Vinkkejä lasten nukuttamiseen???
Täällä taas kirjoittelen epätoivoista viestiä, johon toivottavasti tulee paljon hyviä vastauksia :)
Meillä on 3,5-vuotias poika ja pian 8 kk ikäinen tyttö. Lasten nukkumaanmenot ajoittuvat usein melko samaan aikaan illalla. Yritän saada heidät petiin siinä klo 21 - 22 tienoilla.
Ongelma on isomman lapsen kohdalla se, että vaikka meillä iltarutiinit toistuvat samoina illasta toiseen ja kaiken pitäisi olla hyvin turvallista ja tuttua, niin poika ei millään rauhaantuisi sänkyynsä. Pissa- tai kakkahätä yllättää kerran jos toisenkin, välillä pulistaan ja huudellaan. Tai jos hän pysyykin hiljaa, niin harrastaa esim. itsetyydytystä, joka pitää hänet hereillä, tai kuiskailee unikavereilleen tai sitten muuten vaan kääntelehtii sängyssään. Poika on kyllä selvästi väsynyt, kun laitan hänet sänkyynsä, mutta uni ei vaan tule silmään. Ainoa konsti, jolla saan hänet nukahtamaan illalla heti, on se, että päikkärit jäävät pois. Se ei kuitenkaan ole meillä ratkaisu, koska ihan muutamassa päivässä poika kerää sellaiset univelat, että kukaan ei kestä arkea hänen kanssaan. Eli päikkärit on nukuttava ja nukutaankin meillä hyvin.
Vauvan kohdalla ongelma on eroahdistus, joka tekee sen, että minun on käytännössä oltava hänen vieressään, kunnes hän nukahtaa. Hänelläkin kädet ja jalat käyvät sinne ja tänne, joten joudun makaamaan hänen vieressään sängyllä ja pitämään kättä hänen päällään. Joskus tähän menee tuntikin. Sitten vauva nukku 30 - 45 min ja herää huutaen, jolloin koko operaation saa pahimmassa tapauksessa aloittaa alusta.
Tähän kun vielä yhdistää sen, että isompi lapsi tulee tahallaan hyppimään parisängylle ja herättelemään vauvaa, niin soppa on valmis.
Tuntuu, että menen kuin sähköjänis paikasta aa paikkaan bee. Välillä makaan kolmevuotiaan päällä, välillä hyssyttelen vauvaa ja niin poispäin. Illat ovat yhtä hullunmyllyä :(
selviytymisvinkkejä?
Kommentit (8)
Nukkuvat samassa huoneessa. Laitan nukkumaan klo 19, jollloin luen iltasatuja sekä laulan muutaman unilaulun. Tämän jälkeen istun huoneessa siihen saakka kunnes kuopus nukahtaa. Esikoinen saattaa hölistä siinä ja pyytelee peittelemään tai valittaa nälkää. Toistan vaan hiljaisella äännellä, että nyt nukutaan. Joskus uhkailen viedä uninallen pois tai peruvani huomisen kivoja juttuja, jos ei suu pysy suppuna.
Esikoinen rauhoittuu viimeistään siinä vaiheessa kun minä poistun huoneesta. Kuopus nukahtaa, vaikka esikoinen juttelee minulle.
Nukutukseen menee korkeintaan tunti, yleensä puolisen tunti (iltasatuineen).
Esikoinen ei nuku päiväunia lainkaan. Kuopus nukkuu hyvät päikkärit puolen päivän aikaan, jolloin esikoinen tekee jotai hiljaista yksin tai mun kaa. Esikoinen nukkuu noin 12-14 h/ vrk. Kuopus herää aamulla viimeistään klo 6.30.
Minä siis suosittelen teille nukkumaanmenon aikaistamista ja päiväunien poisjättämistä tai ainakin lyhentämistä.
Keskimmäinen 3v2kk ja kuopus 1v7kk. Menevät nukkumaan klo 21 viimeistään, eli klo 20- 20:30 mennään iltapuuhille. Joskus sekin on liian myöhään, eli jos poika on väsynyt niin kiukuttelee ja huutaa kaikesta. Me nukutaan perhepedissä, koko meidän sänkysysteemillä on leveyttä 2,4 metriä eli tilaa on kaikille.
Lapset saa siinä hetken jutella, mutta mihinkään ei enää lähdetä (poikkeuksia lukuunottamatta), enkä rupea enää mitään pitkiä keskusteluja käymään. Itse joko katson ihan hiljaa jotain puuduttavia uutisia (tv on sellasessa nurkassa, että ei häiritse lapsia) tai luen kirjaa pöytälampun valossa. Lapset nukahtaa sitten aika pian.
