** SYYSkuun-04 äidit torstaipinoon **

...yöpalaksi täällä vetelen. Uni ei tule. Ei kyllä supistelekaan, eikä potki, harvinaisen hiljaa koko vauva ollut tänään masussa. Ihmeellistä, vaikka kävin kävelylläkin ja olen touhunnut kaikenlaista. En ole nukkunut päikkäreitäkään mutta jonnekin mun uni on vaan mennyt, täällä ei näy... pyörin jo 2h petissä ja päätin nousta ylös kun yhtään ei väsytä. Mutta eikös se niin pidä ollakin, että täällä aina joku raskaana olija kukkuu öisin pinossa... ;)



Olipa kiva lukea Reelin s-kertomusta! Aika nopeaa toimintaa oli kun viimein pääsit vauhtiin. Ihanaa, vauvantuoksuista aikaa teille, nauttikaa pienokaisesta!!



Mä olen jo ihan joulutunnelmissa, ostin eilen kinkunkin (!) jo pakastimeen. Syynä tähän ' hoppuun' on yksinkertaisesti se, että sattumalta näin kaupassa just sellaisen kinkun kun haluan ja niitä ei sit enää ennen joulua ehkä ole. Viimevuonna ostettiin vasta pari päivää ennen joulua ja paikallisessa prismassa ei ollut jäljellä sitä mitä olisin halunnut, ja oli sit pakko ostaa vaan jotain joka osoittautui einiinhyväksi olikohan hk:n joku peruskinkku. Nyt pakastimessa köllöttää siis tapolan harmaasuolattu viljasika. Röh. Se ON hyvää!



Myös joulukoristeita tekis jo mieli laittaa. Maltan nyt mieleni kuitenkin vielä siihen saakka että saan siivottua koko kodin, sitten saa vauva ja joulu tulla. Kyllä meillä onkin tosi likaista, syynä tuo kurakeli ulkona ja remppa sisällä, plus mun siivouslakko supistelujen vuoksi on saanut kämpän aika kamalaan kuntoon. Mutta nyt saan mäkin huoletta mopata ja järkkäillä, enkelin siivousvimma on siis siirtynyt tänne....



Miehelle sain itkettyä yhteisen ajan puutteesta ennen kun se nukahti illalla ja sovittiin että yritetään ottaa jostain sitä aikaa vielä tässä pikapuoliin. Jo 15 min juttelukin toi mulle paremman mielen, ei oo enää ihan niin yksinäinen olokaan. Kyllä tämä tästä. Koitetaan varastaa jostain edes pieni hetki viikonloppuna, ei sen tarvi olla mitään luxusta mutta aikaa olla kaksin välillä, ilman että halatessa 2-vuotias huutaa syliin kans ja kinkee väliin. Kaipaan kamalasti esim. sellaista kun ennen taaperoa käytiin joskus miehen kanssa kaksin kävelyllä tai hiihtämässä lumisessa metsässä. Ei sen ihmeempää, mutta nyt viimeviikot elämä on vaan ollut ihan liian ohjelmoitua. Kun tuo vessa nyt tulee valmiiksi pidetään kyllä pieni remppatauko taas.



Meille tulee ens keväänä 15 vuotta seurustelua ja 5 vuotta naimisissa täyteen. Olen nyt jo miettinyt mitä kivaa sitä keksisi tuon kunniaksi? Hyviä ehdotuksia? Jos vauva jo pärjäisi yhden yön ilman äitiä elokuussa kun meillä hääpäivä voitaisiin harkita jotain yliyön juttuakin, mutta kovin kauas ja pitkäksi aikaa eroon lapsista ei varmaan pystytä lähteen. Koko perhe lomalle? Kaksin kylpylään? ??? Joku pitkä viikonloppu jossakin olis ihana mutta riippuu niin paljon siitä pikkukakkosesta voiko sitä jättää vielä mihinkään. Ja toisaalta lasten kanssa loma ei ole mikään hääloma ainakaan. Mitä te tekisitte? Jotakin juhlaakin tähän arkeen haluttaisiin, etenkin kun tuleva kevät on varmasti raskas ja tuo vuosipäivä olisi jotain mitä odottaa.



Ei nukuta vieläkään. Menen silti koittamaan josko silmät pysyisivät kiinni pimeässä. Nukkukaa te hyvin!



