Miksi ihmiset luulevat että deittailu naisena on helppoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

No, vaihtoehtona voi olla, ettet sä ole edes ehdolla treffeille, tai sinä et kiinnosta yhtään ketään. Onko se parempi? Tämä on aika monen miehen kohtalo.

Ymmärrätkö miten etuoikeutettu sinä miehenä olet. Kukaan ei pyri väen väkisin hyväksikäyttämään sinua seksuaalisesti mikä on meidän naisten todellisuutta.

Ainoastaan taloudellisesti ja väittämällä että lapset ovat miehen, vaikka ne ovatkin käenpoikasia.

Kyllä miehillä on asiat paremmin kun kukaan ei taputtanut pepulle.

Käenpoikaset strikes once again :D Tutustuhan vähän seksuaalirikostilastoihin, niin näät, että enemmistö niiden rikosten tekijöistä on miehiä. Uhreina naisia, tyttöjä ja poikia, ehkä muutama homomies. Mites se katolisen kirkon skandaaleissa, taisivat lapset sukupuoleen katsomatta olla miesten uhreina. Naispedoja on, viimeisimmäksi tulee mieleen se Vaasan hårå, joka esitti lasta ja painettiin villaisella. Törkeää, mies olisi saanut tuomion tuosta.

Niin, voithan sä alkaa selittää että koska jammusetä, miehet raisk aavat pikkulapsia ja polttavat ne. Sitten kato uhriudut kuinka tuo on teille sitä arkea.

Ei teitä naisia mitenkään paljoa ra iskata.

Jammusetiä tapahtuu, ra iskauksia tapahtuu. Lyön vetoa, että jokainen nainen, jos häntä itseään ei ole seksuaalisesti ahdisteltu, hyväksikäytetty lapsena, ra iskattu tai kokenut muuta väkivaltaa kumppaninsa tai ex-kumppaninsa puolelta, tietää jonkun naisen omasta lähipiiristään, jolle on käynyt niin.

Ei ole uhriutumista, vaan realismia.

Ei kannata lähteä treffeille miehen kotiin, vaikka hän olisikin ihan viattomilla ajatuksilla matkassa, haluaisi näyttää, että osaa kokata ja valmistaa kivan aterian ja voitaisiin käpertyä sohvalle leffan parissa. Mistä sen tietää, huumaako tuo ja herää mustelmilla nippusiteissä. Miehillä harvemmin tuollaista vaaraa on.

Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin mukaan taas puolison tai partnerin pahoinpitelemien 20–64-vuotiaiden joukossa on ollut hoidettavana noin kaksi kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Tämä viittaa miesten korkeampaan kynnykseen ilmoittaa itseensä kohdistuneesta väkivallasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Epäilen, että Henry Cavill tuskin näkisi minua parisuhdemateriaalina. :D Ihan tiedoksi, että parisuhteessa muullakin, kuin hauiksen ympäryksellä ja hurmauskiehkuralla otsalla, on merkitystä. Jos kokisin, että on realistista, että hankkisin fitness-beibe vartalon (joka tuskin olisi edes geneettisesti mahdollista lyhyillä säärilläni ja vartalon mallillani) ja olisin valmis niin kurinalaiseen elämään, kuin Henry Cavillin elämäntyyli luultavimmin on niin mikäs siinä. Olisinko sitten onnellinen? Tuskin, jos jokainen päivä olisi pinnistelyä hänen elämäntahdissaan perässä pysymiseksi. Ihan teoreettisena pohdiskeluna.

Mutta sinä haaveilisit silti toisesta miehestä joka päivä. Haluaisit jotain muuta, mutta tasosi vuoksi olisit vain tavallisen suomalaisen miehen kanssa.

