Lue keskustelun säännöt.
Te miehet jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
08.03.2023 |
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Maailmanmeno ylipäänsä. En halua yhtäkään omaa lastani tänne kärsimään ja siitä joutuisi ite vielä kantaa huolta.
Pandemiaa, sotaa, työttömyyttä,j engirikollisuutta... tää lista on loputon nykyään.
Suoranaista kärsimystä on paljon vähemmän kuin ennen, mutta kun katsotaan miten asiat ovat ja miten asiat voisivat olla, maailmantilanne on katastrofaalinen.
Tieto siitä, että väestömäärä kääntyy laskuun sen jälkeen kuin 12 miljardin ihmisen huippu on saavutettu ei herätä toivoa. Lapsen hankinnan kannalta merkitystä on ainoastaan sillä, mitä tapahtuu välillä tästä siihen hetkeen kun väestömäärä saavuttaa lakipisteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan työelämä (ei tulevaisuutta). Some aivopesu, KOULUMaailma, maapallon tila,, Ei mitenkään ERITYISEN fiksu suku. Jotkut sukurasitteet. Maailman ylikansoitusongelma. Oma ura. En halua lapsia. Ja ja..mitäköhän vielä?
Oon joskus kaupassa katsellut vanhempien ilmeitä kun ne kaitsee sitä lapsilaumaa ja niist huomaa et onnellisuus loistaa poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut kasvattamaan lapsia, olen liian mukavuudenhaluinen.
Kiitos ala- ja yläasteiden kokemusten, vihaan kaikenmaailman joukkueliikuntaan sydämeni pohjasta enkä halua altistaa mahdollista lastani sille (en usko että osaisin teeskennellä pitäväni jostain jalkakiekkopallosta). Maan opetusjärjestelmä on täydessä romahdustilassa - kouluissa ei ole enää minkäänlaista kuria ja järjestystä. Woke-pervot ovat saaneet kuristusotteen opetussuunnitelmista.
Liian vähäiset tulot, asema työelämässä (tässä iässä pitäisi olla vankka asiantuntijuus tai esimieshommat tulilla) sekä autottomuus estävät parisuhteen muodostamisen joka on aika olennaista lasten hankintaan. Naisille on tarjolla tasokkaampiakin miehiä. Avioerot ovat erittäin todennäköisiä, lapsia tulee hankkia vain sen kumppanin kanssa kenen kanssa hommat todella toimivat.
Isien oikeudet ovat poljettu maanrakoon. Jos kaikkein pahin tapahtuu ja selviääkin ettei lapsi ole biologisesti oma, ei isyydestä pääse eroon. Toisen miehen lapsen kasvattaminen on uselle miehelle karmiva ajatus.
Miksi on? Näin naisena en sitä ymmärrä, monet hankkivat adoptiolapsiakin. Sitä en varsinkaan ymmärrä, jos on omanaan pitänyt ja rakastanut ja jos yhtäkkiä sanotaankin, että toi ei oo sun geeneistäs, se rakkaus loppuu just siihen. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta lapseen, vaan rakkaudesta omistukseen, ihan kuin taloon tai autoon tai vaikkapa Playstation-konsoliin.
Itse olen 57-vuotias, vapaaehtoisesti lapseton ja saman miehen kanssa ollut yhdessä pian 34 vuotta. Ymmärrän hyvin miesten haluttomuuden tehdä lapsia, mutta tuo rakkaudeksi naamioitu omistusoikeuden korostaminen jaksaa hämmästyttää.
Enemmän jaksaa hämmästyttää kuinka nainen voi sanoa rakastavansa toista ja kantaa samanaikaisesti uskottomuutensa seurauksia kohdussaan?
Kuinka voi vielä olettaa, että kun jossain vaiheessa kärähtää asiasta ja kun mies on maksanut avioeron jälkeen vuosikausia elatusmaksuja naisen kataluuden ja rakkaudeksi naaimioidun petollisuuden vuoksi, mies olisi edelleen halukas rahoittamaan petturin ja vieraan miehen lapsen elämää yhtään kuukautta enempää kuin on pakko.
