Lue keskustelun säännöt.
Surevalle runo...
22.11.2006 |
Olisiko kenelläkään hyvää runoa sureville vanhemmille?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämän arvo
riipu sen pituudesta,
eikä ihmisen merkitystä
mitata hänen saavutustensa määrällä.
Lyhytkin elämä
on kokonainen.
Päivänkin matkalla
voi nähdä olennaisen.
Elämä on arvokas
sen itsensä tähden.
-Anna-Mari Kaskinen-
---
Niin hiljaa kuin hiutale pieni
lennät taivalla leijaillen.
Niin kaunis,hauras ja hento
enkeli pikkuinen.
Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat
jokaisen illan myötä
unessa tavataan.
Kiitos ajasta siitä joka
yhdessä kuljettiin.
Kiitos ilonsäteistä niistä
joita hetkeksi annettiin.
Sydämessäin aina kuljet,
rakkauteni koskaan kuole ei,
vaikka ikävä aikanaan laantuu
sua unhoita, unhoita en.
---
Eilenhän vasta katselin lasta
haurasta, kasvavaa.
Näin siivet hennot, näin ensilennot
odotti kaunis maa.
Mureni taika, mitä on aika
missä on perhonen ?
Tiedämme täällä, levon sait päällä
Jumalan kämmenen.
Taivaaseen lensit valoa päin,
huoneeseen yksin pimeään jäin.
Siivin haavoittuvin sinä lensit luo Jumalan.
Perhonen pieni, valaisit tieni
aina jäät sydämeen.
Päivämme kiitää, aika pois liitää
kohtaamme uudelleen.
Valossa kylpee Jumalan maa
jokainen siivet eheät saa.
Sinä taivaaseen lensit
jo siellä odotetaan.
-Anna-Mari Kaskinen-
Mistä suru mahtaa johtua?