Lue keskustelun säännöt.
Te miehet jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
08.03.2023 |
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (63)
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jossain vaiheessa keskiäkäisenä voisi haluta lasta, mutta tuskinpa enää yhtäkään nuorta vohlaa kiinnostan siinä vaiheessa niissä merkeissä.
useinhan miehille tulee (uudelleen) vauvakuume 40-50.vuotiaana riippumatta siitä, onko heillä jo ennestään (isoja) lapsia vai ei. Ongelma on vaan siinä, että miten löytää enää siinä iässä nuorempi nainen, joka alkaa hankkia lapsia varsinkin jos mihelle käy vain lapseton nainen.
No eihän tule. Tuo on vain joku sinun kostofantasiasi. Emme me todellakaan halua niitä lapsia nyt, kuten emme halunneet nuorempanakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vela, ajatus lapsettomuudesta ollut kristallin kirkas niin kauan kun muistan, naiset luonnollisesti valikoituneet tämän mukaisesti, lapselliset ja niistä haaveilevat ovat saaneet mennä. Veljelläni, sen verran tiedän, on kolme lasta, yhden tapasin äitini hautajaisissa, muita en ole nähnyt koskaan, toki keskustelisisin jos jostain syystä kohdattaisiin, sanomattakin selvää, etten ole käynyt veljellä ni kolmeenkymmeneen vuoteen kylässä. Miksi näin, en tiedä, tämä ei vaivaa minua mitenkään, en tiedä vaivaako muita, se nyt ei minua edes kiinnosta. Saan elää huoletunta ja omanlaistani elämää, sellaisten ihmisten keskellä kuin itse haluan.
M54
Ja M54 vielä vanhempani ovat asian tienneet ja heidän mielipiteensä lapsista oli minulle tietysti yhdentekevä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia, mutta voisin lyödä vetoa että useimmat lapsia haluamattomat miehet ovat saaneet kuulla ja lukea riittävän konkreettisia kertomuksia siitä minkälaista lapsiperhearki todellisuudessa on ja mitä se tekee parisuhteelle ja minkälaiseksi suomalainen nainen muuttuu siinä vaiheessa kun rakastuneiden kuuma parisuhde muuttuu jäätäväksi perhehelvetiksi ja metamorfoosi naisesta ämmäksi alkaa.
Tuolla sinulle niistä ämmistä hyviä esimerkkejä. Sitä se lasten tekeminen tuottaa. 😁
https://www.vauva.fi/keskustelu/4941874/te-naiset-jotka-ette-halua-omia…
En ole koskaan halunnut lapsia ja sen seurauksena ensimmäinen avioliittoni päättyikin muutamassa vuodessa vaimoni aloitteesta tehtyäni asian hänelle selväksi.
Päätinkin satsata uusioperhekuvioihin ja siitä tein viisaasti, sillä yksinhuoltajien kanssa olen säästynyt pahimmalta vauva-ajalta ja saanut kokea perhe-elämää hieman vanhempien lasten seurassa, joiden kanssa onkin löytynyt mukavaa tekemistä ja uusiakin harratusten kohteita.
Erojen tapahtuessa ei ole ollut huolta elatusmaksuista, eikä velkavankeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät toisi mitään lisäarvoa elämääni, ainoastaan haittoja ja rahanmenoa.
Lasten saannin seurauksena pitäisi ostaa isompi asunto, kärsiä yövalvomisista, vaippojen ja paskan hajusta, sisustaa kämppä uusiksi, vähentää työntekoaan ja harrastuksiaan, viettää vähemmän aikaa rakkaimpansa kanssa ja elämästä tulisi monilla eri tavoilla mielenkiinnottomampaa ja harmaata.
Ehkä jossain vaiheessa keskiäkäisenä voisi haluta lasta, mutta tuskinpa enää yhtäkään nuorta vohlaa kiinnostan siinä vaiheessa niissä merkeissä.
Riippuu lompsasi paksuudesta, tiliesi katteesta ja sijoituksiesi menestyksestä. Jos kaikkea paljon, voit saada yhden lapsen teetetyksi nuoremmalla naisella. Mikään ei tietysti takaa sitä, että avioauvoa kestää yli puoli vuotta, nuoremmilla on nääs tapana lähteä hakemaan omanikäisempää seuraa, kun elatuksen tae on tehty.
En ole kiinnostunut kasvattamaan lapsia, olen liian mukavuudenhaluinen.
