Yhdessä vai ei ?

Onko susta siis joku isokin vika kun hyväksyt sen, että vaimosi ei ole tahtonut sua 5 vuoteen ollenkaan? Ihanko oikeasti ollenkaan? Halusiko se siis ennen lapsia?

Teidän tilannehan voi näyttää miltä vain eikä tuon perusteella vielä tiedä mistä se on kiinni. Musta on kuitenkin väärin olla huomioimatta toista suhteessa ihan vaan tylyyttään ja välittämättömyyttään. Vaikka olisit millainen isomaha tai kukkakeppi tai rumilus niin kyllä sitä nyt edes silloin tällöin pitäisi pystyä jotain hellyyttä osoittamaan toiselle vaikka pimeässä peiton alla jos tunteita ja välittämistä toista kohtaan on edes vähän. Lapsetkin jo sen ikäisiä ettei voi niihinkään vedota.

Tuon perusteella vaikuttaa että ette kyllä sovi toisillenne jos vaimo kohtelee sinua kuin ilmaan monta vuotta. Okei, koittakaa keskustella mutta kyllä eroakin kannattaa vakavasti miettiä. Tuttu tilanne.

N29

Onko susta siis joku isokin vika kun hyväksyt sen, että vaimosi ei ole tahtonut sua 5 vuoteen ollenkaan? Ihanko oikeasti ollenkaan? Halusiko se siis ennen lapsia?

Teidän tilannehan voi näyttää miltä vain eikä tuon perusteella vielä tiedä mistä se on kiinni. Musta on kuitenkin väärin olla huomioimatta toista suhteessa ihan vaan tylyyttään ja välittämättömyyttään. Vaikka olisit millainen isomaha tai kukkakeppi tai rumilus niin kyllä sitä nyt edes silloin tällöin pitäisi pystyä jotain hellyyttä osoittamaan toiselle vaikka pimeässä peiton alla jos tunteita ja välittämistä toista kohtaan on edes vähän. Lapsetkin jo sen ikäisiä ettei voi niihinkään vedota.

Tuon perusteella vaikuttaa että ette kyllä sovi toisillenne jos vaimo kohtelee sinua kuin ilmaan monta vuotta. Okei, koittakaa keskustella mutta kyllä eroakin kannattaa vakavasti miettiä. Tuttu tilanne.

N29

Mutta siinähän se onkin, kun puoliso ei suostu puhumaan ! Ja toisaalta itsekin olen niin arka, että " pelkään" mitä sitten tapahtuu ? Itse haluaisin kääntää kaikki kivet ennen kuin eroamme. Mutta en jaksa ainoastaan yksin tehdä kaikkea 😔 vaan haluaisin nimenomaan että, yhdessä menisimme vaikeuksien yli. Ja vielä yrittäisimme rakentaa "uuden" vakaamman pohjan parisuhteellemme. Tämä on kuitenkin niin haastavaa aikaa kun, molemmat ovat töissä tahoillansa, en vaan jaksa ymmärtää kuinka toisin mielepiteeni julki puolisolle ( pelottaa )

Kun lapset oli pienempiä, kulutin aikani suurimmalta osin töissä. Puolisoni joutui suurimman osan ajasta,huolehtimaan lapsista ja heidän asioistaan. Tästä olen kiitollinen hänelle, olen jo jonkin aikaa osallistunut kaikkiin asioihin enemmän, mutta silti puoliso ei tavallaan päästä minua sisään asioihin.

Tiedän tehneeni aiemmin väärin, mutta nyt ymmärrän sen ja haluaisin hyvittää sen puolisolleni.

Hankit salarakkaan jotta saat seksiä. Jos et jää kiinni niin saat pitää "perheesi", mutta saat sellaista seksiä kuin haluat. Jos jäät kiinni, niin siitä tullee ero, mutta sehän nyt näyttää olevan edessä joka tapauksessa. Toinen vaihtoehto on että avaat suusi ja kerrot aikeesi tai ehdotat esim. avointa suhdetta. En usko että se puolisosikaan nauttii seksittömyydestä.

Jossain teillä nyt kuitenkin mättää....oletko koskaan kysynyt mikä on vikana, kun ei seksiä saa? Meillä on asioista sovittu ja puhuttu heti seurustelun alkuajoista saakka, sillä itselläni oli vähän sama tilanne exän kanssa (ei tosin noin pitkä). Nykyisen kanssa sovittiin että asioista puhutaan ja seksistä ei kieltäydytä ilman tosi hyvää syytä . Jos ei haluta itseä, niin sitten se hoidetaan toiselle, käsin, suulla, tai leluilla. Omat fantasiat, fetissit ja ehdottomat "no no" asiat kävimme läpi ihan alkumetreillä.

