Kestättekö sitä, jos joku häärää kodissanne ajatellen olevansa avuksi?
Täyttää tiskikonetta, viikkaa pyykkejä tai pyyhkii pöytiä.
Minä en, kun ihmiset tekevät asiat hutiloiden tai muuten väärällä tavalla. Eniten ärsyttää se, että kannetaan astiat pöydästä tiskialtaaseen, jossa ne ovat vaan koko ajan tiellä.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ongelmia kyseisen asian kanssa kun omassa kodissani ei kaiken tarvi olla juuri niin kuin itse on tottunut ja itse vaatii niiden olevan. Ymmärrän kyllä että toisilla on parempi epämukavuuksien sieto kyky ja sopeutumis kyky
Minusta koti on sellainen paikka, jossa kenenkään ei tarvitse sietää epämukavuutta.
Ap
Me ajattelemme asioista eritavalla, jos joku minua auttaa minun kodissa niin olen kyllä kiitollinen siittä avusta enkä todellakaan kehtaisi alkaa valittamaan ja nalkuttamaan siitä saadusta avusta vaikka se ei ole täsmälleen niin kuin olen tottunut en tiedä johtuuko tuosta mutta itse saan aina apua kun pyydän asiaan kuin asiaan
En minäkään valita tai nalkuta. Joudun vaan joka tapauksessa tekemään koko homman uudelleen, joten "auttaminen" on mennyt täysin hukkaan. Pahimmassa tapauksessa joudun dyykkaamaan roskia ja lajittelemaan ne oikeisiin pönttöihin. Äitini on juuri tällainen "ei se oo niin justiinsa" -ihminen, ja hänen mielestään olisi ollut ihan ok jättää tarpeettomat huonekalutkin vanhaan vuokra-asuntoon muuton yhteydessä..
Ap
Olen tuo kommentoija 18. Tämä on kuin oma anoppi ei mitä tässä kuvaat... Joskus hän oli yrittänyt "lajitella". Pahviroskat löytyi muovinkeräyksestä ja vauvan vaippa biojätteestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta en kyllä keksi kuka täällä hääräisi itseni lisäksi.
Vieraat? Vanhemmat? Sisarukset? Isovanhemmat? Appivanhemmat?
Ap
Vieraat ovat vieraita, kaikki seuraavaksi luettelemasi käyvät meillä vieraana ja vain kun olemme kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ongelmia kyseisen asian kanssa kun omassa kodissani ei kaiken tarvi olla juuri niin kuin itse on tottunut ja itse vaatii niiden olevan. Ymmärrän kyllä että toisilla on parempi epämukavuuksien sieto kyky ja sopeutumis kyky
Minusta koti on sellainen paikka, jossa kenenkään ei tarvitse sietää epämukavuutta.
Ap
Yksinasujilla hyvinkin noin, mutta perheessä joutuu ajattelemaan muitakin ja heidän tapojaan olla vieraittensa kanssa.
Jos pidän juhlia, mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että joku tarjoutuu avuksi tiskien laittamisessa. Mitä kummallisempia virityksiä on tullut nähtyä... Liian täyteen ängetty , jäänyt jopa joskus likaiseksi kun Oma silmä välttänyt nämä tilanteet
Minua ärsyttää äidin ja anopin tapa häärätä minun keittiössäni, kun he tulevat vierailulle. Nyt kun oma lapseni on aikuistunut ja asuu itsenäisesti, olen yrittänyt pitää tarkasti huolta siitä, että en sorru samaan vaan kysyn, voinko auttaa jossain. Ja jos sanotaan ei, en tuputa.
Ei ole aina helppoa olla sekaantumatta, kun vastahan tuo lapsi muutama kuukausi sitten asui kotona ja puuhaili täällä minun keittiössäni. Yritän kuitenkin kunnioittaa toisen omaa tilaa ja rajoja. Tätä taitoa omien vanhempieni ikäluokka ei tunnu osaavan.
Vierailija kirjoitti:
En siedä tuollaista. Jos tarvitsen apua, osaan pyytää sitä. Pyytämättä häärääjät ovat raivostuttavia.
Oletko kauheankin yksinäinen?
Vierailija kirjoitti:
Hääräättekö lastenne huoneissa?
Minä en ainakaan. Saavat olla huoneissaan niin kuin haluavat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hääräättekö lastenne huoneissa?