Kiitos ala- ja yläasteiden kokemusten, vihaan kaikenmaailman joukkueliikuntaan sydämeni pohjasta enkä halua altistaa mahdollista lastani sille (en usko että osaisin teeskennellä pitäväni jostain jalkakiekkopallosta). Maan opetusjärjestelmä on täydessä romahdustilassa - kouluissa ei ole enää minkäänlaista kuria ja järjestystä. Woke-pervot ovat saaneet kuristusotteen opetussuunnitelmista.
Liian vähäiset tulot, asema työelämässä (tässä iässä pitäisi olla vankka asiantuntijuus tai esimieshommat tulilla) sekä autottomuus estävät parisuhteen muodostamisen joka on aika olennaista lasten hankintaan. Naisille on tarjolla tasokkaampiakin miehiä. Avioerot ovat erittäin todennäköisiä, lapsia tulee hankkia vain sen kumppanin kanssa kenen kanssa hommat todella toimivat.
Isien oikeudet ovat poljettu maanrakoon. Jos kaikkein pahin tapahtuu ja selviääkin ettei lapsi ole biologisesti oma, ei isyydestä pääse eroon. Toisen miehen lapsen kasvattaminen on uselle miehelle karmiva ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelko siitä, että minusta ei olisi isäksi joka pystyy tarjoamaan ehdotonta rakkautta 24/7. Niin ikään pelkään liikaa sitä, että lapsistani kasvaisi samanlaisia ihmisiä kuin minä itse olen. Pelkään myös sitä, että parisuhde ei kestäisi, sillä todella moni suhde tuntuu hajoavan nimenomaan pikkulapsiarjen puristuksessa.
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut kasvattamaan lapsia, olen liian mukavuudenhaluinen.
Kiitos ala- ja yläasteiden kokemusten, vihaan kaikenmaailman joukkueliikuntaan sydämeni pohjasta enkä halua altistaa mahdollista lastani sille (en usko että osaisin teeskennellä pitäväni jostain jalkakiekkopallosta). Maan opetusjärjestelmä on täydessä romahdustilassa - kouluissa ei ole enää minkäänlaista kuria ja järjestystä. Woke-pervot ovat saaneet kuristusotteen opetussuunnitelmista.
Liian vähäiset tulot, asema työelämässä (tässä iässä pitäisi olla vankka asiantuntijuus tai esimieshommat tulilla) sekä autottomuus estävät parisuhteen muodostamisen joka on aika olennaista lasten hankintaan. Naisille on tarjolla tasokkaampiakin miehiä. Avioerot ovat erittäin todennäköisiä, lapsia tulee hankkia vain sen kumppanin kanssa kenen kanssa hommat todella toimivat.
Isien oikeudet ovat poljettu maanrakoon. Jos kaikkein pahin tapahtuu ja selviääkin ettei lapsi ole biologisesti oma, ei isyydestä pääse eroon. Toisen miehen lapsen kasvattaminen on uselle miehelle karmiva ajatus.
Miksi on? Näin naisena en sitä ymmärrä, monet hankkivat adoptiolapsiakin. Sitä en varsinkaan ymmärrä, jos on omanaan pitänyt ja rakastanut ja jos yhtäkkiä sanotaankin, että toi ei oo sun geeneistäs, se rakkaus loppuu just siihen. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta lapseen, vaan rakkaudesta omistukseen, ihan kuin taloon tai autoon tai vaikkapa Playstation-konsoliin.
Itse olen 57-vuotias, vapaaehtoisesti lapseton ja saman miehen kanssa ollut yhdessä pian 34 vuotta. Ymmärrän hyvin miesten haluttomuuden tehdä lapsia, mutta tuo rakkaudeksi naamioitu omistusoikeuden korostaminen jaksaa hämmästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse mies mutta olen aikuisen (30+) miehen äiti, joten voin vastata osaltani siihen, mitä vanhempana ajattelen: en yhtään mitään. Poikani ja hänen vaimonsa valinta on minulle täysin ok. En ole koskaan tuntenut kaipuuta tulla mummoksi.
Nykyaika - intersektionaalinen feminismi, naapurivaltio ja hengenheimolaiset, päättäjät jotka ajavat ihmiskuntaa orjuuteen, sukupuoli-ideologia, joka perustuu vähemmistöjen yliavostamiseen, normaaliuden kustannuksella, jne...