Voin sanoa, että on ollut hyvää seksielämää viim. 8v. Ja jos teille nyt ero tulee, niin pidäppä huoli ettet joudu seuraavassa suhteessa nykyiseen tilanteeseen.

Mies 36 kirjoitti:

Onko susta siis joku isokin vika kun hyväksyt sen, että vaimosi ei ole tahtonut sua 5 vuoteen ollenkaan? Ihanko oikeasti ollenkaan? Halusiko se siis ennen lapsia?

Teidän tilannehan voi näyttää miltä vain eikä tuon perusteella vielä tiedä mistä se on kiinni. Musta on kuitenkin väärin olla huomioimatta toista suhteessa ihan vaan tylyyttään ja välittämättömyyttään. Vaikka olisit millainen isomaha tai kukkakeppi tai rumilus niin kyllä sitä nyt edes silloin tällöin pitäisi pystyä jotain hellyyttä osoittamaan toiselle vaikka pimeässä peiton alla jos tunteita ja välittämistä toista kohtaan on edes vähän. Lapsetkin jo sen ikäisiä ettei voi niihinkään vedota.

Tuon perusteella vaikuttaa että ette kyllä sovi toisillenne jos vaimo kohtelee sinua kuin ilmaan monta vuotta. Okei, koittakaa keskustella mutta kyllä eroakin kannattaa vakavasti miettiä. Tuttu tilanne.

N29

Mutta siinähän se onkin, kun puoliso ei suostu puhumaan ! Ja toisaalta itsekin olen niin arka, että " pelkään" mitä sitten tapahtuu ? Itse haluaisin kääntää kaikki kivet ennen kuin eroamme. Mutta en jaksa ainoastaan yksin tehdä kaikkea 😔 vaan haluaisin nimenomaan että, yhdessä menisimme vaikeuksien yli. Ja vielä yrittäisimme rakentaa "uuden" vakaamman pohjan parisuhteellemme. Tämä on kuitenkin niin haastavaa aikaa kun, molemmat ovat töissä tahoillansa, en vaan jaksa ymmärtää kuinka toisin mielepiteeni julki puolisolle ( pelottaa )

Kun lapset oli pienempiä, kulutin aikani suurimmalta osin töissä. Puolisoni joutui suurimman osan ajasta,huolehtimaan lapsista ja heidän asioistaan. Tästä olen kiitollinen hänelle, olen jo jonkin aikaa osallistunut kaikkiin asioihin enemmän, mutta silti puoliso ei tavallaan päästä minua sisään asioihin.

Tiedän tehneeni aiemmin väärin, mutta nyt ymmärrän sen ja haluaisin hyvittää sen puolisolleni.

Ja pöh! Jos et juossut vieraissa ja baareissa niin kyllä normaali nainen kestää ja pystyy kaksi toivottua lastaan hoitamaan vaikka se mies ei ihan niin paljon olisi paikalla kuin kuvitteli. Ellei lapsilla ole jotain sairautta, mikä olisi tehnyt hoitamisesta kohtuuttoman raskasta. Vaimollasi tuskin mitään huomattavaa sairautta on ollut kun on kerran kaksi lasta uskaltanut tehdä parin vuoden välein.

On sinusta sentään selkeää taloudellisesti apua ollut. Osa naisista kärsii työttömyyskorvausta pienemmällä päivärahalla nuo pikkulapsivuodet ilman että on edes ketään jakamassa kuluja (ei onneksi kokemusta). Vaimollasi on ollut melkolailla ihanteellinen tilanne vaikkei täydellistä. Ei siinä nyt paljon sitä henkistä tukea tarvita silloin. Voiko tuosta oikeasti kantaa kaunaakaan? Sepä hyödyllistä

Mä en ymmärrä tällaista täydellistä ja vuosia kestävää sulkeutumista ja lakkoilemista parisuhteessa. Tiedätkö miksi luulen, ettei keskustelu millään onnistu avaamaan solmuja? Tilanne on jo niin pitkällä, että mitään keskusteltavaa ei ole.

Koita ottaa etäisyyttä tilanteeseen. Jos puhuminen ei onnistu voi eropaperit jättää yhdessä tai yksin. 5 vuotta seksittömyuttä avioliitossa, olette 30+... Tuskinpa te tuota vannoitte vihkivaloissanne

N29

Mies 36 kirjoitti:

Onko susta siis joku isokin vika kun hyväksyt sen, että vaimosi ei ole tahtonut sua 5 vuoteen ollenkaan? Ihanko oikeasti ollenkaan? Halusiko se siis ennen lapsia?