äitikuu v r38+2 tai 37+3 ja suloisesti nukkuvat miehet

äitikuu:

...josko silmät pysyisivät kiinni pimeässä.

apua!!! Mä todella olen unen tarpeessa ;D)))

Pysyikö äitikuu, silmät pimeässä kiinni vai auki, heh? Toivottavasti nukutti vielä.



KamalanHirveänPaljon ONNEA Reelille ja perheelle! HurrjanValtavanPaljon ONNEA Enkelille ja perheelle! Ihanaa, olette saattaneet suloisia vauvanpalleroita maailmaan, kiitos teille siitä!



Kävin lasten kanssa siskolla Tampesterissa, jossa kaupan kassa tervehtii todellakin asiakkaita sanomalla moro. Tapaamisia mammojen kanssa en ehtinyt järjestämään, kun on nuo pakolliset käynnit, sisko ja hyvä ystävä, jotka saa näillä reissuilla kerrankin ajan kanssa tavata.



Oli ihanaa ja kamalaa. Erehdyin järjestämään lapsille käynnin Särkänniemikompleksiin. Planetaarion esitysaikojen tähden olimme siellä Kukkasen päiväuniaikaan, joten reissu oli sanalla sanoen haastava. Ystävääni piti vielä odotella hetki puistossa sen jälkeen. Kuusivuotiaasta oli jo jonkun verran apua, kun yritin hallita makarooniKukkasta ja kantoliinaKaunokaista. T@hden sanoin, en osaa rajojani.



T@hti, mies hoiti puhelun ja selvisi siitä paremmin kuin minä. Siitä huolimatta olen epärakentavasti ja kiittämättömästi täysin kyrsiintynyt mieheeni. Yksinkertaisesti ja todenteolla.



Mari, kivan kokoinen heinälapsi sinulla! Hyvä kun vastasit, en ollut varma luetko päivittäin palstaa, siksi kysyin vain Iikan tietoja. Miten kehitys teillä? Kaunokaiselta on karsta kadonnut kokonaan, kun lopetin maidon omasta ruokavaliostani. Yöt nyt on mitä on, mutta se on varmaan joku vaihe, kaksi vuotta kestävä?



Kauhia puheenpulputus, kun en ole päässyt moneen päivään koneelle. Kaunista päivää mammat,



Kukkuu

p.s. phuui, puhalsin pari löytämääni enkelinsulkaa matkaan. Ne kantoivat kevyesti painavimmatkin murheeni, laitan ne tarvitsevalle. Olkoon päiväsi taakka sulan kantokyvyn verran kevyempi.

Just nyt tuntuu kovin kaukaiselta ajtukselta noi raskausajan yökukkumiset. Tsemppiä äk!



Mullakin on sellainen olo, että puolet taakasta katosi harteilta, kun se pieni hetki puhuttiin miehen kanssa eilen. Mitään päätä eikä häntää keskustelussa ei ollut eikä mihinkään lopputulokseen tultu, mutta nyt ei jaksa sekään kiinnostaa:)



Tänään mielessä on koiran kohtalo. Toivottavasti selviää jotain!



Reelillä jännä synnytys. Minä en vieläkään osaa kuvitella sitä, että synnytys alkaa supistuksilla. Tai alkoi ne mullakin lopulta niillä, mutta käynnistettynä ja jotenkin se oli ihan eri juttu:)



Seuraavaksi odottelemme Enkelin tarinaa! Toivottavasti vauva alkaa syödä rintaa kunnolla! Tai jos ei, niin muista, ettei se elämä siihen kaadu! Älä aja itseäsi piippuun ainakaan pelkän imetyksen takia, joohan!



T: Ynis

Ja poikako oli tulossa?ONNEA!



Mun piti tänään mennä kyläilemään pojan 5v ystävän luokse,siis äidit olis saanut kahvitella ja lapset seuraa ikätoverista mutta juuri tuli soitto että ovat vatsataudissa ja koko yön oksentaneet=(

Olivat meillä tiistai iltana ja nyt pelkään että on tarttunut...Voi kökkö!Mikään maailmassa ei ole niin kamalaa kun vatsatauti suurperheessä!!!Ainakaan mun mielestäni!Toivon totisesti ettei ole ehtinyt tarttua...



Mun niin piti jotain tähän teille rustata mutta syysherra takoo tuolla eteisen peiliä ja haisee...Voih ja oih.Katsotaan kerkeenkö takaisin vielä---



Leanna+5 ja rv kohta pian 23

Nukuin ehkä 3h ja aamusta vielä toiset 3h, levottomia unia nähden mutta kuitenkin. Ystävällä on oikeassa elämässä huolia ja ne tulivat uniinkin, mutta muuten on ihan ok olo nyt.