Minulla ei ollut lukkoa ovessa ja emä ramppasi siellä valtoimenaan koputtamatta, säännöllisesti järjesteli pöytäni mieleiseensä järjestykseen, aivan eri kohtiin siirteli siinä oleva tavarat, uudelleen ja uudelleen, kuin tahtojen taistelu. Toivon totisesti että joku käy järjestelemässä kämppäänsä eri järjestykseen kuin hän itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tullut vara-avaimilla poissaollessamme ja viikannut pyykkejä ja siivonnut keittiötä. Tuollaisen pitäisi olla laissa kielletty.
Onko jo tutustunut dildoihisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hyvin tarkka miten kotonani siivotaan ja en anna edes puolisoni sitä tehdä koska mielestäni sekin on väärin. Minua ärsyttää niin paljon jos appivanhempani ovat käyneet kylässä jos itse en ole ollut paikalla, kun anoppini on ihan pakko alkaa järjestelemään tavaroita hänen mielensä mukaan.
Asiasta olen sanonut miehelleni sekä suoraan anopille. Anopin motiivit eivät ole edes auttaminen vaan tavaroiden ja kaappien penkominen. Ostaa myös hänelle mieluisia esineitä meille ja tuo niitä vain silloin kun en ole paikalla. Palautan ne aina hänelle kun heillä käymme. Anopin maku on kaikki blingbling ja kokovalkoinen. Omani mummolatyylinen boheemi enkä osta kun harvoin asioita uutena. Tykkään kierrättää ja silmäteräni on mummon äidiltä peritty vanha suuri senkki josta anoppi aina sanoo kuinka hänen tekisi se mieli maalata valkoiseksi ja minua pelottaakin että joku päivä tulen töistä kotiin ja hän on sen mennyt maalaamaan.
Miksi edes asut jonkun toisen ihmisen kanssa samassa kodissa kun kerrot kuitenkin olevasi kunnon kotidiktaattori jonka kodissa ei saa muut näkyä kuin sinä itse?
Kyllä kotonamme saa puolisoni näkyä, on hänelle mieluista sisustusta paljonkin mistä itse en niin välitä ja hän siellä myös saa sotkea. Hänen ei vain tarvitse sotkujaan siivota. Anopin maku ei _meidän_ kotona tarvitse näkyä vaikka sitä kovasti yrittääki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ongelmia kyseisen asian kanssa kun omassa kodissani ei kaiken tarvi olla juuri niin kuin itse on tottunut ja itse vaatii niiden olevan. Ymmärrän kyllä että toisilla on parempi epämukavuuksien sieto kyky ja sopeutumis kyky
Minusta koti on sellainen paikka, jossa kenenkään ei tarvitse sietää epämukavuutta.
Ap
Yksinasujilla hyvinkin noin, mutta perheessä joutuu ajattelemaan muitakin ja heidän tapojaan olla vieraittensa kanssa.
En asu yksin. Lapseni osaavat toimia oikein ja ohjeistaa myös kavereitaan. Täällä jokainen osaa mm. lajitella jätteet, täyttää tiskikoneen, sulkea wc-pöntön kannen ja pestä kätensä.
Ap
Puolison sukulaiset tarjoavat apua, mutta vain päästäkseen napsimaan sormin etukäteen tarjottavia. Jos pyydän tekemään jotain muuta kuin ruoan esillepanoa, homma jää kesken. Ja jälkikasvunsa tulee toistuvasti kärttämään että koska saadaan ruokaa. Ihan kuin juhlien ainoa tarkoitus olisi syöminen.
Jännä juttu kun itselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin.
Tykkään saada apua. Järkevissä jutuissa. Itse asiassa olen nyt ollut muutaman viikon huonommassa kunnossa (todettiin sairaus) ja täällä on käynyt kavereita auttamassa. Ollut tosi ihanaa.
Muistan että nuorena jurppi kun anoppi tullessaan alkoi tiskata käsin, vaikka meillä on tiskikone. Ei yhtään haittaa jos vieraat laittavat likaiset astiat koneeseen, mutta se käsin tiskaaminen oli vaan niin tarpeetonta.
En juurikaan tykkää. Ei ole kyllä vuosikausiin kukaan tällaista tehnytkään. Silloin kun lapseni oli pieni ja mummo hoiti häntä välillä, niin silloin hän saattoi tehdä kaikkea ihan typeriä juttuja kodissani kun en ollut paikalla. Vaikka olin samana aamuna imuroinut, ja kertonut tämän, niin hän imuroi päivän aikana uudestaan koko kodin.
Kerran hän sitten minun kotiin tullessani avasi suurieleisesti siivouskaapin, otti imurin esiin, ja näytti minulle että katsos, sinun on helpompi imuroida kun vedät tämän putken pitemmäksi!
