HEREILLÄ KUKAAN???! ..auttakaa mua, PYYDÄN!:(

Kokonaan siis.

Jos ei voi, niin älä sinäkään hukkaa omaa elämääsi hänen vuoksi.

Nyt sinun on oikea aika lähteä jos mies ei aloita tipatonta elämää. Teillä ei onneksi ole lapsia!



Minä jatkoin monta vuotta suhteessa alkoholistin kanssa, kärsien hänen juomisestaan. Myös lapset kärsivät (4 lasta).

Kesällä laitoin miehen valitsemaan, viina vai me. Mies on ollut täysin ilman alkoholia siitä lähtien. (tähän liittyi muutakin: hirveä alkoholihulluuskohtaus ja väkivaltainen käytös..)



Minä olisin tosissani lähtenyt jos mies ei olisi luvannut selvää tulevaisuutta. En olisi enää kestänyt yhtään ainutta lyöntiä. Ja viimeisenä kertana siis hän kohdisti sen myös lapsiin ja omaisuuteen.



Nyt mies tietää, että jos hän ottaa yhdenkin hörpyn, on taksi pihassa saman tien hakemassa minua ja lapsia. Lopullisesti.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, jäädä tai lähteä.



Jos jäät, otat vastuullesi alkoholisitin, joka ei ainakaan sinun sanojesi mukaan ongelmaansa tiedosta. Hän voi siihen herätä joku päivä tai sitten ei. Niin kauan jäät toiseksi viinalle, kun hän voi pitää kaikki kivat eli sinut, työn ja viinan. Kyllä kännissä pienen nalkutuksen kestää...



Jos lähdet, voit herättää miehen huomaamaan, mikä on ongelma ja tällöin voi ohjata hakemaan apua. Jos hän ei huomaa, voit alkaa rakentamaan omaa elämääsi ilman " viinanarkkaria" . Älä vaan tee tähän tilanteeseen lapsia, ajattelemalla, että siitä se mies " paranee" .



Suosittelen Juhani Seppäsen Selvästi Juovuksissa -kirjaa. Siitä löydät miehesi...

hän on tiedostanut ongelman ja hakenut apua. Itse tosin en odottaisi edes tuota, vaan lähtisin jo nyt menemään...

haluaisitko vertaistukea? kirjoittelehan os: aamurusko at hotmail piste com

Minä olen kanssa sitä mieltä, että niin kauan kuin miehesi ei edes tunnusta ongelmaansa voit tehdä aika vähän. Kuten itse sanoit, alkoholismi on sairaus ja siihen liittyy se että omaa tilaa saati sen vakavuutta ei tahdo myöntää itselleen.



Minä tuossa tilanteessa muuttaisin erilleni, en antaisi yhtään tilaisuutta juoda. Ymmärtämällä juomista annat siihe luvan. Kun ihminen on alkoholisti yksikin drinksu on liikaa, sille ei voi mitään.



Tiedän itse mitä on rakastaa ihmistä, jolla on juopon geenit. Meillä menee hyvin, koska mieheni on tiedostanut ongelman ihan koko ajan - isänsä ja isoisänsä olivat myös alkoholisteja ja hänellä on omakohtaista kokemusta siitä mitä se on. Alkoholismin voi kuitenkin saada kuriin. Mieheni isä on ollut täysraittiina viimeiset kymmen vuotta. Alku oli nipoilua ja AA-uskoa, mutta se on vaihe, joka kyllä kannattaa kestää. Kyllä se oikea persoonakin löytyy sieltä sitten. Mieheni juo kohtuudella, mutta kyllä hänen kanssaan on edelleen pelko, että homma menee överiksi. Viimeisestä kerrasat taitaa olla jo vuosia aikaa. Alkoholistin kanssa juttu on kuitenkin niin, että jo esimerkiksi kotiintulolupauksen pettäminen sen takia, että maistuu, se on oire johon pitää suhtautua vakavasti. Tunnin parin myöhästymisestä nipottaminen voi ulkopuolisista vaikuttaa pirttihirmuilulta, mutta kyse on paljon laajemmasta asiasat johon on pakko suhtautua vakavasti. Miehenkin pitäisi oikeastaan lopettaa juominen kokonaan, riski on olemassa.



Alkoholismin kanssa on toivoa, mutta auttaminen on vaativa tehtävä. Monet auttamisyritykset kääntyvät päälaelleen, ne mahdollistavat juomisen.