Lue keskustelun säännöt.
65v. ja eroajatukset mielessä - onko tässä iässä järkeä erota?
08.03.2023 |
Otsikossa olennaisimmat. Olen 65v., juuri eläköitynyt. Lapset lähteneet omilleen jo aikoja sitten. Miehen kanssa ollaan oltu hynttyyt yhdessä 41 vuotta, mutta pari viime vuotta olo on ollut jotenkin... Tyhjä? Meillä on ihan kivoja suunnitelmia eläkkeelle, isompi kesämökki, matkoja, koira jne. mutta jotenkin on vain alkanut ahdistaa. Ihan kuin olisin havahtunut että kuolo lähestyy ja nyt on viimeinen tilaisuus tehdä asioita. Haluaisin erota, lähteä ulkomaille ja elää mukavaa elämää yksin, kenties jopa tavata jonkun toisen ikäiseni, jonka kanssa katsella vanhuutta
Kaikki ystävät sanovat, että älä hyvä nainen tässä vaiheessa lähde, rapistut vain yksin ja sitten yksinäisenä raihnaisena vanhuksena kaduttaa. Ymmärrän kyllä, että avioero tässä iässä olisi todella iso muutos ja märkä rätti miehen kasvoille, mutta en vain ole onnellinen. Ajatus yhteisestä haudasta miehen kanssa ahdistaa. Rakastan ja välitän miehestäni, mutta en ole rakastunut. Ja kaipaan rakastumisen tunnetta
Onko kenelläkään kokemusta tässä iässä eroamisesta, tai vinkkejä miten suhteen saisi virkoamaan? Tuntuu että olisin mennyt ihan autopilotilla viimeiset kymmenen vuotta
Kommentit (67)
Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. Älä pitkitä tuskaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan sulla vaan joku ikäkriisi?
Pystyisitkö ehdottamaan miehellesi avointa suhdetta? Olette jo sen verran elämää nähneitä ettei ehkä ole tarvetta olla mustasukkainen? Jos molemmat saisitte vielä seikkailla.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulla vaan joku ikäkriisi?
Se voi olla hyvin mahdollista. En tiedä pitäisikö kokeilla pariterapiaa tai muuta vastaavaa. Tuntuu järjettömältä erota näin vanhana mutta en vain ole onnellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö silloin erota, kun haluaa eroon puolisosta. Jos eroon haluaa niin tottakai ero kannattaa.
Ei kai siinä muu auta kuin erota ja elää, jos ei nappaa. Mutta olisiko se toinen myös halunnut ulkomaille, eri maahan kuin sinä. Huolehdi että toisellakin on laadukas asunto haluamastaan paikasta Suomesta, ellei osaa itse hankkia, ajoissa. Mutta tuskin kannattaa etsiä ulkomailta ihan mitä tahansa seuraa, koska osa ihmisistä on väkivaltaisia ja varsinkin vanhempia ihmisiä kohtaan. Vanhempi herra saattaa juoda vaikka alkoholia ja olla jossain mafiassa, jos on vapaana. Ulkomailla on silti nähtävää, hyvä sää ja maisemia sinkkunakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulla vaan joku ikäkriisi?
Se voi olla hyvin mahdollista. En tiedä pitäisikö kokeilla pariterapiaa tai muuta vastaavaa. Tuntuu järjettömältä erota näin vanhana mutta en vain ole onnellinen
Onko se miehesi syy, että et ole onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen eronnut, mä voin melkein fyysisesti pahoin, kun kuvittelin, että mun pitäisi vanheta ja että lopun ikäni mieheni kanssa. Olin 50 kun erosin, ja hetkeäkään en ole katunut eroa.
Voi omalla tavallaan rakastaa jotakuta, ja silti olla helpottunut, ettei tarvitse enää elää tämän kanssa.
On ihan mahdollista, että olet mennyt hänen kanssa yhteen hyvin nuorena, ja olette molemmat kasvaneet ja muuttuneet sen jälkeen eri suuntiin.
Mikä hänen kanssa elämisessä ottaa koville, osaatko kuvata?
On täysin mahdollista myös, että ns oikea rakkaus onkin jotain mitä et ole vielä kokenut. Omasta kokemuksestani, itse löysin sellaisen rakkauden vasta viisikymppisenä, ja minulla oli monta suhdetta ja pitkä liitto ennen sitä. Pitkä liitto oli enemmän työtä ja sinnikkyyttä, kuin niinkään aitoa molemmin puolista rakkautta, huolenpitoa, kunnioitusta ja luottamusta. Sellaisen löysin vasta kypsällä iällä.
