JOULUTONTUT torstaihin!

jotka ottivat osaa meidän perheen murheeseen. Tuntuu, etten oikein anna itselleni täyttä lupaa käsitellä asiaa nyt vaan koitan keskittää ajatukset lähinnä vauvaan ja kaikkiin käytännön asioihin kuten hautajaisiin. Yksi äitini tuttu sanoikin, että voi olla, että vasta kuukausien päästä tajuan, että isäni on todella mennyt pois.



Mitähän Manzulle kuuluu? Onko nyytti jo sylissä? Jänniä aikoja elellään...



t. päivikki 38+2

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=&m=8907157&p=1&tmode=…



Yllä linkki eilisen keskusteluun.



[b]Päivikki[/b], ymmärrän oloasi. Aivan varmasti suojelet nyt itseäsi ja pikkuista syntymätöntä suurimmalta surulta! Surulle on kuitenkin annettava tilaa tulla myöhemmin, tiedän itse mitä surematon suru tekee :( Menetin isäni tapaturmaisesti lähes 20 vuotta sitten, enkä tuolloin kyennyt sitä suremaan vaan tukahdutin murhetta eri tavoin. Tuota surua onkin sitten riittänyt, nykyään onneksi enää tietynlainen haikeus... Erityisesti elämän käännekohdissa kaipaan isääni, ja usein suren sitä, etteivät lapseni saa koskaan tutustua isoisäänsä :´(



Halauksia vielä Päivikille!



Hui, eilisessä oli tosiaan jännittäviä uutisia, [b]Manzu[/b] saattaa olla jo vauva sylissä :)!



Omaan napaan [b]( . )[/b]. Jännittää jo kovin huominen synnytystapa-arvio ja synnytyssairaalaan tutustuminen :) ...Täytyy varmuuden vuoksi ottaa sairaalakassikin mukaan :D Eihän sitä koskaan tiedä! Ihanaa, mies pääsee mukaan kun huominen on vapaa.



Pinnasänky on nyt laitettu paikoilleen ja vauvalle on katsottu kotiintulovaatteet. Silittää vielä pitäisi, huih, se ainoa kotityö, josta en erityisemmin pidä... Siksipä meillä jääkin vauvan vaatteet silittämättä näin alun jälkeen. Olen kyllä sitten tosi tarkka pyykkien ripustaja :), niin vaatteet eivät oikeastaan silitystä kaipaakaan :D



Tinuri ja Itupulla 36+5

Päivikille: surun käsittely on raskas prosessi ja luulenkin et sinun käsittely aika voi hyvinkin siirtyä pitkälle vauvan syntymän jälkeen. Toivottavasti sinulla on hyviä kuuntelioita lähellä kun sen aika tulee.



Itse olen niin kiukkunen.. pitkäpäivä siis edessä. Kaikki alkoi puol viisi aamulla kun kuopus oli pissanut meidän sänkyyn.. Pyysin siinä sit miestä apuun kun tietysti mun puolelle vahinko oli tapahtunut.mies sit kantoi pojan omaan sänkyynsä ja jätti loput hommat mulle.. argh.. siinä se jo kuorsas kun minä vaihtelin lakanoita ja pojan yökkäreitä. sen jälkee uni ei sit tullutkaan. Nyt koko aamu on mennyt lapsille karjuessa vaik ei varsinaisesti ole syytäkään.. lapsi parat. Pitäis yrittää rauhottua..en vaan tiedä miten.

Palailen kun rauhotun.. jos se nyt tapahtuu..

nefili

Päivikille osantotto suruun. Voimia odotukseen. Tunteet saattavat kyllä olla tosi ristiriitaisia, kun ilo ja suru vuorottelevat. Itseäni on surussa helpottanut ajatus, että ompa oma olo ja omat tunteet mitkä tahansa, niin se kuuluu asiaan ja on luonnollista.



( . ) Oma napa. Kävin juuri neuvolassa ja kaikki edelleen kunnossa. Seuraava aika ensi tiistaina jo. Sf mitta sama kuin viime viikolla, 35. paineet 128/88, alapaine kohonnut jonkin verran. Niin kävi esikoisenkin kohdalla. Pissa onneksi puhdas. Viime yönä tuli kaksi oikein kunnon supistusta, aloin taas jo toivomaan synnärille lähtöä. Loppui tuo " ilo" kuitenkin lyhyeen ja nukuin päälle sikeästi. Nyt aika paljon limaa tulee koko ajan, mutta ihan kirkasta vielä. Ja vähän sellaista menkkamaista jomotusta alamassulla. Peukut pystyyn, että pian jo syntyis :) !!