Ei kukaan aikuinen ihminen voi oikeasti näin ajatella. Oletko 12 v? Ei kukaan haaveile oikeasti mistään julkkiksista, ja tyydy puolisoonsa. Puolisoon rakastutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Epäilen, että Henry Cavill tuskin näkisi minua parisuhdemateriaalina. :D Ihan tiedoksi, että parisuhteessa muullakin, kuin hauiksen ympäryksellä ja hurmauskiehkuralla otsalla, on merkitystä. Jos kokisin, että on realistista, että hankkisin fitness-beibe vartalon (joka tuskin olisi edes geneettisesti mahdollista lyhyillä säärilläni ja vartalon mallillani) ja olisin valmis niin kurinalaiseen elämään, kuin Henry Cavillin elämäntyyli luultavimmin on niin mikäs siinä. Olisinko sitten onnellinen? Tuskin, jos jokainen päivä olisi pinnistelyä hänen elämäntahdissaan perässä pysymiseksi. Ihan teoreettisena pohdiskeluna.

Mutta sinä haaveilisit silti toisesta miehestä joka päivä. Haluaisit jotain muuta, mutta tasosi vuoksi olisit vain tavallisen suomalaisen miehen kanssa.

Ei kukaan aikuinen ihminen voi oikeasti näin ajatella. Oletko 12 v? Ei kukaan haaveile oikeasti mistään julkkiksista, ja tyydy puolisoonsa. Puolisoon rakastutaan.

En, olen 36. Mutta minä en vastaa noita naisten julkkisihanteita, joten en näe mitään syytä, miksi nainen rakastuisi minuun. Rakastuminen vaatii ihastumista, ihastuminen ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Jos joku hänen kaltaisensa tulisi ehdottamaan treffejä parisuhdemielessä, suostuisit.

Jos miehelle tulee joku kulunut muovinen pornotähden näköinen nainen ehdottamaan treffejä parisuhdemielessä, mies ei lähtisi mukaan.

Ja mistä sinä tiedät, kuka kenenkin mukaan lähtee. Olen melko varma, että moni mies lähtisi ainakin hetkeksi sen pornotähden matkaan. Kun taas naisista moni ei lähtisi sen julkkismiehen mukaan. En minä ainakaan.

Klassikko. Selität että mä en miehenä tiedä mitään miehistä, kun taas sä tiedät kaiken naisista naisena  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Epäilen, että Henry Cavill tuskin näkisi minua parisuhdemateriaalina. :D Ihan tiedoksi, että parisuhteessa muullakin, kuin hauiksen ympäryksellä ja hurmauskiehkuralla otsalla, on merkitystä. Jos kokisin, että on realistista, että hankkisin fitness-beibe vartalon (joka tuskin olisi edes geneettisesti mahdollista lyhyillä säärilläni ja vartalon mallillani) ja olisin valmis niin kurinalaiseen elämään, kuin Henry Cavillin elämäntyyli luultavimmin on niin mikäs siinä. Olisinko sitten onnellinen? Tuskin, jos jokainen päivä olisi pinnistelyä hänen elämäntahdissaan perässä pysymiseksi. Ihan teoreettisena pohdiskeluna.

Mutta sinä haaveilisit silti toisesta miehestä joka päivä. Haluaisit jotain muuta, mutta tasosi vuoksi olisit vain tavallisen suomalaisen miehen kanssa.

Mistähän sinä tuon päätelmän kehittelit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

No, vaihtoehtona voi olla, ettet sä ole edes ehdolla treffeille, tai sinä et kiinnosta yhtään ketään. Onko se parempi? Tämä on aika monen miehen kohtalo.

Ymmärrätkö miten etuoikeutettu sinä miehenä olet. Kukaan ei pyri väen väkisin hyväksikäyttämään sinua seksuaalisesti mikä on meidän naisten todellisuutta.

Ainoastaan taloudellisesti ja väittämällä että lapset ovat miehen, vaikka ne ovatkin käenpoikasia.

Kyllä miehillä on asiat paremmin kun kukaan ei taputtanut pepulle.