Naisen pitäisi siinä vaiheessa pyytää mieheltä anteeksi vuosikausien petostaan ja etsiä lapsen oikea isä ja laittaa elatusasia vireille hänen kanssaan.
Mutta et vastannut kysymykseeni: miksi rakkaus lapseen loppuu, jos sitä on luullut omista geeneistään tulleeksi eikä se sitten olekaan. Miksi "rakkaus" on itsekästä omistamista eikä rakkautta? Ymmärrän vihan naisen petokseen, mutta se lapsi on viaton siihen. Miksi eilen rakastit lasta, kun luulit sen kantavan geenejäsi, mutta tänään et, koska geenit eivät olekaan sinulta. Lapsi on kuitenkin se ihan sama. Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Lapsi on naisen petos lihaksi tulleena. Elävä, kävelevä, puhuva keskisormi ja isku vasten kasvoja. En sano että rakkaus välttämättä siltä seisomalta loppuu, mutta melkoinen myllerrys varmasti mielessä käy ja asiaa täytyy sulatella tovi jos toinenkin. Toisilla tunteet ja suhde lapseen voi muuttua enemmän, toisilla vähemmän.Ja tietysti isyydellä on myös se juridinen puoli mistä ei pääse eroon, vaikka haluaisi. Mikä ylipäätään on sellaisen rakkauden arvo joka on valheelle rakennettu?
Lapsi on viaton, tietenkin, mutta jos mies kokee tilanteen kestämättömäksi niin onko lapsen osaksi tuleva kärsimys miehen vai naisen syy?
Vierailija kirjoitti:
Sitä en varsinkaan ymmärrä, jos on omanaan pitänyt ja rakastanut ja jos yhtäkkiä sanotaankin, että toi ei oo sun geeneistäs, se rakkaus loppuu just siihen. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta lapseen, vaan rakkaudesta omistukseen, ihan kuin taloon tai autoon tai vaikkapa Playstation-konsoliin.
Se mikä syntyy röyhkeästä valheesta menettää aitoutensa. Jos ei toisten miehen lasta halua elättää, tulee olla mahdollisuus tästä kieltäytyä ja saada asianmukainen korvaus taloudellisesta haitasta sekä isyyssuhteen purku. Mikäli kuitenkin haluaa aisuruutensa hyväksyä ja on valmis diilaamaan asian kanssa, sallittakoon se heille kenellä kantti kestää.
Mikäli on kanttia pettää toisen miehen kanssa ja huijata viaton mies isyyteen, silloin tulee olla myös kanttia kestää tekonsa seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmanmeno ylipäänsä. En halua yhtäkään omaa lastani tänne kärsimään ja siitä joutuisi ite vielä kantaa huolta.
Pandemiaa, sotaa, työttömyyttä,j engirikollisuutta... tää lista on loputon nykyään.
Tämä on kuin suoraan omasta kynästä. Ei ole lapsen paikka tämä maailma, sen ovat poliitikot varmistaneet oikeastaan jo kaikkialla. Kaikki on pilattu. Lisäksi et saa edes kotikouluttaa oman lapsen peruskoulua vaikka taidot riittäisi, lapsi pitää sysätä järjestelmän hampaisiin suoraan kohdusta. Pian ei ole varaa asua kuin pahvilaatikossa. Ruoka, pensa, lämmitys kaikki ihan elämän perusasiatkin on pilalla.
Suomi on niin paska maa, etten halua tehdä eliitille orjia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiivistetään aihe biisiin: Dj ibusal - Pilalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, onhan se liikaa jos joutuu omia lapsiaan hoitamaan.
Älä nyt edes viitsi. Olisiko nyt kuitenkin niin, että yhä useampi mies puntaroi ennen lasten hankkimista, että kun yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon ja kun erossa äidillä on Suomessa huomattavasti vahvempi asema, niin on melkoinen riski siihen että mies päätyy elatusmaksujen maksajaksi ja etääntyy isänä. Eikä miehen tarvitse edes olla mikään naisenhakkaaja tai alkoholisti, nainen löytää kyllä aina syyt erolle ja syyllinenhän on aina, poikkeuksetta mies.
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta.
Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen.
Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maapallo on jo ylikansoitettu plus elämäni on rauhallista ja hyvää näin
Koska romanttinen parisuhde kiinnostaa ja antaa elämään enemmän onnellisuutta vs. lapsiperhe-elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muut apinalajit ovat uhanalaisia paitsi ihminen. Ehkä ap tarkoittaa niiden tekemistä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riitä raha. Verot tapissa ja hinnat katossa. Just ja just yksin tulee toimeen. Kaikki omat harrastukset täytyisi lopettaa ja syödä pelkkää puuroa. Ei tuu mitään.
Jostain parikymppisestä olen tiennyt, etten perusta koskaan perhettä. Tunnetta on vaikea selittää, mutta olen silti siitä lähtien tiennyt. Eikä mieli ole muuttunut ja pian tulee 50v. mittariin. Eikä muutu. Ja on meitä olemassa muitakin, jotka ovat aina tienneet saman.
Samantekevää mitä vanhemmat tai kukaan muukaan ajattelee.
En ole lastenhoitaja. Jos hankkisin lapsia, naisen pitäisi olla perinteinen kotiäiti, mutta en pidä sellaisista naisista, enkä halua yksin rahoittaa taloutta.
Maailmassa on pian 10 miljardia ihmistä. Tuossa on 9.5 miljardia liikaa. En halua tänne lisää ihmisiä paskomaan joka paikkaa ja tuhoamaan elämänedellytyksiä kaikelta muulta elämältä.
En myöskään tunnista itsessäni mitään vahvaa halua hankkia lapsia. Olen jo aika vanha mies ja olen ollut tyytyväinen elämääni.
.
En nyt varsinaisesti oo päättänyt etten lapsia hanki. Mutta mulla on nuoresta lähtien ollu paljon töitä ja muutenkin harrastuksia, niin ei ehtiny ja tässä iässä ei kannat enää harkitakaan. Eipä sitä kukaan oo juurikaan udellu. Enemmänkin joitakin vaivaa se ettei mulla oo ollu ns. Ekaa kertaa. Ja tulee ilkeitä tarjouksia, että haluaa maksaa mulle naisen. Ei se mulla rahasta oo kiinni vaikka kävisin joka päivä. Ei se lasten määrä tai panokertojen määrä mitään ihmisen arvoon tai hyödyllisyyteen vaikuta. Eikä eka kerta nosta älykkyysosamäärää. Jossain tapauksissa näyttää kyllä vähentävän.
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin myöntyminen vaimon lapsitoiveisiin suorastaan kaduttaa.
Ei siksi, ettenkö rakastaisi lapsiani, vaan siksi, että jouduin tässä asiassa noudattamaan täysin vaimoni tahtoa, ja laittamaan siitä syystä koko elämäni uusiksi.
Ehkä siinä kohtaa, kun vaimo täytti 30 ja lapsenteko oli aktiivisesti vaimon mielessä, olisi vain pitänyt nostaa kytkintä.
Kyllä, myönnän että olen katkera vaimolle, enkä tippaakaan kiitollinen, kuten monen mielestä hyvän aviomiehen pitäisi olla.
Onneksi ehdin sitten hyvässä vaiheessa teettää itselleni vasektomian, niin on ainakin hyvä syy olla hankkimatta lisää lapsia, jos vaimon päähän pälkähtäisi vielä niitä vaatia.
Olet itse vastuussa elämästäsi ja valinnoistasi ja turhaan katkera vaimollesi. Vai ase ohimollako hän teki sinusta isän?
Jospa vastaisit ensin kysymykseeni, kuinka nainen voi sanoa rakastavansa miestään ja samanaikaisesti kantaa vieraan miehen lasta sisällään?
Se oma aviomieshän on aivan syytön tilanteeseen ja tietämätön koko asiasta.
Miksi naiselle ei ole mitään väliä kenen lasta hän kantaa sisällään, onko se rakkauden hedelmä vai hetken himosta aikaansaatu vahinkoraskaus, jonka maksumieheksi laitetaan se oma rakastettu (aasi joka artistina kyllä maksaa uskottomuudenkin seuraukset) tai mielestäsi pitäisi maksaa.