Anoppi on puhunut sukulaisille, ettei mieheni olisi meidän lapsen isä

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi sanoi minulle nuorimmaisemme ollessa noin 4 kk vanha, että onkohan poika edes "Heikin" lapsi, kun vauva ei näytä yhdeltäkään heidän sukulaiselta. Mies ei tätä siis kuullut ja anoppi oli siihen aikaan hieman viiniä liikaa nauttiva rouva.

En keksinyt siihen mitään muuta kuin, että "tee testit" ja poistuin paikalta. Loukkaannuin asiasta todella pahasti, mutta en viitsinyt kertoa asiasta miehelle. Myöhemmin anoppi on asiaa monta kertaa hyvitellyt ja ei se meidän välejä sitten rikkonutkaan. Pojasta kasvoi isänsä kuva kaikin tavoin ja asiasta ei ole enää mitään epäselvyyttä.

Kyllä tällaisia siis sattuu, mutta en viitsinyt kantaa kaunaa anopille muutamaa kuukautta enempää. En ole pitkävihainen ja anoppi on ihana ihminen, anoppi ja mummi.

Tuli mieleen että sanoikohan anoppi noin vähän kuin leikillään? No, ei se nyt kovin hyvä huumoripläjäys siltikään ollut. Mutta olipa mukava lukea että et jäänyt pitämään vihaa ja kiukkua sekä anoppikin hoksasi töppinsä. Ja vielä kehut anoppisi, se on harvinaista tällä palstalla. Oot fiksu ihminen.

Anopit sekoaa täysin kun poika löytää itselleen naisen.

Muistakaa tämä ja voi käydä sullekin.

Mun mummo on tuollainen. Vielä kun äitini jaksoi häntä kuunnella, väitti, ettei isäni olisi minun isäni.

Samaa alkoi selittää minulle kun isäni kuoli (ei ollut enää pitämässä äitiään ruodussa). Ollaan vielä minä, isä ja mummo ihan saman näköisiä, ei siis epäilystäkään.

No, ei olla enää väleissä. Jotkut ei ilmeisesti halua olla väleissä lapsenlapsiinsa. Itse en tätä pysty äitinä ymmärtämään.

Porvoossa tapahtuu.

Oma anoppi soitteli sukulaisilleen päissään että meidän lapset ovat muka hällä hoidossa. Tosi kiva, lapset eivät olleet saaneet tavata häntä enää pariin vuoteen alkoholismin takia.

Miehen suku on tuollainen. On ruodittu jokainen sukuun syntynyt lapsi.

Tulee mieleen että onkohan anopilla ja hänen äidillä ihan puhtaat jauhot pussissa?

Nimittäin anoppi ei itse muistuta sisaruksiaan yhtään eikä isäänsä.

ja sitten vielä anopin vanhin lapsi syntyi nelikiloisena keskosena eikä muistuta isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitat sen miehesi keskustelemaan vakavasti anoppisi kanssa. On parasta, ettet sinä puutu siihen. Annat miehesi hoitaa kahdenväliset suhteet omaan äitiinsä.

En tiedä ovatko tämän tempun jälkeen enää keskusteluväleissä. Tässä ei ikävä kyllä ole kyse vain mieheni ja hänen äitinsä väleistä, kun sitä paskaa on levitetty ties kuinka pitkälle.

ap

Sitten ignooraat koko ihmisen ja otat reilusti etäisyyttä. Ei tuollaisiin tarvitse pitää yhteyttä, eikä olla väleissä. Uteliaille sukulaisille voi aivan hyvin sanoa: "Ette te kai kaikkea liirumlaarumia usko, ottakaa nyt järki käteen ja miettikää ihan itse! Eihän me olla edes missään tekemisissä ja siihen on vahvat syy.t"

Eli käänteinen psykologia toimii aina. Palautat "pallon" ja kysenalaistat vastapuolen  tilanteentajun.

-1

Anoppi vääntänee välien katkaisun muotoon "hah, olin oikeassa! Eivät ne olisi muuten nolostuneet!"

T. se äärimmäisen kiusaantunut isänsä "rakastajatar"

Oliko äitisi missään vaiheessa hoidossa psykiatrisella osastolla, suljetulla sellaisella? Tuo nimittäin lievästi sanottuna häiriintynyttä ja sairasta.

-ohis

Ei, koska äiti kiusasi vain minua ja isääni. Isä oli tossun alla ja minä lapsi.

Onko tämä joku yleinenkin huvi arvostella lasten ulkonäköä ja tehdä niistä isyyspohdintoja?

Ja mitä kettua se edes anopille tai muille sukulaisille kuuluu, vaikkei isä olisikaan lapsen biologinen isä?

Jotkut voi saada lapsen lahjoitettujen sukusolujen avulla. Ei siitä mitään selvitystä tarvi anopille tai sukulaisille tehdä, että lahjasukusoluja käytettiin. Se on ihan sen lapsen vanhempien ja myöhemmin sitten lapsen keskinäinen asia, miten lapsi on saanut alkunsa, ei muiden sukulaisten.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini oli tuollainen, mutta siis omalle miehelleen ja omille lapsilleen :D

Ainoa keksimäni selitys oli, että äiti yritti pohjustaa suosikkipojalleen parasta asemaa, ja halusi samalla häpäistä isääni.

Sama nainen yritti levittää huhua, että isäni petti häntä minun kanssani.

Joo, äitini on aika hirveä ihminen. Eikä hänellä ole ystäviä, ja dramaattiset juorut ovat sekä syy että seuraus sille....

Siis äiti levitti huhuja että isäsi ja sinä olette suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini oli tuollainen, mutta siis omalle miehelleen ja omille lapsilleen :D

Ainoa keksimäni selitys oli, että äiti yritti pohjustaa suosikkipojalleen parasta asemaa, ja halusi samalla häpäistä isääni.

Sama nainen yritti levittää huhua, että isäni petti häntä minun kanssani.

Joo, äitini on aika hirveä ihminen. Eikä hänellä ole ystäviä, ja dramaattiset juorut ovat sekä syy että seuraus sille....

Siis äiti levitti huhuja että isäsi ja sinä olette suhteessa?

Siihen tyyliin, että minä ja isä emme olisi saaneet liikkua missään kaksistaan, koska "mitä ihmiset ajattelee jos menet X:n kanssa kauppaan, no ne ajattelee että sinulla on toinen nainen, ihmettelevät minne olet vaimosi jättänyt kun on vaan nuori nainen mukana".

Taustatietona se, että äitiä ei saanut ulos kotoaan kirveelläkään, minut yritettiin säikytellä pysymään aina kotona ja isän tulemisia ja menemisiä kytättiin hullun lailla. Kaikkein vastenmielisintä oli tietysti se, että me kaksi lannistettua lantaämpäriä viihdyimme keskenämme eikä hän tykännyt yhtään, jos yritimme poistua hänen silmiensä alta.

Jos lasteni isän äiti alkaisi minulle puhumaan jotain tuollaista, vastaisin varmaan, että minkäs minä sille voin, että pojallaan on vain tyhjiä arpoja.