Lue keskustelun säännöt.
Olen onnekas, kun oli pitkä villi nuoruus
06.03.2023 |
Päätin kirjoittaa tällaista, kun taas yksi päivä tuttuni sanoi elämästään, että on niin onnekas kun löysi sen oikean heti parikymppisenä ja sai vakipaikan ollessaan 25. Tuon suuntaista kun sanoo moni, moni muukin. En viitsinyt kertoa omaa tarinaa, sillä näen onnekkuuden ihan eri näkökulmasta.
Olen kohta 40 ja tähän asti olen elänyt villisti 20-vuotiaasta asti (varsinainen teini-ikä meni yksinäisenä hukkaan). Nyt voisi kääntää sukupuolet toistekin päin, sillä tämä katsantokanta ehkä yleisempää miehillä. Niin, voin sanoa olevani onnekas, kun olen saanut elää pitkitetyn nuoruuden miesten ympäröimänä, kokea erilaisia miehiä, kokea iloisia hetkiä hiprakassa baareissa ja valoisassa kesäyössä, kun nuori keho kesti isot alkoholimäärät, ja saanut kokeilla pilveä ja muistan sen hauskuuden kiikkustuoliin asti. Omasta mielestäni olen onnekas, kun olen saanut elämänjanon tyydytettyä aika pitkälti. Opiskellut olen ja käynyt erilaisissa pätkätöissä, kun elämän tarkoitus on aina ollut tuo juhliminen, mutta silti siinä sivussa tuli tutkinto kasaan ja olen tykännyt vaihdella työpaikkoja ja kokeilla niitäkin.
Nyt sitten "vanhana" voisi ottaa jonkun sopivan miehen ja yrittää vielä lasta näinä parina vuotena, mitkä ehkä vielä hedelmällinen. Jos ei onnistu niin ei mahda mitään. Nyt pitää kuitenkin jättää juhliminen osaltani ja löytää elämään muuta sisältöä, kun juomisen vaikutukset ei enää hyvästä tässä keski-iässä.
Jaoin tämän tänne lähinnä siksi, kun en kehtaa tätä kellekään sanoa kuitenkaan, vieläkin on tuttavapiirissä ja yhteiskunnassa vallalla se perinteinen ideaali, että elämä on onnistunutta, kun pysyvä parisuhde ja vakipaikka löytyy nuorena, ainakin omassa ikäluokassa. Nykynuorilla taitaa jo onneksi olla enemmän hyväksyttyjä vaihtoehtoja, vai onko loppujen lopuksi.. Tuosta oikean löytämisestäkin olen sitä mieltä, että moni on ottanut ensimmäisen hyvin sopivan niiden maailman tuhansien tai miljoonien hänelle hyvin sopivien joukosta, toki on poikkeuksiakin, missä ihmiset todella ovat luodut toisilleen, mutta monen kohdalla "niitä oikeita" on kyllä olemassa useita.
Kommentit (52)
Olisin ollut onneton, jos en olisi saanut lapsia. Tästä syystä yritin ja sain ensimmäisen lapseni 28 vuotiaana ja sen jälkeen kaksi lisää.
Tiedostin kyllä ennen lapsia, että kannattaa nauttia vapuuksistaan, kun niitä oli. Aloin tosin kyllästymään ja koin, että elämäni meni hukkaan pelkästään vapaalla ja töissä. Oli siis hyvä aika saada lapsia.
Lapset ovat jo kasvaneet hyvään ikään ja taas on vapauksia enemmän. Hyvää aikaa pitää mm kuntoaan yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Villi nuoruus ja kaikki jäi kokematta, vieläkin tässä neljääkymppiä käydessä odotellaan josko se oikea elämä vihdoin alkaisi.. ei edes yhtä yhdenillan juttua ole koskaan koettu :(
Mahdankohan ikinä saada muita edes murto-osan verran kiinni seksihurjasteluissa, sillä ilman niitä on elämä merkityksetöntä ja turhaa.
"kun nuori keho kesti isot alkoholimäärät"
Kyllä vanhakin kestää, alat vaan kasvattaa toleranssia pikkuhiljaa juomalla enemmän ja enemmän.
Minun nuoruuteni meni hukkaan, mutta ei siksi etten bilettänyt - en kyllä sitäkään tehnyt kun ei kiinnostanut - vaan siksi etten opiskellut kunnolla ja hankkinut töitä ja vaimoa.
M41
En kaipaa mitään nuoruuden juhlintaa tai lukuisia miehiä.