Käenpoikaset strikes once again :D Tutustuhan vähän seksuaalirikostilastoihin, niin näät, että enemmistö niiden rikosten tekijöistä on miehiä. Uhreina naisia, tyttöjä ja poikia, ehkä muutama homomies. Mites se katolisen kirkon skandaaleissa, taisivat lapset sukupuoleen katsomatta olla miesten uhreina. Naispedoja on, viimeisimmäksi tulee mieleen se Vaasan hårå, joka esitti lasta ja painettiin villaisella. Törkeää, mies olisi saanut tuomion tuosta.

Niin, voithan sä alkaa selittää että koska jammusetä, miehet raisk aavat pikkulapsia ja polttavat ne. Sitten kato uhriudut kuinka tuo on teille sitä arkea.

Ei teitä naisia mitenkään paljoa ra iskata.

Jammusetiä tapahtuu, ra iskauksia tapahtuu. Lyön vetoa, että jokainen nainen, jos häntä itseään ei ole seksuaalisesti ahdisteltu, hyväksikäytetty lapsena, ra iskattu tai kokenut muuta väkivaltaa kumppaninsa tai ex-kumppaninsa puolelta, tietää jonkun naisen omasta lähipiiristään, jolle on käynyt niin.

Ei ole uhriutumista, vaan realismia.

Ei kannata lähteä treffeille miehen kotiin, vaikka hän olisikin ihan viattomilla ajatuksilla matkassa, haluaisi näyttää, että osaa kokata ja valmistaa kivan aterian ja voitaisiin käpertyä sohvalle leffan parissa. Mistä sen tietää, huumaako tuo ja herää mustelmilla nippusiteissä. Miehillä harvemmin tuollaista vaaraa on.

Joo et voi tietäöä, kaikki miehet on valmiita tappamaan sut.

Panosta naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mutta on kivempi olla naisen kanssa, joka ei esimerkiksi pakota katsomaan TV-sarjaa yhdessä sen takia, että siinä on niin hyvännäköinen mies. Naisiin ei kannata, eikä voi luottaa.

No en kyllä ole koskaan pakottanut ketään katsomaan yhtäkään sarjaa sen takia, että sarjassa on hyvännäköinen näyttelijä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Epäilen, että Henry Cavill tuskin näkisi minua parisuhdemateriaalina. :D Ihan tiedoksi, että parisuhteessa muullakin, kuin hauiksen ympäryksellä ja hurmauskiehkuralla otsalla, on merkitystä. Jos kokisin, että on realistista, että hankkisin fitness-beibe vartalon (joka tuskin olisi edes geneettisesti mahdollista lyhyillä säärilläni ja vartalon mallillani) ja olisin valmis niin kurinalaiseen elämään, kuin Henry Cavillin elämäntyyli luultavimmin on niin mikäs siinä. Olisinko sitten onnellinen? Tuskin, jos jokainen päivä olisi pinnistelyä hänen elämäntahdissaan perässä pysymiseksi. Ihan teoreettisena pohdiskeluna.

Mutta sinä haaveilisit silti toisesta miehestä joka päivä. Haluaisit jotain muuta, mutta tasosi vuoksi olisit vain tavallisen suomalaisen miehen kanssa.

Ei kukaan aikuinen ihminen voi oikeasti näin ajatella. Oletko 12 v? Ei kukaan haaveile oikeasti mistään julkkiksista, ja tyydy puolisoonsa. Puolisoon rakastutaan.

En, olen 36. Mutta minä en vastaa noita naisten julkkisihanteita, joten en näe mitään syytä, miksi nainen rakastuisi minuun. Rakastuminen vaatii ihastumista, ihastuminen ulkonäköä.

Oi, oi...Ihastuminen liittyy paljon muuhunkin, kuin ulkonäköön. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mutta on kivempi olla naisen kanssa, joka ei esimerkiksi pakota katsomaan TV-sarjaa yhdessä sen takia, että siinä on niin hyvännäköinen mies. Naisiin ei kannata, eikä voi luottaa.

No en kyllä ole koskaan pakottanut ketään katsomaan yhtäkään sarjaa sen takia, että sarjassa on hyvännäköinen näyttelijä. 

