Lue keskustelun säännöt.
Aiotteko selvitä yo-juhlista oman perheen voimin?
10.03.2023 |
Vai onko teillä ulkopuolista apua? Palkattua tai esim. sukulaisapua?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
En näe, että yo-juhlat eroaisi käytännössä mitenkään normaaleista pikkulapsen sukulaissynttäreistä. Samat vieraat, noin 40 henkeä ja suolaista & makeaa pöytään. Vaatteet ehkä vähän hienommat, mutta ei niihinkään ulkopuolista apua tarvita.
40 vierasta pikkulapsen synttäreillä???
Jestas sentään, vaikka mahtuisivatkin yhtäaikaa open consept kitchen master livingroomiin. Kuka pikkulapsi tykkää tuollaisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä on vähitellen menty kohti sitä että enemmän ja enemmän ostetaan valmiina. Kun oli aikanaan vanhimman lapsen rippijuhlat niin kaikki laitettiin ja leivottiin itse ja juhlat kotona. Siitä sitten vähitellen niin että enemmän ja enemmän ostettiin valmiina ja lopulta tuli pitopalvelu ja tarjoilija. Tällä sitten mentiin vanhimman lapsen YO-juhlat mutta sitten kyllästyttiin siihen että iso vierasmäärä kotona oli sekin vähän ahdistavaa. Viimeinen YO-juhla sitten järjestettiin juhlatilassa jonne kaikki tarjoilu tuli pitopalvelusta. Ja täytyy sanoa että ne olivat mukavimmat juhlat ja ne joista saattoi itse nauttia eniten. Joten tällä kokemuksella olisin järjestänyt kaikki juhlat niin.
Toki ymmärrän että kaikilla ei ole sellaisiin varaa mutta kyllä meilläkin noihin säästettiin yli vuosi että se onnistui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa abin nyt ensin rauhassa hoitaa kirjoitukset ja aloittamaa vasta sitten juhlien suunnittelu ja järjestelyt. Tukekaa tällaisen ihmeen sijaan mielummin kokeisiin valmistautumisissa ja itse kokeisiin osallistumisessa esim. antamalla lukurauhaa, rahaa eväisiin, kyselemällä ja keskustelemalla aineen asioista ja vähentämällä stressiä, että ei tarvitse tehdä kotitöitä valmistautumisen ja kirjoitusten aikana. Vasta sitten kun kirjoituksista on selvitty kunnialla ja on selvää, että läpi pääsee on aika juhlia tai edes miettiä juhlimista.
Ja kysykää tulevalta ylioppilaalta, että haluaako tämä edes juhlia, siis sellaisia pönötysjuhlia, joissa vieraina on sukulaisia ja jossa äiti päättää kaikesta oman mielensä mukaan ja vetää päälle sellaiset kulissit, että pahaa tekee ja lopulta uhriutuu.
Tämä. Uhriutuminen raivostuttaa ensinnäkin abin, joka ei välttämättä haluaisi edes juhlia tai vain perheen kesken.
Entäpä, jos abi ei saakaan yo-todistusta syystä tai toisesta. Lopullinen tieto tulee vasta loppukuusta, ei todistusta, ei juhlia. Kuka repii pelihousut tai tässä tapauksessa esiliinan. Äiti. "maailmanloppu, häpeä, mitä minä sanon sukulaisille ja ystäville"
Miten niin ei juhlia, nehän vain siirtyisi syksylle?
Ja jos kirjoitukset meni rimaa hipoen niin tuskin kukaan silloin kauheasti mitään valmistelee ennen tulosten saapumista.
Suurin osa tietää kyllä läpimenosta jo huhtikuussa kun on saanut alustavat pisteet.
Selvittiin itse. Leivottiin mm. 7 erilaista kakkua sekä siivottiin itse. Jälkikäteen mietin, että olisi voinut jotain ostaakin. Mutta sekä minä, että abi harrastetaan leipomista niin haluttiin tehdä itse. Kakut olivat yhtä hienoja kuin konditoriasta.
