Kaveri sivuuttaa vaikean elämäntilanteeni - en tiedä jaksanko enää

Olet suossa

Kaverikin pitäisi vetää suohon

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kaltaisesi "kaveri" joka on todella huomionkipeä, läheisriippuvainen. En antanut hänelle lupaa soittaa minulle, koska tiesin, että siitä aiheutuisi lähes jatkuva soittelu lähes millaisella tekosyyllä tahansa. Tämän kiellon hän kuitenkin kiersi muulla viestittelyllä joka on lähes maanista ja jos kohteliasuusyistä vastaan toisinaan alkaa aivan pakkomielteinen pommitus sekä yritys pitkittää viestittelyä lähes millaisella tekosyyllä tahansa. Kaikenlaisia vaikutusyrityksiä tulee, milloin kehuja, milloin epäilyksiä sairauksista, vaikea elämäntilanne, milloin vanhempien, kissan, koiran, tai suvun kanssa jne kirjo on monipuolinen. Kyseessä on eräänlainen "hämähäkki" joka pyrkii keräämään ympärilleen verkkoa lähinnä puhelimella jotta voisi täyttää kaiken aikansa istuen kotonaan ja pitäen taukoamatta yhteyttä moneen ihmiseen. On kehittynyt elämänsä aikana ihmissuhdetaitavaksi, mutta on todella rasittava, kuluttava ja tarvitsisi mitä ilmeisemmin jonkinlaista ammattiapua. Saattaa olla narsistinen psykopaatti minkä vuoksi olen antanut hieman siimaa, koska hänellä on varmasti monipuoliset kyvyt aiheuttaa myös ongelmia ja on saamieni tietojen mukaan jo niitä aiheuttanutkin, vielä tosin varovaisesti, mutta epäilen vauhdin kiihtyvän.

Voi tsiisus näitä palstan keittiöpsykologeja. Ollaan heti lätkäisemässä ties mitä diagnooseja...

Enemmän sä itse näytät tarviivan niitä ammattiapuja ja diagnooseja kuin tuo sun "ystäväsi". Ettet sä vaan itse olisi narsistinen psykopaatti?

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on sen verran pintapuolinen ihmissuhteen muoto, ettei pidä odottaa liikoja.

Tämä.

Ystävä taas on sitten eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet saanut tietää millainen kaverisi on todella luonteeltaan. Ainesta ystävyyteen ei ole. Hyvään ihmissuhteeseen kuuluu vastavuoroinen kuulumisten kysely ja ystävän voinnista välittäminen. Täällä jotkut puhuvat "terapiasuhteesta", normaalien asioiden jakaminen ei ole terapiaa. Sinuna vähentäisin yhteydenpitoa. On raskasta esittää jotain muuta kuin on ja samalla toimit itseäsi vastaan. 

Totta. Tuli aloituksesta mieleen. Mulla yksi tuttu oli aina sellainen että kun kertoi jonkun jutun, hän sanoi aina fraasin "en osaa auttaa, mutta osaan kuunnella". Ja ei koskaan kommentoinut mitään asiaan. Oli vaan joo ja niin. Hän vaatii itselleen empatiaa silti muilta. Ja luultavasti on autismia tai sitten pitää olla aika kylmä, vaikka muuten olisi ystävällinen lämpimän oloinen. Aika tyhjää, vaikka parempi ettei esitä mitään. On hyvin tilannetajuton joskus tai ei tajua mitä joku asioilla tarkoittaa. Voi syntyä jopa draama, jota hän hautoo yksin kotonaan ilmeisesti. Ehkä kenelle vain voi syntyä draama yksin kotona, mutta eri asia mistä.