Olen ollut aina rauhallinen. Menin nuorena naimiisiin ja sai lapset ja se on ollut suurin toive. Nyt olen 44v. Opiskelen, olen vaihtanut työpaikkaa pari kertaa. Elämäni voi kuulostaa jonkun mielestä tylsältä, mutta olen tehnyt aina niin kuin olen halunnut. Elämä on vain parantunut viime vuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että olet tehnyt oikein. Nuoruus kannattaa elää täysillä, jottei mitään jää hampaankoloon kun keski-ikä lähestyy. Maailma pullollaan näitä keski-iän villityksiä saaneita ihmisiä, jotka paikkaavat nuoruuden menetettyjä iloja ja haaveita.
Omassa tuttavapiirissä vaan näyttää, että ne on ne nuorena villisti eläneet, jotka saa näitä viidenkympin villityksiä, ei ne joita ei nuorenakaan juuri kiinnostanut juhlimiset, vaihtuvat seksikumppanit yms.
Vierailija kirjoitti:
Olisin ollut onneton, jos en olisi saanut lapsia. Tästä syystä yritin ja sain ensimmäisen lapseni 28 vuotiaana ja sen jälkeen kaksi lisää.
Tiedostin kyllä ennen lapsia, että kannattaa nauttia vapuuksistaan, kun niitä oli. Aloin tosin kyllästymään ja koin, että elämäni meni hukkaan pelkästään vapaalla ja töissä. Oli siis hyvä aika saada lapsia.
Lapset ovat jo kasvaneet hyvään ikään ja taas on vapauksia enemmän. Hyvää aikaa pitää mm kuntoaan yllä.
Tämä. Useimmilla ei ole mitään omaa elämää, vaan yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.
Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon. Sitten syntyy konflikti että kumman etu on tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että olet tehnyt oikein. Nuoruus kannattaa elää täysillä, jottei mitään jää hampaankoloon kun keski-ikä lähestyy. Maailma pullollaan näitä keski-iän villityksiä saaneita ihmisiä, jotka paikkaavat nuoruuden menetettyjä iloja ja haaveita.
Omassa tuttavapiirissä vaan näyttää, että ne on ne nuorena villisti eläneet, jotka saa näitä viidenkympin villityksiä, ei ne joita ei nuorenakaan juuri kiinnostanut juhlimiset, vaihtuvat seksikumppanit yms.
Villi tai ei, niin joutuu kärsimään ja mätänemään. Samassa veneessä ollaan. Ei kukaan pyydä syntyä.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piristävä aloitus AP! Mulla ei ole ihan yhtä railakasta ollut, mutta vähän tuon suuntaista. Olen kyllä opiskellut yliopistotutkinnon ja ihan hyvissä duuneissa ollut, mutta myös asunut ulkomailla useampaan otteeseen, treffaillut ja seurustellut eri miesten kanssa, matkustellut yksin, kavereiden ja poikaystävien kanssa, juhlinut ja sosialisoinut - vaikka tietysti arkea suurin osa elämästä on ollut, mutta mulla niitä mausteita on ehkä ollut keskimääräistä enemmän.
Ei kaduta tippaakaan, että nuo 20-jotain ikäisinä aloitetut parisuhteet ei kestäneet. En haikaile omakotitaloa, jonka pihassa koirankoppi ja trampoliini. Lähinnä se kaduttaa, että ei tullut lähdettyä ulkomaille opiskelemaan jo. Miehiä on näin yli kolmekymppisenäkin löytynyt, ja sellaisia ns. hyviä parisuhdetta etsiviä miehiä myös. Muutenkin haluan sellaisen puolison, joka haluaa säilyttää aktiivisen elämäntyylin eikä poteroitua kotikulmille. Nykyinen seurustelukumppani vaikuttaa tällaiselta, mutta aika näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. No sun täytyy nyt mennä ja ottaa se sopiva mies, kai sä sen helposti löydät ja otat vaan. Niinkuin moni muukin omien sanojesi mukaan.
Ap.n kaltaiselle räväkälle tapaukselle, jota on omian sanojen mukaan vaikea kesyttää ei taida vain olla ottajia
Jos naisella on vähääkään ulkonäköä niin sillä on kaikki kortit, etenkin keski-iässä. Kyllä se ukon itelleen löytää helposti, vaikka aloitus olikin provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea hyvän siipan löytämiseen niistä toisella kierroksella olevista ja jämämiehistä.
Useimmista tulee nykyään "jämätyyppejä" jossain kohtaa elämäänsä.
