65v. ja eroajatukset mielessä - onko tässä iässä järkeä erota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota aikalisä ja tee jotain yksin. Elä, ei miehesi sitä estä. 

En koskaan lähtisi eroamaan sillä ajatuksella, että voisin tavata jonkun toisen. Näin ei välttämättä käy. Eroaisin, jos olisin varma, että elämäni yksinkertaisesti on parempaa yksin ja ilman miestä. 

Vaali ystävyyssuhteitasi. Nekin tuovat vanhetessa turvaa eikä tarvitse ajatella, että mies on ainut, joka sitä voi antaa. 

Ei. Aina pitää erota. Se on ratkaisu kaikkeen. Vain eroaminen elämässää mieluiten moneen kertaan tuo onnen. Muistakaa erota enemmän ja useammin.

Lisää eroamista yhteiskuntaamme. Tehdään tästä eroamisen ja pettämisen mallimaa. Vain uudella hetken intohimolla voi olla onnellinen.

Ne lääkkeet jääneet nyt ottamatta nääs.

Jos haluat elää rauhassa loput vuotesi niin juuri nyt on hyvä erota.

Onko sulla joku kaksisuuntainen diagnoosi ja nyt menossa maniavaihe?

Minä tunnen muutaman ikäisesi ja vanhemmankin parin, mm. omat vanhempani, jotka erosivat tai muuttivat erilleen,

ja voin kertoa että ainakin nämä naiset olivat todella innoissaan ja onnessaan tästä omasta uudesta elämästä ja uudesta kodista, ja heidän koko seuraelämänsä ja kaikki vilkastui,

kait vissiin kun oli aikaa tapailla ystävättäriä ja reissata, eikä aika mennyt kotona sen miehen passaamiseen.

Että on siitä esimerkkejä kuinka ero kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän. Tunnut kaipaavan jotain muuta.

Itse tekisin niin, että alkaisin matkailla vaikka ystävien kanssa ja siellä tutustuisin miehiin jne, ei sillai varsinaisesti mitään fyysistä pettämistä. Ehkä vaan vähän haistelisin ilmaa että minkälaista on tarjolla enää.

Ihan suomessakin voi matkustella tai sitten käydä enemmän ulkona/harrastuksissa ja laajentaa tuttavapiiriä. Näkee sitten että voisiko siellä olla jotain sellaista tyyppiä joka sykähdyttää.

Koska en oikeastaan kannata eroa, kun se on niin lopullinen. Ehkä sulla voisi kehittyä kiinnostusta sitä omaa miestä kohtaankin jos alkaisit vähän elää enemmän.

Toki en tiedä minkälainen sun elämä nyt jo on.

Olen samaa mieltä, että ennen mitään eroamista, kannattaisi miettiä mitä oikeastaan haluaisi tehdä ilman miestä, ja alkaa sitten tehdä niitä. Voi ihastua ja flirtata uusien ihmisten kanssa, ilman että mitään fyysistä pettämistä tapahtuu. Voi olla että tarvitseekin vain sitä, että tutustuu uusiin ihmisiin, ja että miettii, kuka minä olen. On unohtanut, kuka itse on, ja kuka haluaa olla nyt. Ei sillä välttämättä ole niinkään paljon tekemistä kenenkään miehen kanssa, ei nykyisen eikä potentiaalisten. Enemmän sen kanssa, kuka itse nyt on, ja miten voisi toteuttaa itseään.

Lisää mielekkyyttä elämään. Yhdistystoimintaa, hyväntekeväisyyttä, harrastuksia, opintoja, ystäviä, matkailua, taidetta ja kulttuuria, turismia, uusia kohtaamisia. Mikään näistä ei pyöri kenenkään miehen ympärillä.

Jos tämän kaiken jälkeen edelleen mies tuntuu väärältä, ainahan voi erota sittenkin.

Lähestyn kuuttakymppiä, jaa oikeastaan voisin lopettaa seksielämän ja kaikki sen velvoitteet tässä kohtaa. Ja käyttää aikani kaikkeen kiinnostavaan ja mielekkääseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen muutaman ikäisesi ja vanhemmankin parin, mm. omat vanhempani, jotka erosivat tai muuttivat erilleen,

ja voin kertoa että ainakin nämä naiset olivat todella innoissaan ja onnessaan tästä omasta uudesta elämästä ja uudesta kodista, ja heidän koko seuraelämänsä ja kaikki vilkastui,

kait vissiin kun oli aikaa tapailla ystävättäriä ja reissata, eikä aika mennyt kotona sen miehen passaamiseen.

Että on siitä esimerkkejä kuinka ero kannatti.

