Kaveri sivuuttaa vaikean elämäntilanteeni - en tiedä jaksanko enää
Hän on siis tietoinen tästä raskaasta ja vaikeasta tilanteesta elämässäni, mutta tuntuu käyttäytyvän niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei kysy siitä mitään, ei kysele vointiani tai jaksamista tai mitään muutakaan sellaista. Jos jotain siihen liittyvää sanon tai kerron, ei jatka juttua siitä eikä vaikuta olevan kiinnostunut, toteaa vaan tyyliin aijaa tai okei. Tällainen on todella raskasta, kun tuntuu, että pitäisi sitten itse yrittää esittää kiinnostunutta ja innostunutta sen turhanpäiväisten asioiden kanssa mistä se kertoo. En oikein tiedä miten tässä toimisi... Miksi joku edes käyttäytyy noin?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi, jota kaveri pitää terapeuttinaan ja likasankonaan. Kun vastaan hänen puheluunsa, hän ei edes tervehdi vaan omien asioiden vuodattaminen alkaa sillä sekunnilla. Hän ei koskaan kysy minulta mitään tai vaikuta olevan mitenkään kiinnostunut asioistani. Kerran sain hetkeksi puheenvuoron ja kerroin jonkun oman asiani, hän alkoi heti haukottelemaan ja vaikutti muutenkin epäkiinnostuneelta.
Mitä tällaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä? Tekisi mieli katkaista välit kokonaan.
Saanko kysyä, miksi alapeukut?
Oliko tuo jokin kompakommentti?
Eikö ole päivän selvää, miten tuollaisen kanssa pitäisi toimia?
EI ollut kompa vaan rehellinen kysymys. Minun on vaikeaa saada selvää, ylireagoinko ja pitäisikö minun vain jatkaa kaveruutta vai lopettaa se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi, jota kaveri pitää terapeuttinaan ja likasankonaan. Kun vastaan hänen puheluunsa, hän ei edes tervehdi vaan omien asioiden vuodattaminen alkaa sillä sekunnilla. Hän ei koskaan kysy minulta mitään tai vaikuta olevan mitenkään kiinnostunut asioistani. Kerran sain hetkeksi puheenvuoron ja kerroin jonkun oman asiani, hän alkoi heti haukottelemaan ja vaikutti muutenkin epäkiinnostuneelta.
Mitä tällaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä? Tekisi mieli katkaista välit kokonaan.
Saanko kysyä, miksi alapeukut?
Oliko tuo jokin kompakommentti?
Eikö ole päivän selvää, miten tuollaisen kanssa pitäisi toimia?EI ollut kompa vaan rehellinen kysymys. Minun on vaikeaa saada selvää, ylireagoinko ja pitäisikö minun vain jatkaa kaveruutta vai lopettaa se.
Luehan tuo oma kommenttisi ja mieti sitten mitä sinä häneltä saat. Mitä se kaveruus sulle antaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi, jota kaveri pitää terapeuttinaan ja likasankonaan. Kun vastaan hänen puheluunsa, hän ei edes tervehdi vaan omien asioiden vuodattaminen alkaa sillä sekunnilla. Hän ei koskaan kysy minulta mitään tai vaikuta olevan mitenkään kiinnostunut asioistani. Kerran sain hetkeksi puheenvuoron ja kerroin jonkun oman asiani, hän alkoi heti haukottelemaan ja vaikutti muutenkin epäkiinnostuneelta.
Mitä tällaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä? Tekisi mieli katkaista välit kokonaan.
Saanko kysyä, miksi alapeukut?
Oliko tuo jokin kompakommentti?
Eikö ole päivän selvää, miten tuollaisen kanssa pitäisi toimia?EI ollut kompa vaan rehellinen kysymys. Minun on vaikeaa saada selvää, ylireagoinko ja pitäisikö minun vain jatkaa kaveruutta vai lopettaa se.
Luehan tuo oma kommenttisi ja mieti sitten mitä sinä häneltä saat. Mitä se kaveruus sulle antaa?
EI oikein mitään. Toki haluan auttaa ja tukea häntä, mutta se ei valitettavasti ole vastavuoroista, ei ole koskaan ollut. Tämä henkilö on hyvin itsekäs muutenkin kaikissa toimissaan. En vain osaa katkaista kaveruutta vaikka varmaankin pitäisi.
Minun yksi "ystävä" on sellainen, että kun HÄNELLÄ on elämässä kaikki hyvin niin tosi vähän pitää itse minuun yhteyttä, ei kysele juurikaan minun kuulumisiani. Jos soittaa tai laittaa viestiä, niin se on vain jos hänellä on jotain kerrottavaa omasta elämästään. Kun asiansa ovat huonosti, soittelee koko ajan, ja kieriskelee oikein niissä huonoissa asioissa.
Enpä ole enää hänelle kertonutkaan oman elämäni haasteista: vakavasti sairaista läheisistä, ahdistuksesta, omasta sairaudesta ja suunnattomasta stressistä, jota koen kun kannattelen ja tuen niin monia muita.
Helpompi olisi jaksaa, jos asioita saisi jakaa ystävän kanssa, tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minun yksi "ystävä" on sellainen, että kun HÄNELLÄ on elämässä kaikki hyvin niin tosi vähän pitää itse minuun yhteyttä, ei kysele juurikaan minun kuulumisiani. Jos soittaa tai laittaa viestiä, niin se on vain jos hänellä on jotain kerrottavaa omasta elämästään. Kun asiansa ovat huonosti, soittelee koko ajan, ja kieriskelee oikein niissä huonoissa asioissa.
