Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntai-illan ahdistus, onkohan normaalia vai pitääkö olla huolissaan?
05.03.2023 |
On taas ollut iltapäivästä alkaen paha ahdistus päällä. Ei ole levännyt olo. Työviikko alkaa taas huomenna. Yritin listata asioita, jotka ahdistaa:
1. Aikainen herätys. Inhoan maanantaita, kun pitää taas herätä ennen seitsemää. Viikonloppuisin nukun kahdeksaan ja joka ma olen väsynyt.
2. Pyykkiä vieläkin pesemättä. Olin eilen menossa, en ehtinyt ja tänään olen 2 koneellista vasta pessyt. Nuoremman tytön kaikki kouluvaatteet menossa pesuun.
3. Jotain hyvää ruokaa pitäisi keksiä huomiselle. Pää lyö tyhjää. Tiedän, että tulen kotiin noin klo 17 ja lapsen kuskaus harrastukseen klo 17.30. En ehdi tehdä huomenna mitään ja mies on töissä myös. Kaapissa on broilerinfileitä, jauhelihaa, ruokakermaa, vihanneksia ja juureksia. Ahdistaa niin, etten saa aloitettua minkäänlaista ruuan valmistusta.
4. Rahatkin on tiukilla. Palkka tulee vasta kuun puolivälissä. Ahdistaa sekin, että tietää kauppareissujen olevan taas laskemista, montako euroa voi kuluttaa. Miehellä auton huolto, johon pyysi minulta euroja myös. En pysty, koska ei ole.
Kommentit (26)
Olipa kivaa kun mulla oli jossain vaiheessa vakkari iltavuoro maanantaisin, sunnuntai-illan ahdistus katosi kokonaan ja maanantaina ehti vielä virkeänä tehdä vaikka mitä ennen töihin lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, on normaali ilmiö. Voit vaikka googlata. Olin joskus koulutuksessa, ja isoa osaa suomalaisista ahdistaa tuleva työviikko. Se voi ilmentyä juuri niin, ettei saa aikaiseksi mitään ja henkinen stressitila ja negatiivisuus valtaa mielen. Unihäiriötkin viimeisen vapaapäivän jälkeisenä yönä hyvin paljon yleisempiä kuin normaalisti. Pitäisi ulkoilla, levätä, tehdä mukavia asioita ja välttää ajattelua, että kaikki on tehtävä ennen työviikkoa. Ei ole helppoa minullekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on aina ahdistanut sunnuntai-iltana alkava koulu- tai työviikko. Ahdisti jo ensimmäisellä luokalla ala-asteella, eikä ole helpottanut, vaikka ikää on jo yli 50. Vaikka siis periaatteessa pidän työstänikin. Tämä ei varmaan helpota ennen kuin jään aikanaan eläkkeelle.
Jostain syystä ahdistus helpottaa aina maanantai-iltana, vaikka työviikkoa on vielä neljä päivää jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
Saako kysyä, mikä on ahdistushullu? Ja miten niin taas vauhdissa. Minä en ole ahdistuksistani ikinä tälle palstalle kirjoittanut ja hyvä että uskallan edes itselleni myöntää. Pahoittelut, jos se sinua häiritsee, onneksi aina voi vaihtaa ketjua, jos liikaa alkaa ahdistaa se, että toinen avautuu sunnuntai-iltaa häiritsevästä ahdistuksestaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia tai ainakin yleistä, oma ratkaisuni oli hakeutua säännölliseen jatkuvaan kolmivuorotyöhön. Vapaat on millon on ja niitä on enemmän kuin päivätyössä ja aamuvuoroja eli herätyskelloom herätyksiä-kiireellä töihin -aamuja on 4kpl noin 3 viikossa, ei ahdista enää mutta edelleen ennen ekaa aamuvuoroa on ärsyttävintä muttei samanlaista mitä sunnuntai ahdistus oli.
Mäkin tykkäsin ottaa maanantaille aina iltavuoron jos vaan mahdollista. Sai kuitenkin nukkua pitkään ja aamupäivällä oli aikaa tehdä omia juttuja.
Kyllä tunnistan silti tuon sunnuntai-ahdistuksen vaikka yritän olla ajattelematta tulevaa viikkoa. Sunnuntai-illoissa on aina tälläinen ikävä tunnelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin tykkäsin ottaa maanantaille aina iltavuoron jos vaan mahdollista. Sai kuitenkin nukkua pitkään ja aamupäivällä oli aikaa tehdä omia juttuja.
