Äärimmäinen selviytyminen. Kuinka kauan selviäisit luonnossa ilman muita ihmisiä ja apuvälineitä?

Riippuu vähän säästä ja saako tehtyä tulen. Majan väsää nopeasti. Keväällä luonnosta löytyy paljon erinomaista kasviravintoa. Sammakonkutu on kuulemma hyvä proteiininlähde. Eläinten poikasia voi saada kiinni vaikka paljain käsin, kun ne on niin avuttomia. Vesi ei olisi ongelma kun Suomesta löytyy helposti juotavan puhdastakin vettä.

Vaatteet olisi kyllä kiva olla, niin olisi heti paljon helpompaa. Silloin ei joka tuulenpuuska saisi ikävöimään sisätiloihin.

Vaikea sanoa vuorokausimäärää. En kestä kylmää. Lämpimillä säillä onnistuisi viikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän säästä ja saako tehtyä tulen. Majan väsää nopeasti. Keväällä luonnosta löytyy paljon erinomaista kasviravintoa. Sammakonkutu on kuulemma hyvä proteiininlähde. Eläinten poikasia voi saada kiinni vaikka paljain käsin, kun ne on niin avuttomia. Vesi ei olisi ongelma kun Suomesta löytyy helposti juotavan puhdastakin vettä.

Vaatteet olisi kyllä kiva olla, niin olisi heti paljon helpompaa. Silloin ei joka tuulenpuuska saisi ikävöimään sisätiloihin.

Vaikea sanoa vuorokausimäärää. En kestä kylmää. Lämpimillä säillä onnistuisi viikkoja.

Koitahan pyydystää paljain käsin edes kalanpoikanen, sorsanpoikanen, sisilisko!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkukesälläkin ihminen kyllä lopulta kuolee ilman vaatteita

Voipa, olla. Mutta kuinka pian. Oletetaan, että hallaa ei ole tulossa.

Ei tarvii tulla hallaa. Oikeastaan en usko että ilman vaatteita selviää edes keskikesästä, ja ilman mitään välineitä joka tapauksessa kenelläkään ei ole mitään mahdollisuuksia sellaisia valmistaa vaikka osaisikin. Ihan älytön kysymys.

Hmm. Olisiko kivikauden Suomessa asuneella metsästäjäkeräilijä säilynyt pitempään hengissä kuin nykyihminen? Kenties jopa syksyyn asti? Olisiko tämä kenties itse osannut vaikkapa ansalla tai jonkinlaisella puukeihäällä saada saaliiksi eläimiä joilta olisi saanut nahkoja?

Nahkojen metsästys, irrottaminen, käsittely jne. kuluttaa niin paljon energiaa, että ilman yhtään mitään luonnossa asumisen aloittamalla ei välttämättä energia ja kehon lämmöntuotanto riitä kaikkeen työhön.

Vaatteet päällä kysymys olisi mielenkiintoisempi.

Helpompi olisi selviytyä haaksirikkoisen tavoin trooppisella autiolla saarella, kuten joissain Hollywood-elokuvissa tai siinä "selviytyjät"-tv-sarjassa. Koska tropiikissa ei ole pakkasia.

Joten: Suomessa selviytyisin pakkasiin asti. Eli ehkä marraskuuhun asti. Eli alkukesästä ehkä jotain 3-6 kk. Niin: Suomen lämpötilaoloissa ulkona selviytyy puolisen vuotta, paitsi jos on niin taitava että osaa rakentaa itselleen jotain pakkasenkestäviä asumuksia. Ja minähän en niin taitava ole. Ilman tuota taitoa pakkasessa kuolee pian ihan väistämättä.

Kun taas siellä tropiikissa ei tuollaista ongelmaa ole. Eli ei kuole pian ihan väistämättä. Siellä  tropiikissa on toki esim sellaisia ongelmia kuin käärmeet, hämähäkit, hait, meduusat, ynnä muut pelottavat otukset,... mutta jos niihin ei kuole niin sittenhän siellä on turvassa. Minä päivänä hyvänsä sinä saatat kuolla mihin vain pelottavaan otukseen, mutta jos tuota ei minään päivänä tapahdu niin sinähän saatat selviytyä vaikka loputtomiin, vaikka 50 vuotta.

MUTTA: jos minun tarvitsisi selviytyä vain kaksi kesäkuukautta luonnossa, niin ehdottomasti miljoona kertaa mieluummin selviytyisin Suomessa kuin tropiikissa! Koska tosiaan Suomessa selviytyminen on miljoona kertaa helpompaa niin kauan kuin ei ole pakkasta!

Kaivaisin teräviä kivenmurikoita ja oksia apuna käyttäen itselleni majaksi maakuopan, jonka vuoraisin sammalilla, jäkälillä ja lehdillä. Tekisin sen kohtaan johon aurinko pääsee paistamaan eli se olisi lämmin ja lämpenisi kesän edetessä. Keräisin valmiiksi puidenlehviä, jotka asettaisin sateella sen päälle.