Tuskin kovinkaan moni nainen on, mutta tämä tyyppi nyt on vaan niin fiksoitunut ulkonäköasioihin, ettei enää edes tajua, että muut eivät oikeasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Naiset on keskimäärin enemmän parisuhdesuuntautuneita kuin miehet. Naisilla on myös paremmat parisuhdetaidot: tunnetaidot, sosiaaliset taidot, puhetaidot, kodinhoidolliset taidot, perheen sekä kumppanin laittaminen etusijalle on naisille luontaisempaa jne.

Deittailussa tämä johtaa herkästi siihen että miehiä kyllä riittää, mutta niistä parisuhdekelpoisia ja -HALUISIA on vain kourallinen. Joten naisella menee joskus paljonkin aikaa tarjonnan läpikäymiseen, ennenkuin se potentiaalinen löytyy.

Saa olla eri mieltä. Mutta tämä on oma kokemus, 34-vuotiaana naisena. Taustalla 10 vuoden avioliitto ja neljä vuotta tinderöintiä. Neljä vuotta meni, ennenkuin löytyi mies joka tuntuu oikeasti ja aidosti sopivalta parisuhteeseen ja jonka kanssa on kaikinpuolin hyvää ja turvallista olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on keskimäärin enemmän parisuhdesuuntautuneita kuin miehet. Naisilla on myös paremmat parisuhdetaidot: tunnetaidot, sosiaaliset taidot, puhetaidot, kodinhoidolliset taidot, perheen sekä kumppanin laittaminen etusijalle on naisille luontaisempaa jne.

Deittailussa tämä johtaa herkästi siihen että miehiä kyllä riittää, mutta niistä parisuhdekelpoisia ja -HALUISIA on vain kourallinen. Joten naisella menee joskus paljonkin aikaa tarjonnan läpikäymiseen, ennenkuin se potentiaalinen löytyy.

Saa olla eri mieltä. Mutta tämä on oma kokemus, 34-vuotiaana naisena. Taustalla 10 vuoden avioliitto ja neljä vuotta tinderöintiä. Neljä vuotta meni, ennenkuin löytyi mies joka tuntuu oikeasti ja aidosti sopivalta parisuhteeseen ja jonka kanssa on kaikinpuolin hyvää ja turvallista olla.

Samalla se mies tyytyi sinuun

En minä tiedä onko mies tyytynyt minuun.

Mutta termi samalla on väärin, koska minä en joutunut tyytymään yhtään mihinkään vaan löysin juuri sellaisen kumppanin jota etsin. 😊

Vierailija kirjoitti:

Naiset on keskimäärin enemmän parisuhdesuuntautuneita kuin miehet. Naisilla on myös paremmat parisuhdetaidot: tunnetaidot, sosiaaliset taidot, puhetaidot, kodinhoidolliset taidot, perheen sekä kumppanin laittaminen etusijalle on naisille luontaisempaa jne.

Deittailussa tämä johtaa herkästi siihen että miehiä kyllä riittää, mutta niistä parisuhdekelpoisia ja -HALUISIA on vain kourallinen. Joten naisella menee joskus paljonkin aikaa tarjonnan läpikäymiseen, ennenkuin se potentiaalinen löytyy.

Saa olla eri mieltä. Mutta tämä on oma kokemus, 34-vuotiaana naisena. Taustalla 10 vuoden avioliitto ja neljä vuotta tinderöintiä. Neljä vuotta meni, ennenkuin löytyi mies joka tuntuu oikeasti ja aidosti sopivalta parisuhteeseen ja jonka kanssa on kaikinpuolin hyvää ja turvallista olla.

Jos olisin itse miehenä neljä vuotta Tinderissä, niin itsetunnosta ei olisi edes vähäisiä rippeitä jäljellä. Kun ei ole enää kuukaudenkaan jälkeen. Mutta hyvä puoli on se, että olo parani huomattavasti, kun tuon sovelluksen poisti ja alkoi keskittyä naisten sijasta muihin asioihin. Se on tänä päivänä varmasti monelle miehelle paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätettäiskö paskapuhetta sikseen on mennään suoraan asian ytimeen?