Kukkuuta kaipasinkin eilen, just aattelin että mitenkähän voit kun ei ole kuulunut mitään! Hyvä että olet kunnossa, ja osa murheista on ainakin leijumassa pois. Tuosta särkänniemen reissusta, osaan kuvitella reissun haastavuuden... päikkäriaikaan etenkin!



Ynikselle toivon tälle päivälle hyviä uutisia koiran suhteen!



leannelle, toivottavasti oksutauti ei tulisi teille, varmaan kamalaa ja kestää pitkään jos tulee ja kaikki kiertää. Eikä raskaana ollessa muutenkaan jaksaisi mitään ylimääräistä, etenkään oksennusten pesuja... Peukutan että tauti tajuaa mennä talonen ohi ja lujaa.



Mä en tajua tätä omaa oloa. Ihan kun en yhtäkkiä oliskaan raskaana, ja vielä viikko sitten supisteli ja sattui joka paikkaan. Toivottavasti vaan tyyntä myrskyn edellä.



Mukavaa Torstia kaikille!



äk

Oon vielä viikon sairauslomalla supistelujen vuoksi. Toissailtana ja eilenkin niitä tuli välillä 10 min välein, ja sellaisia että pisti vähän puuskuttamaankin. Äitiyspolilla kaikki kumminkin ok, kohdunsuu napakasti kiinni ja pitkä. Istukka vaan tulee aika lähelle kohdunsuuta ja vuotoriskikin on, joten lepäämään laittoivat.



Kukkuu, kiva taas kuulla sinusta. Täällä ois välillä niille huolta kantaville sulille käyttöä, sen verran on tässä huolta ollut. Ensin miehen terveydestä ja sitten omasta+masutypylin. Nyt tuntuu henkisesti helpommalta, kun mies on leikkausjonossa ja itse saan hetken olla ja levätä.



Mulle on nyt lopullisesti kirkastunut se, että Venna jää kotiin kun jään joko äitiyslomalle (riippuu mun voinnista) tai viimeistään kun vauva syntyy. Sellaista sähläämistä on ensin se lähteminen ja sitten hakeminen. Mistä oppikirjasta nuo lapsoset sen on lukeneet, että molempiin suuntiin KUULUU olla hankalaa ;) Onneksi minä itte saa vaatteet jo aika ripeästi päälleen. Jatu kertoi, että teidän typy kiskoo kaiken pois jos yrittääkin mennä auttamaan. Sama juttu meillä! Välillä on pakko huudon kanssa pukea jos tulee aamulla kiire, muuten oon yrittänyt varata vähän ylimääräistä aikaa sille, että Venna pukee itse.



Kohta lähden äidin kanssa käymään kangaskaupassa (joulukalenteria varten, tehdään sellaisia pellavapusseja, jokaiseen joku pikku yllätys Vennalle). Lisäksi ruokaostoksia viikonlopuksikin, nyt kun on kantoapua mukana. En saisi itse rahdata ostoksia noita rappusia. Enkä kyllä typyäkään, joka onneksi ainakin eilen uskoi kerrasta kun sanoin etten saa enää kantaa koska masu on pipi.



Masutypylistä vielä, eloisa tapaus tuntuu olevan! Eilenkin siinä lyhyen ultrauksen aikana ehti heittää täyden voltin ja päätyi raivotarjontaan - nyt on taas jotenkin poikittain tuolla. Hikatkin alkaa jo tuntua. 10 kg oon itse kerännyt painoa, vähän enemmän kuin ekasta tähän mennessa. Vennahan oli 4030g, katsotaan kuinka iso tästä tulee. Kunhan nyt ensin päästään turvallisille vesille H37+...



Nyt pyykkikone päälle ja kauppaan.



- tea -

Voi räkä sentäs,viimeyönä heräsin kurkkukipuu ja nenä valu ku putous-nyt tukossa.Oon jo 4vkoo tätä sairastanu,eiks vois jo kokeilla antibiootteja lähtiskö tauti?!

TUli mielee ku yks syksy oli lähes oireeton poskiontelotulehus,tulehusarvot kuiteski yli140 ja sit olinki malmil antibioottitipas...Kiva et meiän omalekuri on niin idiootti et ei sinne voi mennä!