Totta joka sana. Muistan ikuisesti ysärin lopun ja nollarin alun hurjan sinkkubiletyksen. Ainoa katumus on että hukkasin aikaani kesätöitä tekemällä. Nyt keski-ikäisenä on helppo ottaa rennosti kun nuoruudessa kaikki mahdollinen nähty ja koettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeraa kirjoittelua jämämiehistä. Täällä mies jolla 40-vuotiaaksi bailaus ja moottoripyörät olivat se elämän suola. 40-vuotiaana muksujen hommailua, viisi kaikenkaikkiaan.
Nyt alkaa taas remuaminen ja moottoripyöräily kun muksut melkein aikuisia.
Kyllä ne on harrastukset ja vapaa-ajan jutut jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.
Vierailija kirjoitti:
Villi nuoruus ja kaikki jäi kokematta, vieläkin tässä neljääkymppiä käydessä odotellaan josko se oikea elämä vihdoin alkaisi.. ei edes yhtä yhdenillan juttua ole koskaan koettu :(
Mahdankohan ikinä saada muita edes murto-osan verran kiinni seksihurjasteluissa, sillä ilman niitä on elämä merkityksetöntä ja turhaa.
Voithan vielä elää villiä aikuisuutta ja sitä mitä sanot oikeaksi elämäksi, kun alat toimia niin, ei se villi nuoruus kotoa tule hakemaan.
Just ton takia ei kannata ajatella että "sitteku oon eläkkeellä..."
Rahat palamaan ja pattayalle heti vaan.
Turha se sinne mennä eläkkeellä viagran voimalla ku ei pumppu kestä sitä ees.
Kun olin hiukan alle 50-kymppinen, tapasin "kaltaiseksi" hiukan alle 40-vuotiaan naisen. Parisuhteemme kesti lähes 10 vuotta, kunnes lopulta kyllästyin siihen, etten kuulu koskaan hänen perheeseensä. Hänen äitinsä ja sisaruksensa olivat jo aikaa sitten omineet minut osaksi "perhettä", mutta hänelle olin aina, jotain muuta kuin osa ydinperhettä.
Muutin lopulta toisaalle, jonka jälkeen oltiin satunnaisesti yhteydessä muutaman vuoden ajan, nyt jo pidemmän aikaa ilman mitään kontaktia. Oma nuoruus oli tosin myös samankaltainen, mutta kesti vain noin 3-kymppiseksi. Leskeytymisen jälkeen, muutaman vaiheen jälkeen, löytyi em henkilö, jonka kanssa tunsimme sopivaa kemia, ilmeisesti siksi, kun molemmilla oli samankaltainen nuoruus taustalla. Hän vain ei oppinut pitämään parisuhdetta arvossa, koska ei ollut sellaiseen oppinut ikinä panostamaan.
Parisuhteen ylläpitäminen vaatii molemmilta osapuolilta toimia, jotka edesauttavat suhteen kehittymistä oikeaan suuntaan. Onnea yrityksellesi.
Vierailija kirjoitti:
No, itse voin vain sanoa että elin villiä nuoruutta kolme vuotta 18-21v. Jokaisesta yhden illan jutusta jäi tyhjä ja paha olo, krapulassa oli itsetuhoinen olo ja ilman opiskelupaikkaa elämä tuntui turhalta. Olin ihan hukassa eikä ole hyviä muistoja jäänyt.
Paljon onnellisempi olen nyt pitkässä parisuhteessa, jossa saa rakkautta, töissä ja arjen rutiinien kanssa. Edelleen baari-iltoja seuraa vain masennus ja morkkis enkä sen takia usein viitsi juodakaan.
Ollaan varmaan aivokemioilta ihan erilaisia, kun omasta mielestä baari-illan muistelu tuntuu riemukkaalta seuraavana päivänä ja yhden illan jutut tuovat piristystä arkeen.
-ap
Täällä pian 50v ap:n kanssa samaa mieltä oleva.
Nyt alan olla keski-ikäinen ja en jaksa juhlia ja valvoa, alkoholiakaan en kestä. Vähän aikaa sitten ajattelin juuri kuin ap: onneksi elin villin nuoruuden, tai siis "nuoruuden" pitkästi yli 40-
vuotiaaksi.
En tarkoita välttämättä juhlimista, mutta vapaata elämää: matkustelua, uusia kokemuksia, uusia tuttavuuksia. Mikään kunnianhimoinen uraihminen en ole koskaan ollut, mutta olen aina tullut toimeen ok.
Vaikka ei ole hienoa uraa, hauskaa on ollut ja kokemuksia on mitä muistella. Olen lapseton, mutta omasta halusta. Nuori ja nätti on vain kerran, sitä aikaa en enää takaisin saa.
Kuolemaa ei ole olemassa, sillä se on alku, ei loppu.