.
Mulle Työnantaja joka oli mut haastatellut ja ekaa päivää töissä olin "et näytä yhtään siltä et olisit tulossa töihin" sen jälkeen oli jatkuvaa veetuilua ja tiuskimista, sitten ennen koeaikaa potkaistiin pellolle "pitää sun harjoitella nopeutta"yms pska selitystä,siinä firmassa potkittiin ihmisiä pois milloin mihinkä syyhyn vedoten, no siinä firmassa sitten oli jatkuvasti pulaa tekijöistä:D kyseessä iso kansainvälinen siivousfirma joka nousi otsikoihin laadun vuoksi kyseessä Kuinkas muuten kuin Iss palvelut oy.
Sitä voiskin näin tk-eläkeläisenä alkaa hakeen työhaastatteluihin ihan huvin vuoks ja vittuilla haastattelijoille oikein urakalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla tapa testata hakijan stressinsietokykyä, mutta en ainakaan itse haluaisi yritykseen, jossa ollaan veemäisiä työnhakijoille.
Joskus 15-20 vuotta sitten oli tosiaan tapana testata hakijan stressinsietokykyä olemalla viileä ja kettuilemalla. Mutta nykyään vähänkin modernimman toimintakulttuurin omaavat organisaatiot ajattelee, että tuollaisessa ei ole mitään järkeä, vaan työhaastattelun tulee olla ihan mukava keskustelutilaisuus.
Ap:lla taisi käydä tuuri kun ei saanut työtä noin ankeasta ja vanhanaikaisesta paikasta.
Joskus rekrytoijat eivät osaa suhteuttaa menetelmiään työtehtäviin.
Itse jouduin stressaavaan ristikuulusteluun nuorena, epävarmana jolppina, kun hain testaajan paikkaa elektroniikkatehtaasta.
Minut oli kiusattu juuri amiksessa itsemurhan partaalle, työhaastattelu oli todella hirveä kokemus. En saanut paikkaa.
Seuraavassa paikassa haastattelu oli asiallinen.
Siinä välissä ehdin käydä työssä, jossa ei ollut haastattelua ollenkaan, sen kuin ilmoittautui, että tulin töihin.
Sellaisiakin joskus oli...
Vuosia myöhemmin hain töitä tuotekehityksestä, silloin oli taas selvästi paineensietotestiä mukana, mutta pärjäsin jo hyvin ja työtehtävät huomioiden tämä oli asianmukaista.
Anna tuon työpaikan olla, ei ole normaalia.
Minulta kysyttiin enkö puhu englantia ulkomaanmatkoilla.
Siis häh, olen ollut kerran elämässäni ulkomailla lapsena.
Ei työttömyystuilla ja jollain 6 kuukautta palkkatukityöllä matkusteta.
Tarjilla on pääosin vain määräaikaista niin turha siinä on ihmetellä "työhyppääjiä" kun ensin pakotetaan hyppimään.
Nykyään on pulaa osaavista työntekijöistä monella alalla ja työnantajakuvalla on valtava merkitys sen kannalta, saako työpaikka hyvää väkeä sisään. Haastattelijoiden ei kannattaisi olla kovinkaan ylimielisiä tai mukanokkelia (etenkin jos se tarkoittaa vee it tuilua), jos aikovat saada jatkossakin hyviä työntekijöitä. Itse olen oman alani ammattilainen ja en ottaisi sellaista työtä vastaan, jossa haastattelutilanne on epämiellyttävä. Kertoo jotain työyhteisöstä ja työnantajasta.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samantyyppinen kokemus hieman eri variaatioin. Läpäisin heidän testinsä jossa ilmeisesti mitattiin mm. paineensietokykyä. En kuitenkaan ottanut paikkaa vastaan, koska olen kaikenlaista pas*atestaamista vastaan sekä ymmärrän psykologiaa haastattelijoita huomattavasti laajemmin. Eli tämän haastattelun olisi voinut hoitaa ihan toisin ja paremmin kaikinpuolin. Haastattelija antoi itsestään ja firmasta niin yksinkertaisen kuvan, etten halua aikaani haaskata sellaisessa työpaikassa.
Kylläpä haiskahdat erinomaiselta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä menin kerran 22 vuotiaana työhaastatteluun ja eka kysymys oli miten muka pärjäät täällä kun olet noin nuori? No arvatkaa otinko paikan. Ja minulla oli kokemusta kyseiseltä alalta. Ei työnantajatkaan saa käyttäytyä miten sattuu.
Ilmeisesti et osannut fiksusti vastata kysymykseen vaan loukkaannuit jo alkumetrillä.
Fiksu ihminen ei ota paskaa niskaansa vaan etsii paremman työnantajan.
Kertoo vaan haastattelijan ylimielisyydestä, on ollut pitkään työantajien markkinat, voineet valkata miten vaan hakijoista. Mutta veikkaan, että huonon ilmapiirin työpaikka tuollainen on. En menisi.
Taitaa ollakin vielä pitkään työnantajien markkinat ja aika yleisiä tuntuvat olevan huonot työpaikat Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanottiin parikin kertaa, että olen ollut joustava ihminen kun ollut monessa työpaikassa ja saanut kokemusta näistä. Nuorena vaihdoin usein työpaikkoja vasta 38 vuotiaana löytyi se parhain. Aikamoista kysyä ihmiseltä, oppiiko vielä uutta kun todistettavasti ihminen oppii vaikka kuinka wanhana vaikka mitä uutta jos ei muistisairaus iske. Tätini opetteli 65 vuotiaana uuden kielen, kävi ulkomailla kielikursseja ja puhuu oikein tyydyttävästi oppimaansa kieltä, ja se ei ollut englanti vaan ranska.
Se, että on vaihtaa usein työpaikkaa, ei välttämättä kerro joustavuudesta. Se voi myös kertoa siitä, että henkilön on vaikea sitoutua ja sopeutua työyhteisöön.
Meillä oli äskettäin tälläinen työntekijä, joka nuoresta iästä huolimatta oli ollut jos missäkin töissä. Hyvin äkkiä selvisi, että on ammattivalittaja. Kaikissa paikoissa oli jotain vikaa; liikaa töitä, liian vähän töitä, huonot työkaverit, huono esimies, liian pieni palkka, kiusaamista jne jne. Meillä oli hetken aikaa. Ensiksi alkoi valitus työmäärästä, sitten olisi halunnut valita itselleen mieluisat työtehtävät, sitten alkoi työkavereiden ja esimiehen haukkuminen ja mustamaalaaminen. Kaikissa muissa oli aina vika paitsi itsessään. Onneksi katosi taas uuteen työpaikkaan.
Miksi ihmeessä ihmiset suostuvat pelaamaan tuollaista peliä? Rahaa saa kelastakin.