Tai sitten vaan lopettaa sen miehen pussaamisen ja alkaa tavata ystäviään ja reissata, eikai siihen eroa vaadita? Paitsi jos mies heittäytyy hankalaksi tai lyö tms, sitten kannattaakin erota.

Noin pitkässä liitossa 2 vuitta on todella lyhyt aika "tyhjyyttä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen muutaman ikäisesi ja vanhemmankin parin, mm. omat vanhempani, jotka erosivat tai muuttivat erilleen,

ja voin kertoa että ainakin nämä naiset olivat todella innoissaan ja onnessaan tästä omasta uudesta elämästä ja uudesta kodista, ja heidän koko seuraelämänsä ja kaikki vilkastui,

kait vissiin kun oli aikaa tapailla ystävättäriä ja reissata, eikä aika mennyt kotona sen miehen passaamiseen.

Että on siitä esimerkkejä kuinka ero kannatti.

Tai sitten vaan lopettaa sen miehen pussaamisen ja alkaa tavata ystäviään ja reissata, eikai siihen eroa vaadita? Paitsi jos mies heittäytyy hankalaksi tai lyö tms, sitten kannattaakin erota.

Piti olla että lopettaa passaamisen, ei pussaamista hyvänen aika! Paitsi jos haluaa lopettaa pussaamisen tietty.

Itsekäs ainakin olet.

Voitko vähän avata että millaista elämä sen sinun miehen kanssa on? Rajoittaako hän elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen muutaman ikäisesi ja vanhemmankin parin, mm. omat vanhempani, jotka erosivat tai muuttivat erilleen,

ja voin kertoa että ainakin nämä naiset olivat todella innoissaan ja onnessaan tästä omasta uudesta elämästä ja uudesta kodista, ja heidän koko seuraelämänsä ja kaikki vilkastui,

kait vissiin kun oli aikaa tapailla ystävättäriä ja reissata, eikä aika mennyt kotona sen miehen passaamiseen.

Että on siitä esimerkkejä kuinka ero kannatti.

Kyllä 65 v. Miehen luulisi osaavan olla ilman passaamistakin.

Vierailija kirjoitti:

Ajatus yhteisestä haudasta ahdistaa.

Nyt kyllä lensi iltateet näppikselle.

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että rakastat miestäsi, mutta et ole onnellinen. Ota nyt hyvä ihminen ensimmäisenä vastuu omasta onnellisuudestasi. Matkaile, koe ja harrasta mitä haluat. Olet suoraan sanottuna tollo, jos jätät rakastamasi miehen yli 40 vuoden jälkeen sen takia, että on kivempi matkailla sinkkuna ja olisi jännittävää jos olisi jotain tuoretta sutinaa.

Kuvittele itsesi kertomassa tästä lapsillenne: "rakastan isäänne, mutta ahdistaa ja on tylsää, niin haemme eroa". Pidätkö vielä hyvänä ideana?

Luultavasti lapsille sanottaisiin

"Ei olla enää samoja ihmisiä kuin 40 vuotta sitten. Välitän hänestä edelleen ja haluan hänelle kaikkea hyvää, mutta on parempi ettei enää asuta yhdessä. Ollaan tietysti väleissä, ja ollaan aina teidän tukena".

Mutta muista sitten, että tuskin voitte viettää enää sukujouluja, sukumökkeilyä, ei ole enää samaa mummilaa minne tulla. Miehesi ei välttämättä anna sinulle ikinä anteeksi, ette välttämättä voi olla väleissä. Sinun uusi mies ei välttämättä suostu olemaan yhteisissä juhlissa, tai hänen uusi vaimonsa. Teidän lapset voi vetää herneen nenään, ja valita puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että rakastat miestäsi, mutta et ole onnellinen. Ota nyt hyvä ihminen ensimmäisenä vastuu omasta onnellisuudestasi. Matkaile, koe ja harrasta mitä haluat. Olet suoraan sanottuna tollo, jos jätät rakastamasi miehen yli 40 vuoden jälkeen sen takia, että on kivempi matkailla sinkkuna ja olisi jännittävää jos olisi jotain tuoretta sutinaa.

Kuvittele itsesi kertomassa tästä lapsillenne: "rakastan isäänne, mutta ahdistaa ja on tylsää, niin haemme eroa". Pidätkö vielä hyvänä ideana?

Tottakai pitää erota heti ja aina jos on tylsää ajattelee ihminen joka on niin riippuvainen ulkoa tulevasta huomiosta mutta on samalla täysin kyvytön aitoon tunneyhteyteen toisen kanssa. Lapsista nämä ihmiset eivät piittaa muuta kuin välineitä rahan tai oman egon ja itsetunnon nostattajina. Ei ihme että jäävät yksin lopulta.

