Äärimmäinen selviytyminen. Kuinka kauan selviäisit luonnossa ilman muita ihmisiä ja apuvälineitä?
Oletetaan, että paikka on Suomen kaltaisessa luonnossa. Sinä joudut sinne täysin ilman mitään, edes vaatteita ei ole. Ihmisasutusta ei löydy, eikä mitään ihmisen tekemää ole löydettävissä. Asian helpottamiseksi on alkukesä. Kuinka kauan luulisit selviytyväsi?
Kommentit (131)
Talvella tuskin viikkoa kauempaa riippuen pakkasesta. Mutta kesällä varmaan sitten jo pidempään. En omaa mitään erityisiä taitoja mutta en anna helposti periksi ja olen sitkeä.
taas jollain veetillä tylsää kun pitää välitunnilla ajatusleikkejä mammapalstalle postailla.
Vierailija kirjoitti:
Talvella tuskin viikkoa kauempaa riippuen pakkasesta. Mutta kesällä varmaan sitten jo pidempään. En omaa mitään erityisiä taitoja mutta en anna helposti periksi ja olen sitkeä.
Aloituksessa sanotaan, että ilman mitään. Siis edes vaatteita ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 5-vuotias äitini pisti minut ulkoruokintaan eli luontoon kesällä. Selvisin hyvin talveen asti eli siihen asti kun ensimmäiset pakkaset tulivat. Joten nyt aikuisena kun olen oppinut paljon enemmän selviäisin varmaan monta vuotta. Join vettä virtaavista ojista ja sateen jälkeen keräsin vettä koivuntuohesta tekemiini astioihin. Söin niitä kasveja, jotka tunsin ja pari jänistä sekä oravan. Hakkasin jäniksennahan pehmeäksi kivillä ja tein siitä lannevaatteen, jonka sidoin kiini pajunkuoresta tekemälläni vyöllä. Ette varmaan usko, mutta tämä on tosi tarina. Tämä on meidän suvussa tapa, ennen kouluikää lapsen tulee näyttää että pärjää itse.
Tarzan? Oletko se sinä?
Jossain Paasilinnan kirjassa on hyvin kirjoitettu kuinka joku (kaikkialla maailmassa aiemmin pärjännyt) "selviytyjä-porukka" ei pärjää Suomen kesässä. En muista enää tarkemmin missä kirjassa sivujuonteena oli, mutta oli hauskasti ja hyvin kirjoitettu :)
Palelen hyvin herkästi, edes Suomen kesä ei minusta ole lämmin pl. hellepäivät --> jäätyisin heti ilman vaatetta.
Mutta muuten luonnossa ok pärjäisin, lapsesta saakka olen erilaisia majoja rakentanut, ja olen saanut myös tulen syttymään puita hankaamalla (tosin pitäisi olla kuivaa puuta saatavilla)
Osaan jonkin verran punoa pajuista/tuohesta ym. koreja, varmaan jonkinlaisen "katiskantapaisen" saisin aikaan millä voisi pikkuahvenia tmv. kalaa saada.
Veden lämmittäminen (ellei jotain metallipurkkia löydy) olisi isoin haaste, miettisin ehkä jonkinlaista "kivikulhoa" jos saisi kovemmalla kivellä hakattua kolon pehmeämpään tmv. ja nuotion päällä/sivussa kuumaksi. Keväällä kuusenkerkkä-tee on ravinteikasta, jos sitä saisi tehtyä.
Myöhemmin tulisi marjoja ja sieniä, mutta talven koittaessa viimeistään loppu tulisi... Ja mahdollisesti aiemminkin, jos huomioidaan mahdolliset onnettomuudet (jalka/käsi murtuu, saa haavan mikä tulehtuu jne.)
En päivää pitempään, koska en ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Jossain Paasilinnan kirjassa on hyvin kirjoitettu kuinka joku (kaikkialla maailmassa aiemmin pärjännyt) "selviytyjä-porukka" ei pärjää Suomen kesässä. En muista enää tarkemmin missä kirjassa sivujuonteena oli, mutta oli hauskasti ja hyvin kirjoitettu :)
Palelen hyvin herkästi, edes Suomen kesä ei minusta ole lämmin pl. hellepäivät --> jäätyisin heti ilman vaatetta.