Teidän tilannehan voi näyttää miltä vain eikä tuon perusteella vielä tiedä mistä se on kiinni. Musta on kuitenkin väärin olla huomioimatta toista suhteessa ihan vaan tylyyttään ja välittämättömyyttään. Vaikka olisit millainen isomaha tai kukkakeppi tai rumilus niin kyllä sitä nyt edes silloin tällöin pitäisi pystyä jotain hellyyttä osoittamaan toiselle vaikka pimeässä peiton alla jos tunteita ja välittämistä toista kohtaan on edes vähän. Lapsetkin jo sen ikäisiä ettei voi niihinkään vedota.

Tuon perusteella vaikuttaa että ette kyllä sovi toisillenne jos vaimo kohtelee sinua kuin ilmaan monta vuotta. Okei, koittakaa keskustella mutta kyllä eroakin kannattaa vakavasti miettiä. Tuttu tilanne.

N29

Mutta siinähän se onkin, kun puoliso ei suostu puhumaan ! Ja toisaalta itsekin olen niin arka, että " pelkään" mitä sitten tapahtuu ? Itse haluaisin kääntää kaikki kivet ennen kuin eroamme. Mutta en jaksa ainoastaan yksin tehdä kaikkea 😔 vaan haluaisin nimenomaan että, yhdessä menisimme vaikeuksien yli. Ja vielä yrittäisimme rakentaa "uuden" vakaamman pohjan parisuhteellemme. Tämä on kuitenkin niin haastavaa aikaa kun, molemmat ovat töissä tahoillansa, en vaan jaksa ymmärtää kuinka toisin mielepiteeni julki puolisolle ( pelottaa )

Kun lapset oli pienempiä, kulutin aikani suurimmalta osin töissä. Puolisoni joutui suurimman osan ajasta,huolehtimaan lapsista ja heidän asioistaan. Tästä olen kiitollinen hänelle, olen jo jonkin aikaa osallistunut kaikkiin asioihin enemmän, mutta silti puoliso ei tavallaan päästä minua sisään asioihin.

Tiedän tehneeni aiemmin väärin, mutta nyt ymmärrän sen ja haluaisin hyvittää sen puolisolleni.

Tuossahan se selitys on. Kun lapset ovat olleet kaikkien työläimmässä vaiheessa, on puoliso hoitanut lapset yksin. Sellaisessa tilanteessa ei jaksa huolehtia parisuhteesta.

Jos liittosi haluat pelastaa, on pahin virhe pettää puolisoa. Pettäminen rikkoo liiton varmasti.

Kerro puolisolle, että haluat läheisyyden takaisin. Siinä puolisonkin on pakko valita, pelastuuko liitto.

Vierailija kirjoitti:

Mies 36 kirjoitti:

Onko susta siis joku isokin vika kun hyväksyt sen, että vaimosi ei ole tahtonut sua 5 vuoteen ollenkaan? Ihanko oikeasti ollenkaan? Halusiko se siis ennen lapsia?

Teidän tilannehan voi näyttää miltä vain eikä tuon perusteella vielä tiedä mistä se on kiinni. Musta on kuitenkin väärin olla huomioimatta toista suhteessa ihan vaan tylyyttään ja välittämättömyyttään. Vaikka olisit millainen isomaha tai kukkakeppi tai rumilus niin kyllä sitä nyt edes silloin tällöin pitäisi pystyä jotain hellyyttä osoittamaan toiselle vaikka pimeässä peiton alla jos tunteita ja välittämistä toista kohtaan on edes vähän. Lapsetkin jo sen ikäisiä ettei voi niihinkään vedota.

Tuon perusteella vaikuttaa että ette kyllä sovi toisillenne jos vaimo kohtelee sinua kuin ilmaan monta vuotta. Okei, koittakaa keskustella mutta kyllä eroakin kannattaa vakavasti miettiä. Tuttu tilanne.

N29

Mutta siinähän se onkin, kun puoliso ei suostu puhumaan ! Ja toisaalta itsekin olen niin arka, että " pelkään" mitä sitten tapahtuu ? Itse haluaisin kääntää kaikki kivet ennen kuin eroamme. Mutta en jaksa ainoastaan yksin tehdä kaikkea 😔 vaan haluaisin nimenomaan että, yhdessä menisimme vaikeuksien yli. Ja vielä yrittäisimme rakentaa "uuden" vakaamman pohjan parisuhteellemme. Tämä on kuitenkin niin haastavaa aikaa kun, molemmat ovat töissä tahoillansa, en vaan jaksa ymmärtää kuinka toisin mielepiteeni julki puolisolle ( pelottaa )

Kun lapset oli pienempiä, kulutin aikani suurimmalta osin töissä. Puolisoni joutui suurimman osan ajasta,huolehtimaan lapsista ja heidän asioistaan. Tästä olen kiitollinen hänelle, olen jo jonkin aikaa osallistunut kaikkiin asioihin enemmän, mutta silti puoliso ei tavallaan päästä minua sisään asioihin.

