Lue keskustelun säännöt.
Olen onnekas, kun oli pitkä villi nuoruus
06.03.2023 |
Päätin kirjoittaa tällaista, kun taas yksi päivä tuttuni sanoi elämästään, että on niin onnekas kun löysi sen oikean heti parikymppisenä ja sai vakipaikan ollessaan 25. Tuon suuntaista kun sanoo moni, moni muukin. En viitsinyt kertoa omaa tarinaa, sillä näen onnekkuuden ihan eri näkökulmasta.
Olen kohta 40 ja tähän asti olen elänyt villisti 20-vuotiaasta asti (varsinainen teini-ikä meni yksinäisenä hukkaan). Nyt voisi kääntää sukupuolet toistekin päin, sillä tämä katsantokanta ehkä yleisempää miehillä. Niin, voin sanoa olevani onnekas, kun olen saanut elää pitkitetyn nuoruuden miesten ympäröimänä, kokea erilaisia miehiä, kokea iloisia hetkiä hiprakassa baareissa ja valoisassa kesäyössä, kun nuori keho kesti isot alkoholimäärät, ja saanut kokeilla pilveä ja muistan sen hauskuuden kiikkustuoliin asti. Omasta mielestäni olen onnekas, kun olen saanut elämänjanon tyydytettyä aika pitkälti. Opiskellut olen ja käynyt erilaisissa pätkätöissä, kun elämän tarkoitus on aina ollut tuo juhliminen, mutta silti siinä sivussa tuli tutkinto kasaan ja olen tykännyt vaihdella työpaikkoja ja kokeilla niitäkin.
Nyt sitten "vanhana" voisi ottaa jonkun sopivan miehen ja yrittää vielä lasta näinä parina vuotena, mitkä ehkä vielä hedelmällinen. Jos ei onnistu niin ei mahda mitään. Nyt pitää kuitenkin jättää juhliminen osaltani ja löytää elämään muuta sisältöä, kun juomisen vaikutukset ei enää hyvästä tässä keski-iässä.
Jaoin tämän tänne lähinnä siksi, kun en kehtaa tätä kellekään sanoa kuitenkaan, vieläkin on tuttavapiirissä ja yhteiskunnassa vallalla se perinteinen ideaali, että elämä on onnistunutta, kun pysyvä parisuhde ja vakipaikka löytyy nuorena, ainakin omassa ikäluokassa. Nykynuorilla taitaa jo onneksi olla enemmän hyväksyttyjä vaihtoehtoja, vai onko loppujen lopuksi.. Tuosta oikean löytämisestäkin olen sitä mieltä, että moni on ottanut ensimmäisen hyvin sopivan niiden maailman tuhansien tai miljoonien hänelle hyvin sopivien joukosta, toki on poikkeuksiakin, missä ihmiset todella ovat luodut toisilleen, mutta monen kohdalla "niitä oikeita" on kyllä olemassa useita.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Onnea hyvän siipan löytämiseen niistä toisella kierroksella olevista ja jämämiehistä.
Tää on tosi ylimielinen asenne puhua jostain jämistä, kun on kyse ihmisistä. Arvot yhteiskunnassa saisi pikkuhiljaa muuttua, ettei aina vain ihannoitaisi nuorena alkaneita liittoja sen ikuisen yhden ja saman ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yli 50 ja villiä nuoruutta en kaipaa.Se on totta,että jokainen kun vaan on tyytyväinen omiin valintoihinsa.Hyvä on nyt olla kun omakotitalo ja lapset.Voi vain rauhoittua levollisin mielin.
53v, ja vieläki jatkuu villit vuodet, tosin käyn bailaan ulkomailla, useita kertoja joka vuosi+ duunireissut aina hönössä.
Jokainen tyylillään. Menin naimisiin 20v ja sain esikoisen 21v ja sain yhteensä kolme lasta. Olin kauan kotiäiti ja sitten opiskelin ja meni töihin.
