Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisit? Olen avioitumassa uuden mieheni kanssa kesällä, välimatkaa Suomessa 1000 km.
03.03.2023 |
Ollaan tunnettu todella kauan ja oltu nyt etäsuhteessa 2 vuotta. Hänellä ei lapsia, mulla 12 ja 16 v yhteishuoltajuudessa exän kanssa, asuvat luonani.
Haluaisin elämänmuutoksen, Helsingin hektisyys on käynyt raskaaksi ja haluaisin pohjoiseen. Lasten elämä on kuitenkin täällä ja ainakaan vanhempi ei lähtisi mukaani, koska lukio alkaa täällä syksyllä. Exän kanssa ei puhevälejä, joten tuskin mitkään muutkaan järjestelyt olisivat mahdollisia.
Mitä tekisit, jos olisit minä? Tuntuu, että elämä valuu täysin hukkaan, olen yksin, hankalan exän lähettyvillä ja superväsynyt kaikkeen.
Kiitos!
Kommentit (59)
Noh, tällaista tyyppiä, joka rakastaa lapsiani vähintään yhtä paljon kuin minua ja on luvannut huolehtia meistä aina, ei löydy toista vastaavaa :) Tämän miehen kanssa ei tule eroa, se on täysin selvää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, tällaista tyyppiä, joka rakastaa lapsiani vähintään yhtä paljon kuin minua ja on luvannut huolehtia meistä aina, ei löydy toista vastaavaa :) Tämän miehen kanssa ei tule eroa, se on täysin selvää.
ap
Onko tullut mieleen, että miehet kuin miehet lupaavat 10 hyvää ja kaunista suhteen alussa saadakseen vaimon. Totuus voi olla ihan jotain toista. Toki toivotan sinulle kaikkea hyvää ja onnea, mutta lapsien äitinä et ole vapaa toteuttamaan unelmiasi sinne tänne, mikä tyyppi nyt lupaa eniten
No eipä tuommoiset uusperheet pahemmin kiinnosta. Aina tulee jotain tuollaisia hankaluuksia.
33 vuoden kokemuksella voisin sanoa, että tämä mies on luotettava :)
ap
Ja vielä ihmetellään miksi nuorisolla on ongelmia. Terapiajonot taas kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyt mitä tekisin. Huolehtisin lapsistani tietenkin! Jos mies on noin hyvä, kestää kyllä jonkun vuoden tilapäisjärjestelyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ainakaan sen enempää pohdittu lapsuuden perheessä lapsien kanssa muutetaanko jonnekin. Sinne mentiin minne vanhemmat päättivät muuttaa ja yksi syy muutoissa oli työllistyminen, joka oli ihan normaali ja hyväksyttävä asia teini-ikäiselle. Uudessa paikassa, sitten löytyi uudet ystävät ja uusi arki.
Vanhemmat tekee ratkaisut perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap nämä asiat keskustellaan lasten kanssa. Anna heille vaihtoehdot ja anna heidän päättää.
Me myös muutetaan jossain vaiheessa ja 18v. saa päättää lähteekö mukaan vai muuttaako omilleen.
12v. mukaan koska siihen suostuu.
Ei monet edes täysikäisinä ole valmiita yksin asumaan. Meiltä pojat lähtee sitten kun ovat valmiit. Rahaa säästössä ja hyvä henkinen valmius.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei monet edes täysikäisinä ole valmiita yksin asumaan. Meiltä pojat lähtee sitten kun ovat valmiit. Rahaa säästössä ja hyvä henkinen valmius.
Varo vaan etteivät pojat ole vielä 32 vuotiaana äidin helmoissa. Kyllä se pitää vanhemman tyrkkiä lapsia pois kotoa, uskaltamaan muuttaman omilleen ja nousemaan omien siipien varaan.
No eipä tuo 2500 km ollut itselleni ongelma, eikä sen enempää kumppanille. Hyvin on nykyään mahduttu saman katon alle ja perheonni kukoistaa, joten so what?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei lapseton mies voi muka muuttaa lähemmäksi? Katsotte jonkin kivan pikkukaupungin uudeltamaalta tai hämeestä ja suunnittelette muuton n. kolmen vuoden päähän. Kulkuyhteydet siten, että nuorempi lapsi pystyy halutessaan silloin opiskelemaan Helsingissä kulkemalla junalla. Tms.
Jos todella aiot avioon edes asumatta ensin yhdessä, niin tee ainakin avioehto lastesi turvaksi..
Vierailija kirjoitti:
Ei monet edes täysikäisinä ole valmiita yksin asumaan. Meiltä pojat lähtee sitten kun ovat valmiit. Rahaa säästössä ja hyvä henkinen valmius.
Erityisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei monet edes täysikäisinä ole valmiita yksin asumaan. Meiltä pojat lähtee sitten kun ovat valmiit. Rahaa säästössä ja hyvä henkinen valmius.
Varo vaan etteivät pojat ole vielä 32 vuotiaana äidin helmoissa. Kyllä se pitää vanhemman tyrkkiä lapsia pois kotoa, uskaltamaan muuttaman omilleen ja nousemaan omien siipien varaan.
No ei asu sillä 25 vuotta on raja ja sen tietävät. Hyvin pärjää sillä itse muutin tuossa iässä pois. Huonoissa perheissä tyrkitään pois ja rakastavissa se hoidetaan kannustamisella.
Vierailija kirjoitti:
Miksei lapseton mies voi muka muuttaa lähemmäksi? Katsotte jonkin kivan pikkukaupungin uudeltamaalta tai hämeestä ja suunnittelette muuton n. kolmen vuoden päähän. Kulkuyhteydet siten, että nuorempi lapsi pystyy halutessaan silloin opiskelemaan Helsingissä kulkemalla junalla. Tms.
Jos todella aiot avioon edes asumatta ensin yhdessä, niin tee ainakin avioehto lastesi turvaksi..
Siksi koska ei halua ja ymmärrän hyvin että kummatkin haluaa asua pohjoisessa.
Ei pohjoinen, eikä Lappi, ole mikään auvoisa lintukoto ja pelkkää ihanaa luonto-elämystä ja suorittamisesta vapaata, rentoa ja kiiretöntä omin ehdoin elämistä ole.
Sama arki täälläkin pyörii, työt, lasten koulu, harrastukset, siihen lisätään vielä pienten paikkakuntien kiemurat ja pitkät välimatkat. 100 km ajamista ei ole mitään Lapissa, kelissä kuin kelissä.
Itseään ei pääse pakoon, ei edes Lapissa. Mieti tarkkaan mitä oikeasti haluat. Lappi voi olla kova paikka, kaikin tavoin.
T. Lappiin paluumuuttanut
Alue: Aihe vapaa
Kyllä vastaava tyyppi löytyy lähempääkin.