Se on niin että nainen etsii yleensä miehestä itselleen sitä komeaa elättäjää.

No, Kuinka homma toimii käytännössä?

Naisen on tingittävä jostain ja siinä vaiheessa kun se oma taso ei riitäkään kaikkiin miesunelmiin, ja sitten tingitään joko miehen ulkonäöstä tai varallisuudesta.

Joskus käy niin että on riittävä molemmista, eikä vieläkään nappaa. Ja sitten vika on jo ihan muualla kuin kaikissa miehissä?

Liian monella naisella on täysin väärä käsitys siitä omasta tasosta. Vääristynyt omakuva ja sen päälle miesten alituinen aliarvioiminen.

Ja sitten yleensä alkaa tämä iän ikuinen ruikutus ja miesten haukkuminen kun ei itse kelpaakaan niille miehille joita niin haluaisi. Tasoteoria, kyllä sitä on ja se on nimenomaan naisten itse tekemä laatukriteeri.

Reaalielämän havaintoja.

Nainen etsii miehestä ennenkaikkea turvaa; fyysistä, psyykkistä ja taloudellista. Miestä pitää pystyä kunnioittamaan ja mieheltä pitää löytyä vahvuutta ja päämäärätietoisuutta viedä tietyissä asioissa. Jos nainen joutuu ottamaan yksin vastuun kaikesta, feminiininen energia kuolee ja naisesta tulee ylimaskuliininen. Suomalaiset naiset ovat perinteisesti aika maskuliinisia, koska ovat joutuneet kantamaan vastuuta niin perheestä kuin elannosta ja usein vielä yksin. Etenkin suomalaisten miesten narina siitä että naiset hakee vain elättäjää, on melko hassua (paksua).

Monessa muussa kulttuurissa perheen elättäminen on miehelle kunnia-asia. Täällä melkein pyydellään anteeksi jos mies tarjoaa treffeillä kahvit.

Kirjoitat itse kuinka naiset hakee "taloudelista turvaa"

Sitten sinusta on "paksua" että miehet sanovat naisten hakevan elättäjää.

Etkö ymmärrä että se taloudellinen turva ja elättäjä on sama asia.

Monessa muussa kulttuurissa naiset myös ovat naisellisia. Täällä pohditte ovatko cis-miehet edes ihmisiä.

Taloudellinen turva ei ole sama kuin elättäjä. Taloudellinen turva voi olla esim sitä että sä tuot talouteen yhtä paljon rahaa kuin nainen. Tai että sä maksat vuokrasta puolet. Tai että sä et itsekkäästi pelaa/ryyppää/laita harrastuksiin kaikkea omaa rahaasi, vaan käytät sitä järkevästi myös perheesi elättämiseen.

Miksi sinulle on niin vastenmielistä maksaa oman rakkaan tai lastesi ruokaa, vaatteita, kattoa pään päälle? Miksi on niin vastenmielistä vaikka ostaa jotain kivaa joskus omalle naiselle? Ootko joskus miettinyt vaikka terapiaa, kun pelkäät noin vainoharhaisesti että jokainen nainen joka sinuun koittaa tutustua, haluaa vain hyötyä sun rahoista?

Ja miksi ohitit KAIKEN muun mitä sanoin? Tartuit ainoastaan talouteen. Koska et pysty myöntämään sitä että sä et kelpais edes sen ison rahapinkkas kanssa, jos sulta ei löydy noita kaikkia muita ominaisuuksia? Tosiasiassa harva nainen nimittäin kelpuuttaa miestä, jos raha on ainoa asia mitä miehellä on tarjota. Se ei vaan yksinkertaisesti riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on keskimäärin enemmän parisuhdesuuntautuneita kuin miehet. Naisilla on myös paremmat parisuhdetaidot: tunnetaidot, sosiaaliset taidot, puhetaidot, kodinhoidolliset taidot, perheen sekä kumppanin laittaminen etusijalle on naisille luontaisempaa jne.

