Keski-iän merkit, kertokaa omanne. Aloitan:
Tämä keski-ikäistyminen on tapahtunut minulle aika yllättäen, olen vm. 74.
Olin just kaupungilla kokonaan ilman meikkiä, pipo syvällä päässä. Vielä muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään lähteä kiertelemään kauppoja sen näköisenä. En ole mikään luonnonkaunis, perus harmaavarpunen, meikattuna ihan nätti.
Korkeat kengät ei kiinosta myös enää yhtään. Myös kiinnostus miehiin on mennyttä. Erosin lapsettomasta liitosta viime vuonna ja nyt vietän rauhallista elämää kotosalla. Mihinkään iltamenoihin ei ole kiinnostusta, enkä voi kuvitella edes tilannetta, että olisin jossain treffeillä tai intiimissä kanssakäymisessä.
Eli keski-ikä on saapunut, seuraavaksi hankin toppahousut, kissan ja alan kuunnella Radio Suomea.
Miten muilla menee?
Kommentit (129)
Mä käytän Kuoma-saappaita 🤣ihan parhaat talvikengät, mahtuu paksutkin villasukat.
Vierailija kirjoitti:
Käytättekö Kuoma-saappaita? Se on varma keski-ikäistymisen merkki. Itse pyristelen vielä vastaan, pidän tyylikkäitä vaatteita ja huolehdin ulkonäöstä. Mitään vaivoja ja kolotuksia ei myöskään ole näkynyt tähän mennessä.
N42
Icebugeja lähinnä. Harmittaa vaan kun menin ostamaan nauhalliset.
Seitsemän uutiset katsova jatkaa, että on ihanaa mennä aikaisin nukkumaan! Ei enää mitään haluja tuijotella sarjoja tai elokuvia yömyöhään. Tai muistakaan syistä lykätä nukkumaan menoa, vaikka seuraavana aamuna olisikin vapaata. Mukava herätäkin aikaisin, eikä venyä aamun tunteja sängyssä, jolloin tuntuisi, että puoli päivää menee hukkaan. Ehdottomasti keski-ikäistä. 😄
Olen 30 ja tämä keskustelun perusteella ollut keski-ikäinen jo ainakin vuosikymmenen.
Esivaihdevuosioireet.
En ole koskaan ollut kiinnostunut huonekasveista tai puutarhahommista, mutta nyt mietin jo mitä kasvattaisi parvekkeelle ja huonekasvit ovat säilyneet hengissä poikkeuksellisen pitkään.
Viihdyn mainiosti kotona enkä jaksaisi oikein mitään menoja.
Puhun kaupassa välillä yksin ääneen, kun mietin mitä pitää ostaa. Tämä on tosi noloa.
N44
Vierailija kirjoitti:
Olen aika nuorekas ja toisinaan nolottaa kun en tunne mitään ongelmia ikäni kanssa paitsi kun täytin 42 v. huomasin ensimmäiset harmaat ohimolla. Olen aina tykännyt huolitella itseni ja huolehtia muistakin.
Mä täytän pian 44v. eikä näy vielä harmaita. Saa nähdä koska tulee.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut näköjään keski-ikäinen vähintään parikymppisestä asti. En käy pahemmin ulkona, ravintoloissa kyllä ja oluenkin voin ottaa mutten enää kahdeksan jälkeen. Toppahousut on, sohvalta noustessa ähisen, en meikkaa muuta kuin töihin, en värjää hiuksia. Tykkään mökkeilystä, hiihdosta ja uimisesta, ja pitkistä kävelylenkeistä. Ja tottakai kulttuurista, teattereista ja kylpylöistä. Ja ennen kaikkea: en edes ihmettele, että tässä olisi mitään ihmeellistä.
Tästä ähinästä! Vaiettu aihe.
Olen jo vuosia kuittaillut minua pari vuotta vanhemmalle puolisolleni kaikkeen ryhtymiseen kuuluvasta ähinästä. Huomasin loppuvuodesta, että teen itse samaa. Nyt jopa muiden kuullen. Ulkoisesti olen vielä sutjakka mutta joskus joutuu ylös noustessa jäämään nojailemaan ja ähisemään.
