Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Painopuhe ruokapöydässä - Olenko ainoa joka ahdistuu tästä?
03.03.2023 |
Mulla on töissä pari kollegaa, joista toinen on onnistunut pudottamaan hiljattain kymmenkunta kiloa ja toinen on ilmeisesti (täysin normaalipainoisena) huolissaan painostaan, kun painaa kai 4 kiloa enemmän kuin 15 vuotiaana...
Nämä naiset aloittavat lounaspöydässä todella usein puheen painostaan. Puhuvat siinä lautasen ääressä laihduttamisesta, kuinka paljon ja mitä syövät tai olisi hyvä syödä, kuinka paljon ovat laihduttaneet, miltä laihtuminen, syöminen, syömättä jättäminen jne tuntuu.
Mua tällainen puhe ahdistaa todella paljon. Koen muutenkin, että keho ja paino ovat ihmisen yksityisasioita, joista jutellaan lääkärin tai PT:n kanssa, ei kollegoille tai tuttaville. Kun sitten laihdutus- ja painopuhe liittyy vielä ruokapöydässä istumiseen, minkä pitäisi olla rentouttava ja mukava hetki työpäivän lomassa, niin kyllä katoaa ruokahalu. Ei huvita syödä, kun vastapäinen ihminen selostaa, paljonko hän on laihtunut ja katsokaa, taas otin vain näin vähän ruokaa.
Reagoinko jotenkin yli tässä vai onko muita, joita tällainen syömisen yhteydessä käyty laihdutuspuhe triggeröi ahdistukseen asti?
Kommentit (36)
Apua, tästä muistui mieleen yksi nuoruuden kesätyöpaikka, jossa oli töissä sellainen pitkänmatkanjuoksijalta näyttävä muija, joka puhui aina painostaan, kuntoilusta ja terveellisestä syömisestä. Töihin hän toi joka viikko omia leipomuksiaan, jotakin kermatäytekakkuja, ja sitten istui kahvihuoneessa, katsoi kun muut söivät ja puhui siitä, kuinka eilen oli käynyt taas pitkällä lenkillä ja kuinka oli joskus takavuosina laihduttanut xx kiloa. Ikinä itse hän ei koskenutkaan tuomiinsa tarjoiluihin. Voin sanoa, että oli nuorelle, pyöreyteen taipuvaiselle tytölle aivan hlvetin raskas kesä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysy ens kerralla että mitäs muuta olet tehnyt kuin laihduttanut.
Ei minua ahdista yhtään tuollainen. Työkaveri laihdutti koronan aikaan tosi paljon ja minusta oli mielenkiintoista kuulla tästä projestista.
No ei ole asiallista puhua ruokapöydässä laihduttamisesta.
Joillakin ihmisillä ei vain kerta kaikkiaan ole näköjään sitä sosiaalista tilannetajua eikä empatiakykyä / tietämystä siitä, että aihe todennäköisesti ahdistaa aika monia.
Jos minua yritetään saada keskusteluun mukaan, totean, että ruokapöydässä ei laihduteta. Laihdutus tapahtuu omien korvien välissä, siinä vaiheessa kun päätät mitä syöt. Kun ruoka on lautasella, se syödään, ja siitä ollaan kiitollisia.
Tietenkään aina ei ole mahdollista todeta näin (esim. uutena työntekijänä /harjoittelijana tms), tai vaihtaa luonastaukopaikkaa /-aikaa jne. Mutta rasittavaa tuollainen on, ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo on ihan hiton ärsyttävää, ja olen hoikka eikä mulla ole mitään ongelmia ruuan kanssa mutta kiviäkin kiinnostaa jonkun kilot ja syömiset. Hankkikaa nyt hyvät ihmiset vähän mielenkiintoisempia puheenaiheita! Varsinkin työpaikan lounaspöydässä ihmiset yleensä haluaa vähän hengähtää syömisen ohella eikä kuunnella niinkin mielenkiintoisista asioista kun teidän painonne.
Niin kauan, kun ei minun painosta ja syömistä puhuta, niin ei haittaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä tiennyt, että painosta puhuminen olisi huono aihe. Minulla on itselläni ihan neutraali asenne syömiseen, painoon ja laihduttamiseen. Ehkä pitäisin aihetta tylsänä, koska minulla ei ole mitään kokemusta henkilökohtaisesti laihduttamisesta. Oman äidin jojolaihduttaminen on kyllä muistissa hyvin. Mutta ei siitä mitään turhautumista enempiä traumoja ole.