Olen varannut juhlatilan ja kolmen ruokalajin menun tervetulomaljoineen. Vieraita tulee n 15. Nuori ei halunnut perinteistä kahvittelujuhlaa. Maksaahan tuo mutta toisaalta voin itse myös keskittyä juhlasta nauttimiseen eikä tarvitse tehdä mitään (paitsi maksaa lasku). Ihanan helppoa, suosittelen jos kukkaronnyörit antavat myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivarikolmiossa pidettiin lasten yo-juhlat. Leivoin hyvissä ajoin kakkupohjat pakkaseen. Tarjottavat tehtiin edellispäivänä valmiiksi jääkaappiin, lainasin lisäksi pikku jääkaapin tuttavalta juomia varten. Tarjolla ei ollut lämmintä lounasta vaan kakkua, voileipäkakkuja, lämpimiä piirakoita ja salaatteja. Pöytä katettu valmiiksi edellisenä iltana. Ensimmäiset vieraat tulivat heti koulun juhlien jälkeen, osa tuli pari tuntia myöhemmin. Tilaa riitti kaikille parillekymmenelle kahdessa kattauksessa.
Rentoa seurustelua kaikkien kanssa, osa oli takapihalla kauniilla ilmalla. Juhlittava lähti illalla ystävien kanssa jatkobileisiin, siinä vaiheessa mummo ja ukkikin tajuisi lähteä kotiin. Kun eivät saanut kutsua sinne baariin. :)
Ainoa huolenaihe etukäteen oli riittävät kylmäsäilytystilat tarjottaville.
Samalla konseptilla sujui myös rippijuhlat. En värvännyt ketään ulkopuolisia avuksi. En uhriutunut enkä kärsinyt siitä, sen verran harvoin tällaisia bileitä saa juhlia jälkikasvun kanssa. Tiskit ehti tiskata sitten juhlien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen varannut juhlatilan ja kolmen ruokalajin menun tervetulomaljoineen. Vieraita tulee n 15. Nuori ei halunnut perinteistä kahvittelujuhlaa. Maksaahan tuo mutta toisaalta voin itse myös keskittyä juhlasta nauttimiseen eikä tarvitse tehdä mitään (paitsi maksaa lasku). Ihanan helppoa, suosittelen jos kukkaronnyörit antavat myöten.
Tuo on hyvä pointti jonka tajusin vasta aika monen juhlan jälkeen. Toki on varmaan kodinhengettäriä jotka hoitavat kaikki suit sait ilman mitään ongelmaa mutta kyllä itse käytännössä missasin parit juhlat siihen että kiidin koko ajan keittiön ja tarjoilupöydän väliä.
Eikä tässä ole pakko mennä kalleimman kautta vaan jo se että on yksi tai kaksi käsiparia apuna helpottaa valtavasti. Meillä on palkattu lasten kavereita (siis sen jolla ei silloin ole juhlia) tarjoilijoiksi sopivalla palkalla ja se on ollut todella hyvä ratkaisu. Silloin on itse pääaasyt nauttimaan juhlasta ja vieraiden seurasta ihan eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varannut juhlatilan ja kolmen ruokalajin menun tervetulomaljoineen. Vieraita tulee n 15. Nuori ei halunnut perinteistä kahvittelujuhlaa. Maksaahan tuo mutta toisaalta voin itse myös keskittyä juhlasta nauttimiseen eikä tarvitse tehdä mitään (paitsi maksaa lasku). Ihanan helppoa, suosittelen jos kukkaronnyörit antavat myöten.
Tuo on hyvä pointti jonka tajusin vasta aika monen juhlan jälkeen. Toki on varmaan kodinhengettäriä jotka hoitavat kaikki suit sait ilman mitään ongelmaa mutta kyllä itse käytännössä missasin parit juhlat siihen että kiidin koko ajan keittiön ja tarjoilupöydän väliä.
Eikä tässä ole pakko mennä kalleimman kautta vaan jo se että on yksi tai kaksi käsiparia apuna helpottaa valtavasti. Meillä on palkattu lasten kavereita (siis sen jolla ei silloin ole juhlia) tarjoilijoiksi sopivalla palkalla ja se on ollut todella hyvä ratkaisu. Silloin on itse pääaasyt nauttimaan juhlasta ja vieraiden seurasta ihan eri tavalla.
