Onko liikaa vaadittu, jos 9.luokkalaisen pitäisi lukea noin 50 sivuinen pitkä novelli/pienoisromaani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin Sinuhen ja pidin esitelmän. Mutta olen aina rakastanut lukemista. Kolmesta lapsestani yksi on perinnyt lukemisen himon.

Ihanko totta? 13 prosenttia aikuisista on lukenut Suomessa vähintään 10 kirjaa puolessa vuodessa vuonna 2017. Tämä eräästä tutkimuksesta. 11 prosentilla aikuisista on heikko lukutaito.

No mitä ihmeellistä siinä on, jos on Sinuhen lukenut? Ei se nyt kovin vaikea teos ole edes vähän heikommalle lukijalle. 

Älä viitsi puhua p:tä. Olen lukenut Sinuhen mutta kovin moni muu ei. Tarina on aika kökkö ja alku pitkäveteinen.

:D:D:D:D Tosissasiko luulet, että on joku suuri ja harvinainen saavutus lukea Sinuhe? :D

Ei ole esim. minulle mutta monelle on. Naura vaan ylimielisyydessäsi, olet itse naurettava.

No ei ole kovinkaan monelle. Nauran lähinnä sille, että luulet tehneesi jotain kovin suurta ja poikkeuksellista luettuasi kirjan, jonka moni on lukenut jo peruskouluikäisenä. 

Älä viitsi puhua paskaa! Tiedän tasan tarkkaan ja tunnen alakoulun opettajia ja ei todellaan nykyoppilaat lue siellä Sinuhea. Olet ääliötrolli.

Ei tietenkään kaikki, mutta osa. Mistä muuten revit tuon alakoulun, kun puhuttiin peruskoulusta? Monet nuoret nykyäänkin lukevat todella paljon.

Eivät lue paljon. Ehkä 10 oppilasta 100:sta lukee mielellään ja paljon, tuskin edes niin moni. Oletko muuten itse äidinkielen opettaja?

En äidinkielen, mutta yläkoulun, ja kyllä se osuus on huomattavasti suurempi todellisuudessa. Ainakin sekä omassa koulussani sekä omilla lapsillani.

Oletko jonkin heksinkiläisen yksityiskoulun opettaja?

En. Ihan muualla Suomessa olen töissä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää, että miksi tällainen aloitus? Ap:n oma koulunkäynti taisi jäädä lyhyeksi. Muuta selitystä en keksi.

Taitaa ope kysellä kun ysit sanoneet et on liian pitkä en lue.

Keskikoulun ja lukion välisenä kesänä tulin kotiin klo 17 ja seuraavana aamuna isäni kuului liikkuvan huoneeni alapuolella keittiössä n. klo 5:15. Olin lukenut noin 1800 sivua - kolme kuudensadan sivun romaania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää, että miksi tällainen aloitus? Ap:n oma koulunkäynti taisi jäädä lyhyeksi. Muuta selitystä en keksi.

Taitaa ope kysellä kun ysit sanoneet et on liian pitkä en lue.

Ei opet mene mukaan oppilaiden vedätykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ahmin jo ala aste ikäisenä harry pottereita, feeniksin kilta on 1050 sivuinen järkäle.

Ja yläasteiässä ihan tavanomaisen paksuja kirjoja. Meillä teetätettiin 9. luokalla äikässä joku kirjailijatyö missä piti tutustua yhden kirjailijan tuotantoon ja tehdä siitä isompi kokonaisuus mikä sisälsi lukupäiväkirjoja, tekstianalyyseja ja ties mitä, jonkinlainen portfolio kirjailijasta siis. Sitä varten luettiin monta kirjaa, itse muistaakseni 4-5? Osa luki enemmänkin. Lukemisen lisäksi vielä se itse portfoliotyön kirjoittaminen koneella.

Että jos ei nykynuoriso selviä yhdestä 50 sivuisesta lipareesta niin jo on kumma.

Ja omasta yläasteesta aikaa siis kymmenen vuotta.

Olet käynyt alakoulun ennen älykännyköiden valta-aikaa ja saanut hyvän lukutaidon. Onneksi olkoon? Nykyään todella harva lukee tiiliskiviromaaneja.

Niin älypuhelimet varmasti vaikuttavat, itsekin nykyään jaksan keskittyä huonommin kirjoihin.

Mutta silti on kyllä hullua jos lukeneisuus on romahtanut tälle tasolle että 50 sivusta selviytyminen on jo kysymysmerkki. Ja etenkin jos mennään siihen suuntaan että hyväksytään vaan että kenenkään ei tarvi enää lukea mitään koska puhelimet. Tulevat sukupolvet tyhmistyvät..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos 9-luokkalainen ei tuon vertaa osaa lukea, niin peruuttakoon 1-luokalle kertaamaan.