Voikaahan kaikki hyvin, t. Maituliini 38+4

Ja taas sataa täällä Turussa. Tosi talvinen keli.



Osanottoni Päivikille (kai nimimerkki meni oikein)



Viimeiset 3 yötä on mennyt pyöriessä ja vähän siis väsyttää. Ajoissa menen nukkumaan ja saan ihan hyvä asennonkin pitkän tuhtauksen ja tyynyjen asettelun jälkeen. Siinä sitten saatan nukkua tunnin, kaksi tai kolme. Mutta sitten herää eikä enää saa unta millään. Ei välttämättä ole edes vessahätä, että siksi pitäis nousta.



Eilinen päivä meni esikoisen kanssa kotona, joka edellisyönä höpötteli 02-04 ja oli ihan poikki aamulla kun heräsi niin en raskinut viedä hoitoon. Puuhailimme kaikkea kivaa ja neiti nukkuikin 2,5h päikkärit joka on todella harvinaista. Tosin tunti meni ennenkuin typy sammui.

On siis unirytmit täällä taas ihan hukassa, helv....!



Onko muut miettineet mitä vanhempien lasten/taaperoiden päässä mahtaa liikkua nyt kun vauvan tulo on jo kohtalaisen lähellä?

Itse juuri eilen ja viikonloppuna mietin, että meidän neiti on vielä kohtalaisen pieni vajaa 2v. että ymmärtää jo jotain vauvasta ja sen tulosta, muttei kuitenkaan kaikkea. Hän tietää että vauva on äidin masussa ja äiti ja isi menevät hakemaan sen kotiin. Mutta koska, sitä ei tiedä vielä ketään.

Luultavasti se jotenkin vaikuttaa typyn elämään, koska isi on tällä hetkellä ihan out, ja äidin kanssa pitää saada tehdä kaikki asiat. Nukkuminen on yhtä tuskaa, koska neiti haluaa vain äidin kainaloon, jossa on varmaan turvallista ja lämmintä nukkua, mutta mun oloa se ei helpota yhtään.

Onneksi tässä on enää reilu viikko laskettuun aikaan ja toivotaan, että vauva tulee vaikka ensi yönä ulos. =) Toivossa on hyvä elää.



Huomenna on neuvola aamulla, saa nähdä mitä siellä sanotaan.



Oma napa: Supistelee jatkuvasti, välillä jopa jo kivuliaastikin. Kaveri on selvästi taas valahtanut alaspäin (toivottavasti ei putoa).



3S:ä ei ole tullut totetutettua kuin siivouksen merkeissä, nytkin pölyn pyyhkiminen kesken. Verhot pitäisi vielä ottaa alas ja lyhentää. Sekä uusi ruokailuryhmä koota loppuun asti.



Mutta nyt hommiin!



Niisku rv jotain alle 40

Eipä mulla mitään uutta. Huomenna on neuvola ja taitaa olla viimeinen käynti ennen vauvan syntymää, ensi viikon käynti kun on sinne polille taas.



Manzu taisi sitten päästä jo tositoimiin...Toivottavasti kaikki on mennyt/ menee hyvin siellä. Itse yritän ottaa rennosti, ettei vauva vaan tässä tarjonnassa vielä alkais suunnitella ulostuloa. Vaikka eihän sitä mikään estä, jos niin on tullakseen.

Erityisesti jännitän maanantaita, jolloin on mun oma synttäripäivä. Meillä kun on suvussa monta tuona päivänä syntynyttä mm. mun edesmennyt pappani, ainoa setäni, oma siskoni...No, jospa tämä vauva ei jatkaisi ketjua.



Nyt kuopus tuli koulusta eli välipalaa laittelemaan nälkäiselle!



Tuuti 38+1

Päivikille jaksamista, otan osaa suruunne.



Eilinen sekä viime yö: jatkuvaa repimistä, raastamista ja kipuilua. Supistaa ja nivuset vihloo. Ranteet särkee ja sormet puutuu - ei tee mieli pahemmin näppäillä viestejä :( Yö meni parin tunnin unilla ja muuten tallustelin pitkin kämppää koira perässä vartioimassa että mitä se emäntä oikeen kohkaa vaikka nukkua pitäisi.. Menis vedet niin vois vaikka lähtee synnärille.