Joku voi pelätä, että sanoo jotain "väärää" tai loukkaavaa ja jättää sitten sanomatta mitään. Toisilla voi olla itsellä huonoja kokemuksia "hyvistä neuvoista" ja ei halua itse alkaa neuvomaan muita. Kuuntelemisen voi toki tehdä monella tapaa, välittävään tai välinpitämättömään tyyliin, mistä jälkimmäisestä tietysti jää tunne, että koko asia on toiselle yhdentekevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet saanut tietää millainen kaverisi on todella luonteeltaan. Ainesta ystävyyteen ei ole. Hyvään ihmissuhteeseen kuuluu vastavuoroinen kuulumisten kysely ja ystävän voinnista välittäminen. Täällä jotkut puhuvat "terapiasuhteesta", normaalien asioiden jakaminen ei ole terapiaa. Sinuna vähentäisin yhteydenpitoa. On raskasta esittää jotain muuta kuin on ja samalla toimit itseäsi vastaan. 

Totta. Tuli aloituksesta mieleen. Mulla yksi tuttu oli aina sellainen että kun kertoi jonkun jutun, hän sanoi aina fraasin "en osaa auttaa, mutta osaan kuunnella". Ja ei koskaan kommentoinut mitään asiaan. Oli vaan joo ja niin. Hän vaatii itselleen empatiaa silti muilta. Ja luultavasti on autismia tai sitten pitää olla aika kylmä, vaikka muuten olisi ystävällinen lämpimän oloinen. Aika tyhjää, vaikka parempi ettei esitä mitään. On hyvin tilannetajuton joskus tai ei tajua mitä joku asioilla tarkoittaa. Voi syntyä jopa draama, jota hän hautoo yksin kotonaan ilmeisesti. Ehkä kenelle vain voi syntyä draama yksin kotona, mutta eri asia mistä.

Minusta jo tuo " en osaa auttaa, mutta osaan kuunnella" on jo paljon sanottu. Itse arvostaisin sellaista elettä ja uskaltaisin silloin myös jotain aiheesta sanoakin, sen sijaan, että nyt siitä on tullut elefantti olohuoneessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kaltaisesi "kaveri" joka on todella huomionkipeä, läheisriippuvainen. En antanut hänelle lupaa soittaa minulle, koska tiesin, että siitä aiheutuisi lähes jatkuva soittelu lähes millaisella tekosyyllä tahansa. Tämän kiellon hän kuitenkin kiersi muulla viestittelyllä joka on lähes maanista ja jos kohteliasuusyistä vastaan toisinaan alkaa aivan pakkomielteinen pommitus sekä yritys pitkittää viestittelyä lähes millaisella tekosyyllä tahansa. Kaikenlaisia vaikutusyrityksiä tulee, milloin kehuja, milloin epäilyksiä sairauksista, vaikea elämäntilanne, milloin vanhempien, kissan, koiran, tai suvun kanssa jne kirjo on monipuolinen. Kyseessä on eräänlainen "hämähäkki" joka pyrkii keräämään ympärilleen verkkoa lähinnä puhelimella jotta voisi täyttää kaiken aikansa istuen kotonaan ja pitäen taukoamatta yhteyttä moneen ihmiseen. On kehittynyt elämänsä aikana ihmissuhdetaitavaksi, mutta on todella rasittava, kuluttava ja tarvitsisi mitä ilmeisemmin jonkinlaista ammattiapua. Saattaa olla narsistinen psykopaatti minkä vuoksi olen antanut hieman siimaa, koska hänellä on varmasti monipuoliset kyvyt aiheuttaa myös ongelmia ja on saamieni tietojen mukaan jo niitä aiheuttanutkin, vielä tosin varovaisesti, mutta epäilen vauhdin kiihtyvän.

Sullakin on lupa katkaista välit

Ikävä kyllä tilanne ei ole niin yksinkertainen. Sellainen teko suoraan tietäisi varmasti hankaluuksia, joista toki selväisin, mutta se aiheuttaisi ongelmia. Parempi pitää ystävät lähellä ja vihamiehet, inhokit vielä lähempänä. On ehdottomasti parempi kun pidän kyseisen henkilön sekä tilanteen omassa hallinnassani ns venäläiseen tyyliin jopa hyödyllisenä hölmönä. Eli minun kannattaa kärsiä hieman jotta kärsimyksestäni ei tulisi suurempaa.

