APUA! Vauvani putosi sängyltä!

joten älä huoli. Jos olisi mennyt tajuttomaksi tai ei olisi heti alkanut itkemään (tämä siis myös tajunnantason hetkellinen menettäminen), olisi pitänyt mennä lääkäriin. Samoin jos alkaa oksentaa tai menee väsyneeksi ja veteläksi. Nämä ovat aivotärähdyksen merkkejä.



Vauvat on onneksi kestävää tekoa, mutta kyllähän siinä kohtaa jokaisella äidillä on kovat morkkikset jos vauva tippuu. Ja virheistä oppii, joskus vain kantapään kautta. Nyt ainakin tietää, ettei enää voi jättää lasta vahtimatta sänkyyn :) Se veri on voinut tulla esim. kielestä tms, jos on jäänyt ikenien/hampaiden väliin, tai lattian ja vauvan väliin. Suusta on niin vaikea nähdä mitään haavoja. Jos se olisi tullut jostain sisältä, olisi määrä ollut varmasti suurempi sekä tullut pian muitakin oireita.



Kannattaa seurata vauvaa jos alkaa tulemaan jotain oireita, niin sitten kantsii käydä näytillä, mutta yleensä noissa tippumisissa selvitään mustelmalla ja säikähdyksellä.

Toivoinkin, että joku sanoisi noin! Nyt koitan vakuuttaa itselleni, että näinhän se on. Ja toivottavasti vauvan kehityksessä ei tule ihmeitä vastaan, muuten tää kyllä varmasti palaa taas mieleen. Kyllä sitä osaa vaan olla tyhmä, vaikka ihan varmasti tiedän, ettei vauvaa saa jättää vahtimatta sängylle.



Kiitos Mikaela. Ja jos jollakin on omia kokemuksia, niin kertokaa! (Jos teidän lapset on " tilastollisesti pudonneita" :) )

10kk iässä kävelytuolilla kymmenkunta porrasta alas. Samoin kun oppi kävelemään, tippui samaisen määrän. Silloin kyllä päätin, että NYT muutetaan pois 2 kerroksisesta talosta. Sen jälkeen (ennen muuttoa) vahtasin kuin haukka ettei portti ollut ikinä enää vahingossakaan jäänyt auki. Öisinkin heräsin ajatukseen että onhan portti kiinni ja kävin varmistamassa. Neidille ei tullut kummastakaan pudotuksesta edes mustelmia, eikä mitään siis käynyt.



Ystävättäreni vauva tippui puolivuotiaana sitterin kanssa naamalleen lattialle pöydältä ja nenä meni vain mustaksi. Eli kaikkea sitä voi sattua, mutta yleensä selvitään vain säikähdyksellä.



Ja kyllä mä olen edelleen hyvä äiti, vaikkea nuo onkin sattuneet. Virheistä tosiaan oppii, tai vahinkojahan ne on olleet. Mutta ne saa kyllä miettimään ja itkemään omaa huonouttaan, mutta pian olet jo unohtanut koko episodin, usko pois!

Meillä molemmat pojat ovat tippuneet sängystä tuossa 5kk iässä.. Ja esikoinen kaiken lisäksi tipahti rattaista puolivuotiaana :( ihan kauhea olohan noista tulee, maailman huonoin äiti-fiilikset. Meillä on ollut tippumiset hyvät muistutukset siitä että vauva on oppinut ihan oikeasti liikkumaan ja on syytä alkaa nukuttaa omassa petissä..



Mutta näitähän sattuu, turha jäädä sen enempää märehtimään. Vahingot on vahinkoja.. itseasiassa tämän toisen kohdalla en tuntenut kauaakaan sitä ihan hirveintä oloa, vaan " elämä jatkui" nopeammin mitä ykkösen tippumisen jälkeen.



Elämä on.. eikö vaan :)?



