Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntai-illan ahdistus, onkohan normaalia vai pitääkö olla huolissaan?
05.03.2023 |
On taas ollut iltapäivästä alkaen paha ahdistus päällä. Ei ole levännyt olo. Työviikko alkaa taas huomenna. Yritin listata asioita, jotka ahdistaa:
1. Aikainen herätys. Inhoan maanantaita, kun pitää taas herätä ennen seitsemää. Viikonloppuisin nukun kahdeksaan ja joka ma olen väsynyt.
2. Pyykkiä vieläkin pesemättä. Olin eilen menossa, en ehtinyt ja tänään olen 2 koneellista vasta pessyt. Nuoremman tytön kaikki kouluvaatteet menossa pesuun.
3. Jotain hyvää ruokaa pitäisi keksiä huomiselle. Pää lyö tyhjää. Tiedän, että tulen kotiin noin klo 17 ja lapsen kuskaus harrastukseen klo 17.30. En ehdi tehdä huomenna mitään ja mies on töissä myös. Kaapissa on broilerinfileitä, jauhelihaa, ruokakermaa, vihanneksia ja juureksia. Ahdistaa niin, etten saa aloitettua minkäänlaista ruuan valmistusta.
4. Rahatkin on tiukilla. Palkka tulee vasta kuun puolivälissä. Ahdistaa sekin, että tietää kauppareissujen olevan taas laskemista, montako euroa voi kuluttaa. Miehellä auton huolto, johon pyysi minulta euroja myös. En pysty, koska ei ole.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku psykologi jossain koulutuksessa aikanaan sanoi, että sunnuntaiahdistus on hälytysmerkki, jota pitäisi kuunnella. Se viestii, ettei kaikki ole työssä hyvin. Tiedä sitten, onko oikeassa vai väärässä. Itse en ahdistu sunnuntaisin, mutta minä olenkin yrittäjä ja teen töitä kotoa käsin - tai no, kodin vieressä samassa pihapiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Aloin tekemään osittaista työaikaa ja otin kaikki maanantait vapaaksi ahdistuksen vuoksi. Ei auttanut. Ahdistus siirtyi maanantai-iltaan, kun tiistaina joutui töihin. Neljä päiväinen työviikko ei tuntunut kohta enää yhtään lyhyemmältä ja uuvuin täysin. Nyt parannellaan olotilaa pitkällä sairaslomalla.
Mitähän olisi tapahtunut, jos vapaapäivä olisi ollut keskiviikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten viihdyt työssäsi? Itse en ennen viihtynyt lainkaan ja se ilmeni tuollaisena yleisenä ahdistuksena varsinkin sunnuntaisin. Vaihdoin työpaikkaa eikä enää ahdista ollenkaan.
Sanoisin siis, ettei kannata tuudittautua siihen, että on ihan normaalia olla ahdistunut. Onhan se jossain määrin normaalia, mutta jos osaa tunnistaa ahdistuksen juurisyyn, kyllä sille kannattaa yrittää jotain tehdä.
Toki työhönkin liittyy stressiä, mutta ei niin pahasti kuin joissain aiemmista työpaikoistani. Ehkä se vaan on niin, ettei työssä käynti sovi ensinkään. Nytkin on pala kurkussa. Join vihreää teetä hunajalla, kuuntelin äänikirjaa ja pitäisi saada pyykit narulle, että pääsee sänkyyn. Nyt ahdistaa jo sekin, jos uni ei tule. Aamulla on herätys klo 6.40. Ei mikään katastrofi, jos valvoo puolille öinkin, mutta on niin levoton olo, että ei huvita mikään.
-ap
Voin kertoa, että se maanantaiahdistus helpottaa, kun pääsee eläkkeelle. Itse olen jo eläkkeellä ja kylläpä nautin elämästä. Tämä on ihanaa.
Voi ei. Minulla on aikaa viralliseen eläkeikään vielä 20 vuotta. Tuleepa pitkä koitos, jos en pääse ahdistuksesta eroon ennen sitä.
-ap
Nyt muuten nukuttaa sopivasti. Uskon, että tänä iltana tulee uni hyvin. Valvominen onneksi väsyttää enkä jaksa monena yönä valvoa. Tiedän ihmisiä, jotka eivät pysty väsymykseltään nukkumaan kunnolla ja se on kierre.
-ap
Voin kertoa, että se maanantaiahdistus helpottaa, kun pääsee eläkkeelle. Itse olen jo eläkkeellä ja kylläpä nautin elämästä. Tämä on ihanaa.