Mitä ihmeen kiitämistä siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe, että yo-juhlat eroaisi käytännössä mitenkään normaaleista pikkulapsen sukulaissynttäreistä. Samat vieraat, noin 40 henkeä ja suolaista & makeaa pöytään. Vaatteet ehkä vähän hienommat, mutta ei niihinkään ulkopuolista apua tarvita.
Kuka tuollaisia sukulaissynttäreitä järjestää lapselle? Ikinä kuullutkaan.
Mikä tuossa on niin ihmeellistä? Isovanhemmat, tädit & sedät lapsineen sekä isotädit&sedät perheineen. Jälkimmäisistä kaikki asuvat käytännössä naapurissa, miksi ihmeessä emme kutsuisi heitä? Tai mistä aletaan rajaamaan, ketä ei kutsuta? Meille mahtuu kyllä koko suku juhliin.
Meillä lakkiaisiin on kutsuttu kaikki, jotka päivänsankarin elämään ovat vaikuttaneet: opettajia, valmentajia, läheisiä ystäviä ja heidän vanhempiaan jne jne. Ei tuo porukka kyllä yksissäkään sukulaissynntärijuhlissä olleet ikinä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varannut juhlatilan ja kolmen ruokalajin menun tervetulomaljoineen. Vieraita tulee n 15. Nuori ei halunnut perinteistä kahvittelujuhlaa. Maksaahan tuo mutta toisaalta voin itse myös keskittyä juhlasta nauttimiseen eikä tarvitse tehdä mitään (paitsi maksaa lasku). Ihanan helppoa, suosittelen jos kukkaronnyörit antavat myöten.
Tuo on hyvä pointti jonka tajusin vasta aika monen juhlan jälkeen. Toki on varmaan kodinhengettäriä jotka hoitavat kaikki suit sait ilman mitään ongelmaa mutta kyllä itse käytännössä missasin parit juhlat siihen että kiidin koko ajan keittiön ja tarjoilupöydän väliä.
Eikä tässä ole pakko mennä kalleimman kautta vaan jo se että on yksi tai kaksi käsiparia apuna helpottaa valtavasti. Meillä on palkattu lasten kavereita (siis sen jolla ei silloin ole juhlia) tarjoilijoiksi sopivalla palkalla ja se on ollut todella hyvä ratkaisu. Silloin on itse pääaasyt nauttimaan juhlasta ja vieraiden seurasta ihan eri tavalla.
Mitä ihmeen kiitämistä siinä on?
Itsekin pärjää, jos vaan suunnittelee hyvin. Äitini esim. sanoi, että oli kyllä viimeiset juhlat, jotka itselleen järjesti, kun oli hänen viisikymppisensä. Vieraat olivat olohuoneessa, äiti itse keittiössä. Kun itse olin nuori aikuinen, jännitti suurin piirtein yksi leipomus tehdä, kun oli vieraita tulossa, mutta suunnittelun ja rutiinin myötä minusta on tullut ihan ok emäntä. Joku vanhan ajan emäntä varmasti keksisi vaikka mitä huomautettavaa, mutta teen omalla tavallani. Pyrin nimenomaan välttämään sitä "kiitämistä" eli suolaiset tarjottavat noutopöytään kaikki kerralla, jos jokin loppuu, jääkaapista tms. lisää, ei siinä yhtenään tarvitse juosta. Suolaiset jutut kerralla pois ja makeat pöytään. Kahvi on meillä isoissa pumpputermoksissa, kun ei mikään presidentti ole ikinä kylässä, ei tarvitse kahvin kanssa juosta. Ehdin seurustella vieraiden kanssa. En leivo mitään sellaista mitä en halua leipoa, meillä esim. on harvoin täytekakkua missään juhlissa, vaikka muuta makeaa olisikin. Ruokien ja leipomusten taso kannattaa tietysti valita sen mukaan mitä osaa ja juhliin tietysti sellaisia, jotka voi valmistaa hyvissä ajoin. Joskus työmäärä kuitenkin rasittaa, mutta stressiä ja hermoilua ei ole. Voi vaikka paperille kirjoittaa kaiken ylös ihan pienintä yksityiskohtaa myöten, siis mitä tekee, mitä hankkii, missä järjestyksessä valmistaa jne. Aikatauluun varaa aina vähän ylimääräistä, jos tulee jotain yllättävää.