Kyllä tunnistan silti tuon sunnuntai-ahdistuksen vaikka yritän olla ajattelematta tulevaa viikkoa. Sunnuntai-illoissa on aina tälläinen ikävä tunnelma.
Kiitos ymmärryksestä! Minä en oikein itsekään tiedä, mistä tämä kumpuaa. Kesäloman lopussa en nuku kunnolla pariin yöhön, näen painajaisia ja heräilen, mutta tämä ahdistus on erilaista.
-ap
Miten viihdyt työssäsi? Itse en ennen viihtynyt lainkaan ja se ilmeni tuollaisena yleisenä ahdistuksena varsinkin sunnuntaisin. Vaihdoin työpaikkaa eikä enää ahdista ollenkaan.
Sanoisin siis, ettei kannata tuudittautua siihen, että on ihan normaalia olla ahdistunut. Onhan se jossain määrin normaalia, mutta jos osaa tunnistaa ahdistuksen juurisyyn, kyllä sille kannattaa yrittää jotain tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin tekemään osittaista työaikaa ja otin kaikki maanantait vapaaksi ahdistuksen vuoksi. Ei auttanut. Ahdistus siirtyi maanantai-iltaan, kun tiistaina joutui töihin. Neljä päiväinen työviikko ei tuntunut kohta enää yhtään lyhyemmältä ja uuvuin täysin. Nyt parannellaan olotilaa pitkällä sairaslomalla.
Vierailija kirjoitti:
Miten viihdyt työssäsi? Itse en ennen viihtynyt lainkaan ja se ilmeni tuollaisena yleisenä ahdistuksena varsinkin sunnuntaisin. Vaihdoin työpaikkaa eikä enää ahdista ollenkaan.
Sanoisin siis, ettei kannata tuudittautua siihen, että on ihan normaalia olla ahdistunut. Onhan se jossain määrin normaalia, mutta jos osaa tunnistaa ahdistuksen juurisyyn, kyllä sille kannattaa yrittää jotain tehdä.
Toki työhönkin liittyy stressiä, mutta ei niin pahasti kuin joissain aiemmista työpaikoistani. Ehkä se vaan on niin, ettei työssä käynti sovi ensinkään. Nytkin on pala kurkussa. Join vihreää teetä hunajalla, kuuntelin äänikirjaa ja pitäisi saada pyykit narulle, että pääsee sänkyyn. Nyt ahdistaa jo sekin, jos uni ei tule. Aamulla on herätys klo 6.40. Ei mikään katastrofi, jos valvoo puolille öinkin, mutta on niin levoton olo, että ei huvita mikään.
-ap
Valvoin yöllä kahteen asti, kun ei tullut uni. Nyt töihin lähtö ja väsymys.
-ap
Sunnuntai ahistukseen pitäisi saada lääke. Joku hyvä sunnuntailääke että jaksaa taas maanantaina.
Vierailija kirjoitti:
Valvoin yöllä kahteen asti, kun ei tullut uni. Nyt töihin lähtö ja väsymys.
-ap
Sama täällä. Tein työpäivän klo 07-14.30. Bussissa matkalla kotiin. Menen suoraan päikkäreille, koska valvoin varmaan ainakin puoli kahteen. Noin neljän tunnin yöunilla vedetty tämä päivä.
Vierailija kirjoitti:
Aloin tekemään osittaista työaikaa ja otin kaikki maanantait vapaaksi ahdistuksen vuoksi. Ei auttanut. Ahdistus siirtyi maanantai-iltaan, kun tiistaina joutui töihin. Neljä päiväinen työviikko ei tuntunut kohta enää yhtään lyhyemmältä ja uuvuin täysin. Nyt parannellaan olotilaa pitkällä sairaslomalla.
Ikävä kuulla, itse olen harkinnut osittaista työaikaa ja juuri niin että maanantai olisi vapaa, koska sunnuntaisin ahdistaa. Minusta tuntuu että viikonloppu on riittämättömän lyhyt. Perjantai on vielä täysi työpäivä, lauantaina yrittää palautua työviikosta ja sunnuntaina iskee ahdistus kun ajattelee että huomenna pitää jo mennä takaisin töihin.
En tiedä onko normaalia mutta mua ei ole koskaan vaivannut. Sunnuntaina elän vielä illallakin vapaapäivässä, jota olen viettämässä enkä ajattele seuraavaa viikkoa.