Aamulla oli neuvolakin: kaikki ok: sf-mitta ollut kolme viimistä kertaa sama 33 cm ja mun paino laskenut taas: ei huolta, vauva on niin alhaalla että siksi sf tuossa samassa ja oma paino saakin heitellä :)) Verenpaine hiukan kohollaan ja sekin sallittua kun koko ajan sattuu ja kivistää. Th toivoi ettei enää ensi viikolla nähtäisi vaan vauva päättäisi syntyä ennen sitä :)



Nyt särkee taas ranteita ja sormet lähettää tikareita... palaillaan!



RauPotar ja toukka 37+5

Neuvola kuulumisia:



Tällä kertaa oli myös lääkärintarkastus, paino oli noussut 600g, paineet hyvät 120/74, hemppa oli laskenut hieman, nyt oli 115 mutta ihan ok. Kohdunpohjalla korkeutta 33 cm, kohdunsuu pehmentynyt ja sillä pituutta noin 2cm. Lääkäri ei osannutkaan sanoa miten päin vauveli masussa on, epäili nyt perätilaa jolloinko varattiin aika ensi viikolle ultraan. Selvitetään se sitten siellä, ihan hyvä mun osalta, menen ultraan mielelläni, saampahan selvitettyy vielä varmasti sen sukupuolen ja näkeehän sen oman pienen mussukan siellä. Jos vaikka saisin isänkin mukaan nyt sinne :) Kerroin kuulumiset terkkarilleni ja hän arveli että synnytys on varmasti jo aika lähellä, valittelin unettomuutta ja hän kertoi vielä että huuleni sinertävät, saattaa pian olla lähtö lähellä. Se sopisi mulle kyllä :)



Tässä istuessa vauva nikottelee ja potkii samaan aikaan, aika huvittavan tuntuista.



Mutta nyt taidan poistua keittiön puolelle kokkailemaan sapuskaa. Voikaa hyvin tonttuset :)



sonette ja mussukka 35+6

Pitänee nostella pinoa, kun hiljaista on.



Päivikille voimia suureen suruun! Oma isäni kuoli reilu puolitoista vuotta sitten, joten kokemuksesta tiedän että suru on vaan surtava kun sen aika on.



Oma napa: Eipä mitään erityistä. Oon jo aikasta kypsä tähän raskauteen. Niin mieluusti sitä pitäisi jo ihanaa vauvantuoksuista nyyttiä sylissä! Joka päivä supistelee, kipeästikin, mutta se " lähtölaukaus" vaan puuttuu... Blaah!



No eiköhän tää poitsu synny kun on sen aika (kuinka lohduttavaa)

Nyt ruuan laittoon!



Voikaahan paksusti!



4äippä 37+4

Eli ei kuulu mitään uutta, huomenna on neuvola, lupasi kätilö laittaa jo huomenna lähetettä Tays:n jos vauva ei ole ennen huomista syntynyt, siis arvellaan, että tulossa on tosi iso vauva ja itseänikin hirvittää ajatus siitä, että tämä vaaveli kasvaa koko ajan. Mitään synnytykseen viittaavaa ei ole näkynyt, välillä supistelee, mutta ei näillä suppareilla mihinkään synnytykseen pääse... Sormet ja jalat on turvoksissa, kengät ei meinaa mahtua jalkaan... Joku kertoikin täällä, että se voisi olla merkkiä lähestyvästä synnytyksestä...



Kuten muutkin alan olla täysin kypsä tähän raskauteen ja odottamiseen, tulis nyt jo tämä tirppana ulos niin tietäisin sitten edes, että kumpi siellä on...



Päivikille osanotot suuressa surussa, äitini kuoli tämän vuoden alussa, joten ymmärrän tilannettasi edes hieman. Kuoleman hyväksyminen ja sen lopullisuuden ymmärtäminen vie aikaa. Anna itsellesi aikaa ja pidä huolta itsestäsi ja tietysti pienestä kääröstäsi.



Huomiseen!