Iski myös pelko et TAmpere jää väliin ku ei nyt voikaa ajtella et kyl mä oon viikon pääst kunnos,ku tauti alko ni aattelin et hyvä et ehtii mennäki sit...

Typy myös valuu räkää et sehän saattaa olla ensvklna vaik kuin kipee...



Kerppu:kerron terveiset!Enkeli sanoki et sil on vähän NEocatee,mut vaa vähä..eikä uskalla mitää nanneja antaa!



Tealle lepoa voimia!Mäki yritän laittaa typyn eteisee vaatepinon kans tarpeeks ajoissa.Onneks on hyväksyny sen et ku viedää veikka äiti pukee sisävaattet ja ulkovaattet ite...ainaki toistaseks.



RAppusia typy ei edes anna kantaa.Viimeks muskarista karkas,juos rappusii ja kaatu mahallee alas mennessä-onneks liuku vaa pari rappua alaspäin!Muistaa kyllä et sattu,mut ei se vaikuta mihinkää!!!!Yhtäpäätöntä menoa!



Äk:lle unta öihin!



Kiva että Kukkuu tuli taas tervehtimään:-)



Toivottavasti Yniksen koiran vaivat selviää ja on hoidettavissa.



Taidetaa käydä Itikses pikasesti ku tuota vettä sataa...



jatu

Hilma kattoo barbababaa ja Kirppu nukkuu

hetki aikaa...



Taitaa jäädä aamu-ulkoilu väliin sateen takia joten

aletaan kohta leipoa Hilman kanssa.Meillä on illalla kynttiläkutsut

niin sinne jotai herkkuja.



Itsenäisysspäivän aattona on meillä on tuttavalla kikkelisvaara pikkujoulut eli dildokonsultti tulee esittelemään :)

Se voi olla hauskaa!Mä haluun sellaiset geishakuulat.

Oon netistä kattonut mutta niitä on niin erilasia että en ossaa tilata.



Kirppu sai 3kk piikin toissapäivänä ja voi parkaa!Oli ihan kiukku ja kipeän oloinen.Lisäksi aristeli sitä jalkaansa :(

Onneksi helpotti jo!Viime yönä ei tainnut syödä ku kerran jos oikein muistan.Meille tuli uusi sänky oli kyllä niin makoisat unet :D

Mitat oli 3kkna 6340g ja 61cm.Ei mitää muuta ihmeellistä.

oli outo lääkäri ja sijaisterkka joten ei paljon juteltu....



Äkllä juu kohta on h-hetki lähellä!



Nopsahko oli Reelinkin synnytys :o Nyt se on ohi,eiks ole ihanaa!



Teukkis nyt lepäilee koko rahan edestä.Otat ihan iisisti!

Meillä on muuten sellainen pussijoulukalenteri,pitäis muistaa hakee niitä lahjoja sinne!!Onks sulla vinkkejä????

Mä aattelin sormivärit (siitä tulee 4kpl)

Hammasharja,tarroja,muumihuulirasva.



Jaaahas nyt pyykkihommiin ja leipomaan

HaUSkaa Päivää kaikille

Voikaa Hyvin!!!





Ramika ja Pirkot

Ihanaa, porukkaa pinossa heti aamusta! Se saa hyvälle mielelle!



TEA nyt sitten levähtää ja ottaa rennosti. LEANNA, oksut pois, ei saa tulle. Nimimerkillä kaksi viikkoa sitten koko perhe rylläsi... JATULTA myös pöpöt pois. ÄITIKUU menee sitten pojan kanssa päiväunille, niin saa univelkataakkaa pienemmäksi (se ei ainakaan helpota, kun kaveri nro kaksi tulee taloon!) YNSKYN koiran oloon toivon parantumista. RAMIKAN juttuja on kiva lukea, niistä tulee mukavalle tuulelle. KUKKUU on ollut ajatuksissa monen monta aikaa, hyvä että ilmoitit itsestäsi. JA jospa ne asiat alkaa sitten rullaamaan. ENKELILLE toivon kotiin pääsyä ja uuden nupun kanssa toivon yhteiselon synkkaavan ja maidon sopivan. Haastavaa! REELIN synnytyskertomus oli paljon muistoja herättävä... :)



Meillä on nukuttu hyvin taasen viime yönä. Uhallanikin kehun, vaikka viimeksi kostautui. Nyt on monta yötä mennyt hyvin, että ei ole tarvinnut nousta kuin max. 1-2 kertaa laittamaan tuttia Neitin suuhun tai viemään unissakävelijä T takaisin omaan sänkyyn. Kyllä kunnon yöunet tekee sitten hyvää. Viime yönäkin lapset nukahtivat jo klo 21. Ensimmäinen pihaus kuului aamulla 6.30, jolloin olikin jo täysi hulina päällä, kun sekä Neiti että T nousivat. Mies kultainen antoi minun jäädä nukkumaan, joten nousin vasta ysiltä... IHANAA! Päivä alkoi siis vallan mukavasti.