En itse ota painoa puheeksi siis, kun ei minulla ole siitä mitään sanottavaa. Mutta kuuntelen kyllä sujuvasti jos joku siitä haluaa itse puhua. Ehkä paino on vaikea aihe niille, kenelle se on ongelma. Mutta mistä sitä ruokapöydässä uskaltaa puhua, kun aina löytyy aihe joka voi toiselle olla haastava?
Olet siis lihava ja tuo puhe ahdistaa, koska se muistuttaa siitä että sinunkin pitäisi tehdä jotain itsellesi. En näe miten tuo normaalipainoista ahdistaisi mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painopuheen tehtävä on ahdistaa läskejä. Hoikkia se voimaannuttaa entisestään. Läskin toivotaan ottavan opiksi keskusteluista ja salaa toivotaan hänen epäonnistuvan niin painonsa puolesta, kuin elämässään ylipäätään. Kaikki ihmiset tarvitsevat jonkun itseään heikomman pönkittämään omaa oloaan. Joka tämän kieltää, pitää itseään kaikkia muita parempana jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tiennyt, että painosta puhuminen olisi huono aihe. Minulla on itselläni ihan neutraali asenne syömiseen, painoon ja laihduttamiseen. Ehkä pitäisin aihetta tylsänä, koska minulla ei ole mitään kokemusta henkilökohtaisesti laihduttamisesta. Oman äidin jojolaihduttaminen on kyllä muistissa hyvin. Mutta ei siitä mitään turhautumista enempiä traumoja ole.
En itse ota painoa puheeksi siis, kun ei minulla ole siitä mitään sanottavaa. Mutta kuuntelen kyllä sujuvasti jos joku siitä haluaa itse puhua. Ehkä paino on vaikea aihe niille, kenelle se on ongelma. Mutta mistä sitä ruokapöydässä uskaltaa puhua, kun aina löytyy aihe joka voi toiselle olla haastava?
On ihan yleisesti tiedossa ettei ulkonäöstä puhuminen ole kohtelias tapa. Missä oikein olet kasvanut kun et tätä tiedä? Myöskään vessajuttuja ei puhuta ruokapöydässä.
Sinua taitaa ahdistaa kovasti moni muukin asia. Miksi sinä et voi sanoa heille suoraan, että toivoisit ruokapöydässä mukavampia keskustelunaiheita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tiennyt, että painosta puhuminen olisi huono aihe. Minulla on itselläni ihan neutraali asenne syömiseen, painoon ja laihduttamiseen. Ehkä pitäisin aihetta tylsänä, koska minulla ei ole mitään kokemusta henkilökohtaisesti laihduttamisesta. Oman äidin jojolaihduttaminen on kyllä muistissa hyvin. Mutta ei siitä mitään turhautumista enempiä traumoja ole.
En itse ota painoa puheeksi siis, kun ei minulla ole siitä mitään sanottavaa. Mutta kuuntelen kyllä sujuvasti jos joku siitä haluaa itse puhua. Ehkä paino on vaikea aihe niille, kenelle se on ongelma. Mutta mistä sitä ruokapöydässä uskaltaa puhua, kun aina löytyy aihe joka voi toiselle olla haastava?
Sama juttu, eli painosta tai laihdutuksesta puhuminen on mielestäni ihan neutraali aihe siinä missä vaikka jutustelu kesälomasuunnitelmista tai auton pesustakin. Ei ahdista yhtään ja en oikein ymmärrä muidenkaan mahdollisia ahdistumisia.
Yrittäkää nyt hyvät ahdistujat tajuta, että kaikki asiat eivät ole teille suuntautuvaa kritiikkiä, vaan vain aiheita. Voitte itse ehdottaa erilaisia aiheita lounaspöytään ja olla ihan rauhallisesti, jos muut juttelevat aiheesta, joka ei nappaa.
Taustatiedoksi, että olen hieman ylipainoinen liki viisikymppinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Sinua taitaa ahdistaa kovasti moni muukin asia. Miksi sinä et voi sanoa heille suoraan, että toivoisit ruokapöydässä mukavampia keskustelunaiheita?