Haavekuva 38+5

Toivottavasti surullesi löytyy oikea ja sopiva paikka ja aika. *halaus*



Itselläni on kokemusta (jos voi verrata, niin pienemmästä) surusta, jonka koteloin, mutta kyllä se nousi pinnalle ajan myötä. Isojen asioiden kanssa kyllä olet tekemisissä, Päivikki.



Oma napa. Mitään ihmeellistä ei kuulu tänne. Esikoisella alkoivat vapaapäivät. Olemme ajatelleet pitää häntä kolmena päivänä viikossa hoidossa. Tämän viikon hoitopäivät sujuivat oikein hyvin ja poika viihtyi loistavasti päiväkodissa, minkä perusteella ratkaisu vaikuttaa oikein hyvältä. Tosin voihan tuo mieli vielä muuttua.



Esikoinen on nyt 3 v 9 kk. Hänelle on juteltu jo pitkään vauvan tulosta. Joku kyselikin esikoisen/vanhempien lasten suhtautumisesta vauvaan.



Poika on jo pitkään osannut varoa vatsaani. Joskus hän kiikuttaa minulle jotain pehmolelujaan ja sanoo, että tämä on vauvalle. Saa nähdä vain, miten hän suhtautuu pikkusisarukseensa. Tässä isossa ikäerossa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa, mutta eipä tuota ikäeron suuruutta voi aina itse päättää...



Tänään ostin vauvalle vaippapaketin. Se tuntuu tekevän vauvan tulon jotenkin konkreettisemmaksi. Hassu vaikutus yhdellä hullulla paketilla. :-) Olin ihan hoomoilasena kaupan hyllyn äärellä. Päädyin pähkäilyissäni Pampersin 2-5 kg:n vaippoihin. :-)



Manzu taitaa olla nyt sitten seuraava, joka ilmoittaa nyytistä. Saapa nähdä, kuka meistä on seuraava. Kohta tosiaan alkaa se meidän kuukautemme. Näin jälkikäteen ajatellen tämä aika on mennyt nopeasti. Osakiitos siitä kuuluu teille jouluntähtöset. On ollut kiva jakaa näitä odotustunnelmia kanssanne.



Heini, oli mukava kuulla sinusta edes lyhyesti. Jos oikein tavasin viestiäsi, kaikki ei ole ihan reilassa. Kovasti voimavaroja asioiden käsittelyyn.



Iituli rv 37+1

Mietin aiemmin, pyydänkö täksi päiväksi suunnitellulla käynnillä lähetettä synnytystapa-arvioon. Nyt aika onkin sitten viikon päästä, jolloin voi olla liian myöhäistä. Tiedä häntä.



Taidan kuitenkin luottaa siihen, että kuopuskin mahtuu tulemaan alakautta, vaikka esikoinen olikin aika pieni. Toisaalta vähän arveluttaa, harmittaako tämä jälkikäteen, mutta jos tällä kertaa uskaltautuisi luottamaan siihen, että kaikki menee ihan hyvin. :-)

Manzu taisi jäädä sairaalaan... jännää!



Neuvolassa kaikki ok, vauva toooooosi alhaalla, sykkeet saatiin lähes nivusista. Aamulla supisteli, nyt ei taas yhtään eli eipä tässä kai mitään. Niin ja nyt se sitten tuli, turvotus!!!! Aamulla oli tyynyn kuva poskessa yli tunnin ja sormukset eivät enään mahtuneet sormiin. Miten se voikin yhdessä yössä tulla? No, turvotus on laskenut aika mukavasti, kiitos lähes 3 litran vichyn juonnin...



Joulukortit tuli tehtyä tänään... Homma hoidossa siis. En vaan vielä viitsi signeerata niitä kun vähän niinku odottelen vauvan syntymää, että sais hänetkin korttiin mukaan...



Eipä ihmeempää, jatkan kotihommissa... Huomiseen siskoset!



Tiina 38+0

Päivikille voimia ja jaksamista surussasi. Toivottavasti löydät tavan käydä läpi surusi, ettei työ jää kesken.



Uskomatonta todellakin ajatella että ensi viikolla tulee ekoilla joulukuisilla 40 raskausviikkoa täyteen!! Melkein kateellisena ajattelen teitä joilla laskettu aika on jo alkukuusta. Vaikka toisaalta, minulla taitaa olla koko tämän asian ymmärtäminen jäänyt hieman kesken =) En osaa olleenkaan ajatella että meille on tulossa vauva! Niin hassulta kuin tuo kuulostaakin, en ajattele ollenkaan että la on 4 viikon päästä vaan stressaan lähinnä sitä että joulu on 4 viikon päästä, hih hih.