Ettei kellekään jäänyt epäselväksi, olen siis tänään hyvällä tuulella. Hyvin nukutun yön johdosta. Pienet ne on ilot ihmisellä...Sen kunniaksi muutamat hymiöt Saamuskan tavoin :



:) :) :) :) :) :) :) :) :) :)



Katsotaan sitten, vieläkö iltapäivällä tämä hyvä tuuli jatkuu :) :) :)



Mimmu ja lapset x3

Ei mitään tekemistä koko päiväksi, ei mitään!!! TYLSÄÄ!! Oli tylsää herätä päivään jolloin ei ole mitään tekemistä. On tylsää tietää että tulee olemaan tylsää!



Pyykkäystä, pyykkäystä ja lisää pyykkäystä. Siinä meidän päivän ohjelma! Tosi tylsää! Ulkonakin sataa, masentaa entisestään! Poika ihan räkänen, mutta muuten hyvässä kunnossa. Kaipa se on taas paramtu,isen merkki kun alkaa limaa irrota kunnolla. Minuutin välein saa niistää. Hohhoijaa!



Reelille oikeen paljon onnea kotiutumisesta! Ihanaa lukea synnäritarinoita! Muistoja vyöryy mieleen.



Nyt kun on ollut paljon juttua täällä noista kantorepuista niin onko jotain sellaista mikä menee tällaiselle isolle sällille? Kun en noista tiedä mitään jos joku osaisi valaista minua. Neliöliina ilmeisesti on tarkoitettu vähän isommille lapsille, mutta kun en sitten tiedä jaksanko liinojen kanssa ruveta taiteilemaan, kun pari kertaa ollaan yritetty eikä ne kietomiset oikeen luonnistu multa. Eli siis onko jotain reppua tms mihin saisi isomman lapsen selkään? Sellaisen tahtoisin! Poika tykkää kulkea olkapäillä, mutta en uskalla ulkona niin liikkua ja reppuselässä ei jaksa pitää kiinni kun on vielä kuitenkin niin pieni. Ymmärtääköhän kukaan mun sepostuksia?



Voisimpa mennä vaikka laittamaan jotain ruokaa.



Tylsistynyt Sittis ja Uhmis-Axu

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8907407&p=2&mpage=2&tmode…



Taas tuhat herätystä viime yönä Ee onneksi nukkui, mutta Aa ei hutaa täysillä kun herää ja sitten on saatava tissiä ja sitä syökin ihan reippaasti. Taitaa tosiaan olla niinkuin Kuukkuu sanoit että vaihe mikä kestää...



Kiitos Reeli synnytyskertomuksesta niitä aina kiva lukea. Myös Aa ei nukkunut sairaalassa vaan vasta kun päästiin kotiin.



Toivottavasti Enkelin pikkuinen alkaa reippaasti syömään! ja pääsevät kotiin.



Yrittäkäähän raskaana olevat levätä ja huolehtiä itsestänne!



Yniksen koiralle pikaista paranemista.



Mari ja Ee ja Aa

Mimmu, tuuletan sun hyväntuulisen viestin johdosta! Kivaa, että olet noin pirteällä tuulella välillä!



Meillä oli aamupäivän eri ope enkä päässytkään pinoilemaan. Käytti opetusverkkoa jolla saa oman ruutunsä meidän koneisiin näkyviin, joten itse ei pysty tekemään koneella mitään. :) Nyt on vanha hyvä tykki käytössä jolla ope näyttää omat juttunsa taululla.



Koirulta löytyi patti haimasta. Ilmeisesti hieman pahassa paikassa. Ensinäkemältä eivät ollenkaan epäilleet syöpää (jolloin koira lähtis aika pian koirien taivaaseen). Todennäköiset vaihtoehdot on hyvänlaatuinen kasvain tai sitten koteloitunut mätäpaise. Nyt katotaan verikokeilla tarvittavat arvot vielä syövän poissulkemiseksi. Sitten koepala seuraavaksi ja jos on leikattavissa, niin leikkaus. Koko lysti tulee todennäköisesti leikkauksineen maksamaan vielä 1000e!!! Siis niiden aikaisempien 400-500 kulujen lisäksi. Huh huh! Konkurssi iskee, mutta jos on varmaa, että koira paranee, niin maksakoot.