Deittailussa tämä johtaa herkästi siihen että miehiä kyllä riittää, mutta niistä parisuhdekelpoisia ja -HALUISIA on vain kourallinen. Joten naisella menee joskus paljonkin aikaa tarjonnan läpikäymiseen, ennenkuin se potentiaalinen löytyy.

Saa olla eri mieltä. Mutta tämä on oma kokemus, 34-vuotiaana naisena. Taustalla 10 vuoden avioliitto ja neljä vuotta tinderöintiä. Neljä vuotta meni, ennenkuin löytyi mies joka tuntuu oikeasti ja aidosti sopivalta parisuhteeseen ja jonka kanssa on kaikinpuolin hyvää ja turvallista olla.

Samalla se mies tyytyi sinuun

En minä tiedä onko mies tyytynyt minuun.

Mutta termi samalla on väärin, koska minä en joutunut tyytymään yhtään mihinkään vaan löysin juuri sellaisen kumppanin jota etsin. 😊

Mikä siinä oli väärin? Samalla kun sinä löysit miehen jonka kanssa sinun on hyvää ja turvallista olla, se mies tyytyi sinuun.

No miten vain, samapa tuo 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on keskimäärin enemmän parisuhdesuuntautuneita kuin miehet. Naisilla on myös paremmat parisuhdetaidot: tunnetaidot, sosiaaliset taidot, puhetaidot, kodinhoidolliset taidot, perheen sekä kumppanin laittaminen etusijalle on naisille luontaisempaa jne.

Deittailussa tämä johtaa herkästi siihen että miehiä kyllä riittää, mutta niistä parisuhdekelpoisia ja -HALUISIA on vain kourallinen. Joten naisella menee joskus paljonkin aikaa tarjonnan läpikäymiseen, ennenkuin se potentiaalinen löytyy.

Saa olla eri mieltä. Mutta tämä on oma kokemus, 34-vuotiaana naisena. Taustalla 10 vuoden avioliitto ja neljä vuotta tinderöintiä. Neljä vuotta meni, ennenkuin löytyi mies joka tuntuu oikeasti ja aidosti sopivalta parisuhteeseen ja jonka kanssa on kaikinpuolin hyvää ja turvallista olla.

Jos olisin itse miehenä neljä vuotta Tinderissä, niin itsetunnosta ei olisi edes vähäisiä rippeitä jäljellä. Kun ei ole enää kuukaudenkaan jälkeen. Mutta hyvä puoli on se, että olo parani huomattavasti, kun tuon sovelluksen poisti ja alkoi keskittyä naisten sijasta muihin asioihin. Se on tänä päivänä varmasti monelle miehelle paras ratkaisu.

No minulle naisena, mun itsetunto ei ole kiinni siitä löytyykö tinderistä joku mies vai ei. Siksi tuo neljä vuotta ei ollut mikään ongelma.

Tätä juuri tarkoitan että naiset on keskimäärin parempia tunnetaidoissa, sosiaalisissa taidoissa, itsetutkiskelussa, pärjäämään yksin jne. Meidän itsetunto ei ole kiinni siinä löytyykö mies tai huoliiko joku mies meidät. Se mies on vaan bonus, jos joku hyvä sattuu löytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on keskimäärin enemmän parisuhdesuuntautuneita kuin miehet. Naisilla on myös paremmat parisuhdetaidot: tunnetaidot, sosiaaliset taidot, puhetaidot, kodinhoidolliset taidot, perheen sekä kumppanin laittaminen etusijalle on naisille luontaisempaa jne.

Deittailussa tämä johtaa herkästi siihen että miehiä kyllä riittää, mutta niistä parisuhdekelpoisia ja -HALUISIA on vain kourallinen. Joten naisella menee joskus paljonkin aikaa tarjonnan läpikäymiseen, ennenkuin se potentiaalinen löytyy.