Meillä on kokeiltu kaikki mahdolliset nukkumajärjestelyt ja tämä toimii _meillä_ ehdottomasti parhaiten.
Mäkin kyllä kuitenkin suosittelisin noita päiväunien poisjättöä ja yöunien aikastamista. Meidän poika jätti päiväunet vajaa 2 ja puolivuotiaana ja todellaki se minun viikon kärsiminen oli sen arvoista.
Jos vähäisiäkin merkkejä riehumisesta alkaa ilmentyä, lapset nukkumaan.
Ja päiväunet pois. Meillä käy nukkumaan klo 19.30. Vaihtelee toki hieman, kun elämä ei ole niin säännöllistä aina, mutta pääsääntöisesti noin.
Ja ikää 1v ja 3v. Kaikkea meilläkin on kokeiltu... ja nukutus kammoa ajoittain... viereen ottaminen auttaa myös joskus, mutta yleensä yritän erikseen nukuttaa lapset, sillä hullunmylly yleensä tulee jos perhepetiin molemmat tulee jo alkuyöstä...
Meillä näin. 1v kuopus saa iltamaidon 19 ja vien pinnasänkyyn unihuoneeseen klo 19.30. Sinne nukahtaa joko heti tai kohta. Joskus voi joutua ravailemaan tuttia laittamassa tai kippaamassa makuuasentoon, mutta se johtuu usein siitä jos on ollut levotonta, telkkaria tms. tai ei ole saanut riittävästi iltasyliä tai on muuten vaan päässyt menemään yli.
Esikoinen 3,5v on tässä vaiheessa iltasatua vaille valmis sänkyyn, odottelee toisen huoneen lukupatjalla sadunlukijaa, valitsee kirjoja ja selailee niitä itse. Sitten sovimme kirjamäärän ja viimeisen kirjan edellä vielä muistutan että tämä vielä luetaan ja sitten mennään nukkumaan. Sitten mennään unihuoneeseen ja omaan sänkyyn, nyt olen jäänyt huoneeseen siksi aikaa että nukahtaa koska pelkää melkein hysteerisesti nukahtamista tällä hetkellä, laitoinkin siitä aloituksen äskettäin. Mutta se missä ollaan oltu ja mihin pyritään on se että jäisi sinne itse nukahtamaan.
Lapset siis nukkuvat samassa huoneessa, siirsin heidät yhteen kuopuksen ollessa 9kk. Se on toiminut hyvin, tuntuvat saavan turvaa toisistaan. Toki on pitänyt säädellä ja tehdä välillä muita järjestelyjä mm. kuopuksen saadessa hampaita, ja itse tulee usein maattua alkuyö omassa makkarissa ja aamuyö unihuoneessa tai miten milloinkin, mutta sellaista se varmaan tässä vaiheessa vähän niinkun kuuluukin olla.
Itse sain taas kurinpalautuksen kun luin viestejä, tuo nukkumaanmenon aikaistaminen on erittäin hyvä vinkki, meillä on välillä lipsahtanut päikkäreitä nukkumattoman esikoisen nukkumaanmeno 21 ja silloin se on kyllä todella työlästä.
Nukkumaanmenon aikaistamista ja päikkäreiden lyhentämistä voisi kokeilla. Poika jättää päikkärit pois keskimäärin 2 kertaa viikossa. Se toimii kyllä, mutta olen huomannut, että useampi päivä peräkkäin ilman päikkäreitä on sen verran kauheaa touhua, että siihen meillä ei vielä lähdetä. Joku puhui viikon kärsimisestä. Meillä oli kuukauden mittainen kärsimys elokuussa, kun poika päätti, ettei nuku enää. Onneksi päiväuniin palattiin kuitenkin. Mutta oikeassa olette, että varmasti sellainen max tunti riittäisi.
Joku kirjoitti, että lapsi pelkää nukahtamista. Meilläkin on ollut tuota ajoittain juuri tänä syksynä, samoin muutenkin eroahdistusat ja äitiin ripustautumista. Varmasti nukahtamisen vaikeus liittyy osittain siihenkin. Liittynee ikään ja meillä myös sisarusken syntymään.
Nyt on niin helppo kirjoittaa rauhallisesti, mutta kun tuon aloitusviestin tein, oltiin juuri keskellä nukutusrumbaa. Silloin tuntuu ihan toivottomalta, kun itse vain odottaa hiljaisuutta ja sitä, että pääsisi pitkän päivän päätteeksi omaan rauhaan.
päiväunien lyhentämistä. Minusta se on inhottavaa lasta kohtaan herättää kesken unien, saattaa olla, että lapsi on sit vieläkin kiukkuisempi, etyenkin jos ei tiedä milloin tulee herätys ja saako nukkua rauhassa.