Mitä hittoa. Kohta varmaan varaan liput johonkin bussikiertoajelulle, vai onko se eläkeläisten juttu.
Lähestulkoon samat setit kuin sinulla Ap, aloituksen viimeistä virkettä lukuunottamatta. Vm-90 eli ei kai vielä keski-ikäinen.
Kaikki vituttaa ja ärsyttää enempi tai vähempi.
Olen kokoajan kärttyinen ja kaikki ihmiset tuntuu yksinkertaisilta.
T.vaihdevuodet
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän uutiset katsova jatkaa, että on ihanaa mennä aikaisin nukkumaan! Ei enää mitään haluja tuijotella sarjoja tai elokuvia yömyöhään. Tai muistakaan syistä lykätä nukkumaan menoa, vaikka seuraavana aamuna olisikin vapaata. Mukava herätäkin aikaisin, eikä venyä aamun tunteja sängyssä, jolloin tuntuisi, että puoli päivää menee hukkaan. Ehdottomasti keski-ikäistä. 😄
Siis niin tämä! Puoli yhdeksältä melatoniini huuleen ja viimeistään puoli kymmeneltä sänkyyn. Kymmenen uutisetkin on ihan liian myöhäiset. Kunnon yöuni on ykkösjuttu nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Olen 32 ja vaihdoin Yle Radio Suomeen jo vuosia sitten. YleX:n musiikki alkoi tuntua liian nuorekkaalta, ja inhoan radiomainoksia. Vaateostoksilla mukavuus on nykyään aina tärkeintä, en halua käyttää mitään kiristävää tai muuten epämukavaa tai myöskään korkeita korkoja. Meikit leviää kuitenkin joten en viitsi meikata enää ollenkaan. Keski-ikäistyminen on tainnut jo alkaa tässä iässä.
Kunpa joku olisi kertonut jo 32-vuotiaalle minulle, että meikkaaminen ei tule enää onnistumaan, vaikka mitä kokeilisi. Iho on joko niin rutikuiva/rasvainen tai kalvakka/kirjava, että ihan turhaa edes vaivautua. Eikö joku nyt voisi keksiä keski-ikäisellä naamalla pysyvän meikin, joka ei kuitenkaan näyttäisi naamiolta? Ripsarit ja kaikki.
Olen syntynyt - 71 ja edelleen meikkaan, tykkään pukeutua nätisti ja käytän korkoja. Minulla on kaksi teini-ikäistä kaunista tytärtä. Toinen on blondi ja toinen brunetti. Jotkut ikäiseni edustavat omaa ikäluokkaansa mulkoilemalla näitä elämänsä alussa olevia nuoria naisia (tyttäriäni) pahasti. Eräs jopa hakkasi käsilaukullaan esikoistani mennessään ohi. Eli NAISET käyttäytykää vaikka ikäännytte!!!! Kauneus on asennekysymys ja sisäinen kauneus näkyy!!
Jestas, ähinää ja puhinaa ylös noustessa ja ikää vasta 40 ja jotain? Oletteko käyneet verikokeissa, entä puntarilla?
Olen kohta 44.v ja minulla taas on alkanut uusi menovaihde elämässä, nyt kun lapset ovat teini-ikäisiä on paljon enemmän omaa aikaa. Olen paljon itsevarmempi kuin nuorempana enkä välitä mitä muut ajattelevat. On taas aikaa harrastaa, käydä työpaikan ym. juhlissa ja on enemmän aikaa nähdä ystäviä. Toisaalta olen huomannut, ettei meillä ole miehen kanssa enää hirveästi muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina, joten jonkin asteinen aviokriisikin on meneillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut näköjään keski-ikäinen vähintään parikymppisestä asti. En käy pahemmin ulkona, ravintoloissa kyllä ja oluenkin voin ottaa mutten enää kahdeksan jälkeen. Toppahousut on, sohvalta noustessa ähisen, en meikkaa muuta kuin töihin, en värjää hiuksia. Tykkään mökkeilystä, hiihdosta ja uimisesta, ja pitkistä kävelylenkeistä. Ja tottakai kulttuurista, teattereista ja kylpylöistä. Ja ennen kaikkea: en edes ihmettele, että tässä olisi mitään ihmeellistä.