Kirjoitat, ettet tiedä, "jaksatko enää". Mitä tällä tarkoitat? Siis mitä nimenomaan et ehkä jaksa ja jos et, mitä sitten tapahtuu?

Täällä myös yksi, jota kaveri pitää terapeuttinaan ja likasankonaan. Kun vastaan hänen puheluunsa, hän ei edes tervehdi vaan omien asioiden vuodattaminen alkaa sillä sekunnilla. Hän ei koskaan kysy minulta mitään tai vaikuta olevan mitenkään kiinnostunut asioistani. Kerran sain hetkeksi puheenvuoron ja kerroin jonkun oman asiani, hän alkoi heti haukottelemaan ja vaikutti muutenkin epäkiinnostuneelta.

Mitä tällaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä? Tekisi mieli katkaista välit kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kaltaisesi "kaveri" joka on todella huomionkipeä, läheisriippuvainen. En antanut hänelle lupaa soittaa minulle, koska tiesin, että siitä aiheutuisi lähes jatkuva soittelu lähes millaisella tekosyyllä tahansa. Tämän kiellon hän kuitenkin kiersi muulla viestittelyllä joka on lähes maanista ja jos kohteliasuusyistä vastaan toisinaan alkaa aivan pakkomielteinen pommitus sekä yritys pitkittää viestittelyä lähes millaisella tekosyyllä tahansa. Kaikenlaisia vaikutusyrityksiä tulee, milloin kehuja, milloin epäilyksiä sairauksista, vaikea elämäntilanne, milloin vanhempien, kissan, koiran, tai suvun kanssa jne kirjo on monipuolinen. Kyseessä on eräänlainen "hämähäkki" joka pyrkii keräämään ympärilleen verkkoa lähinnä puhelimella jotta voisi täyttää kaiken aikansa istuen kotonaan ja pitäen taukoamatta yhteyttä moneen ihmiseen. On kehittynyt elämänsä aikana ihmissuhdetaitavaksi, mutta on todella rasittava, kuluttava ja tarvitsisi mitä ilmeisemmin jonkinlaista ammattiapua. Saattaa olla narsistinen psykopaatti minkä vuoksi olen antanut hieman siimaa, koska hänellä on varmasti monipuoliset kyvyt aiheuttaa myös ongelmia ja on saamieni tietojen mukaan jo niitä aiheuttanutkin, vielä tosin varovaisesti, mutta epäilen vauhdin kiihtyvän.

"Itselläni on kaltaisesi kaveri"...

Mistä sinä tiedät minkälainen ap on? Muutaman hänen kirjoittamansa kommentin luettuasi.

Hohhoijaa.

Sairastuin syöpään ja siinä kyllä selvisi ketkä on oikeita ystäviä ja ketkä ei. Enkä todellakaan jatkuvasti kuormittanut asialla muita. Yksi kaveri ja yksi sukulainen tuossa elämäntilanteessa poistui mun elämästä, pari ystävyyssuhdetta taas syveni entistä paremmiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat, ettet tiedä, "jaksatko enää". Mitä tällä tarkoitat? Siis mitä nimenomaan et ehkä jaksa ja jos et, mitä sitten tapahtuu?

Siis en tiedä, jaksanko enää tätä sivuuttamista ja melkein välinpitämätöntä suhtautumista kaverin taholta. Eli siis suoraan sanottuna sitä, että jaksanko enää kavereeta tämän ihmisen kanssa. Tuntuu, että se vie vain voimia itseltäni yrittää skarpata ja olla itse kiinnostunut hänen asioistaan, kun hän ei ole minun asioistani kiinnostunut. Mutta toisaalta silloin, kun asiat oli vielä hyvin eikä mitään ikävää ollut tapahtunut, meillä oli mukavaa yhdessä, viihdyttiin yhdessä. Jos sanon kaveruuden irti, joutuisin luopumaan myös niistä tulevista hyvistä ajoista. Toisaalta mietin, että jättääkö tämä pysyvän jäljen meen väleihin eikä samanlaista rentoa ja välitöntä meininkiä enää pysty saavuttamaan.

