Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina on lama - siis ihan koko ajan?
04.03.2023 |
Synnyin 80-luvun alussa.
Lama tuli 90-luvun alussa ja vanhempien yritys meni konkurssiin. Sen jälkeen ei enää ollut rahaa mihinkään ja muutettiin vuokra-asuntoon. Äiti meni yhtäkkiä siivoojaksi ja isä oli ensin työttömänä ja sitten meni kuorma-autonkuljettajaksi. Ja molemmat olivat aina töissä ja aina vihasivat töitään.
Muistan, kuinka koulusta mentiin laskettelemaan ja olin osa sitä porukkaa, jolla ei ollut rahaa lähteä mukaan. Jäin siihen yhden luokan kokoiseen jämäsakkiin koululle odottamaan. Samoin kävi muille luokkaretkille. Meiltä meni kaikki rahat niihin velkoihin.
Itse menin töihin paikalliseen kioskiin jo 17-vuotiaana. Tein vastaavia töitä pitkään ja aloin 2005-luvun alussa ajamaan rekkaa. Sitten tulikin pian 2008 taantuma eli lama. Sitten olinkin työttömänä. Etsin kaikkea työtä laidasta laitaan, mutta ei löytynyt.
Ehdottivat työkkäristä, että nyt voisi opiskella. Opiskelin parissa vuodessa lukion iltakouluna ja sähkömiehen ammatin ammattikoulussa. Pääsin sähkömieheksi 2011.
Kolme vuotta onnea kesti, kun tuli 2014. Taas mentiin alamäkeä ja firma ei saanut töitä. Hain ja hain ja hain joka paikkaan töihin, mutta kaikki valitti työn vähyyttä.
Opiskelin insinööriksi osin työn ohessa. Nyt valmis ja taas on lama, eikä töitä löydy.
Tällaistako tämä elämä aina tulee olemaan? Lamasta toiseen ja jatkuvasti työtön.
Nuoret työhaastattelijat päivittelee, kuinka voi olla näin silppusalaattia cv...
Miksi aina on lama?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ikäluokkani rynni innolla lukioon, kun taas 2-3 vuotta vanhemmat elivät vauraan teini-iän ja yrittivät jatkaa sen jälkeen duunareina. Duunit vietiin. Moni on mullan alla.
Opiskelijat pärjäsivät opiskellen ja sijoittuivat kuka mitenkin. Osasta ei tullut mitään akateemista, eikä heidän lapsistaankaan (jotka monet eivät tunnu saavan oikein mistään kiinni). Toisilla on mennyt ihan hyvin. Jotkut ammattikouluun menneet osasivat myös valita alansa oikein ja kouluttivat itseään lisää. Osa teki silppua ja pätkiä. Paljon on ollut kiinni siitä, jäikö tuttuihin nurkkiin pyörimään. Olen ollut hämmästynyt siitä, miten eri tavalla kunnat hoitivat työllisyyden. Jossain sai oman alansa työtä, toisissa harjoitteluja ja jossain ei mitään.
-s. 1972