65v. ja eroajatukset mielessä - onko tässä iässä järkeä erota?

Vierailija kirjoitti:

Me tavattiin kerran ulkomaan lomareissulla pariskunta, jotka olivat löytäneet toisensa vanhemmilla päivillä.

Heillä oli ensimmäinen yhteinen matka. Ensin oli kaikki kivaa ja viihdyimme heidän seurassaan, mutta sitten alkoi julkisivu rapista. Pariskunnan mies alkoikin juoda hiukan liikaa ja käyttäytyä ällöttävästi. Näytti siltä, että nainen alkoi tajuta, että oli ollut joku syy siihen, että tämä mies oli eronnut.

Vanhempana eroaminen voi joskus olla hyväkin juttu, mutta mahdollisiin uusiin kumppaneihin sopeutuminen ei ehkä ole yhtä helppoa. Entisen kumppanin tapoihin ja ominaisuuksiin on tottunut, mutta totuttelepa uuden kumppanin piintyneisiin omituisuuksiin ja varaudu outoihin yllätyksiin. :D

Voisiko ap yrittää piristää elämäänsä jollain pehmeämmillä asioilla kuin hylkäämällä miehen, jossa ei ole varsinaista vikaa. On paljon ihania asioita, joita voi tehdä yhdessä tai erikseen. Ja kuten tuolla aiemmin todettiin jo: siihen puolisoonsa voi rakastua uudelleen.

On myös mahdollista, että jompi kumpi sairastuu vakavasti. Silloin on luonnollista, että puolisot huolehtivat toisistaan. Yksin sellainen tilanne on hyvin ikävä kohdata. - Jäisikö se mahdollinen uutukainen kumppani siihen rinnalle samalla tavoin kuin se tuttu ja turvallinen vai iskisikö kasvoille yksinäisyys ja turvattomuus.

No en nyt kumminkaan jäisi mihinkään suhteeseen sillä ajatuksella, että hoidetaan toisemme sairaina. Lisäksi itsekkäät miehet ei edes jää hoitamaan jos nainen sairastuu, löytävät jonkun muun.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole tiennyt, että 65 vuotias voi olla vielä noin lapsellinen, että etsii elämäänsä rakastumisen tunnetta.

Jos naiset ovat tuollaisia yleisestikin, niin nyt viimeistään menee viimeinenkin luotto tuohon sukupuoleen.

Vain rakastumisen huumassa eläminen on oikeaa elämää. Kuumat kosketukset jos niitä ei saa koko ajan toiselta riippumatta onko hänellä omia sairauksia tai muita hetkellisiä ongelmia on aina hyvä syy erota ja eroaminen pettämisen kautta se vasta on aitoa ja oikeaa rakkauden huumaa. Yhteiskuntamme on niin arvokulahtanut ettei ymmärrä lennosta toiseen suhteesta vaihtajien henkistä ylivertaista rohkeutta. He ovat rohkeita kun pettävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla joku kaksisuuntainen diagnoosi ja nyt menossa maniavaihe?

Kaksisuuntaiset tai epävakaat käyttävät eroamista ratkaisuna ongelmiin jotka johtuvat vain ja ainostaan heistä itsestään. Syyttävät toki sitä toista koska eivät kestä häpeää siitä että ovat niin vajaita ihmisinä.

Jostain juutalaisten toorastako tämän mahtavan diagnoosin luit??

Kannattasko siirtyä tälle vuosituhannelle.

Höpsö. Ei tarvitse, ei kannata erota,jos ei väkivaltaa ja muuta hulluutta. Muutenkin voi vaihtaa suuntaa ja tehdä jotain erilaista yksinkin. Saa se ukkokin vapaata sinusta ja omaa elämää.

Tottakai helposti tulee kriisi eläkkeelle jäädessä, jos on tottunut käymään muualla töissä ja yhtäkkiä sitä vanhenevaa miestä saakin katsella 24/7. Entä jos lähtisit pidemmälle ulkomaan reissulle yksin tai jonkun ystäväsi kanssa? Kertoisit miehelle, että haluaisit viettää mökillä aikaa yksin vaikka kuukauden ja toteuttaisit sen? Kokeilisit siinä, tuleeko yhtään ikävä vai onko enemmän sellainen olo, että on ihanaa.