Mä kannatan siis unirauhaa.
Meidän kaksi vilkasta poikaa ovat nukahtamisiltaan olleet hyvin erilasia. Tietysti vuosien aikana vanhemmatkin ovat viisastuneet, eikä nuorempi päässyt enään hyppyyttämään. Esikoinen siis nukutettiin yli kolmivuotiaaksi. Istuin sängyn vieressä pahimmillaan pari tuntia ja yritin saada myöhemmin ylivilkkaaksi diagnosoidun pojan unten maille. Lopulta puhalsimme pelin poiki ja hankimme pojalle kasettisoittimen, josta soitimme rauhallista klassillista tai hengellistä musiikkia, joskus sai kuunnella satukasetin. Illat rauhoittui ja poika nukahti helpommin. Syy nukahtamisen vaikeuteen oli siinä, että olin huoneessa ja hän ei osannut rauhoittua. Kasetti toi äänivallin muuhun asunnon ääniin ja kun hän keskittyi musiikkiin, unikin tuli. Nuorempaa ei odes pikkuvauvana ole varsinaisesti nukutettu. Tuttia käyty laittamassa tai pidettiin hetki kiinni, mutta uni on aina tullut yksin. Joskus hän yritti saada minut huoneeseen, mutta siitä vasta touhut alkoi. Myöskään kasetit ei hänen kohdallaan ole toimineet, koska kiinostuu vaan niistä ja laulelee mukana. Joten hänen kohdallaan on parempi hiljainen, täysin rauhoitettu huone, johon valoa tulee vain vähän. Poika on nyt 3½ vuotias ja yrittää aina välillä rampata huoneesta pois. Jos käy vessassa ei hänen kanssaan seurustella ja muuten, jos valittaa ettei unta tule, napakka komento huoneeseen. Unihiekan puhaltaminen kasvoille on meidän taika pojan nukahtamiseen tällähetkellä.
Tässä ketjussa monet ovat jo kehoittaneet kysyjää jättämään tai lyhentämään pojan päiväunia ja yhdyn heihin. Meillä päiväunet (tarhassa) selvästi vaikeuttavat unen saamista ja tarhassa olemmekin antaneet ohjeeksi, ettei poika saa nukkua tuntia pitempään. Kotona ei päiväunia viikonloppuisin ole ja silloin uni tulee helposti jo klo 20 kun arkena illat venyy 21-22.
ongelma vähenee itsestään. Meillä ainakin oli hirmu show päällä nukutuksen kanssa kun lapset oli 0 ja 2, 1 ja 3, 2 ja 4, vaikka oli mitä iltarutiineja. Nyt 3 ja 5-vuotiaat ja menevät vihdoin tosi hyvin nukkumaan. Laitan heidät iltasadun (se luetaan sohvalla olkkarissa) jälkeen sänkyihin, iltalaulut ja pusut ja pienen lukulampun valolla he saavat lukea kirjoja itse sängyssä. 3-vuotias selailee kirjaansa väärinpäin ja pölpöttää, 5-vuotias katselee prinsessalehtiä hissukseen. Noin vartin kuluttua jompi kumpi huutaa, että äitiiii valo pois, ovat ihan väsyneen näköisiä vaikka juuri äsken näyttivät ylipirteiltä ja siitä 5 minuutin kuluttua molemmat nukkuu. Tämä siis kello 20 illalla. 3-vuotias nukkuu puolen tunnin päikkärit joka päivä, niillä jaksaa hyvin mutta ilman unia hermoaa kovasti. 5-vuotias pitää päivällä pienen lepohetken, joskus torkahtaa mut yleensä vain lueskelee.
Vuosi sitten oli hirmu pelaaminen, kymmenen pissihätää, kakkahätää, nälkäjanonenätukossapeittohuonosti.,.. eikä siihen auttanut mikään. Välillä piti jo alkaa kiristyshommiin tyyliin jos NYT ei olla hiljaa, vien unikaverisi pois. Muutaman kerran veinkin ja kun lapset sai siitä hirmu huudon aikaiseksi ja sitten palautin unikaverin (raakaa,,,) he nukahtivat. Mutta aina piti kehittää riita ensin, joka oli kaikille raskasta.
Kokeilla voi kaikkia ideoita, mutta takuuvarmasti tilanne rauhoittuu vasta kun ikää tulee lisää...