Aloitus oli vähän vaillinaisesti ja huonosti kirjoitettu.

Ap

Tietääkö kaveri, että haluat puhua aiheesta? Jos hän ajattelee, että aihe on sinulle herkkä/vaikea? Tai jos otat puheeksi, niin ehkä hän pelkää sanovansa jotain väärin? Silloin voi kokea, että kevyemmistä asioista puhuminen on sinullekin helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö kaveri, että haluat puhua aiheesta? Jos hän ajattelee, että aihe on sinulle herkkä/vaikea? Tai jos otat puheeksi, niin ehkä hän pelkää sanovansa jotain väärin? Silloin voi kokea, että kevyemmistä asioista puhuminen on sinullekin helpompaa.

Voihan se olla näinkin. Aluksi ajattelinkin näin, mutta en oikein tiedä enää. Ehkä nyt tulkitsen sen enemmän niin että ei halua itse kuulla aiheesta mitään tai siltä ainakin tuntuu. Tai sitten hän ei vaan osaa ajatella tai ymmärrä miten iso ja rankka juttu tällainen on. Ehkä hän unohtaa minun elämäntilanteeni, kun on niin tohkeissaan niistä omista jutuistaan ja haluaa niitä jakaa. En tiedä, mutta tuntuu vain niin tökeröltä toiminnalta.

Ap

Jos kaveri on aikaisemmin ollut tärkeä, kysyisin häneltä, miksi hän sivuuttaa elämäntilanteesi. Kysyminen voi olla kiusallista, mutta niin voi olla myös sinua kuormittavan asian käsittely hänelle.

En tajua, miten ihmiset jaksavat yrittää leikkiä telepaatikkoa ja märehtiä keskenään toisen aiheuttamaa mielipahaa. Varsinkin kun raskas elämäntilanne ja stressi saavat muutenkin tulkitsemaan kaiken negatiivisesti. Voi aivan hyvin olla, että kaverisi esim. kuvittelee piristävänsä sinua kevyillä jutuillaan. Ja jos häntä ei vaan kinostele, niin sitten ainakin tietää ettei oikeasti menetä mitään pistäessään välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi jutella kaverin kanssa kevyemmistä asioista vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta?

Ei taida jotkut ymmärtää, että jos on todell vaikea elämäntilanne eli vaikka läheisen menetys, syöpäsairaus jne, niin silloin jos kaveriksi itseään nimittää kuuluisi mukaan myös kiinnostuneisuus ja kuuntelu eikä voisi olettaa, että akuutissa tilanteessa toisen on pystyttävä juttelemaan kevyistänasioista kunnns. kaveri ei kykene myötäelämään.

Tuollaisella kaverilla ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kaltaisesi "kaveri" joka on todella huomionkipeä, läheisriippuvainen. En antanut hänelle lupaa soittaa minulle, koska tiesin, että siitä aiheutuisi lähes jatkuva soittelu lähes millaisella tekosyyllä tahansa. Tämän kiellon hän kuitenkin kiersi muulla viestittelyllä joka on lähes maanista ja jos kohteliasuusyistä vastaan toisinaan alkaa aivan pakkomielteinen pommitus sekä yritys pitkittää viestittelyä lähes millaisella tekosyyllä tahansa. Kaikenlaisia vaikutusyrityksiä tulee, milloin kehuja, milloin epäilyksiä sairauksista, vaikea elämäntilanne, milloin vanhempien, kissan, koiran, tai suvun kanssa jne kirjo on monipuolinen. Kyseessä on eräänlainen "hämähäkki" joka pyrkii keräämään ympärilleen verkkoa lähinnä puhelimella jotta voisi täyttää kaiken aikansa istuen kotonaan ja pitäen taukoamatta yhteyttä moneen ihmiseen. On kehittynyt elämänsä aikana ihmissuhdetaitavaksi, mutta on todella rasittava, kuluttava ja tarvitsisi mitä ilmeisemmin jonkinlaista ammattiapua. Saattaa olla narsistinen psykopaatti minkä vuoksi olen antanut hieman siimaa, koska hänellä on varmasti monipuoliset kyvyt aiheuttaa myös ongelmia ja on saamieni tietojen mukaan jo niitä aiheuttanutkin, vielä tosin varovaisesti, mutta epäilen vauhdin kiihtyvän.

