Lue keskustelun säännöt.
Mistä elämäniloa 43-vuotiaana,sinkkuna ja yksin
10.03.2023 |
Ei lapsia ei lapsenlapsia,ei miestä,ei edes ystävää. Yksin vain ja töissä käyvänä,sairauksia vaikka muille jakaa.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanki lemmikki, niin me muutkin ollaan tehty
Ei se silti ratkaise yksinäisyyttä,miehisyyttä,lapsettomuutta ja sairauksia.
Asenne se ratkaisee.Tolla asentellasi tilanteesi ei muutu. Etkö tiedä Kirkon diakoni järjestää ystävän yksinäiselle kuten Punanen risti!Jos lukisit paerilehtiä edes kirjasto avartaisi mailmasi ja saisit lehdistä edellämänituista tiedon.Kuin yksinäinen voi monen järjestönkäutta haketua ilmaseen kursiin ja ITSE RYHTYÄ YSTÄVÄKSI TOISELLE YKSINÄISELLE,kurrsin järjestäjien kautta.Jopa sairaloissa on kurseja ,jotta sataisin sairaaloihin pitkä aikais potilaille,joku käymän tervehtii heitä,kuten palvelutalot sama asia.Joka lähiössä on asukastalot. Aktiviteetiä ja unohtamatta Diakonisalaitos, Menen sen sivuille netti.Heillä paljon aktivitetiä yksinäisille,selaa heidän sivuja netti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitsi kun viimeksi katsoin leffateatterissa surumielisenä rakastunutta pariskuntaa joka kuherteli ja suuteli aivan minun edessäni olevilla penkeillä.
En kyllä haluaisi mitään muuta yhtä paljon kuin kokea tuon saman. Kosketuksen naiseen, lämmön, halauksen, suudelmat, tuoksun, hengityksen, sydämenlyönnit, yhdynnän ja himon.
Mutta koska olen sosiaalisesti jotenkin rajoittunut ja huonolla itsetunnolla varustettu, en ole kyennyt ihmissuhteisiin.
M34
Yhdyntää ja himoa leffateatterissa? Kannattaa mennä jatkossa katsomaan jotain Disneyn piirrettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Kävisin baareissa jatkuvasti, kännissä saa seuraa muista humalaisista. Lataisin Tinderin ja kaikki muut deittiapit!!
Sulla on kaikki vapaus!
-se elämäänsä kyllästynyt 38v äiti-
Voi kuule kaikki toi on koitettu villissä elämässä 10vuotta sitten.Tässä iässä ei enää jaksa eikä kiinnosta.
Jokainen löytää onnensa omist tärkeist jutuist. Mulle:Jeesus(en oo nii yksinåinen ku o Herran kaa) välil mielekäst tekemist,saunaa,kitaraa,luontoo,jumppaa,liikuntaa,nukkuminen, rkk-sansa ääniraamista,gospelia,syöminen,sauna,opiskelua koton esim kirjoi/netist avoin yo jne,kansanopistot. Srk saat ihmisiä juttelee sun kaa tai mt polil voi jutella hoitajan kaa. Yksinäisyys on suuri ongelma nykyään,monet kärsii siitä. Jeesus on mul enite auttanu täs,kristilliset ohjelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairauksiesi vertaistukiryhmään?
Elämäniloa sairaiden joukosta?
Puolukan Poimija kirjoitti:
Lenkille, retkeilemään, liikkumaan luontoon ja muuta sellaista. Unohtuu muu.
Juu, halaa puuta pari kertaa ja kierrä talo myötäpäivään niin vaikeakin unettomuus loppuu heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laske rimaa. Eikö riitä ettei ainakaan ahdista ja sinulla on kaikki välttämätön? Et kerro mitään harrastuksista mutta pystyt käymään työssä. Mitä olet harrastanut aikaisemmin ja haluaisitko jatkaa sitä harrastusta? Harrastus toimisi vastapainona työllesi. Kannattaa harrastaa silloin kun vielä kykenee siihen.
Ei kaikki ihmissuhteet välttämättä ole hyviä, joten sinulla on varsin vähän loppujen lopuksi ongelmia.
Minä sain 4-kymppisenä uuden ystävän töistä. Ja sen jälkeenkin olen tutustunut uusiin ihmisiin pääasiassa työn kautta. Luulen, että se on aika paljon itsestä kiinni. No, suunnilleen 50-50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta koska olen sosiaalisesti jotenkin rajoittunut ja huonolla itsetunnolla varustettu, en ole kyennyt ihmissuhteisiin"
Tämä on kuin omasta kynästä. Itsekin jännitän kaikkea ihmisten kanssa oloa. Tämä vaikuttaa elämään paljon. Minulla pitkäaikaista kiusaamista ja muita huonoja kokemuksia ihmisistä. Se on jättänyt jälkensä. Ei ole ystäviä ja parisuhteesta en pysty haaveilemaan. Lapsia on itse onneksi halua. Sivusta tämä.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain 4-kymppisenä uuden ystävän töistä. Ja sen jälkeenkin olen tutustunut uusiin ihmisiin pääasiassa työn kautta. Luulen, että se on aika paljon itsestä kiinni. No, suunnilleen 50-50.
Kaikki ei halua olla tekemisissä työkavereiden kanssa vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehtailet näitä samanlaisia aloituksia, onko oletuksena se että n. 40v naiset on kaikki tyytymättömiä elämäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki joku harrastus tai rupea käymään jossain ryhmässä. Sieltä niitä kavereita todennäköisimmin löytää.
Mitäpä veikkaat löytyykö oikasti muuta kuin korkeintaan hyvän päivän tuttuja? Jos ei 30vuodessa ole ystävää löytänyt niin tuskin sitä jostain marttakerhostakaan löytyy näillä kilometreillä.
Hesarissa oli joskus juttua ystävystymisestä ja todettiin ,että aikuisena on yhtä helppoa ystävystyä kuin lapsena hiekkalaatikolla tai koulussa. Vitsi piilee siinä, että ystävystyminen vaatii 50 tuntia suhteellisen tiivistä yhdessä oloa. Lapsena tämä esim päivähoidossa ja koulussa toteutuu nopeasti-aikuisena tämä on mahdollista lähinnä töissä tai jonkin harrastuksen parissa vietetyllä reissulla, kurssilla tms.
Toki kohdalle täytyy osua silloin ihminen ,jolla on tilaa uudelle ystävälle. Saman jutun mukaan ihmisellä voi olla viisi todella läheistä ystävää, 15 vähemmän läheistä ystävää ja 150 "kaveria". Ihminen ei pysty enempiin läheisiin suhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairauksiesi vertaistukiryhmään?
Elämäniloa sairaiden joukosta?
Vertaisukiryhmästä saa nimensä mukaan tukea ihmisiltä, jotka itse ovat kokeneet tilanteen, jossa olet. Jotkut ovat selviytyneet jopa vaikeammista tilanteista
Ihmisen kannattaa yleensä keskittyä surkeudessaan vellomisen sijaan kaikkeen siihen hyvään, mitä elämässä on. Itse olen ensimmäisenä kiitollinen siitä, että olen hengissä, minulla on koti , töitä ja toimeentuloa. Lemmikit, harrastukset ja kyky nauttia niis.tä.
Lenkille, retkeilemään, liikkumaan luontoon ja muuta sellaista. Unohtuu muu.