Ihmisillä on kyllä erittäin isoja vaikeuksia vastata ap:n kysymykseen.
Mikään muu ei nyt meitä kiinnosta, joten voisiko nämä minäminäminäminä-ihmiset tehdä vaikka oman aloituksen omista ajatuksistaan, jotka ei mitenkään koske tätä kysymystä:
AIOTTEKO SELVITÄ YO-JUHLISTA OMAN PERHEEN VOIMIN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me aiomme oman perheen voimin selvitä yo-juhlista, mutta siivooja hoitaa siivouksen ja pitopalvelu hoitaa tarjoilut ja tarjottavat. Me keskitymme juhlimseen 100 vieraan kanssa.
Kahdet ylppärit olen pitänyt.
Ennen juhlia meillä kävi siivooja pesemässä ikkunat ja tekemässä isomman siivouksen.
Tarjoilut tein kaikki itse. Tein etukäteen pakastimeen kinkku-juustopiirakkaa, pieniä lihapullia, suklaaneliöitä ja täytekakkupohjat. Voileipäkakut ja täytekakut tein edellisenä päivänä jääkaappiin vetäytymään ja juustokakut leivoin myös valmiiksi etukäteen, lakkiaispäivän aamuksi jäi vain kakkujen koristelu. Lisäksi oli kuivakakkuja, pikkuleipiä, coctailpiirakoita, munavoita, mansikoita, kirsikoita ja täytettyjä palttoonnappeja. Ei kaikki olleet pöydässä yhtä aikaa.
Juhlien aikana meillä oli molemmissa lakkiaisissa toinen omista nuorista kaverinsa kanssa apulaisena, siis se nuori, joka ei ollut itse juhlan kohteena ja yksi hänen kavereistaan. Hoitivat tiskikonetta, kahvin ja teen keittämistä ja tarjoilupöydän täydentämistä ja kiersivät välillä keräämässä tyhjiä kuohuviinilaseja ja kahvikuppeja.
Vieraita kävi molemmilla keroilla pari sataa. Mutta eihän ne yhtä aikaa kaikki ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku voi kutsua juhliin 100 ihmistä? Itse en edes tunne noin montaa ihmistä tai siis olen tietysti elämäni aikana enemmänkin ihmisiä tavannut, jos kaikki eri kouluissa samalla luokalla olleet ja vastaavat lasketaan mukaan, mutta kyllä se ihmisten määrä, joiden kanssa olen elämäni aikana varsinaisesti puhunut jää tuon alle. Tähän en laske mukaan esim. vieraita kaupan kassoja ja vastaavia, joille sanoo ehkä kaksi sanaa. Jos nyt järjestäisit itse juhlat olisi vierasmäärä ehkä vähän yli 5.
Meillä on jo ollut kolmet yo-juhlat. Ne on pidetty kotona ja vieraita on joka kerta ollut ehkä 40-50.
Olen tehnyt itse kaiken tarjottavan. Aika samalla kaavalla on menty, yleensä voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita ja munavoita, jotain suolaista piirakkaa, välillä pikkulihapullia, ruisnappeja, mansikkakermakakkua, lusikkaleipiä jne. Vähän vaihdellen. Sanoisin, että jos sinulla on varaa maksaa vaikka naapurin tytölle tai jonkun lapsen luokkakaverin sisarukselle, niin ota yksi ihminen avuksi keittiöön. Kuohuviinilasien täytössä, tiskien keräyksessä, tarjottavien täytössä, kahvin keitossa jne. menee yllättävän paljon aikaa, ja kun sitä itse hoitaa, on aivan hiki päässä ja ei ehdi puhua kenenkään kanssa mitään. Sukulaisia ei kannata keittiöön värvätä, sillä heidät on kutsuttu juhliin ja voi jopa pahimmillaan käydä niin, että he ovat tosiaan juhlavieraina, eivätkä sitten tajuakaan tai edes halua auttaa keittiössä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi kutsua juhliin 100 ihmistä? Itse en edes tunne noin montaa ihmistä tai siis olen tietysti elämäni aikana enemmänkin ihmisiä tavannut, jos kaikki eri kouluissa samalla luokalla olleet ja vastaavat lasketaan mukaan, mutta kyllä se ihmisten määrä, joiden kanssa olen elämäni aikana varsinaisesti puhunut jää tuon alle. Tähän en laske mukaan esim. vieraita kaupan kassoja ja vastaavia, joille sanoo ehkä kaksi sanaa. Jos nyt järjestäisit itse juhlat olisi vierasmäärä ehkä vähän yli 5.