Toisaalta on taas ihanaa kun mies on alkanut jutella vauvan tulosta ja siitä miten elämä taas muuttuu. Aiemmissa raskauksissa hän ei ole oikein kommentoinut mitään. Kyse ei ole siitä etteikö hän olisi lapsia toivonut ja odottanut, vaan hän on vain jotenkin tyyppinen että ei osaa " hössöttää" sellaisesta mitä ei vielä oikeastaan ole. Nyt hän on kuitenkin saanut sanaisen arkkunsa avattua.



Oma (.) niinkuin ennenkin. Onneksi yöt on sujuneet kohtuullisen hyvin, normaalina yönä saan nukuttua 22 - 7.30, edes pissahätä ei juuri öisin yllätä.



Teppis ja Juniori 35+5 (enää kaksi päivää niin synnytys takuuvarmasti omassa sairaalassa, jonne rv 36 rajana, jee)

sekä pahaa tekee...



Kävin tänään neuvolassa, alapaine oli kohollaan hieman,mikä saattoi kyllä johtua, että mittaaja oli eri ja mulla jännitti hieman.

painoakin oli taas tullut reippaasti, eli 900 g viikolle...turvotusta löytyy jos joku haluais ottaaa multa vähän vähemmäksi?



Nukkuminen ei tahdo onnistua millään, joku mainitsi että saattaa herätä ja ei uni vaan tuu, niin mullakin on sellaista. Nukahdan kyllä ihan ok ja sit herään ensin vessaan ja kun taas saan unen päästä kiinni niin herään jostain selittämättömästä syystä eikä väsytä ollenkaan. tuntuu että olisko tämä sitä,e ttä pitää totutella yöheräämisiin? Meillä tuo esikoinenkin tapaa herätä vielä parhaimpina öinä parikin kertaa ja jos ei herää, niin on muuten aika kova kitisemään jotain ja minä herään sitten siihen, vaikka toinen jo jatkaisikin uniansa.



Tuntuu että on hirveästi kaikkea tekemistä, mutta mulla on nyt tullut se vaihe, etten enää jaksa. haluan vain makoilla ja vaikka lukea ja syödä kaikkea hyvää. meillä alkoi nyt se remontti ja täällä kämpässä on aika sekamelska kun löytyy tavaraa ympäriinsä ja pölyäkin tulee jonkin verran, vaikka ovet onkin kiinni.

vauvan vaatteet on kaikki tuossa yhdessä pikku kaapissa aivan epäjärjestyksessä, mutta ei ole paikkaa muutakaan, niin täytyy jotenkin selvitä.



Mutta, jaksetaan vielä vähän! tsemppiä kaikille.

En ole pitkään aikaan edes kirjoittanut, mutta tänään tuli sellainen olo, että on pakko.



Päivikille ensinnä voimia suureen suruun.



Itse kävin tänään tarkistuskäynnillä polilla, ja omaksi yllätyksekseni sain ajan ensi viikon tiistaille lapsivesipunktioon, jossa tarkistetaan kaksosten keuhkojen kypsyys. Jos keuhkot ovat kypsät vauvat leikataan keskiviikkona, siis kuukautta ennen laskettua aikaa. Oloni on kyllä tosi tukala, mutta en silti uskonut, että näin joutuisasti toimitaan. Ensimmäinen ja toinen lapseni ovat olleet tosi isoja, ja kaksoset jatkavat samaa linjaa, joten lääkärin mielestä ei ole järkeä pitkittää synnytystä. Olen kyllä todella valtavan kokoinen sf-mitta oli 42cm, mutta painoa on tullut itselleni vain 7kg eli vauvat ovat tosissaan imeneet vararavintoa minusta. Kummatkin vauvat istuvat tiukasti, joten leikkaus on ainoa vaihtoehto. Jotenkin tuntuu vain niin hurjalta, että me ollaan suurperhe jo ensi viikolla! Onneksi isommat odottavat vauvoja kovasti, ja muutettuakin saimme uuteen taloon puoltoista viikkoa sitten, oikea ruuhkakuu tämä marraskuu 2006!

nyt taidan käydä kuorimassa porkkanan ja pötkähtää sohvalle telkun ääreen.