Vanhempani ovat eronneet ja aluksi oli tosi vaikeaa, kun eivät voineet olla missään samaan aikaan, kauhea säätäminen ja siinä lapsetkin joutuvat helposti valitsemaan puolensa. Oletko valmis siihen, että miehesi ottaisi eron tosi raskaasti ja lapsesi sympatiasta menisivät hänen leiriinsä, olisit yksin joulut ja perhejuhlat, lastenlasten ristiäiset ym.? Onko ystävissänne pariskuntia vai eronneita? Helposti se eronnut yksinäinen jätetään kutsumatta pariskuntien tapaamisiin, tai ehkä kutsutaan välillä säälistä mukaan.

Jos isompia ongelmia kuin vapaudenkaipuusi ei ole, miettisin tarkkaan kaikkia mahdollisia seurauksia ennen päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla joku kaksisuuntainen diagnoosi ja nyt menossa maniavaihe?

Kaksisuuntaiset tai epävakaat käyttävät eroamista ratkaisuna ongelmiin jotka johtuvat vain ja ainostaan heistä itsestään. Syyttävät toki sitä toista koska eivät kestä häpeää siitä että ovat niin vajaita ihmisinä.

Jostain juutalaisten toorastako tämän mahtavan diagnoosin luit??

Kannattasko siirtyä tälle vuosituhannelle.

Jotkut ovat pysyvästi degeneroituneita teinejä läpi elämänsä aikuisen fyysisessä kuoressa.

Ystävät ovat oikeassa. Minä olen kaunis, hoikka, iloinen 61 v. Olen ollut yksin 10 v. Miehet ottaa jonkun 40-45 -vuotiaan.

Mikäli elämäsi on kurjaa ja kärsit nykyisess suhteessa, eroa. Mitään takeita ei ole, että tulet enää löytämään uuden ja hyvän kumppanin. Jos olet tyytyväinen yksineläjä, niin ero vireille vaan. Elämäänsä ei kannata tuhlata, se pitää elää. Vielä vanhanakin on elämäniloa ja uusia kokemuksia.

On totta että pariskunnat kutsuvat kylään pariskuntia. Toivottavasti sinulla on leski tai sinkku ystävättäriä, joiden kanssa voit viettää aikaa sitten ja lomailla.

Jos löytyisikin uusi mies, varaudu siihen ettei hän tule toimeen ystäviesi/sukusi/lastesi kanssa, tai he eivät tykkää hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole tiennyt, että 65 vuotias voi olla vielä noin lapsellinen, että etsii elämäänsä rakastumisen tunnetta.

Jos naiset ovat tuollaisia yleisestikin, niin nyt viimeistään menee viimeinenkin luotto tuohon sukupuoleen.

Totta helvetissä ihminen etsii rakastumisen tunnetta koko elämänsä. Sehän on parasta ja elämän voima. Ja tämä ei tarkoita sitä, että liihotellaan kukasta kukkaan. Vaan sitä, että saavutetaan aito rakkaudellinen yhteys toiseen ihmisen. Silloin kokee elävänsä. Pitkiä suhteitakin pitää jaksaa elvyttää hakeutumalla yhteyteen toisen kanssa uusilla tavoilla. Yllättää itsensä ja kumppaninsa. Silloin voi kokea rakkautta ja rakastumisen tunnetta uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Me tavattiin kerran ulkomaan lomareissulla pariskunta, jotka olivat löytäneet toisensa vanhemmilla päivillä.

Heillä oli ensimmäinen yhteinen matka. Ensin oli kaikki kivaa ja viihdyimme heidän seurassaan, mutta sitten alkoi julkisivu rapista. Pariskunnan mies alkoikin juoda hiukan liikaa ja käyttäytyä ällöttävästi. Näytti siltä, että nainen alkoi tajuta, että oli ollut joku syy siihen, että tämä mies oli eronnut.

Vanhempana eroaminen voi joskus olla hyväkin juttu, mutta mahdollisiin uusiin kumppaneihin sopeutuminen ei ehkä ole yhtä helppoa. Entisen kumppanin tapoihin ja ominaisuuksiin on tottunut, mutta totuttelepa uuden kumppanin piintyneisiin omituisuuksiin ja varaudu outoihin yllätyksiin. :D

Voisiko ap yrittää piristää elämäänsä jollain pehmeämmillä asioilla kuin hylkäämällä miehen, jossa ei ole varsinaista vikaa. On paljon ihania asioita, joita voi tehdä yhdessä tai erikseen. Ja kuten tuolla aiemmin todettiin jo: siihen puolisoonsa voi rakastua uudelleen.

On myös mahdollista, että jompi kumpi sairastuu vakavasti. Silloin on luonnollista, että puolisot huolehtivat toisistaan. Yksin sellainen tilanne on hyvin ikävä kohdata. - Jäisikö se mahdollinen uutukainen kumppani siihen rinnalle samalla tavoin kuin se tuttu ja turvallinen vai iskisikö kasvoille yksinäisyys ja turvattomuus.