Mutta muuten luonnossa ok pärjäisin, lapsesta saakka olen erilaisia majoja rakentanut, ja olen saanut myös tulen syttymään puita hankaamalla (tosin pitäisi olla kuivaa puuta saatavilla)
Osaan jonkin verran punoa pajuista/tuohesta ym. koreja, varmaan jonkinlaisen "katiskantapaisen" saisin aikaan millä voisi pikkuahvenia tmv. kalaa saada.
Veden lämmittäminen (ellei jotain metallipurkkia löydy) olisi isoin haaste, miettisin ehkä jonkinlaista "kivikulhoa" jos saisi kovemmalla kivellä hakattua kolon pehmeämpään tmv. ja nuotion päällä/sivussa kuumaksi. Keväällä kuusenkerkkä-tee on ravinteikasta, jos sitä saisi tehtyä.
Myöhemmin tulisi marjoja ja sieniä, mutta talven koittaessa viimeistään loppu tulisi... Ja mahdollisesti aiemminkin, jos huomioidaan mahdolliset onnettomuudet (jalka/käsi murtuu, saa haavan mikä tulehtuu jne.)
Veden lämmittämiseen pitää joko tehdä savesta astia, tai sitten käyttää nahkaista pussia. Tässä veden saa kuumaksi keittokivillä. Nuotiossa kuumennetut kivet plompsautetaan pussukkaan, kiviä poimitaan pois ja uusia tilalle kunnes on valmista. Kivikauden metsästäjäkeräilijät käyttivät tätä usein koska se on kevyt kantaa, eikä rikkoudu maita ja mantuja kuljettaessa niin helposti.
Lähtisin vaeltamaan etelän suuntaan kohti parempia laidunmaita, ongelma on että jäisin todennäköisesti etelä-Eurooppaan enkä tropiikkiin, koska tässä euroopan ja tropiikin välissä on ns. kuollut saareke jonka yli selvitytyminen olisi liian haastavaa.
Tällä kelillä varmaankin noin 2 tuntia. Eli ajan jonka ihmisruumis kestää pakkasessa.
Alkukesästä Suomessa on kyllä pirun kylmää, ja usein märkääkin. Ehkä kylmyydessä vielä pärjäisi jos olisi kuivaa, ja esim. talven jäljiltä jotain kuivia lehtiä tms. joihin hautautua, mutta tuskin on.
En siis selviäisi ilman vaatteita. En kyllä tiedä, mitä tapahtuisi ja kuinka kauan siinä menisi. Periaatteessa minussa olisi runsaasti rasvaa jota polttaa lämmikkeeksi, mutta aineenvahdunta ei vain toimi tarpeeksi nopeaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta muuten luonnossa ok pärjäisin, lapsesta saakka olen erilaisia majoja rakentanut, ja olen saanut myös tulen syttymään puita hankaamalla (tosin pitäisi olla kuivaa puuta saatavilla)
Osaan jonkin verran punoa pajuista/tuohesta ym. koreja, varmaan jonkinlaisen "katiskantapaisen" saisin aikaan millä voisi pikkuahvenia tmv. kalaa saada.
Veden lämmittäminen (ellei jotain metallipurkkia löydy) olisi isoin haaste, miettisin ehkä jonkinlaista "kivikulhoa" jos saisi kovemmalla kivellä hakattua kolon pehmeämpään tmv. ja nuotion päällä/sivussa kuumaksi. Keväällä kuusenkerkkä-tee on ravinteikasta, jos sitä saisi tehtyä.
Myöhemmin tulisi marjoja ja sieniä, mutta talven koittaessa viimeistään loppu tulisi... Ja mahdollisesti aiemminkin, jos huomioidaan mahdolliset onnettomuudet (jalka/käsi murtuu, saa haavan mikä tulehtuu jne.)
Laskepa kuinka vähän ahvenista, marjoista ja sienistä saa energiaa ja vertaa sitä ihmisen energiantarpeeseen. Ei vain onnistu.
Miksi kuusenkerkistä pitäisi keittää teetä? Helpompihan ne on syödä siltään. Kuusenkerkkäteessä varsinkaan ei energiaa ole.