Asettuisin kuoppaan pohtimaan mistä saan ruokaa. Alkukesästä ei vielä ole marjoja, mutta monia kasveja ja niiden juuria voi käyttää ravintona. Omistaisin ensimmäisen päivän sille että keräisin ja veisin maakuoppaani voikukkia, poimulehtiä ja siankärsämöitä isot määrät ja yrittäisin syödä ne. 

Etsisin kuivia oksia ja yrittäisin tehdä tulen hankaamalla. Tuli tarjoaisi suojan petoeläimiä vastaan ja antaisi lämpöä. 

Vaikea arvioida kuinka kauan kestäisin. Henkinen kantti ratkaisisi minulla paljon. Jos onnistuisin tulen teossa, saisin siitä voimia yrittää enemmän ja olla kekseliäämpi. Epäonnistumiset taas heikentäisivät tarmoani edes yrittää.

Marjojen kypsyminen toisi toivoa.

Saattaisin jopa talveen asti selviytyä.

En tiedä miten pitkään selviytyisin, mutta ihminen on yllättävän sitkeä otus!

Ajatellaan vaikka erilaisia kriisitilanteita, niin ihmeellisiä pelastumisia on ollut. Alkaen tämän päivän eksyneistä retkeilijöistä, päätyen vaikka keskitysleirien kamaluuksiin tai vaikka Suomessa vallinneisiin nälkävuosiin jne.

Suurin haaste Suomen oloissa olisi vaatteettomuus, mutta jos olisi edes jotain päällä/villahuopa tmv. se nostaisi mahdollisuuksia.

Monia muita vaaroja (esim. itikan pistot, auringonpolttamat ym.) vastaan on keinoja kuten ratamonlehdet ja mudan käyttäminen ihon suojana.

Mitään kunnollista veistä/kirvestä ei kivestä saa, mutta paiskaamalla erilaisia kivenmurikoita esim. kalliota päin, tietyistä kivistä lohkeaa teräviä pintoja joita voi terän tavoin käyttää.

Turha koe.

En keskittyisi mihinkään siellä metsässä selviytymään jäämiseen , vaan alkaisin lampsia kohti ihmisasutusta ,hankkisin apua( ja antaisin ilmi kokeeseen pakottajan)

Ainakaan etelä-Suomessa  ei sellaista korpea ole missään, etteikö jo viimeistään parinkymmenen kilometrin vaelluksen jälkeen huomaisi taas tallustelevansa jonkun kotinurkilla ja takapihojen läheisyydessä.

Ei näihin metsiin voi kukaan terve ja (edes kohtuullisen) kävelykuntoinen ihminen eksyä.

ainakin puoli tuntia, jos ei ihan hirveä pakkanen olisi

Esim. Alastomat selviytyjät -ohjelmassa tekevät näitä asioita. Ja kyllä ne hengissä pysyvät vaikka ruuasta onkin yleensä puute.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän säästä ja saako tehtyä tulen. Majan väsää nopeasti. Keväällä luonnosta löytyy paljon erinomaista kasviravintoa. Sammakonkutu on kuulemma hyvä proteiininlähde. Eläinten poikasia voi saada kiinni vaikka paljain käsin, kun ne on niin avuttomia. Vesi ei olisi ongelma kun Suomesta löytyy helposti juotavan puhdastakin vettä.

Vaatteet olisi kyllä kiva olla, niin olisi heti paljon helpompaa. Silloin ei joka tuulenpuuska saisi ikävöimään sisätiloihin.

Vaikea sanoa vuorokausimäärää. En kestä kylmää. Lämpimillä säillä onnistuisi viikkoja.

Ne avuttomina syntyvät eläimen poikaset selviävät hyvin hengissä, koska niiden pesät ovat niin hyvässä piilossa. Et oikein voi luottaa niiden löytämiseen. Toki esim. peurat jättävät vasojaan odottamaan, kun emä lähtee etsimään ruokaa ja ne tyypillisesti kyhjöttävät paikoillaan, vaikka ihminen tulisi silittämään. Itse olen elämäni aikana nähnyt tämän kaksi kertaa. Sellaisen löytäminen hädässä ollessaan on kuitenkin lottovoittoon verrattavissa oleva sattuma. 

Vierailija kirjoitti:

Esim. Alastomat selviytyjät -ohjelmassa tekevät näitä asioita. Ja kyllä ne hengissä pysyvät vaikka ruuasta onkin yleensä puute.

He tekevät sitä lämpimässä ilmanalassa Afrikassa ja silti hytisevät kylmästä öisin. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastaa itse kysymykseen. Puoli tuntia? Tunti? Päivä? Viikko? Kuukausi?

Olisiko sinulla voittajafiilis, jos selviäisit tunnin, kun kaverisi menehtyisi jo puolessa tunnissa?