Tai sitten alkaa itse juttelemaan jostakin kiinnostavammasta aiheesta. Aiheita on vaikka kuinka, joten luulisi ap:n keksivän heti viisitoista kivaa aihetta, jossa ei ala ahdistamaan...
On sivistymätöntä puhua syödessä laihdutuksesta ja painosta. Eräs kulttuurivaikuttaja sanoi kerran ollessani samassa pöydässä (työlounas), että harvoin näkee noin eroottista naista, jolle ruoka maistuu ja ei puhu koko ajan että ei tuota ja tätä nyt voi syödä, kun on laihdutuskuurilla. Olen ihan normaalipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tiennyt, että painosta puhuminen olisi huono aihe. Minulla on itselläni ihan neutraali asenne syömiseen, painoon ja laihduttamiseen. Ehkä pitäisin aihetta tylsänä, koska minulla ei ole mitään kokemusta henkilökohtaisesti laihduttamisesta. Oman äidin jojolaihduttaminen on kyllä muistissa hyvin. Mutta ei siitä mitään turhautumista enempiä traumoja ole.
En itse ota painoa puheeksi siis, kun ei minulla ole siitä mitään sanottavaa. Mutta kuuntelen kyllä sujuvasti jos joku siitä haluaa itse puhua. Ehkä paino on vaikea aihe niille, kenelle se on ongelma. Mutta mistä sitä ruokapöydässä uskaltaa puhua, kun aina löytyy aihe joka voi toiselle olla haastava?
On ihan yleisesti tiedossa ettei ulkonäöstä puhuminen ole kohtelias tapa. Missä oikein olet kasvanut kun et tätä tiedä? Myöskään vessajuttuja ei puhuta ruokapöydässä.
Meinaatko, että en saa vaikka kehua työka erinomainen ihanaa uutta kampausta tai sanoa jollekin toiselle, että hänellä on nätti paita?
Voi tsiisus taas näistä mielensä pahoittajista! :D
Itse ahdistuisin myös, koska minulla on syömishäiriötausta. Äitini laihdutti aina ja suhtautui tosi negatiivisesti lihavuuteen, haukkui lihavia ihmisiä. Itse olin lapsena pyöreä ja sain siitä kyllä kuulla. Voi kun minulla on tuollainen tytär, saattoi äiti sanoa.
Olen nyt aikuisiässä, minulla on jo kouluikäisiä lapsia. Suhde ruokaan on normaali, mutta nuo keskustelut nostavat vanhan ahdistuksen pintaan. Alan yhtäkkiä tuntea, että pitäisi laihduttaa, vaikka oikeaa tarvetta ei ole.
On tietysti niin, että ihmiset puhuu heille itselleen tärkeistä asioista. Toisaalta juoksen itsekin pitkiä matkoja mutta aika harvoin niistä puhun. Se on jotenkin mun omaa juttua. Juttelin jokin aika sitten erään maratoonarin kanssa, ja hän ei käytännössä juuri muusta puhunutkaan kuin treenauksestaan. Jotenkin minusta alkoi tuntua, että hän itse asiassa vihaa koko touhua ja haluaisi antaa olla, mutta ei pysty. Samalla tavalla ehkä kauheasti laihdutuksesta puhuva itse asiassa haluaisi lopettaa koko touhun mutta ei pysty. Urheilu tai ruoka ikään kuin hallitsee heitä. Anoreksialle on muuten hyvin tyypillistä, että sairas tekee herkkuja kyllä muille, mutta ei niitä itse syö. Tein itsekin niin. Taustalla on yksinkertaisesti nälkä. Kun ruokaa ei pysty syömään, on kuitenkin kiva fiilistellä sen parissa.
Alue: Aihe vapaa
Joo, ahistun. Olen ruokapöydässä syömässä ja pitämässä taukos töistä, en kuuntelemassa sitä miten toisilla on vääristynyt suhde ruokaan. Mun on itteni pitänyt koko aikuisikäni tehdä hommia sen edestä että syöminen ei ahistaisi. Mun mutsi laihdutti koko mun lapsuuden ajan (se oli korkeintaan vähän pyöreä, yleensä ihan normaalipainoinen) ja mä opin, että ihan sama mitä syö, niin se on pahasta ja siinä on kaloreita.