Hän siis luuli että minä raukka, toiselta ammatiltani vieläpä siivooja olin vuosikaudet imuroinut metrin mittaisella imuriputkella koska HÄN ei ollut itse tajunnut että sen saa pitemmäksi kun painaa nappia ja vetää. Imurin putki lyhennettiin aina jotta se ylipäätään mahtui kaappiin.
Että on hänestä ollut hauskuuttakin elämässä :D
Pidän täysin joutavana sitä että meillä kahvilla käynyt vieras laittaa sen yhden kupin, lusikan, ja pienen kakkulautasen erikseen tiskikoneeseen. Laittaa siihen pöydälle vain, kyllä emäntä sen siitä korjaa.
On kiva idea, että yhdessä autetaan emäntää keittiössä, mutta itse olen anopin luona kylässä tästä luopunut. Välillä meitä on 4 akkaa siinä häärännyt samaan aikaan, koko ajan toistemme tiellä. Olen itse lähtenyt leikkimään esim sukulaislasten kanssa, koen olevani näin enemmän hyödyksi
kestän, jos olen itse saanut määritellä missä tarvitsen apua. Mutta jos toinen päättää minulta kysymättä, että tarvitsen apua asiassa a tai b enkä kokisi tarvitsevani, niin joko heittäisin hänet ulos tai kieltäisin ehdottomasti auttamasta
Lähisuku ja lähimmät ystävät voivat häärätä. Samalla lailla toivovat minun hääräävän heillä.
Välillä on kyllä ollut ongelmIa oman äidin kanssa, kun hän ei ikinä kysy, vaan tekee oman pään mukaan. Esim. antoi taaperolle juomalasiksi hauraan ja kalliin keräilylasin, joka oli nostettu kaappiin katonrajaan piiloon, ja rikkihän se meni (lapseen ei onneksi sattunut, mutta miestä ketutti rankasti). Astiakaapissa olisi ollut sekä taaperon omia astioita että halpoja arki-astioita, mutta mummo päätti antaa lapselle ruman lasin, jolla ei ole niin väliä. Kaapista kaivettiin jemmasta se ainoa kalliimpi lahjaksi saatu merkkivaate, joka oli tarkoitus laittaa 1-vuotiskuvaan, ja tarjoiltiin lapselle tomaattipohjaista ruokaa. Pesi pilalle uuden paitani tunkemalla sen samaan pesuun uusin mustien farkkujen kanssa. Olihan siinä kaikkea muutakin, joka silloin ärsytti. Apu oli kivaa, kuunteleminen olisi ollut vielä kivempaa. Noh, nyt ovat lapset isoja, ja minä häärään enemmän äidin luona.
En kestä. Ikuiset traumat jäänyt anopista. Olimme saaneet esikoisen ja Noh, moni asia oli opettelua ja aika säätämistä päivästä toiseen. Ilmeisesti anoppi ei kestänyt kotimme sotkuisuutta vaan oli kerran ovella aamulla oman imurin ja omien siivousaineiden kanssa. Ilmoitti tulevansa siivoamaan myös vessat jne.... Ikinä en ole tuntenut suurta häpeää niin kovin paitsi tuolloin...
Vierailija kirjoitti:
Puolison sukulaiset tarjoavat apua, mutta vain päästäkseen napsimaan sormin etukäteen tarjottavia. Jos pyydän tekemään jotain muuta kuin ruoan esillepanoa, homma jää kesken. Ja jälkikasvunsa tulee toistuvasti kärttämään että koska saadaan ruokaa. Ihan kuin juhlien ainoa tarkoitus olisi syöminen.
Jännä juttu kun itselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin.
Haluaako he napsia nimen omaan sormin tarjottavia? Miksi heilel ei käy ottimet?
Mä kysyn aina että mihin aikaan juhlissa oikeasti syödään, että tiedän pitääkö syödä kotona hyvin ennen kuin lähden juhliin. Hirveintä on kun juhlien järjestäjä pitää juhlaväkeä janoissaan/nälässä tyydyttääkseen jotain omia sisäisiä sairaita tarpeita. Olen ollut mm. häissä joissa juhlaväki jätettiin pihalle helteeseen 1,5h odottelemaan ilman mahdollisuutta päästä vessaan tai saada juotavaa.
Mikä näitä ihmisiä vaivaa jotka haluavat kontrolloida toisten syömisiä ja pitää heitä tahallaan nälässä?
Hääräättekö lastenne huoneissa?