Enpä ole enää hänelle kertonutkaan oman elämäni haasteista: vakavasti sairaista läheisistä, ahdistuksesta, omasta sairaudesta ja suunnattomasta stressistä, jota koen kun kannattelen ja tuen niin monia muita.
Helpompi olisi jaksaa, jos asioita saisi jakaa ystävän kanssa, tasapuolisesti.
Voin niin samaistua. Paljonkohan tällaisia "ystäviä" ihmisillä oikein on? Toivon sinulle helpompaa elämää ja parempia, aitoja ystäviä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi jutella kaverin kanssa kevyemmistä asioista vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta?
Näinhän mä olen tehnytkin tähän asti. Mutta ei sellaista pinnallisuutta jaksa joka kerta. Ei mua suoraan sanottuna jaksa kiinnostaa sen pinnalliset jutut pätkääkään, kun omassa mielessä pyörii aivan toisen sfäärin asiat. Olisi ihan ok jutella pinnallisiakin, jos voisi itsekin edes välillä kokea tulevansa kuulluksi ja nähdyksi hänen puoleltaan.
Ap
Tsemppiä Ap. Kurja tilanne ja tunnistan tuon omasta elämästäni. Välillä vastaan tulee ihmisiä, jotka haluavat jakaa kaiken kurjuutensa(tai pinnallisuutensa) ilman mitään vastavuoroisuutta. Se tuntuu aika typerryttävältä. Siinä tuntee itsensä ihan mitättömäksi, pelkäksi hyödykkeeksi.
Kyllä kaverin pitäis osata myötäelää sun tilanteessa, edes jollain lailla.
Toivottavasti saat muualta tukea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi, jota kaveri pitää terapeuttinaan ja likasankonaan. Kun vastaan hänen puheluunsa, hän ei edes tervehdi vaan omien asioiden vuodattaminen alkaa sillä sekunnilla. Hän ei koskaan kysy minulta mitään tai vaikuta olevan mitenkään kiinnostunut asioistani. Kerran sain hetkeksi puheenvuoron ja kerroin jonkun oman asiani, hän alkoi heti haukottelemaan ja vaikutti muutenkin epäkiinnostuneelta.
Mitä tällaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä? Tekisi mieli katkaista välit kokonaan.
Saanko kysyä, miksi alapeukut?
Oliko tuo jokin kompakommentti?
Eikö ole päivän selvää, miten tuollaisen kanssa pitäisi toimia?EI ollut kompa vaan rehellinen kysymys. Minun on vaikeaa saada selvää, ylireagoinko ja pitäisikö minun vain jatkaa kaveruutta vai lopettaa se.
Luehan tuo oma kommenttisi ja mieti sitten mitä sinä häneltä saat. Mitä se kaveruus sulle antaa?
EI oikein mitään. Toki haluan auttaa ja tukea häntä, mutta se ei valitettavasti ole vastavuoroista, ei ole koskaan ollut. Tämä henkilö on hyvin itsekäs muutenkin kaikissa toimissaan. En vain osaa katkaista kaveruutta vaikka varmaankin pitäisi.
Itse olet valinnut pitää tuon ihmisen elämässäsi, että varmaan tarttis tehdä jotain tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Annan hyvän neuvon; älä kaveeraa sen kanssa enää. Ei sun tartte.
Tämä on aina vakioneuvo näissä tämän tyyppisissä jutuissa. Jokainen nyt varmasti tietää sanomattakin, ettei kenenkään kanssa tarvitse kaveerata, joten nämä älynväläykset voi jättää yhtä hyvin sanomatta.
Kaikilla vain ei välttämättä ole montaa kaveria, joten ei ole ihan helppoa katkaista välejä, koska silloin voi jäädä kokonaan yksin. Tosin ei tätä aidosti ja konkreettisesti tajua ne, joilla on paljon ihmisiä ympärillään. Tämän voi lukea tekstinä, mutta sen aito sisäistäminen on täysin asia erikseen.
Mulla on myös henkisesti todella vaikea jakso elämässä, varmasti rankin tähän mennessä kokemistani, mutta olen sen verran tullut varovaiseksi, etten kuormita ystäviä/kavereita omilla asioillani. Ei kyllä ole jaksamista jakaa niitä harvoja hyviäkään hetkiä, joten en juuri viestittele kenellekään. En suosittele muille samaa, koska ihmisellä on tarve jakaa niitä ikäviäkin asioita muille, yksikin kuuntelija riittää. Tsemppiä meille kaikille, joilla surua elämässä.
Entä jos hän kuitenkin tarkoittaa pelkästään hyvää? Ajattelee, että nyt kun sulla on vaikeaa, on tärkeää pitää yhteyttä ja tarjota sulle muuta ajateltavaa?
Ymmärrät reagointini? Eli siis kritiikin siitä että lätkitään itse keksimiä diagnooseja ties millä perustein ja ties kenelle ja ties missä?
Ei toi sun kommenttisi mitään ymmärrystä kuvastanut vaan päinvastoin sä vaan nyt puolustelet itseäsi ja tekojasi. Sanat ja teot on ristiriidassa keskenään sullakin.