Nyt pitää jatkaa...



T: Ynis

Voi kuinka liikuttavaa lukea Reelin synnytyskertomusta!! Onnea kovasti koko perheelle.



Äitikuun viimehetkiä on kanssa kiva seurata ja teankin,kun aika samassa aikataulussa ollaan : ),hyvä että laittoivat sut lepäämään.



Minäki kävin eilen äitiyspolilla ja kaikki kunnossa,kohdunsuu kanssa pitkä ja kiinni ja takna,joten supparit ei ole mitään saaneet aikaan. Vauveli oli pää ylöspäin,mikä tuntuu hassulta koska V oli ultratessa joka kerta pää alaspäin. Mähän " pääsen" näkeen vauvan kerran kuussa ja lopussa usemminkin kun käyn sokeriseurannassa äitiyspolilla,insuliinia kun laitan jokaiselle aterialle. Nyt on aika kun annoksia tarvii pikkuhiljaa alkaa nostaa. Sokeriasiat oli kunnossa ja vauva kasvaa normaalikokoisena,1 kg luokkaa oli nyt. Painoa on kertynyt itselle 10 kg (V:n aikana tuli 10 koko raskausaikana) että vielä ehdin muhkeammaksi muuttua,maha tuntuu et on kohta jo sama josta V syntyilääkärin mukaan vettä oli aika paljon,mutta normaalisti.



Polilta menin töihin ja oikein hävetti kun yhden potilaan ollessa vastaanotolla vauva alkoi puskea päätä kauheesti kyljestä,niin et mua alkoi naurattaa,vaivoin sain hillittyä itseni.



Mä olen suunnitellut kanssa että tod. V jää kotiin kun vauva syntyy,viimeiset viikot ajattelin vielä pitää,jotta saan siivota rauhassa,mutta jatkossa taidan ottaa kotiin,kun automatkan päässä hoitopaikka on.Mutta ihavarmasti en päätä mitään,katsotaan miten asiat lutviutuu ja mikä sitte lähempänä on paras kaikille.



Eniten pelottaa se kun ihan naapurustossa eiole lapsia,ja puistoon on 1 km vaja,ei jaksanko sinne kahden kanssa rahautua ja toisalta V tarvitsee varmasti aktiviteettia,muutoin hulluks tullaan varmasti kaikki. On se sellaisissa rivarialueilla hyvä puoli kun muksuja ja kotiäitejä onpihapiirissä,niinn ei tarvii kauaksi lähtee,mutta joo,eiköhän sit jotain keksitä.



Ihanan helpottavaa lukea että muillakin on aikapulaa yhdessäolosta miehen kanssa. Meilä on nyt jokin vaihe,et kriisin jälkee ollaan sovussa yhdessä,toisia lähellä,mutta lähinnä kuin kavereita ja oikeastaanen jaksa vaatia nyt enempää,tuntuu oikeastaan helpottavalta hyväksyä vaan kaikki; parisuhteen ja samalla koko muunkin elämäni epätäydellisyys. Olla vaatimatta hetkee keneltäkään,mukaanlukien itseni, mitään (paitsi nää panelit kyllä pitäis maalata ;ja ja )



Äidin leikkaus meni eilen hyvin,oli kinunnut kotiin dreenipussin kanssa ja aamulla kun soitin oli teipannut pussin kylkee ja oli lähtenyt kävelylle. (joskus on erittäinrankkaa olla terveydenalan ammattilainen ja seurata läheisten itseppäisyyttä)



Kukkuun tilannetta olen miettinyt,voin ottaa höyhenestä osan vastaan ja puhaltaa eteenpäin muutama murhe matkassaan. Ihanaa että huolet sinullakin hieman kevenee.



V:n kanssa haravoitiin tänään:Sittis! halusin pojan nukkumaan ja 12.30 annoin maitopullon (tunti oli luettu kirjoja)vaikka hoidossa ei sitä koskaan tarvii. Ei kait se niin vaarallista : )



tiivii,mahavauva 27+0 ja pikku-V 2 v 2 kk

Mene vaan sinnikäästi lääkäriin!!! Vaadi tutkimuksia! Eihän tollanen meno vetele. Pakko saada sut kuntoon:)



Meillä päinvastainen tilanne. Lääkäri menaa kirjottaa melkeen varmuuden vuoksi antibiootit aina. Ei kovin hyvä sekään. Tosin meidän omalääkäri on joku ylilääkäri (?) tk:ssa eikä kovin paljoa paikalla. Usein joudutaan muiden hoiviin.