Moni lukee äikän kirjat katsomlla leffan. Valitsevat kirja-analyysitehtävään sellaisen kirjan, josta on leffa..

Näillä neropateilla vaan tuskin tulee mieleen tarkistaa miten kirja ja elokuva eroavat toisistaan ja käryhän siinä äkkiä käy jos yhtään aletaan raaputtaa.

riittää kun saa läpi..

Miten tuosta voi mitään hyväksyttyä suoritusta myöntää jos käy ilmi ettei tehtävänantoon ole edes koskettu?

Mistäs se tarkistava opettaja tietää, onko kirja luettu vai leffa katottu? Analyysi näyttää heikolta ja saa siitä vitosen, ehkä korkeintaan kutosen voihan kirjankin lukenut suoriutua samalla arvosanalla.

Moni elokuva ja kirja ovat keskenään niin erilaiset, että paljastavien virheiden lipsauttaminen on lapsellisen helppoa. Jos minä olisin opettaja, ja saisin eteeni köykäisen analyysin kirjasta joka on myös filmatisoitu, oppilaalta jonka olemus on silmiinpistävästi vailla motivaatiota, niin kyllä minä varmaan nopeasti googlettelisin ne isoimmat erot ja saattaisin pari tarkentavaa kysymystä esittää. Mutta tässä saattaa vaikuttaa se että suhtaudun melko pikkumaisesti huijaamiseen, minua itseäni kaihertaisi ajatus siitä että kyseinen kaveri taputtelisi itseään selkään kun kuvittelee olevansa minua ovelampi ja etevämpi, ehei, kyllä minä otan luulot pois:D

Ei, luin jo tuossa iässä välillä jopa 1000 sivuisia kirjoja alle viikossa vaikka minulla on lukihäiriö

Eli 15-vuotiaalta odotetaan, että voi lukea 50-sivuisen kirjan?

Totta saakelissa pitää pystyä lukemaan!

Tuohan on todellakin vain novelli.  Jo nyt on kumma, jos ei siihen hermo kestä.  Edellytetään nyt kuitenkin, että teini osaa sentään lukea.  Keskittymisestä siinä vain on kyse.

Mihin nämä nykyiset nuoret edes pystyy sitten aikanaan menemään työhön, kun ei tuon vertaa kykene keskittymään.  Sitä älylaitetta kyllä jaksetaan tuijottaa vaikka kuinka kauan.

Minä luin aikuisten kirjoja jo alle kouluikäisenä.  Meillä oli suomalaiset Valitut Teokset -sarja kirjahyllyssä ja minä luin sieltä kaikki ne, mistä suinkin pystyin jotain ymmärtämään ja niitäkin mistä en ymmärtänyt.  Sakari Pälsin "Minä ja fallesmannin Arvo" oli lempparini.  Ihan pienenä esimerkkinä siis vain siitä, että kyllä lapsi pystyy lukemaan ja keskittymään, kyse ei ole siitä, että se olisi lapselle ylivoimaista.  Ei ole.  Ja nyt kysytään teini-ikäisestä, että onko mahdotonta vaatia lukemaan lyhyt novelli.  No ei todellakaan ole.

50 sivua on toooooosi paljon 🥱🥱

Oon itse tutkitusti lukihäiriöinen ja ADHD, silti pystyin jo alakoulun lopulla lukemaan pitkiä kirjoja, esim 500 sivua. Kirjan vaan piti olla mielenkiintoinen että jaksoin keskittyä. Itse asiassa varsinkin koulujen kesäloma-aikaan tapahtui sitä että saatoin lukea aamuun asti (kun en malttanut jättää kesken) ja sitten vasta menin nukkumaan. 

Toki jos lapsi on oikeasti täysin lukutaidoton, niin siinä kohtaa kyllä ysiluokalla ollaan aivan liian myöhässä tukitoimenpiteiden suhteen. Toki tässä ei kerrottu onko esimerkiksi kehitysvammaisten luokka kyseessä. 

Tolkienit luettu tuossa iässä. Mutta toisaalta

muistan laistaneeni Kärpästen herran, joka

jostain syystä ahdisti. Pitäisi olla jotenkin

mielenkiintoinen kirja.

Vierailija kirjoitti:

Tolkienit luettu tuossa iässä. Mutta toisaalta

muistan laistaneeni Kärpästen herran, joka

jostain syystä ahdisti. Pitäisi olla jotenkin

mielenkiintoinen kirja.

Kärpästen herra on näennäisen hyvin kirjoitettu, mutta sen punaista lankaa en vaan pysty sietämään. Spoiler alert on tarpeeton, en sano juonesta mitään, mutta tarinan opetus on se että ilman voimakasta ja kaikinpuolin ylivertaista auktoriteettia jonka kuriin ja nuhteeseen mukisetta asetutaan, kansalaiset kuten koulupojat, vajoavat täyteen kaaokseen ja verenvuodatukseen.