Itse olen juhlinut itselleni sopivasti pari kertaa vuodessa. Miesten huomiosta en ole pitänyt koskaan ja minullahan oli mies. Olen eronnutkin ja uusi suhde.
Nyt ikää 44v. Töitä, opiskelua ja vapaa aikaa. Lapset on jo täysikäisiä. Mitään en kadu.
Koen onnellisuutta, ettei elämä ole ollut tuollaista. Se ei tarkoita että ajattelisi olevansa jotenkin parempi. Paitsi sen ajan kun nuorena jotain kokeili, se ei sopinut minulle yhtään. Tykkään kun ei ole vaihtuvia tyyppejä tai alkoholia jne. Etsin muualta elämää ja on. En koe tylsyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on hyvä, että koet noin ja koet itsesi onnekkaaksi. On monia tapoja elää hyvää elämää, ja kaikki yhtä "totta" - toisen onni on se nuorena vakiintuminen, toinen tykkää seikkailla nuorena löydetyn elämänkumppanin ja lasten kanssa, kolmas ei halua kumppania ja/tai lapsia mutta haluaa seikkailla, neljäs haluaa elää yksin eläinten kanssa paikallaan jne.
Pääasia, että on itselle sopiva elämäntyyli. Useinhan se onneksi menee niin, että ihminen löytää onnen siitä miten se oma elämä on sattunut menemään (nuohan on aikalailla sattumiakin, kuka löytää kumppanin nuorena tai mitä ylipäätään silloin nuorena tapahtuu ja mihin suuntaan elämä lähtee).
Yhden neuvon annan:
Eli jos naisen ikä alkaa nelosella ja haluaa lapsen, niin TUTKITUSTI KANNATTAA VALITA MAHDOLLISIMMAN NUORTA SPERMAA. se vähentää kehitysvammojen mahdollisuutta ja isän nuori ikä kompensoi sinun jo vanhempia munasolujasi. Tästä on tutkimustietoa.
Itse 43, aikuiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
53v, ja vieläki jatkuu villit vuodet, tosin käyn bailaan ulkomailla, useita kertoja joka vuosi+ duunireissut aina hönössä.
Oletko nainen, sinkku?
Voisitko vähän tiivistää, en jaksa lukea noin pitkää nuoruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Mun korviin ei vaan kuulosta tavoiteltavan arvoiselta: olla miesten ympäröimä ja hiprakassa baareissa kestäen isot alkoholimäärät.
(Ja yrittää lasta miehen kanssa jonka ehtii tuntemaan vain lyhyesti ennen yrittämistä nelikymppisenä.) Pilveä voi kokeilla.
Mikä tuossa oli villiä, baarit ja miehet?
Jokainen tyylillään. Minä olen 64, eikä elämän jano ole sammunut.
Matkustelin 19-29 vuotiaana kaikki rahani. Opiskelin pitkään. Oltiin miehen kanssa 7 vuotta kaksin ennen lapsia, matkusteltiin, seikkailtiin ja nautittiin elämästä. Asuttiin eri maissa.
Oltiin 30, kun eka lapsi syntyi. Siinä vaiheessa oltiinkin jo kypsiä "aikuisen" elämään. Mutta nautin myös lapsiperheajasta. Olen saanut tehdä työtä, josta pidän, ja teen yhä. Meillä on jo lapsenlapsiakin, ollaan lähdössä heidän kanssaan reissuun. Rakastan yhä seikkailuja!
Olen välillä ajatellut, että olipa kivaa, että sain elää niin vapaasti kolmekymppiseksi, mutta en haikaile nuoruuteen takaisin. Joka iässä ja elämänvaiheessa on puolensa.
Eikö toisella kierroksella olevat ole lähtökohtaisesti parempia kuin ensimmäisellä kierroksella?
Ensimmäisellä kierroksella todennäköisesti päädytään eroon, kun taas toisella kierroksella tiedetään paremmin mitä edes halutaa.