Helmi

todennäköisesti ei mitään sattunut. Äidistä vain tuntuu niin hirveän pahalle, kun lapselle sattuu haaveri. Meidän vilkas poika tippui sängyltämme n puoli vuotiaana, suoraan päälleen. Käytiin lääkärissä varmuuden vuoksi, mutta jo lääkärissä vauva hymyili iloisesti muille potilaille ja lääkärille =)



Muutama päivä sitten tämä kultanen seisoi keittiön tuolia vasten ja sitten kaatui tuolin kanssa (selkänoja suussa) suoraan taaksepäin. Onneksi oli konttauskypärä päässä, mutta suusta tuli verta aika paljon ja otsaan tuli kuhmu.



Olin kauhuissani, kun näin miten poikaa sattui. Mutta ei kai näitä voi vältää, täytyy vain toivoa että olisi suojelusenkeleitä matkassa, ettei kävisi vakavemmin.

eli meilläkin on monen monta kertaa muksahdellut sängyltä alas, eka kerran sai iskä shokin ja siitäkös vauva otti tuulta myllyyn ja huusi varmaan paniikkia enemmän kuin kipua.

nyt kun kävellään tukea vasten niin muksahteluja sattuu lähes päivittäin, millon pöytä karkaa alta tai taaperokärry jatkaa matkaa.

kauhealta ne muksahdukset kuulostaa mut ei oo onneks vielä mitään vakavampaa tullut.ONNEKSI.



isosisko näytti 1-vuotiaana lentotaidot ja lensi sohvalta takaraivo edellä suoraan lattiaan, sillon kyllä ajattelin et nyt halkes kallo vaan ei tullut edes aivotärähdystä.

Esikoinen putosi korkealta jenkkisängyltä suurin piirtein saman ikäisenä ja tiedän tarkalleen sen hirveän tunteen, kun kuulee kopsahduksen ja näkee pienen lattialla itkemässä! Usko pois, vauvallasi ei varmasti ole mitään hätää, jos jo iloisesti jokeltelee.

Minä, kamala isosisko, olen pienenä hoitopaikassa tönäissyt (vahingossa) veljeni puisen lelulaatikon reunaan. Pikkuveli löi hampaansa laitaan ja etuhampaat upposivat takaisin ikeinien sisälle :S. Veli oli ehkä 1-2 v. tuolloin. Tietysti kaikki aikuiset (hoitotäti, isä ja äiti) oliva kauhuissaan. Veli vietiin hammaslääkäriin. Hammaslääkäri oli ihmeissään, koska ei ollut milloinkaan nähnyt vastaavaa. Hän vain sanoi, ettei voi tehdä mitään ja pitää vaan odottaa että mitä tapahtuu. Jonkin ajan kuluttua (en tiedä menikö päiviä, viikkoja vai miten kauan) veljen hampaat " kasvoivat" takaisin ulos ihan normaaleina.



Eli uskomattomia vahinkoja lapsilel sattuu ja uskomattomalla tavalla niistä selvitään. Vaikka tietysti niitä vahinkoja silti pitää vältellä!

Hei!