Tulevaisuus näyttää ikävältä, jos haluat normaalin elämän, ilman psykopaattisia taipumuksia toisten ihmisten elämän hallintaan. Naapurivaltio ja kumppanit elävät diktatuurista, me "demokratiassa" emme vaikuta paljonkaan paremmilta, meilläkin tehdään jatkuvasti uusia lakeja ja päätöksiä, jotka eivät ole kovinkaan kaukana diktatuurista. Hölmöjä lobataan ja näin saadaan ihmiset tekemään "demokratian" kautta päätöksiä, jotka ovat todellisuudessa, ihmiskuntaa vastaan.
Miksi tekisin lapsia tällaiseen maailmaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä omistusoikeus tai omistushalu?? Itselläni on kaksi lasta kahden eri naisen kanssa. Nykyään jo aikuisia. Kumpaakaan en ole nähnyt syntymän jälkeen ja hyvin ovat kasvaneet äitiensä kasvattamina. Maksoin kummankin elatuksen enkä häirinnyt lasten kasvattamista. Tarjosin apuani mutta kun ei kelvannut niin en väkisin tyrkyttänyt. Hieman harmittaa etten päässyt osallistumaan lapsiarkeen mutta tajusin jo hyvissä ajoin ettei miehellä näissä asioissa ollut mitään sananvaltaa. Lapset ilmeisesti ovat tyytymättömiä ns. "isättömyyteensä" mutta kuten sanoin niin asia ei ollut minun vallassani. Jos nyt haluaa sanoa vätykseksi niin ihan vapaasti. Mutta oikeassa elämässä ne jotka tuntevat eivät ole niin sanoneet.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jossain vaiheessa keskiäkäisenä voisi haluta lasta, mutta tuskinpa enää yhtäkään nuorta vohlaa kiinnostan siinä vaiheessa niissä merkeissä.
useinhan miehille tulee (uudelleen) vauvakuume 40-50.vuotiaana riippumatta siitä, onko heillä jo ennestään (isoja) lapsia vai ei. Ongelma on vaan siinä, että miten löytää enää siinä iässä nuorempi nainen, joka alkaa hankkia lapsia varsinkin jos mihelle käy vain lapseton nainen.
No eihän tule. Tuo on vain joku sinun kostofantasiasi. Emme me todellakaan halua niitä lapsia nyt, kuten emme halunneet nuorempanakaan.
näkeehän sen jo julkkismiehistäkin, että moni aloittaa kypsällä iällä toisen kierroksen, esim. Eppu Salminen, Renny Harlin, Mikko Leppilampi, Aku Louhimies, Marco Hietala, Jani Sievisen isä Esa Sievinen, Jasper Pääkkösen isä Seppo Pääkkönen, Mika Aaltola (eka lapsi yli 50-vuotiaana).
Jos oikein tarkasti mietit, niin varmaan sinullakin saattaa olla miespuolisia sukulaisia tai tuttavia, jotka ovat hankkineet lapsia lisää 40+ vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut kasvattamaan lapsia, olen liian mukavuudenhaluinen.
Kiitos ala- ja yläasteiden kokemusten, vihaan kaikenmaailman joukkueliikuntaan sydämeni pohjasta enkä halua altistaa mahdollista lastani sille (en usko että osaisin teeskennellä pitäväni jostain jalkakiekkopallosta). Maan opetusjärjestelmä on täydessä romahdustilassa - kouluissa ei ole enää minkäänlaista kuria ja järjestystä. Woke-pervot ovat saaneet kuristusotteen opetussuunnitelmista.
Liian vähäiset tulot, asema työelämässä (tässä iässä pitäisi olla vankka asiantuntijuus tai esimieshommat tulilla) sekä autottomuus estävät parisuhteen muodostamisen joka on aika olennaista lasten hankintaan. Naisille on tarjolla tasokkaampiakin miehiä. Avioerot ovat erittäin todennäköisiä, lapsia tulee hankkia vain sen kumppanin kanssa kenen kanssa hommat todella toimivat.
Isien oikeudet ovat poljettu maanrakoon. Jos kaikkein pahin tapahtuu ja selviääkin ettei lapsi ole biologisesti oma, ei isyydestä pääse eroon. Toisen miehen lapsen kasvattaminen on uselle miehelle karmiva ajatus.
Miksi on? Näin naisena en sitä ymmärrä, monet hankkivat adoptiolapsiakin. Sitä en varsinkaan ymmärrä, jos on omanaan pitänyt ja rakastanut ja jos yhtäkkiä sanotaankin, että toi ei oo sun geeneistäs, se rakkaus loppuu just siihen. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta lapseen, vaan rakkaudesta omistukseen, ihan kuin taloon tai autoon tai vaikkapa Playstation-konsoliin.