Tästä ähinästä! Vaiettu aihe.
Olen jo vuosia kuittaillut minua pari vuotta vanhemmalle puolisolleni kaikkeen ryhtymiseen kuuluvasta ähinästä. Huomasin loppuvuodesta, että teen itse samaa. Nyt jopa muiden kuullen. Ulkoisesti olen vielä sutjakka mutta joskus joutuu ylös noustessa jäämään nojailemaan ja ähisemään.
Mitä hittoa. Kohta varmaan varaan liput johonkin bussikiertoajelulle, vai onko se eläkeläisten juttu.
Omat vanhemmat tuli mieleen, ne tosiaan ähisee! En tajua. 😂 Itteä välillä hävettää kun oon oppinut rentoutumaan huokailemalla ja hengittelemällä, niin tulee huokailtua välillä jossain bussissa ihan kunnolla. Vaikka mitä väliä sinänsä, minkäs teet kun huokailututtaa.
N31
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 44.v ja minulla taas on alkanut uusi menovaihde elämässä, nyt kun lapset ovat teini-ikäisiä on paljon enemmän omaa aikaa. Olen paljon itsevarmempi kuin nuorempana enkä välitä mitä muut ajattelevat. On taas aikaa harrastaa, käydä työpaikan ym. juhlissa ja on enemmän aikaa nähdä ystäviä. Toisaalta olen huomannut, ettei meillä ole miehen kanssa enää hirveästi muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina, joten jonkin asteinen aviokriisikin on meneillään.
Tsemppiä, ette te ainoita ole samassa tilanteessa. :) Nuo sinun havaintosi ovat suht yleinen syy erolle pitkässä suhteessa, vaikka muuten kaikki olisikin ns. paperilla kunnossa.
En meikkaa enää. Meikatessa kuten 98% ihmisistä olisin nätti. Mutta en jaksa, en jaksa sitä pyynäystä aamulla ja meikkien pesua illalla.
Rakastan lämmittää saunan ja sen jälkeen katsella hyvää sarjaa, en millään jaksaisi mennä edes ulos syömään, koska teen parempaa ruokaa kotona.
Naama on valahtanut, kuten myös pullaposket jotka levähtää bulldogina kaulalle. Toisaalta katson kauhulla kasvojani, toisaalta hymyilyttää.
Harmittaa kauheasti aamubussissa ylenmääräinen juttelu, haluaisin että kaikki olisivat hiljaa ja joisivat kahvia.
Vaatteita täytyy olla paljon. Muuten palelee.
En jaksaisi mitään draamoja, alkaa vain nyppimään jos joku tiuskahtaa. Haluaisin tässä iässä olla rauhassa.
Tykkään kauheasti lapsista ja vauvoista, sekä myös jollain tapaa nuorista. Katselen hieman kateellisena nuoria äitejä jotka touhuaa lasten kanssa ja muistelen omaa äitiyttä. Olisi monta asiaa mitä tahtoisin sanoa äideille, kuin että ei se haittaa vaikka lapset huutaa bussissa ja lapset juoksevat siellä ja täällä.
Joskus jään jumittamaan ja katselen lapsia ja äitejä ja muistelen miten itse leikin rannalla lasteni kanssa ja kirmattiin pulkkamäessä ja juotiin kuumaa kaakaota.
Se on oikeasti elämän parasta aikaa kun lapset on pieniä.
Täällä mies 26v. Ei kiinnosta enää naiset eikä oma ulkonäkö. Hyväksyn rypyt ja setämahan. Baaririennot ei kiinnosta vaan makoilen mieluummin kotona
Näitä on vaikka mitä. Ei sitä taida edes tajuta kuinka syvällä keski-ikäisyydessä sitä jo ollaan näin nelivitosina.
Käydään lähes vuosittain puolison kanssa huvikseen (!) ottamassa labrat ja sitten vertaillaan niitä.
Nukutaan omissa huoneissa ja minulla on villasukat. Rakkauselämämme on hyvää, siihen tuo nukkuminen ei liity. Sitä vaan arvostaa hyvää yöunta toisella tavalla kuin nuorempana.
Keski-ikä näkyy minussa silmäpusseina ja ikänäön myötä. Oli hankittava silmälasit.