Ihanko tosissasi kysyt? Minä luin kansakoulun 4. luokalla koko pienen koulun lasten hyllyn kirjat läpi. Välskärin kertomuksetkin lainasin, mutta sitä en lukenut. En tiedä, miksi se lasten puolella oli.

Ensimmäinen kirja, jonka olen koskaan lukenut, oli Poni Pontus hississä. Ja siinäkin näyttää olevan 72 sivua.

Haluaisin sanoa, että ei todellakaan ole. Valitettavasti olen äidinkielen ja kirjallisuuden yläasteen opettajana myös tietoinen siitä, että suurimmalle osalle oppilaista se kyllä on aivan liikaa.

Jos pitäisi kirjoittaa 50 sivuinen pienoisromaani, niin olisi liikaa vaadittu.

Kyllä tuollaisen jaksaa lukea. Normaalisti yläkoulussa pitää lukea muutama romaani ja niistä tehdä kirjaesittelyjä/analyysia/tms.

Jo alakoulussa luetaan paljon, on lukutunteja ynnä muuta.

Ja jos aikaa on kaksi viikkoa, jakaa lukemisen useammalle päivälle, esim. 10 sivua/päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tolkienit luettu tuossa iässä. Mutta toisaalta

muistan laistaneeni Kärpästen herran, joka

jostain syystä ahdisti. Pitäisi olla jotenkin

mielenkiintoinen kirja.

Kärpästen herra on näennäisen hyvin kirjoitettu, mutta sen punaista lankaa en vaan pysty sietämään. Spoiler alert on tarpeeton, en sano juonesta mitään, mutta tarinan opetus on se että ilman voimakasta ja kaikinpuolin ylivertaista auktoriteettia jonka kuriin ja nuhteeseen mukisetta asetutaan, kansalaiset kuten koulupojat, vajoavat täyteen kaaokseen ja verenvuodatukseen.

Et ole nähtävästi välituntivalvonnassa koskaan ollut. Minusta Kärpästen herra on hyvin realistinen kuva ihmisyydestä. Jos ei olisi, koulukiusaaminen ei olisi vakava ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos 9-luokkalainen ei tuon vertaa osaa lukea, niin peruuttakoon 1-luokalle kertaamaan.

Moni lukee äikän kirjat katsomlla leffan. Valitsevat kirja-analyysitehtävään sellaisen kirjan, josta on leffa..

Näillä neropateilla vaan tuskin tulee mieleen tarkistaa miten kirja ja elokuva eroavat toisistaan ja käryhän siinä äkkiä käy jos yhtään aletaan raaputtaa.

riittää kun saa läpi..

Miten tuosta voi mitään hyväksyttyä suoritusta myöntää jos käy ilmi ettei tehtävänantoon ole edes koskettu?

Mistäs se tarkistava opettaja tietää, onko kirja luettu vai leffa katottu? Analyysi näyttää heikolta ja saa siitä vitosen, ehkä korkeintaan kutosen voihan kirjankin lukenut suoriutua samalla arvosanalla.

Moni elokuva ja kirja ovat keskenään niin erilaiset, että paljastavien virheiden lipsauttaminen on lapsellisen helppoa. Jos minä olisin opettaja, ja saisin eteeni köykäisen analyysin kirjasta joka on myös filmatisoitu, oppilaalta jonka olemus on silmiinpistävästi vailla motivaatiota, niin kyllä minä varmaan nopeasti googlettelisin ne isoimmat erot ja saattaisin pari tarkentavaa kysymystä esittää. Mutta tässä saattaa vaikuttaa se että suhtaudun melko pikkumaisesti huijaamiseen, minua itseäni kaihertaisi ajatus siitä että kyseinen kaveri taputtelisi itseään selkään kun kuvittelee olevansa minua ovelampi ja etevämpi, ehei, kyllä minä otan luulot pois:D

On erilaiset, mutta pääjuoni säilyy.

Ei monikaan jaksa lukea matikassa (matikan ope) kahta-kolmea virkettä, jotta tietäisi, mitä tehdä. Tämä on nykypäivää. Saati että ymmärtäisi, mitä tekstissä sanottiin.

Minun ratkaisu ongelmaan on, lisää matematiikkaa ja äikkää jo alakouluun. Ja yläkouluun ihan vain yksintunti viikossa lisää pelkkää lukemista ja pelkkää mekaanista laskemista. Siis lisätään 2 vupsiviikkotuntia yläkouluun oppilaille, jossa esim. lukevat äikässä heille annettua kirjaa ja matikassa laskevat vain mekaanisesti tehtäviä.

Toki tästä tulee yhteikunnalle kuluja, mutta paljonko tulee kuluja siitä, kun siellä on yksi, kaksi, kolme ikäluokkaa vailla töitä?