Itse olen 57-vuotias, vapaaehtoisesti lapseton ja saman miehen kanssa ollut yhdessä pian 34 vuotta. Ymmärrän hyvin miesten haluttomuuden tehdä lapsia, mutta tuo rakkaudeksi naamioitu omistusoikeuden korostaminen jaksaa hämmästyttää.
Enemmän jaksaa hämmästyttää kuinka nainen voi sanoa rakastavansa toista ja kantaa samanaikaisesti uskottomuutensa seurauksia kohdussaan?
Kuinka voi vielä olettaa, että kun jossain vaiheessa kärähtää asiasta ja kun mies on maksanut avioeron jälkeen vuosikausia elatusmaksuja naisen kataluuden ja rakkaudeksi naaimioidun petollisuuden vuoksi, mies olisi edelleen halukas rahoittamaan petturin ja vieraan miehen lapsen elämää yhtään kuukautta enempää kuin on pakko.
Naisen pitäisi siinä vaiheessa pyytää mieheltä anteeksi vuosikausien petostaan ja etsiä lapsen oikea isä ja laittaa elatusasia vireille hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut kasvattamaan lapsia, olen liian mukavuudenhaluinen.
Kiitos ala- ja yläasteiden kokemusten, vihaan kaikenmaailman joukkueliikuntaan sydämeni pohjasta enkä halua altistaa mahdollista lastani sille (en usko että osaisin teeskennellä pitäväni jostain jalkakiekkopallosta). Maan opetusjärjestelmä on täydessä romahdustilassa - kouluissa ei ole enää minkäänlaista kuria ja järjestystä. Woke-pervot ovat saaneet kuristusotteen opetussuunnitelmista.
Liian vähäiset tulot, asema työelämässä (tässä iässä pitäisi olla vankka asiantuntijuus tai esimieshommat tulilla) sekä autottomuus estävät parisuhteen muodostamisen joka on aika olennaista lasten hankintaan. Naisille on tarjolla tasokkaampiakin miehiä. Avioerot ovat erittäin todennäköisiä, lapsia tulee hankkia vain sen kumppanin kanssa kenen kanssa hommat todella toimivat.
Isien oikeudet ovat poljettu maanrakoon. Jos kaikkein pahin tapahtuu ja selviääkin ettei lapsi ole biologisesti oma, ei isyydestä pääse eroon. Toisen miehen lapsen kasvattaminen on uselle miehelle karmiva ajatus.
Miksi on? Näin naisena en sitä ymmärrä, monet hankkivat adoptiolapsiakin. Sitä en varsinkaan ymmärrä, jos on omanaan pitänyt ja rakastanut ja jos yhtäkkiä sanotaankin, että toi ei oo sun geeneistäs, se rakkaus loppuu just siihen. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta lapseen, vaan rakkaudesta omistukseen, ihan kuin taloon tai autoon tai vaikkapa Playstation-konsoliin.
Itse olen 57-vuotias, vapaaehtoisesti lapseton ja saman miehen kanssa ollut yhdessä pian 34 vuotta. Ymmärrän hyvin miesten haluttomuuden tehdä lapsia, mutta tuo rakkaudeksi naamioitu omistusoikeuden korostaminen jaksaa hämmästyttää.
Huhuu, viitsisikö joku mies nyt vastata? Olisin oikeasti kiinnostunut tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin myöntyminen vaimon lapsitoiveisiin suorastaan kaduttaa.
Ei siksi, ettenkö rakastaisi lapsiani, vaan siksi, että jouduin tässä asiassa noudattamaan täysin vaimoni tahtoa, ja laittamaan siitä syystä koko elämäni uusiksi.
Ehkä siinä kohtaa, kun vaimo täytti 30 ja lapsenteko oli aktiivisesti vaimon mielessä, olisi vain pitänyt nostaa kytkintä.
Kyllä, myönnän että olen katkera vaimolle, enkä tippaakaan kiitollinen, kuten monen mielestä hyvän aviomiehen pitäisi olla.
Onneksi ehdin sitten hyvässä vaiheessa teettää itselleni vasektomian, niin on ainakin hyvä syy olla hankkimatta lisää lapsia, jos vaimon päähän pälkähtäisi vielä niitä vaatia.