No meillä tulisi lähisukulaisia joku 30, ylioppilaan kavereita ehkä 10 (ne joilla ei omia juhlia), naapureista 5-10, kummeja ja sellaisia omia ystäviä, joiden kanssa ylioppilas on ollut paljon tekemisissä 15. Kertyyhän noita.
Selvittiin itse, kakut valmiina ja porrastettiin vierasmäärä. Vieraita oli n 40.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi kutsua juhliin 100 ihmistä? Itse en edes tunne noin montaa ihmistä tai siis olen tietysti elämäni aikana enemmänkin ihmisiä tavannut, jos kaikki eri kouluissa samalla luokalla olleet ja vastaavat lasketaan mukaan, mutta kyllä se ihmisten määrä, joiden kanssa olen elämäni aikana varsinaisesti puhunut jää tuon alle. Tähän en laske mukaan esim. vieraita kaupan kassoja ja vastaavia, joille sanoo ehkä kaksi sanaa. Jos nyt järjestäisit itse juhlat olisi vierasmäärä ehkä vähän yli 5.
Mulla ei ole sisaruksia, mutta vanhemmillani on, monta. Minulla on siis paljon serkkuja, joiden kanssa ollaan vieläpä läheisiä. Myös lasteni isällä on monta sisarusta, samoin nykyisellä miehelläni. Ja exälläni on vaimo, jolla on ennestään lapsia. Lapsia tässä omassakin perheessämme on useampia. Olemme siitä onnekas uusperhe, että voimme juhlia kaikki yhdessä sovussa. Joten ihan tästä perhepiiristä ja lasten suvuista tulee jo helposti sata henkeä. Siihen sitten omat ystävät ja joitakin lasten ystäviä päälle.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jo ollut kolmet yo-juhlat. Ne on pidetty kotona ja vieraita on joka kerta ollut ehkä 40-50.
Olen tehnyt itse kaiken tarjottavan. Aika samalla kaavalla on menty, yleensä voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita ja munavoita, jotain suolaista piirakkaa, välillä pikkulihapullia, ruisnappeja, mansikkakermakakkua, lusikkaleipiä jne. Vähän vaihdellen. Sanoisin, että jos sinulla on varaa maksaa vaikka naapurin tytölle tai jonkun lapsen luokkakaverin sisarukselle, niin ota yksi ihminen avuksi keittiöön. Kuohuviinilasien täytössä, tiskien keräyksessä, tarjottavien täytössä, kahvin keitossa jne. menee yllättävän paljon aikaa, ja kun sitä itse hoitaa, on aivan hiki päässä ja ei ehdi puhua kenenkään kanssa mitään. Sukulaisia ei kannata keittiöön värvätä, sillä heidät on kutsuttu juhliin ja voi jopa pahimmillaan käydä niin, että he ovat tosiaan juhlavieraina, eivätkä sitten tajuakaan tai edes halua auttaa keittiössä koko ajan.
Tämä! Oma 14v tyttöni oli auttamassa yksissä tällaisissa juhlissa kaverinsa luona. Kaverin sisarus oli juhlakalu. Tykkäsi auttaa ja oli innoissaan, kun siitä maksettiin. Teinille iso raha, maksajalle pieni, ainakin ammattilaiseen verrattuna. Samalla lapseni sai onnistumisen kokemuksia sekä lopuksi syödä herkkuja niin paljon kuin jaksoi. Win-win.
Samoin minä, töiden ohella valmistelin ja leivoin