Itse olen yrittänyt olla melkenpä toisinaan ylisuojelevainen lapselleni koska hän on ensimmäinen lapsi ja pian vuoden vanha. Hänen ollessa 8 kuukauden ikäinen, liikuskeli kylläkin jo ryömien, otin hänet yksi aamu viereeni nukkumaan, no siihenpä sitten heräsin kun kauhea muksahdus kuului ja tyttöä ei näkynyt missään. Itku rupesi heti ja tajusin että herranjumala se on tippunu sängyltä! Siinä sitten kauheissa itsesyytöksissäni kaappasin lapseni syliin ja rauhoittelin häntä. Itkua kesti vähän aikaa ei kuitenkaan minuuttia kauempaa. Siinä sitten pienessä paniikissa olin koska mieheni oli monesti sanonut minulle että et ota viereen nukkumaan jos satut itse nukahtaan ettei vain satu vahinkoa että tyttö tipahtaa. No itse satuin nukahtamaan sitten ja näin kävi. En oikein tiennyt mitä tehdä, hetihän sitä ajattelee että onko käynyt mitenkään? No soitin miehelleni ja ei ollu kovin iloinen uutisesta, aluksihan minun vika se oli koska säikähti itsekin mutta myöhemmin pyysi kyllä anteeksi. Soitin kaikenvaralta yksityislääkärille ajan ja lähdimme heti kun olin tytön syöttänyt. Lääkäri sanoi että ei ole yhtään kummallista että lapsi putoaa, sillä näin kuulemma käy melkein jokaiselle vauva.ikäiselle että jostakin putoaa tai jokin´muu verrattavissa oleva vahinko sattuu. Sanoi että ei kannata itseään syyttää, mutta mitäpä muutakaan siinä tilanteessa tekee. Itseäänhän siinä syyttää niin että en varmana viikkoon nukkunut ees kunnolla sillä mulla kuului se inhottava mätkähdys vähän väliä " päässä" . Tuntui ilkeältä. Miten huono äiti sitä voikaan olla. No, mutta siis lääkäri kokeili tytön rintakehän luut ja paineli sieltä täältä ja kasvoista myös ja sanoi että säikähtänyt vain. Kysyi siitä että kuin kauan itki ja alkoiko itku heti, siitähän sen tietää onko tajuttomana käynyt. Itku siis alkoi heti ja loppui melkein heti. Sanoi että seurailla teietnkin, mutta sanoi ettei tarvii herätellä jos nukkuu, koska tyttö ei siis aristanut mitään eikä sillä näyttänyt minnekkään sattuvan, ilmeisesti poski edellä tipahti, koska poski punoitti, mutta punoitus, sekin hävisi päivän mittaan. Mutta tämmöistä. Kyllä sitä itse säikähti enemmän kuin lapsi, lapset ovat niin " pehmeitä" ja niillä on " pehmeät" luut ettei ne onneksi kovin pienestä rikki mene. Ja lääkärikin sanoi että jos ihmiselle sattuisi tulemaan kallon murtuma niiin sitähän ei voi lääkärikään mitenkään korjata vaan se paranee itsestään. Mutta onni onnettomuudessa:)

Voi sitä itsesyytösten määrää, kun maailman ihanin ja tärkein olento tippuu OMASTA SYYSTÄ lattialle. Vieläpä kaksi kertaa. :( Juuri samat huonoäiti tunnelmat oli täälläpäin. Mustelma pikkurukan pullukassa poskessa muistutti muutaman päivän kömmähdyksestä. Muistikuva mahallaan parkuvasta pikkuisesta ei unohdu läheskään niin äkkiä. Lohduttavaa et muillekin tapahtuu...

Täällä ilmoittautuu taas yksi, jonka molemmat muksut ovat tippuneet sängystä. Ja tosiaan pahalta tuntuu aina jälkikäteen. Kaverin vauva putosi hoitotasolta kodinhoitohuoneen kaakelilattialle. Täytyy sanoa, että toi kuulosti TOSI pahalta.

Esikoinen tippui aikanaa sängyltä paljaalle lattialle. Onneksi kierähti niin, että tippui peppu edellä, mutta säikähti tietysti. Ikää suunnilleen puolivuotta.



Kakkonen tippui rattaista päälleen lattialle ja vielä sattui olemaan kynä lattialla niin, että sen päälle putosi. Otsaan jäi ikävä kolo ja lääkäriin mentiin. Ei ollut onneksi murtumaa, mutta painauma tytön hiusrajassa muistuttaa edelleen tuosta järkytyksestä :( Hän oli silloin 5kk, eikä osannut edes istua, eli isosisko tuuppasi alas... Samainen neiti tippui kylässä rappuset. Oli livahtanut yläkertaan ja ylärappusilla kompastunut vaatemyttyyn ja kieri koko matkan alas ja löi kasvonsa viimeiseen rappuseen. Silloin meni taju ja etuhampaat kitalakeen. Lapsiportteja ei ollut. Ja niin vaan pääsi käymään, vaikka ihan hysteerisenä olen aina juuri rappuja vahtinut, kun niissä tottumattomalla käy äkkiä vahinko. Silloin hän oli kyllä jo melkein kaksi.



Kolmas on myös tippunut sängyltä, onneksi maton päälle, itku pääsi, mutta mitään jälkiä ei jäänyt...