Melkoinen luuserivässykkä olet kun et osannut omaa tahtoasi ilmaista ja erota jos et lapsia suhteeseen halunnut. Turha siinä olla katkera, ota vastuusi ja ole mies.
Kyllä minä vastuuni kannan, en minä ole lapsiani hylkäämässä. Vaimo kyllä tekisi mieli välillä hylätä, mutta se kävisi kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut kasvattamaan lapsia, olen liian mukavuudenhaluinen.
Kiitos ala- ja yläasteiden kokemusten, vihaan kaikenmaailman joukkueliikuntaan sydämeni pohjasta enkä halua altistaa mahdollista lastani sille (en usko että osaisin teeskennellä pitäväni jostain jalkakiekkopallosta). Maan opetusjärjestelmä on täydessä romahdustilassa - kouluissa ei ole enää minkäänlaista kuria ja järjestystä. Woke-pervot ovat saaneet kuristusotteen opetussuunnitelmista.
Liian vähäiset tulot, asema työelämässä (tässä iässä pitäisi olla vankka asiantuntijuus tai esimieshommat tulilla) sekä autottomuus estävät parisuhteen muodostamisen joka on aika olennaista lasten hankintaan. Naisille on tarjolla tasokkaampiakin miehiä. Avioerot ovat erittäin todennäköisiä, lapsia tulee hankkia vain sen kumppanin kanssa kenen kanssa hommat todella toimivat.
Isien oikeudet ovat poljettu maanrakoon. Jos kaikkein pahin tapahtuu ja selviääkin ettei lapsi ole biologisesti oma, ei isyydestä pääse eroon. Toisen miehen lapsen kasvattaminen on uselle miehelle karmiva ajatus.
Miksi on? Näin naisena en sitä ymmärrä, monet hankkivat adoptiolapsiakin. Sitä en varsinkaan ymmärrä, jos on omanaan pitänyt ja rakastanut ja jos yhtäkkiä sanotaankin, että toi ei oo sun geeneistäs, se rakkaus loppuu just siihen. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta lapseen, vaan rakkaudesta omistukseen, ihan kuin taloon tai autoon tai vaikkapa Playstation-konsoliin.
Itse olen 57-vuotias, vapaaehtoisesti lapseton ja saman miehen kanssa ollut yhdessä pian 34 vuotta. Ymmärrän hyvin miesten haluttomuuden tehdä lapsia, mutta tuo rakkaudeksi naamioitu omistusoikeuden korostaminen jaksaa hämmästyttää.
Enemmän jaksaa hämmästyttää kuinka nainen voi sanoa rakastavansa toista ja kantaa samanaikaisesti uskottomuutensa seurauksia kohdussaan?
Kuinka voi vielä olettaa, että kun jossain vaiheessa kärähtää asiasta ja kun mies on maksanut avioeron jälkeen vuosikausia elatusmaksuja naisen kataluuden ja rakkaudeksi naaimioidun petollisuuden vuoksi, mies olisi edelleen halukas rahoittamaan petturin ja vieraan miehen lapsen elämää yhtään kuukautta enempää kuin on pakko.
Naisen pitäisi siinä vaiheessa pyytää mieheltä anteeksi vuosikausien petostaan ja etsiä lapsen oikea isä ja laittaa elatusasia vireille hänen kanssaan.
Mutta et vastannut kysymykseeni: miksi rakkaus lapseen loppuu, jos sitä on luullut omista geeneistään tulleeksi eikä se sitten olekaan. Miksi "rakkaus" on itsekästä omistamista eikä rakkautta? Ymmärrän vihan naisen petokseen, mutta se lapsi on viaton siihen. Miksi eilen rakastit lasta, kun luulit sen kantavan geenejäsi, mutta tänään et, koska geenit eivät olekaan sinulta. Lapsi on kuitenkin se ihan sama. Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut kasvattamaan lapsia, olen liian mukavuudenhaluinen.
Kiitos ala- ja yläasteiden kokemusten, vihaan kaikenmaailman joukkueliikuntaan sydämeni pohjasta enkä halua altistaa mahdollista lastani sille (en usko että osaisin teeskennellä pitäväni jostain jalkakiekkopallosta). Maan opetusjärjestelmä on täydessä romahdustilassa - kouluissa ei ole enää minkäänlaista kuria ja järjestystä. Woke-pervot ovat saaneet kuristusotteen opetussuunnitelmista.