Me tavattiin kerran ulkomaan lomareissulla pariskunta, jotka olivat löytäneet toisensa vanhemmilla päivillä.

Heillä oli ensimmäinen yhteinen matka. Ensin oli kaikki kivaa ja viihdyimme heidän seurassaan, mutta sitten alkoi julkisivu rapista. Pariskunnan mies alkoikin juoda hiukan liikaa ja käyttäytyä ällöttävästi. Näytti siltä, että nainen alkoi tajuta, että oli ollut joku syy siihen, että tämä mies oli eronnut.

Vanhempana eroaminen voi joskus olla hyväkin juttu, mutta mahdollisiin uusiin kumppaneihin sopeutuminen ei ehkä ole yhtä helppoa. Entisen kumppanin tapoihin ja ominaisuuksiin on tottunut, mutta totuttelepa uuden kumppanin piintyneisiin omituisuuksiin ja varaudu outoihin yllätyksiin. :D

Voisiko ap yrittää piristää elämäänsä jollain pehmeämmillä asioilla kuin hylkäämällä miehen, jossa ei ole varsinaista vikaa. On paljon ihania asioita, joita voi tehdä yhdessä tai erikseen. Ja kuten tuolla aiemmin todettiin jo: siihen puolisoonsa voi rakastua uudelleen.

On myös mahdollista, että jompi kumpi sairastuu vakavasti. Silloin on luonnollista, että puolisot huolehtivat toisistaan. Yksin sellainen tilanne on hyvin ikävä kohdata. - Jäisikö se mahdollinen uutukainen kumppani siihen rinnalle samalla tavoin kuin se tuttu ja turvallinen vai iskisikö kasvoille yksinäisyys ja turvattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen muutaman ikäisesi ja vanhemmankin parin, mm. omat vanhempani, jotka erosivat tai muuttivat erilleen,

ja voin kertoa että ainakin nämä naiset olivat todella innoissaan ja onnessaan tästä omasta uudesta elämästä ja uudesta kodista, ja heidän koko seuraelämänsä ja kaikki vilkastui,

kait vissiin kun oli aikaa tapailla ystävättäriä ja reissata, eikä aika mennyt kotona sen miehen passaamiseen.

Että on siitä esimerkkejä kuinka ero kannatti.

Millä perusteella kannatti. Ilmeisesti sinäkin olet tullut äitiisi, koska kannustat eroamaan.

Tuossa luki että olivat onnellisempia,

ootko tullut äitiisi joka ei osannut lukea.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole tiennyt, että 65 vuotias voi olla vielä noin lapsellinen, että etsii elämäänsä rakastumisen tunnetta.

Jos naiset ovat tuollaisia yleisestikin, niin nyt viimeistään menee viimeinenkin luotto tuohon sukupuoleen.

Jännä kun se viimeinen luotto naisiin menee harva se viikko?

Onko dementia kun unohtuu taas ens viikkoon mennessä?

Jos tuntuu, että on valmis vaikka elämään lopun elämää sinkkuna, kunhan vain ei tarvitse tuon miehen kanssa asua, niin sitten on tosiaan parempi eronneena kun yksin.

Ei pidä kumminkaan erota siinä toivossa, että löytyy joku parempi prinssi. Miehet vähenee koko ajan mitä vanhemmaksi mennään. Ja usein eronneet on eronneita syystä, kuten tuolla todettiin. Ovat passattavia, tai äreitä, tai alkoholi maistuu liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen muutaman ikäisesi ja vanhemmankin parin, mm. omat vanhempani, jotka erosivat tai muuttivat erilleen,

ja voin kertoa että ainakin nämä naiset olivat todella innoissaan ja onnessaan tästä omasta uudesta elämästä ja uudesta kodista, ja heidän koko seuraelämänsä ja kaikki vilkastui,

kait vissiin kun oli aikaa tapailla ystävättäriä ja reissata, eikä aika mennyt kotona sen miehen passaamiseen.

Että on siitä esimerkkejä kuinka ero kannatti.

Kyllä 65 v. Miehen luulisi osaavan olla ilman passaamistakin.

Onhan taas jutut. Passaaminen on todennäköisesti pelkkä tekosyy. Ei miestä tarvitse passata, jollei asu vankina jossain. Eikö olisi parempi sanoa ukolle, että olen onneton, kun joudun hoitamaan kaiken.

Jatkossa saat hoitaa oman osuutesi. Ryhdistäydy ettei ajauduta eroon.