Omaan kumppaniin on mahdollista rakastua uudestaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaako ap miehesi sulle vapautta? Siis voitko juoda lasin viiniä kun haluat, voitko mennä tanssimaan yksin kun haluat? Jotkut miehet on liian sitovia.
Ajatus yhteisestä haudasta miehen kanssa ahdistaa, kirjoitit. Entä ajatus omasta, yksinäisestä haudasta? Jos sekin ahdistaa on todennäköisesti ikäkriisi, jos tuntuu hyvältä niin sitten ehkä eron tai suhteen avaamisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ulkomaille voi mennä ilman miestä ilman eroa.
Avioliitossa voi myös asua eri osoitteissa. Sitäkin voi ihan vain kokeilla, eroamatta.
Voit ottaa omaa tilaa ja etäisyyttä myös eroamatta.
Seksisuhdetta en suosittele, siitä ei yleensä ole paluuta. Näistä muista on.
Ihmiset myös ottaa aikalisää, ja saattaa palata yhteen, myös eri tavalla kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on muutoskriisi menossa liittyen eläkkeelle jäämiseen. Nyt kun sinulla on aikaa, eikä tarvitse suorittaa tuntuu takki tyhjältä. Onko sinulla ystäviä, entä omaa elämää, omia harrastuksia, omia reissuja esim. naisporukassa? Jollei ole, niin nuo asiat saattaisivat piristää sinua. Eli hanki itsellesi elämä.
Sika lapsellista ajatella, että 65-vuotiaana tuosta vain muutat ulkomaille, jollet ole koskaan ulkomailla asunut.
Korjaus aika lapsellista ajatella....
Vierailija kirjoitti:
Ota aikalisä ja tee jotain yksin. Elä, ei miehesi sitä estä.
En koskaan lähtisi eroamaan sillä ajatuksella, että voisin tavata jonkun toisen. Näin ei välttämättä käy. Eroaisin, jos olisin varma, että elämäni yksinkertaisesti on parempaa yksin ja ilman miestä.
Vaali ystävyyssuhteitasi. Nekin tuovat vanhetessa turvaa eikä tarvitse ajatella, että mies on ainut, joka sitä voi antaa.
Ei. Aina pitää erota. Se on ratkaisu kaikkeen. Vain eroaminen elämässää mieluiten moneen kertaan tuo onnen. Muistakaa erota enemmän ja useammin.
Pariterapia kannattaa, vaikka sen jälkeen sitten tulisi erokin
Myös oma terapia kannattaa, ihan vain että voi jonkun kanssa keskustella tilanteestaan ja tunteistaan.
Tavallaan ymmärrän. Tunnut kaipaavan jotain muuta.
Itse tekisin niin, että alkaisin matkailla vaikka ystävien kanssa ja siellä tutustuisin miehiin jne, ei sillai varsinaisesti mitään fyysistä pettämistä. Ehkä vaan vähän haistelisin ilmaa että minkälaista on tarjolla enää.
Ihan suomessakin voi matkustella tai sitten käydä enemmän ulkona/harrastuksissa ja laajentaa tuttavapiiriä. Näkee sitten että voisiko siellä olla jotain sellaista tyyppiä joka sykähdyttää.
Koska en oikeastaan kannata eroa, kun se on niin lopullinen. Ehkä sulla voisi kehittyä kiinnostusta sitä omaa miestä kohtaankin jos alkaisit vähän elää enemmän.
Toki en tiedä minkälainen sun elämä nyt jo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota aikalisä ja tee jotain yksin. Elä, ei miehesi sitä estä.
En koskaan lähtisi eroamaan sillä ajatuksella, että voisin tavata jonkun toisen. Näin ei välttämättä käy. Eroaisin, jos olisin varma, että elämäni yksinkertaisesti on parempaa yksin ja ilman miestä.
Vaali ystävyyssuhteitasi. Nekin tuovat vanhetessa turvaa eikä tarvitse ajatella, että mies on ainut, joka sitä voi antaa.
Ei. Aina pitää erota. Se on ratkaisu kaikkeen. Vain eroaminen elämässää mieluiten moneen kertaan tuo onnen. Muistakaa erota enemmän ja useammin.
Lisää eroamista yhteiskuntaamme. Tehdään tästä eroamisen ja pettämisen mallimaa. Vain uudella hetken intohimolla voi olla onnellinen.
Avatkaa suhde. Ei tarvitse erota