Saa olla eri mieltä. Mutta tämä on oma kokemus, 34-vuotiaana naisena. Taustalla 10 vuoden avioliitto ja neljä vuotta tinderöintiä. Neljä vuotta meni, ennenkuin löytyi mies joka tuntuu oikeasti ja aidosti sopivalta parisuhteeseen ja jonka kanssa on kaikinpuolin hyvää ja turvallista olla.

Jos olisin itse miehenä neljä vuotta Tinderissä, niin itsetunnosta ei olisi edes vähäisiä rippeitä jäljellä. Kun ei ole enää kuukaudenkaan jälkeen. Mutta hyvä puoli on se, että olo parani huomattavasti, kun tuon sovelluksen poisti ja alkoi keskittyä naisten sijasta muihin asioihin. Se on tänä päivänä varmasti monelle miehelle paras ratkaisu.

No minulle naisena, mun itsetunto ei ole kiinni siitä löytyykö tinderistä joku mies vai ei. Siksi tuo neljä vuotta ei ollut mikään ongelma.

Tätä juuri tarkoitan että naiset on keskimäärin parempia tunnetaidoissa, sosiaalisissa taidoissa, itsetutkiskelussa, pärjäämään yksin jne. Meidän itsetunto ei ole kiinni siinä löytyykö mies tai huoliiko joku mies meidät. Se mies on vaan bonus, jos joku hyvä sattuu löytymään.

Puhut kaikkien naisten puolesta?

Miksi siis aloitus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on keskimäärin enemmän parisuhdesuuntautuneita kuin miehet. Naisilla on myös paremmat parisuhdetaidot: tunnetaidot, sosiaaliset taidot, puhetaidot, kodinhoidolliset taidot, perheen sekä kumppanin laittaminen etusijalle on naisille luontaisempaa jne.

Deittailussa tämä johtaa herkästi siihen että miehiä kyllä riittää, mutta niistä parisuhdekelpoisia ja -HALUISIA on vain kourallinen. Joten naisella menee joskus paljonkin aikaa tarjonnan läpikäymiseen, ennenkuin se potentiaalinen löytyy.

Saa olla eri mieltä. Mutta tämä on oma kokemus, 34-vuotiaana naisena. Taustalla 10 vuoden avioliitto ja neljä vuotta tinderöintiä. Neljä vuotta meni, ennenkuin löytyi mies joka tuntuu oikeasti ja aidosti sopivalta parisuhteeseen ja jonka kanssa on kaikinpuolin hyvää ja turvallista olla.

Jos olisin itse miehenä neljä vuotta Tinderissä, niin itsetunnosta ei olisi edes vähäisiä rippeitä jäljellä. Kun ei ole enää kuukaudenkaan jälkeen. Mutta hyvä puoli on se, että olo parani huomattavasti, kun tuon sovelluksen poisti ja alkoi keskittyä naisten sijasta muihin asioihin. Se on tänä päivänä varmasti monelle miehelle paras ratkaisu.

Totta. Ketju tuntuu olevan naisten ulínaa siitä ettei heille tuoda "hyvää" miestä tarjottimella viikoissa, vaan ne joutuvat kahlaamaan valtavassa tarjonnassa kunnes löytävät sen joka vihdoin täyttää speksit.

Toki se sama mies on voinut vuonna yksi olla hylsy-ainesta ja vuonna viisi vihdoin kelpaa kun nainen muuttaa speksejä matkalla. Eikä siinä mitään, naisilla on oikeus karuselliinsa. Hämmentävää vain se valkopesu aiheen ympärillä.

Tai sitten se mies on kehittänyt itseään ihmisenä tuon viiden vuoden aikana, mikä on tosi toivottavaa ihan molemmille sukupuolille.

Itsekin olen varmasti parempi kumppani nyt kuin esim 10 vuotta sitten.

Toiset ne taas keskittyy vaan haukkumaan ja syyttelemään vastapuolta netissä sen viisi vuotta, sen sijaan että koittais keskittyä omaan elämään ja itsensä kehittämiseen.