Tiedän tehneeni aiemmin väärin, mutta nyt ymmärrän sen ja haluaisin hyvittää sen puolisolleni.

Tuossahan se selitys on. Kun lapset ovat olleet kaikkien työläimmässä vaiheessa, on puoliso hoitanut lapset yksin. Sellaisessa tilanteessa ei jaksa huolehtia parisuhteesta.

Jos liittosi haluat pelastaa, on pahin virhe pettää puolisoa. Pettäminen rikkoo liiton varmasti.

Kerro puolisolle, että haluat läheisyyden takaisin. Siinä puolisonkin on pakko valita, pelastuuko liitto.

Puoliso vältellyt läheisyyttä puoli vuosikymmentä + ei suostu puhumaan. Toivotaan parasta. Mulle ei menisi läpi tuo selitys.

N29

Itselleni se juuri, on pahin mahdollinen asia että suhde päättyisi, ja menettäisin lapsetkin.

Mut alkaa oma henkinen kantti, olemaan sen verran kovilla että, töissä käymisestäkään ei meinaa tulla mitään, kun aivan koko ajan mietin, mitä minun tulisi tehdä toisin että kelpaisin hänelle.itse olisin valmis vaikka pariterapiaan, tai ihan mihinkä vain jotta suhde saataisiin toimimaan ja kestämään. Pettämään en ala. Töitä olen tehnyt koko ikäni, ja kotihommia. Maksanut vähintään " osuuteni" perheen kuluista.

Mutta olen kuin ulkopuolinen perheessä.

Mies 36 kirjoitti:

Itselleni se juuri, on pahin mahdollinen asia että suhde päättyisi, ja menettäisin lapsetkin.

Mut alkaa oma henkinen kantti, olemaan sen verran kovilla että, töissä käymisestäkään ei meinaa tulla mitään, kun aivan koko ajan mietin, mitä minun tulisi tehdä toisin että kelpaisin hänelle.itse olisin valmis vaikka pariterapiaan, tai ihan mihinkä vain jotta suhde saataisiin toimimaan ja kestämään. Pettämään en ala. Töitä olen tehnyt koko ikäni, ja kotihommia. Maksanut vähintään " osuuteni" perheen kuluista.

Mutta olen kuin ulkopuolinen perheessä.

Puhuminen taitaa olla ainoa ratkaisu selvittää tilanne.

Mies 36 kirjoitti:

Itselleni se juuri, on pahin mahdollinen asia että suhde päättyisi, ja menettäisin lapsetkin.

Mut alkaa oma henkinen kantti, olemaan sen verran kovilla että, töissä käymisestäkään ei meinaa tulla mitään, kun aivan koko ajan mietin, mitä minun tulisi tehdä toisin että kelpaisin hänelle.itse olisin valmis vaikka pariterapiaan, tai ihan mihinkä vain jotta suhde saataisiin toimimaan ja kestämään. Pettämään en ala. Töitä olen tehnyt koko ikäni, ja kotihommia. Maksanut vähintään " osuuteni" perheen kuluista.

Mutta olen kuin ulkopuolinen perheessä.

Lasten kanssa voit ainakin lähentyä. Yhteistä tekemistä vaan keksimään.

Aika lukkiutunut tilanne kun on kestänyt noinkin kauan . Teidän pitäisi päästä keskustelemaan avoimesti jonkun ulkopuolisen kanssa mikä siinä teidän liitossa on solmussa . Muutoin teillä ei kyllä ole yhteistä tulevaisuutta.

Rakastat vaimoa, oletko sanonut hänelle sen? Kerro miksi rakastat, kerro ne hyvät puolet mitä vaimossasi näet. Kerro mitä haluat elämältä vaimosi kanssa, sano että seksin loppuminen syö sinua sisältä ja et jaksa näin, mutta haluaisit vielä yrittää vaimosi kanssa. Tästä jos suhde vielä herää henkiin niin 1-1,5 vuotta kestää vaimon tunteiden uudelleen herääminen.

Jos jo viisi vuotta olet jaksanut niin kyllä se loppu elämäkin sinä menee.