Voi tsiisus näitä palstan keittiöpsykologeja. Ollaan heti lätkäisemässä ties mitä diagnooseja...

Enemmän sä itse näytät tarviivan niitä ammattiapuja ja diagnooseja kuin tuo sun "ystäväsi". Ettet sä vaan itse olisi narsistinen psykopaatti?

Ymmärrän tuon reagointisi asiaan sekin on osa tällaista ongelmaa, koska totuus usein vaikuttaa liian absurdilta lähes valheelta, jotta sitä voisi mieltää totuudeksi ja luultavasti näin minuun reagoitaisiin "tosielämässäkin." Kaltaiseni tavan tallaajan on vaikea uskoa, että mielyttävä, kiva, ystävällinen, reilu, auttavainen ties minkälainen ihminen voisi olla mitään tuollaista, itsekin olen vasta kantapään kautta oppinut.

Mä taas mietin välien katkaisua kaveriin joka jättää muka varmaan kiireeseen vedoten vastaamatta viesteihin. Jos tuleekin häneltä viesti niin ei vastaa vastaukseen mitään. Poistin numeronkin jo. Mitäpä minä sillä teen. Ei mulla kiinnosta edes viestit kaverilta vaikka lähettäisi viestiä jos ei kommentoi mihinkään mitä sanon vaikka näennäisesti olisi muka kiinnostunut mitä mulle kuuluu lähettämällä viestiä. Se vaan kertoo ettei arvosta kun ei vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi, jota kaveri pitää terapeuttinaan ja likasankonaan. Kun vastaan hänen puheluunsa, hän ei edes tervehdi vaan omien asioiden vuodattaminen alkaa sillä sekunnilla. Hän ei koskaan kysy minulta mitään tai vaikuta olevan mitenkään kiinnostunut asioistani. Kerran sain hetkeksi puheenvuoron ja kerroin jonkun oman asiani, hän alkoi heti haukottelemaan ja vaikutti muutenkin epäkiinnostuneelta.

Mitä tällaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä? Tekisi mieli katkaista välit kokonaan.

Saanko kysyä, miksi alapeukut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi, jota kaveri pitää terapeuttinaan ja likasankonaan. Kun vastaan hänen puheluunsa, hän ei edes tervehdi vaan omien asioiden vuodattaminen alkaa sillä sekunnilla. Hän ei koskaan kysy minulta mitään tai vaikuta olevan mitenkään kiinnostunut asioistani. Kerran sain hetkeksi puheenvuoron ja kerroin jonkun oman asiani, hän alkoi heti haukottelemaan ja vaikutti muutenkin epäkiinnostuneelta.

Mitä tällaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä? Tekisi mieli katkaista välit kokonaan.

Saanko kysyä, miksi alapeukut?

Oliko tuo jokin kompakommentti?

Eikö ole päivän selvää, miten tuollaisen kanssa pitäisi toimia?

Mä en kestä toisten ihmisten vaikeuksia, koska niihin ei vaan voi suhtautua oikein, kuten tässäkin keskustelussa tulee ilmi. Se on ihan sama mitä sanoo, niin joku vetää herneet nenään. Mitä sä haluat sen toisen sanovan? Se kysyy mitä sulle kuului ja sä kerrot sun ikävästä tilanteesta. Jos se sanoo, että tosi ikävää, niin sitä ei oikeasti kiinnosta. Jos se yrittäisi jotenkin lohduttaa tai nähdä jotain hyvää tilanteessa, niin sitten se jotenkin väheksyisi sun tuskaa. Jos se kysyy lisää, se on joku utelias kyylä ja et sä nyt kaikkea jaksa aina vatvoa.