Minun pikkusisko on myös tippunut hoitopöydältä laattalattialle ja ilman vammoja selvisi siitäkin. Nyt erittäin terävä ja fiksu seiskaluokkalainen ;)



Itse olen kuulemma alle vuoden ikäisenä istunut syöttötuolissa ja pöydästä saanut potkaistua vauhtia niin, että syöttötuoli kaatui taaksepäin. Ensin löin takaraivoni tiskipöydän reunaan ja siitä vielä lattiaan.



Näitä sattuu, mutta vielä enemmän sattuu varmasti niitä tilanteita, missä nopeat refleksit omaava äiti ehtii pelastaa pikkuisensa isommalta kopsahdukselta :) Niistä vaan harvemmin mainitaan, eli kyllä me hyviä äitejä olemme ja varmasti parhaamme teemme!

Silloin ajattelin että " kauheaa, miten aikuiset ihmiset eivät pysty pitämään lapsiaan silmällä" .



Samana päivänä vähän myöhemmin oma lapseni putosi ensin sängyltä juuri samallalailla kuin ap:nkin vauva. Ja seuraavana päivänä muksahti toimistotuolilta alas kun oli siinä istumassa ja otin valokuvan. Valokuvassa hymyilee iloinen 7 kuinen vauva ja kolmea sekuntia myöhemmin sama vauva on mahallaan lattialla. Että se siitä kauhistelusta.



Jokainen meidän lapsi on vuorollaan muksahdellut kuka mistäkin vaikka kuinka yrittää pitää silmällä. Virheistään oppii ja äiditkin on vain ihmisiä :-)

Ihana lukea teidän tarinoita! Nyt muutama yö myöhemmin alkaa jo äiskääkin nukuttaa eikä nää unia putoilevista vauvoista :)



Etenkin Pikkis2:n juttu oli mahtava. Meidän beibi ei muuten saanut edes kuhmua, pieni mustelma on otsassa eli on tainnut kupsahdus jakautua tasaisesti ympäri kehoa. Nyt kuitenkin pysyy tiukasti unilla joko pinniksessä (jonka pohjaakin laskettiin tai yöllä saa nukkua meidän välissä.



Aaah, niinkun kirjoititte: " Elämä on!"

Poika, silloin 4kk, putosi keskella yota sangysta ja herasin siihen muksahdukseen. Alkoi heti itkemaan ja itki n. 15 min ja nukahti sitten. Aamulla huomasin oikean korvan takaa on paa turvoksissa, joten ei muuta kun ensiapuun. Siella n. 4h odottelun jalkeen otettiin paasta magneettikuvat ja tulos oli etta ei nay mitaan, voitte lahtea kotiin. Oltiin kotona oltu pari tuntia ja sielta soitetaan peraan, etta tulkaapas takaisin, kuvat katsottiin vaarin. Pojalla oli paassa murtuma ja sisainen verenvuoto.. Eikun paniikissa ajoin sairaalaan ja sielta sitten lahetettiin lastensairaalaan viereiseen kaupunkiin jossa olimme tarkkailussa yon yli. Mies oli esikoisen kanssa juuri hakemassa mun serkkua lentokentalta, kun tuli meille kylailemaan.

Seuraavana paivana paastiin sairaalasta pois, ja siita vajaan viikon paasta kaytiin kontrollikuvauksessa. Vuoto oli onneks pienentynyt.. siita ne siella olivat enemman huolissaan kun siita murtumasta.

Siita sitten viela kuukauden paasta kaytiin uusintakuvauksessa tarkistuttamassa etta kaikki vuoto on lahtenyt ja murtuma parantunut.

Pojasta ei olisi huomannut etta paassa oli mitaan vialla, oli normaali iloinen itsensa, ellei se paa olis ollut turvoksissa..

Tama kaikki siis sattui USA:ssa viikkoa ennen kuin muutimme takaisin suomeen.. onneks poika sai sentaan lentoluvan..

Niin ja nyt vauva iloisena kikattelee sylissäni masu täynnä puuroa.

Kuitenkin vaan tuntuu, että mulle ois ihan oikein jos joku tulisi ja hakisi vauvan pois, kun en siitä osaa pitää huolta... Voi tätä äitinä olemista...