T: Ynis

Hihii, livistin tänne, oikeasti pitäisi opiskella. Mutta keskellä yötä syntyvät parhaimmat aivoitukset;) Kerran, huom vain kerran, väänsin yhden esseen opiskeluaikana kun tulin baarista kotiin pikku hiprakassa. Sain jonkun ahaa-elämyksen eikä yhtään väsyttänyt. Oli loistavaa tekstiä, aamulla korjasin vaan kirjoitusvirheet:D Sain vitosen. Pitäisiköhän taas kokeilla?;)



Suurella mielenkiinnolla olen lukenut ajatuksianne miesten kanssa yhteiselosta. Viime viikolla juuri tuskailin kotitöiden jne. kanssa ja aihetta vatvottiinkin viime viikonloppuna. Keskustelu kannattaa, koska se taas herättää ajatuksia positiivisempaan suuntaan. Mies kysyi minulta, että jos hän töistä tultuaan alkaa siivoamaan ym. niin kuinkas käy sitten Motin kanssa leikkimisen. Tajusin, että mies ihanainen aina töistä tultuaan omistaa kaiken ajan Motille ja en todellakaan haluaisi sitä Motilta viedä. Itse onkin sitten jo niin väsynyt leikkimään, että mielellään siivoaa. Toisaalta en minä sitä tarkoita, että kaiken saa pitkin jättää, mutta ehkä kuitenkin jos mies olisi Motin kanssa kotona ja itse töissä, odottaisin täällä myös jotain tapahtuvan lapsen hoidon lisäksi.



Ystävän kanssa oli samaisesta aiheesta puhetta ja hänen miehensä oli juuri käynyt kuuntelemassa parisuhdeluennon, jossa oli todettu, että mies näkee hyvin eri tavalla kotona vallitsevan sotkun jne. Ja se on ainakin meidän taloudessa konkreettisesti huomattu. Viimeksi eilen illalla mies totesi (kun järjestelimme tavaroita tämän päivän siivousta varten) että onpas siistiä, ei tartte kuin hiukan imuroida ja vieraat voivat tulla. Minä olin aivan kauhuissani, että kauheasti muruja ja pölyjä ja jne. Että matot pihalle ym. Mies sitten katsoi minua ja sanoi: Ei ne vieraat tule tänne katsomaan paljonko täällä on pölyä, vaan tapaamaan meitä pitkästä aikaa. Niinpä. Mies on myös todennut, ettei pysty tekemään kotihommia hyvin Motin kanssa ja sen minä ymmärrän. Itse olen kasvanut siihen, mutta ei se aina silti helppoa ole. Mies taas pystyy Motin kanssa ruokkimaan eläimiä ym. mutta mulle on täyttä utopiaa, miten se muka on mahdollista. Minä en kykene oikein ulkovaraston siivoukseen, en ymmärrä miten sinne kaiken saa mahtumaan, mutta mies tekee sen parissa tunnissa.



Kirjoitan tämän vain siksi, että ehkä tämä herättää joitakin ajatuksia. Meillä on jo paljon puhuttu siitä, että kun minä menen töihin, työn jako tulee olemaan erilainen tai sitten palkataan siivooja. Minun on varmasti myös helpompi ajatella näin, koska lapsia on yksi ja meillä on nuo eläimet sellainen iso kuormitustekijä, joista taas mies pääasiassa huolehtii, mutta yhteinen se on sekin projekti. Itse myös ajattelen näihin viitaten, ettei toinen voi tietää miltä minusta tuntuu, jos en sitä tarkasti kerro. En minä ainakaan pysty arvailemaan mitä mieheni päässä liikkuu jos en kysy. Siivouspäivää on meillä lanseerattu hyvällä menestyksellä ja itse sanon sitten joitakin asioita, kuten eilen, että siivotkaa Motin kanssa lelulaatikot. Hyvin se sujui ja mielellään se tekivät, mutta ei varmasti mies olisi itse tajunnut sitä tehdä.