Tämäpä. Usein nämä jotka eronneet usein ja menevät uusiin suhteisiin kokevat valtavaa tarvetta näytellä kaikkialla sitä onnellisuuttaan ikäänkuin todistakseen kuinka eroaminen edellisestä oli oikea päätös.

Totuus uusista suhteista on jotain ihan muuta mutta kulissit pidetään viimeiseen saakka yllä koska pitkästä väkivallattomasta ja päihdeongelmattomasta suhteesta lähteneen häpeä siitä että uusi rakkaus ei kanna on niin voimakas. Toisaalta niin sen pitääkin olla. Teoilla on seurauksensa:

Voipi olla, että kun voimaannut ja alat elää sinun näköistä elämää, miehesi ihastuu sinuun uudestaan. Näinkin on käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen muutaman ikäisesi ja vanhemmankin parin, mm. omat vanhempani, jotka erosivat tai muuttivat erilleen,

ja voin kertoa että ainakin nämä naiset olivat todella innoissaan ja onnessaan tästä omasta uudesta elämästä ja uudesta kodista, ja heidän koko seuraelämänsä ja kaikki vilkastui,

kait vissiin kun oli aikaa tapailla ystävättäriä ja reissata, eikä aika mennyt kotona sen miehen passaamiseen.

Että on siitä esimerkkejä kuinka ero kannatti.

Millä perusteella kannatti. Ilmeisesti sinäkin olet tullut äitiisi, koska kannustat eroamaan.

Tuossa luki että olivat onnellisempia,

ootko tullut äitiisi joka ei osannut lukea.

Niinhän siinä luki onnellisempi, mutta onnellisuus on kovin suhteellista.

Aina löytyy parempi kumppani sekä miehelle ja naiselle, jos tarpeeksi etsii/vaihtaa ja kelpaa itse sille paremmalle. Parempi kumppani voi tosin tulla tyytymättömäksi ja vaihtaa sinut toiseen ollakseen onnellisempi.

Ihminen voi itse yrittää vaikuttaa onnellisuutensa omalla positiivisella asenteella, uudet harrastukset, liikunta, terveellinen ravinto jne. Kukaan muu tuskin saa toista muuttumaan onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole tiennyt, että 65 vuotias voi olla vielä noin lapsellinen, että etsii elämäänsä rakastumisen tunnetta.

Jos naiset ovat tuollaisia yleisestikin, niin nyt viimeistään menee viimeinenkin luotto tuohon sukupuoleen.

Totta helvetissä ihminen etsii rakastumisen tunnetta koko elämänsä. Sehän on parasta ja elämän voima. Ja tämä ei tarkoita sitä, että liihotellaan kukasta kukkaan. Vaan sitä, että saavutetaan aito rakkaudellinen yhteys toiseen ihmisen. Silloin kokee elävänsä. Pitkiä suhteitakin pitää jaksaa elvyttää hakeutumalla yhteyteen toisen kanssa uusilla tavoilla. Yllättää itsensä ja kumppaninsa. Silloin voi kokea rakkautta ja rakastumisen tunnetta uudelleen.

Miksi minkään parisuhteen eteen pitää tehdä mitään työtä? Ei se kuulu aikuiseen parisuhteeseen. Vain intohimolla ja hetkessä elämällä voi saavuttaa onnen.

Onko teidän suhteessa ollut aikanaan ihastumista? Rakastumista? Miksi menit hänen kanssa yksiin?

Tunnen yhden naisen joka tuossa iässä haikaili samaa rakastumisen tunnetta, pitää saada vielä intohimoinen rakkaussuhde ja seksiä. Sairasti myös kaksisuuntaista. 40-vuotinen avioliitto sai mennä kun nainen lähti ulkomaille uuden ihastuksen perään. Ei tullut pitkäaikaista romanssia siitä uudestakaan.

Kuka nyt tästäkin asiallisesta ketjusta poistelee viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on muutoskriisi menossa liittyen eläkkeelle jäämiseen. Nyt kun sinulla on aikaa, eikä tarvitse suorittaa tuntuu takki tyhjältä. Onko sinulla ystäviä, entä omaa elämää, omia harrastuksia, omia reissuja esim. naisporukassa? Jollei ole, niin nuo asiat saattaisivat piristää sinua. Eli hanki itsellesi elämä.

