Vähänkö meidän isovanhemmilla on ollut lapsena parempi mielikuvitus...

Meillä on telkkari (ja tietokonekin, kuten huomaatte) mutta lapset katsovat sitä 0-3 h viikossa eli Pikku Kakkosta joskus. Videoita ei ole. Tietokoneeseen eivät ole vielä koskeneet, esikoinen 5 v.



Leluja meillä on, mutta ehkä keskivertoa vähemmän. Parhaat leikit tulevat sisällä erilaisten kankaiden, painojen ja keppien tms. avulla tehdyistä majoista, kaupoista (myytävänä itseaskarreltua sälää ja näkymättömiä tavaroita), kirjastoista, talleista, lääkäreistä ja kerhoista. Siskon kanssa aamuisin keksitään joku leikki ja se on yksi silmänräpäys, kun ovat jo leikin pyörteistä. Ulkona on sitten käytössä ne isoäidin aikaiset kivet, kepit, kävyt ja talvisin lumi.



Suosittelen muillekin tällaista tyyliä, on ihana nähdä lapsissaan jylläävä mielikuvituksen voima!

meillä kun mies ja äitinsä kantaa 3 vuotiaalle jos jonkinlaista härveliä.



Meillä olisi puolet vähemmän leluja, jos minä saisin päättää. Ja ne olisivat lego-tyyppisiä, joista itse rakennetaan taloja jne..



Joskus tuntuu että mies " pilaa" pikkuhiljaa lapsen mielikuvituksen (tai ainakin rajoittaa sen kasvua..) . Lapsella oli sellainen " kaulanauhan" tapainen jossa oli muoviosa, jostain irronnut, niin lapsi leikki että se on kamera, ihan innoissaan otti kuvia, ja sanoi vielä " niks ja naks" kun otti niitä kuvia. Mies osti lapselle oikean leikkikameran. Minusta tuntui pahalle, mutta pikku juttuhan tuo oli..

Seuraavaksi lapsi teki itse lentokoneen, vanhoista muovimukeista joihin laittoi kaiken maailman pikkutavaroita, luultavasti matkustajiksi. ja vanha lahjapaperinauha ympärille ja eikun menoksi! Silloin sanoin miehelle että nyt ei osteta oikeaa leikkilentokonetta, vaan antaa leikkiä noin.. Minusta on suloista katsoa miten lapsi itse keksii jos jonkinlaisesta tavarasta vaikka mitä, paljon kivempaa kuin että kaikki olisi valmiita, juuri se oikea lelu :)

On luovuutta kehittävää kun joutuu tekaisemaan leluja ' tyjästä' , kun kaikki ei ole valmiina.



Mutta mielikuvitusta löytyy myös nykyajan lapsilta. Mielikuvitus kehittyy leikkiessä. Jos kuuntelee tavarapaljouden keskellä eläneiden lasten leikkimistä, huomaa, ettei mielikuvitus ole mihinkään kadonnut.

Tietenkään nykyajan lapset eivät pääse samalla tavoin kuljeskelemaan vapaasti ympäri kyliä ja mantuja kuten entisajan lapset, sillä tavalla elämä on rajoitetumpaa. Mutta kyllä vanhemmilla on yhä mahdollisuus antaa lapsille tilaisuuksia kehittää mielikuvitustaan. Voi lukea lapsille paljon, antaa heille mahdollisuus piirtää, muovailla ja askarrella ja ostaa sellaisia leluja, joilla leikkiessä pitää käyttää mielikuvitusta. Noita viimemainittuja periaatteita noudatetaan meillä. Telkkaria lapset katsovat erittäin vähän, Pikku Kakkosen vain silloin kun muistetaan, ja tietokonepelien päälle me vanhemmat emme ymmärrä, joten tulemme olemaan Hoo Moilasina jos lapset joskus vaativat sellaisia...