Faith kirjoitti:

Kmonia kasveja ja niiden juuria voi käyttää ravintona. Omistaisin ensimmäisen päivän sille että keräisin ja veisin maakuoppaani voikukkia, poimulehtiä ja siankärsämöitä isot määrät ja yrittäisin syödä ne. 

Vatsasi voisi olla sen verran sekaisin tuon jälkeen, että pari seuraavaa päivää menisi kauheiden kouristusten kanssa. Sen jälkeen energiatasosi olisivatkin jo pohjalukemissa. 

Vierailija kirjoitti:

Entäpäs henkinen puoli? Kyllä tuollaisessa tilanteessa menee paniikkiin ja/tai vaipuu katatoniseen ahdistukseen: ei vaatteita, ei suojaa, ei ruokaa eikä ihmisiä. Yksin aivan järkyttävässä tilanteessa - rupeapa siinä tosiaan näpertelemään kaislasta ittelles vaatteita ja takomaan kivillä tulta. Ykskään teistä ei selviäisi paria päivää pidempään. 

Toisille tulee selviytymismoodi. Toisille lamaannus.

Selviytymismoodistakin saatu energia, minkä avulla jaksaa suuressakin fyysisessä rasituksessa eteenpäin vähenee kuitenkin päivien kuluessa, jos ravintoa ei löydy tai uni jää vähiin.

Järjestyksessä:

Lämpimänä pysyminen.

Vesi.

Ruoka.

Riittävän lämpimän kesämajoitteen osaisin tehdä. Kaippa jotenkin saisin räpellettyä vaatteetkin. Jos lähtökeli olisi +13 ja sateista niin menisi selviämiseksi jo alussa.

Vettä löytyisi helposti, mutta löytyisikö puhdasta? Vatsatauti voisi olla kohtalokas.

Noilla selviäisi kuukauden pari. Ruokaa olisi sitten haastavampaa löytää, kun pitäisi opetella metsästämään. Ja isona ongelmana olisi tulen tekeminen. Se ei käy niin kuin elokuvissa. Jos saisin pitää silmälasit niin sitten onnistuisi ;)

Eli todennäköisimmin joko 1-2kk, tai jos saisin tehtyä tulet, voisin selvitä jopa talveen saakka. Talvella voisi sitten tulle noutaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Alastomat selviytyjät -ohjelmassa tekevät näitä asioita. Ja kyllä ne hengissä pysyvät vaikka ruuasta onkin yleensä puute.

He tekevät sitä lämpimässä ilmanalassa Afrikassa ja silti hytisevät kylmästä öisin. 

Kyllä sitä tehdään eri puolilla maapalloa. Ei vain Afrikassa. Jopa pienessä pakkasessa on tehty.

Vaatteiden puute on varmaankin se akuutein ongelma. Nakupellenä hypotermia alkaa uhata jo kun ilman lämpötila laskee alle +20c vaikka olisi hyväkin sää, puhumattakaan siitä että tuulee ja/tai sataa. Aliravitsemus kasvattaa hypotermiariskiä entisestään kun ei energia riitä hytisemiseen. Kesän kuumimpia helleaaltoja trooppisine öineen lukuunottamatta hypotermiariski on siis käytännössä Suomen ilmastossa jatkuvasti läsnä. Tulen tekeminen tietysti auttaa, pysymään lämpimänä, mutta joku viikon-parin viileämpi ja/tai sateisempi jakso saattaa olla kohtalokas, kun ei tulta voi kuitenkaan ruokaa etsiessään kantaa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Kmonia kasveja ja niiden juuria voi käyttää ravintona. Omistaisin ensimmäisen päivän sille että keräisin ja veisin maakuoppaani voikukkia, poimulehtiä ja siankärsämöitä isot määrät ja yrittäisin syödä ne. 

Vatsasi voisi olla sen verran sekaisin tuon jälkeen, että pari seuraavaa päivää menisi kauheiden kouristusten kanssa. Sen jälkeen energiatasosi olisivatkin jo pohjalukemissa. 

Voikukka, kuten moni muukin luonnon kasvi, on diureetti.

Syötäväksi voisi kerätä apilan kukkia ja vadelmia. Metsämansikoita kypsyy jo kesäkuussa. Kuusenkerkkiä.

Järvestä keräisin simpukoita. Järvisimpukoita voi syödä. Niitä löytyy melko hyvin savi- ja hiekkapohjaisista järvistä. Jos en saisi tehtyä tulta, pyrkisin hieman puhdistamaan simpukoita ja söisin ne heti kerättyäni raakana.

Riippuu tietenkin tulenteko taidoista. Ilman tulta max 1 pv, tulen kanssa ehkä 4-5 pv. Yöt on alkukesästä kylmiä eikä marjoja yms ole vielä saatavilla. Hypotermia tulee taatusti.