Sika lapsellista ajatella, että 65-vuotiaana tuosta vain muutat ulkomaille, jollet ole koskaan ulkomailla asunut.

Korjaus aika lapsellista ajatella....

Olen keski-ikäinen nainen, joka on asunut useita vuosia ulkomailla eri pituisissa pätkissä. Hölmö ajatus minusta, ettei 65-vuotiaana voisi muuttaa ensimmäistä kertaa elämässään ulkomaille. Miksi ei voisi? Ihan niin kuin nuorempanakin, pääseehän sieltä aina takaisin, jos ei viihdy. Ylipäänsä inhoan Suomessa sitä mentaliteettia, että paineitaan muita alas, jos joku yhtään yrittää elää normista poiketen.

Sen sijaan asiallinen oli mielestäni se, joka kysyi, onko miehen tehtävä tehdä Ap:sta onnellinen. Ja se joka painotti, että kannattaa erota vain, jos uskoo, että voisi hyvin viihtyä loppuelämän myös sinkkuna. Aika moni eroa pohtiva nimittäin aliarvoi kuinka vaikeaa on löytää uusi toimiva ja aidosti vastavuoroinen parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tavattiin kerran ulkomaan lomareissulla pariskunta, jotka olivat löytäneet toisensa vanhemmilla päivillä.

Heillä oli ensimmäinen yhteinen matka. Ensin oli kaikki kivaa ja viihdyimme heidän seurassaan, mutta sitten alkoi julkisivu rapista. Pariskunnan mies alkoikin juoda hiukan liikaa ja käyttäytyä ällöttävästi. Näytti siltä, että nainen alkoi tajuta, että oli ollut joku syy siihen, että tämä mies oli eronnut.

Vanhempana eroaminen voi joskus olla hyväkin juttu, mutta mahdollisiin uusiin kumppaneihin sopeutuminen ei ehkä ole yhtä helppoa. Entisen kumppanin tapoihin ja ominaisuuksiin on tottunut, mutta totuttelepa uuden kumppanin piintyneisiin omituisuuksiin ja varaudu outoihin yllätyksiin. :D

Voisiko ap yrittää piristää elämäänsä jollain pehmeämmillä asioilla kuin hylkäämällä miehen, jossa ei ole varsinaista vikaa. On paljon ihania asioita, joita voi tehdä yhdessä tai erikseen. Ja kuten tuolla aiemmin todettiin jo: siihen puolisoonsa voi rakastua uudelleen.

On myös mahdollista, että jompi kumpi sairastuu vakavasti. Silloin on luonnollista, että puolisot huolehtivat toisistaan. Yksin sellainen tilanne on hyvin ikävä kohdata. - Jäisikö se mahdollinen uutukainen kumppani siihen rinnalle samalla tavoin kuin se tuttu ja turvallinen vai iskisikö kasvoille yksinäisyys ja turvattomuus.

No en nyt kumminkaan jäisi mihinkään suhteeseen sillä ajatuksella, että hoidetaan toisemme sairaina. Lisäksi itsekkäät miehet ei edes jää hoitamaan jos nainen sairastuu, löytävät jonkun muun.

Just silläkin ajatuksella kannattaisi jäädä.

Ukrainaakin kannattaa auttaa vaikka emme tiedä varmuudella auttaisivatko meitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntuu, että on valmis vaikka elämään lopun elämää sinkkuna, kunhan vain ei tarvitse tuon miehen kanssa asua, niin sitten on tosiaan parempi eronneena kun yksin.

Ei pidä kumminkaan erota siinä toivossa, että löytyy joku parempi prinssi. Miehet vähenee koko ajan mitä vanhemmaksi mennään. Ja usein eronneet on eronneita syystä, kuten tuolla todettiin. Ovat passattavia, tai äreitä, tai alkoholi maistuu liikaa.

Uuden kumppanin löytäminen ei ole helppo homma, jos ei halua tyytyä vaan ihan kivaan. Myös vanhemmalla iällä voi myös täysin hullaantua ja todeta, että ei sillä tunteella sitten kuitenkaan kovin pitkälle pötkitä. Toipuminenkin vie sitten aina oman aikansa. Ei niitä sopivia ehdokkaitakaan ole enää jonoksi asti. Alko maistuu monelle ja kaikenlaisin odotuksin ja pinttymyksiensä kanssa liikenteessä olevia. Löysin lopulta vuosien etsimisen jälkeen sen oikean ja sopivan, vaikkei meillä mitään hullua rakkautta ollutkaan. Tuntui vaan heti siltä kuin olisi kotiin tultu....