Ylipäänsä itse ajattelen, että sellaiset perhepalaverit, joissa listataan hoidettavia asioita ja sitä kenen vastuulla ne ovat, ovat varsin toimivia ratkaisuja.



Sori tämä idealismi, mutta en voi olla kirjoittamatta myös toisenlaista näkökantaa asioille. Itse kun vakaasti kuitenkin uskon siihen, että jokainen itse voi vaikuttaa omaan kokemukseensa hyvinvoinnistaan.



:)



Aavis, joka päivittäin opettelee sanomaan " Minusta tuntuu, eikä Sinä et koskaan..." , Motti ja se vastapeluri

Tiivii: Kivaa kun olet taas täällä, kovasti olen toivonut " samasta puusta kuin Motti" olevan V:n kuulumisia:)



Kerppu: Olen havainnut saman kuin Mimmuli, siis sinun ja teidän perheen hyvin sujuvan elon ja iloisena soljuvan mielen. Se ilahduttaa minua kovasti:) Onnittelut ruoista, perästä tullaan vielä pitkään, mutta mieli sen suhteen on jo hyvä.



Tea: Joka päivä olen sinua ajatellut, mutta mitään en ole tainnut kirjoittaa. Kovasti voimia ja hyvä että saat lepoa. Kovin rankalle kuulostaa, toivottavasti saat paljon apukäsiä. Kirjoituksesi kolahtivat, koska itse kärsin myös kyseisestä syndroomasta, perfektionismista ja loputtomasta suorittamisen ja huolehtimisen pakosta. Onneksi on läheisiä, jotka pitävät huolta.Ole hyvä itsellesi:)



Eilisen pinosta: TsotTsot Jatu, toipilaana ei liikuta!:)Sain itse niin kammon opetuksen viime elokuussa, että en enää ikinä tee moista tyhmyyttä. Tavan flunssasta toipumassa olevana kävelin kaupungilla niin että tuli hiki. Siitä sitten tulikin keuhkoputkentulehdus ja kahteen viikkoon ei voinut kuin hitaasti kävellä kun niin paljon ahdisti.



Aavis-saarnaustuulella:D

Nyt ei ole kahvia,naapuri pyys kattsomaan lapsiaan kun käväs hakemassa eskarin kotii ni siellä kahvit hörppäsin.Oliki piristävä tunti mikä töristii ja ois menny kauemminki mut piti tuoda neiti unille.

Pojan tarhassa on tänää kahvilani sielläki kaffitellaa.Ennen oli kahvila joka kuuaus (sen tarhan pitkäperinne)mut ei sitte ole pystyneet pitämään kun vaatii kuiteski hlökuntaa paikalle :-(



Typsyn kans kävästii Itikses.Kyllä huomaa auton ihanuuden,vajaa tunti koko reissuu-yleensä se aika jo vaa matkoihin ja sit ei viiti yhenasian takia lähtee vaa niit kerää ja kerää...Nyt on typyllä punaset sydämet ikkunassa,valitsi sellaset valot :-)



Kyllä Aavis! :-) Jätin kyl oman jumpan välii ja pojanjumpassa olin vähä niinku seurana ja typyä vahtimassa,en osallistunu edes hippaan ;-))



Niin, Ynis, pitäs sitä lääkäriä kai miettii mut se on niin outo ja viimeks tosiaan lähes haukut sain antibioottien ruinaamisest ni ei nyt oikein houkuta!



Eipä kai muuta...on niin masentavan pimeetä.



jatu

Älä ruinaa vaan antibiootteja. Ruinaa tutkimuksia ja parannuskeinoja:) Sano, ettei vois vähempää kiinnostaa antibiootit, jos ovat turhia. Mutta ois kiva tietää, jos ois tarpeen kuitenkin. Paranemista! Muista, että Treellä saat kuitenkin levätä kotioloihin verrattuna:)



T: Ynis, epätoivoisena:)

Näkisittepä sen!!mukana joka paikassa,tippuu kadulle,käytävää,kauppaa!!!!



ynis:Viimeks menin lääkärii ku tauti oli ollu 3viikkoo ja yskä saattu rintaa ihan hirveesti ja niitä keuhkojahan ei voi ite kuunnella!!" saarna" alko suunnille sen jälkee ku sanoin et ei ole ollu kuumetta ja en mitää lääkkeitä pyytänäy!

Samalta eukolta sillo ku typy alko nukkuu,kysyin nukahtamis lääkkeitä ni sain saarnan riippuvuudesta...



Nyt tarhalle..äkkii!!



jatu