Kun meillä normaalielämässämme ei ole kaloreista puutetta, niin ei huomata ajatella, että noissa oloissa juuri kalorien saanti on se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 5-vuotias äitini pisti minut ulkoruokintaan eli luontoon kesällä. Selvisin hyvin talveen asti eli siihen asti kun ensimmäiset pakkaset tulivat. Joten nyt aikuisena kun olen oppinut paljon enemmän selviäisin varmaan monta vuotta. Join vettä virtaavista ojista ja sateen jälkeen keräsin vettä koivuntuohesta tekemiini astioihin. Söin niitä kasveja, jotka tunsin ja pari jänistä sekä oravan. Hakkasin jäniksennahan pehmeäksi kivillä ja tein siitä lannevaatteen, jonka sidoin kiini pajunkuoresta tekemälläni vyöllä. Ette varmaan usko, mutta tämä on tosi tarina. Tämä on meidän suvussa tapa, ennen kouluikää lapsen tulee näyttää että pärjää itse.
Kuinka monta prosenttia sukunne lapsista kuoli nälkään tai hypotermiaan ennen kouluikää ja miten sukunne aikuiset selittivät nämä tapaukset lastensuojelulle?
Korkeintaan kaksi päivää. Ykköstyypin diabetes.
Viikon ehkä eläisin, max 2. Saisin juotavaa järvestä, mutta muuten en saisi ruokaa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkukesälläkin ihminen kyllä lopulta kuolee ilman vaatteita
Voipa, olla. Mutta kuinka pian. Oletetaan, että hallaa ei ole tulossa.
Ei tarvii tulla hallaa. Oikeastaan en usko että ilman vaatteita selviää edes keskikesästä, ja ilman mitään välineitä joka tapauksessa kenelläkään ei ole mitään mahdollisuuksia sellaisia valmistaa vaikka osaisikin. Ihan älytön kysymys.
Hmm. Olisiko kivikauden Suomessa asuneella metsästäjäkeräilijä säilynyt pitempään hengissä kuin nykyihminen? Kenties jopa syksyyn asti? Olisiko tämä kenties itse osannut vaikkapa ansalla tai jonkinlaisella puukeihäällä saada saaliiksi eläimiä joilta olisi saanut nahkoja?
Jos ei ole mitään työkaluja, ei pysty terottamaan keihästä eikä ansalankojakaan pysty tekemään. Eläinten nylkeminen nahkoiksi on mahdotonta ilman työvälineitä. Muinaiset asukkaat eivät saapuneet Suomen aluelle ilman työkaluja ja vaatteita.
Realistisesti? Joitain tunteja. Ehkä 12 h.
Nyt on talvi ja pakkanen. Jopa Etelä-Suomessa olisi parasta vaan valmistautua kuolemaan.
t. eräirmeli
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 5-vuotias äitini pisti minut ulkoruokintaan eli luontoon kesällä. Selvisin hyvin talveen asti eli siihen asti kun ensimmäiset pakkaset tulivat. Joten nyt aikuisena kun olen oppinut paljon enemmän selviäisin varmaan monta vuotta. Join vettä virtaavista ojista ja sateen jälkeen keräsin vettä koivuntuohesta tekemiini astioihin. Söin niitä kasveja, jotka tunsin ja pari jänistä sekä oravan. Hakkasin jäniksennahan pehmeäksi kivillä ja tein siitä lannevaatteen, jonka sidoin kiini pajunkuoresta tekemälläni vyöllä. Ette varmaan usko, mutta tämä on tosi tarina. Tämä on meidän suvussa tapa, ennen kouluikää lapsen tulee näyttää että pärjää itse.
Meillä äiti heitti minut kanssa ulos kun olin tuon ikäinen. Elettiin talvea. Lähdin hortoilemaan metsään ja tipuin sellaiseen kuoppaan. Se olikin karhunpesä, jossa oli emokarhu ja kaksi pentua. Yritin lähteä karkuun, mutta emo esti ja jäin sinne. Emo piti minua pentunaan ja sain sieltä tarvittavaa maitoa. Sitten asetuin nukkumaan toisten pentujen kanssa ja nukuin kevääseen. Sitten herättiin lähdettiin pesästä ulos. Jätin karhut taakseni ja kävelin kotiin. Äiti otti vastaan iloisena ja sanoi että nyt olen mies. Hän tarjosi maitokaakaota, mutta sanoin että maidot on nyt hetkeksi juotu ja otin mehua.
Jos ei olis edes puhelinta eikä verkkoo, mitä syytä olisi edes elää?