Liian vähäiset tulot, asema työelämässä (tässä iässä pitäisi olla vankka asiantuntijuus tai esimieshommat tulilla) sekä autottomuus estävät parisuhteen muodostamisen joka on aika olennaista lasten hankintaan. Naisille on tarjolla tasokkaampiakin miehiä. Avioerot ovat erittäin todennäköisiä, lapsia tulee hankkia vain sen kumppanin kanssa kenen kanssa hommat todella toimivat.
Isien oikeudet ovat poljettu maanrakoon. Jos kaikkein pahin tapahtuu ja selviääkin ettei lapsi ole biologisesti oma, ei isyydestä pääse eroon. Toisen miehen lapsen kasvattaminen on uselle miehelle karmiva ajatus.
Miksi on? Näin naisena en sitä ymmärrä, monet hankkivat adoptiolapsiakin. Sitä en varsinkaan ymmärrä, jos on omanaan pitänyt ja rakastanut ja jos yhtäkkiä sanotaankin, että toi ei oo sun geeneistäs, se rakkaus loppuu just siihen. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta lapseen, vaan rakkaudesta omistukseen, ihan kuin taloon tai autoon tai vaikkapa Playstation-konsoliin.
Itse olen 57-vuotias, vapaaehtoisesti lapseton ja saman miehen kanssa ollut yhdessä pian 34 vuotta. Ymmärrän hyvin miesten haluttomuuden tehdä lapsia, mutta tuo rakkaudeksi naamioitu omistusoikeuden korostaminen jaksaa hämmästyttää.
Huhuu, viitsisikö joku mies nyt vastata? Olisin oikeasti kiinnostunut tästä.
Jos kuulisin, että lapseni ei olisikaan biologisesti minun, ei se minun rakkauttani häntä kohtaan pois, mutta tietenkin se vaikuttaisi suhteeseeni lasten äitiin > hänen elämäänsä tulisi hyvin nopeasti hyvin hirvittäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut kasvattamaan lapsia, olen liian mukavuudenhaluinen.
Kiitos ala- ja yläasteiden kokemusten, vihaan kaikenmaailman joukkueliikuntaan sydämeni pohjasta enkä halua altistaa mahdollista lastani sille (en usko että osaisin teeskennellä pitäväni jostain jalkakiekkopallosta). Maan opetusjärjestelmä on täydessä romahdustilassa - kouluissa ei ole enää minkäänlaista kuria ja järjestystä. Woke-pervot ovat saaneet kuristusotteen opetussuunnitelmista.
Liian vähäiset tulot, asema työelämässä (tässä iässä pitäisi olla vankka asiantuntijuus tai esimieshommat tulilla) sekä autottomuus estävät parisuhteen muodostamisen joka on aika olennaista lasten hankintaan. Naisille on tarjolla tasokkaampiakin miehiä. Avioerot ovat erittäin todennäköisiä, lapsia tulee hankkia vain sen kumppanin kanssa kenen kanssa hommat todella toimivat.
Isien oikeudet ovat poljettu maanrakoon. Jos kaikkein pahin tapahtuu ja selviääkin ettei lapsi ole biologisesti oma, ei isyydestä pääse eroon. Toisen miehen lapsen kasvattaminen on uselle miehelle karmiva ajatus.
Miksi on? Näin naisena en sitä ymmärrä, monet hankkivat adoptiolapsiakin. Sitä en varsinkaan ymmärrä, jos on omanaan pitänyt ja rakastanut ja jos yhtäkkiä sanotaankin, että toi ei oo sun geeneistäs, se rakkaus loppuu just siihen. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta lapseen, vaan rakkaudesta omistukseen, ihan kuin taloon tai autoon tai vaikkapa Playstation-konsoliin.
Itse olen 57-vuotias, vapaaehtoisesti lapseton ja saman miehen kanssa ollut yhdessä pian 34 vuotta. Ymmärrän hyvin miesten haluttomuuden tehdä lapsia, mutta tuo rakkaudeksi naamioitu omistusoikeuden korostaminen jaksaa hämmästyttää.
Huhuu, viitsisikö joku mies nyt vastata? Olisin oikeasti kiinnostunut tästä.
Jos kuulisin, että lapseni ei olisikaan biologisesti minun, ei se minun rakkauttani häntä kohtaan pois, mutta tietenkin se vaikuttaisi suhteeseeni lasten äitiin > hänen elämäänsä tulisi hyvin nopeasti hyvin hirvittäväksi.
Ok, kiitos.
Ja aina vaan naisia syytetään ja syyllistetään Suomen lapsikadosta.