Tapailusuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi määritellä? Eikö riitä, että pidätte toisistanne? Itsekin olin suhteessa 9 vuotta, asuimme yhdessä, emmekä koskaan määrittäneet sen tarkemmin, milloin muutuimme pariksi. Se vain tapahtui luontevasti itsestään.

Jos ollaan 1,5 v oltu yhdessä, ja ulkopuolisille ollaan pelkkiä kavereita, niin eihän tuo uskolliselle suhteelle kuulosta. Mies pitää ovea täysin avoinna. Ei kuulosta tilanteelta, missä toista arvostetaan ja kunnioitetaan.

Miksi ei voisi olla uskollinen?

Miksi uskollinen ei voisi kertoa kavereilleen, että suhde ei ole pelkkä kaverisuhde?

Mikä uskollisuuden tae se on, että sanoo olevansa parisuhteessa tai naimisissa? Taidat olla 13-vuotias ja lukea jotain Herttasarjoja?

Ei se ole tae, mutta mikä voi olla syy, että mies haluaa salata suhteen?

Ehkä se, että miehellä ei ole tärkeää, mitä kaverinsa ajattelevat "parisuhdestatuksestaan". Sehän on teidän välinen asia, eikö?

Ehkä se kuulostaa hänestä paremmalta, kuin esitellä sinut: "Rakas jalkavaimoni Riukureetta".

Voi kävellä pois, juu. Uutta elämää tulee ja toinen ihailun kohde, kun joku päivä tuo haihtuu mielestä sekä tunteista. Se joillakin kummittelee kun ehti ihastua tai rakastua.

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän samanlainen tilanne, nähdään miehen kanssa ja olen epätietoinen, missä mennään. Onko tapailusuhde, kun ei ole seksiä? Jonkinlainen platoninen poikaystävä, mutta ei riitä mulle.

Oletteko jo useita kuukausia, tai jopa vuosia, tapailleet ilman seksiä? Jos näin, niin tuohan on ihan vaan ystävyyssuhde.

Pakko näin miehenä sanoa, että tuo mies ei kyllä koe mitään seksuaalista vetoa sinuun. Itse en pystyisi mitenkään tapailemaan tuolla tavalla platonisesti naista, jota pidän seksuaalisesti kiinnostavana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi määritellä? Eikö riitä, että pidätte toisistanne? Itsekin olin suhteessa 9 vuotta, asuimme yhdessä, emmekä koskaan määrittäneet sen tarkemmin, milloin muutuimme pariksi. Se vain tapahtui luontevasti itsestään.

Suora vastaus: ei riitä. Jos mies ei pysty määrittelemään mikä minä olen hänelle ja mitä me yhdessä olemme niin ei riitä ja en halua sellaista. Itse tiedän mitä haluan ja osaan sen sanoa ja haluan samaa myös kumppanilta.

Muut saa vapaasti olla ja löllöttää määrittelemättömyydessä vaikka ajasta ikuisuuteen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän samanlainen tilanne, nähdään miehen kanssa ja olen epätietoinen, missä mennään. Onko tapailusuhde, kun ei ole seksiä? Jonkinlainen platoninen poikaystävä, mutta ei riitä mulle.

Oletteko jo useita kuukausia, tai jopa vuosia, tapailleet ilman seksiä? Jos näin, niin tuohan on ihan vaan ystävyyssuhde.

Pakko näin miehenä sanoa, että tuo mies ei kyllä koe mitään seksuaalista vetoa sinuun. Itse en pystyisi mitenkään tapailemaan tuolla tavalla platonisesti naista, jota pidän seksuaalisesti kiinnostavana.

Noin vuosi ollaan tapailtu, viikon parin välein, ystävyyttähän tämä on tietenkin enemmän. Jotain pientä fyysistä, kaverillista halailua, on. Mies on kyllä myöntänyt, että hänellä on läheisyyteen liittyviä estoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän samanlainen tilanne, nähdään miehen kanssa ja olen epätietoinen, missä mennään. Onko tapailusuhde, kun ei ole seksiä? Jonkinlainen platoninen poikaystävä, mutta ei riitä mulle.

Oletteko jo useita kuukausia, tai jopa vuosia, tapailleet ilman seksiä? Jos näin, niin tuohan on ihan vaan ystävyyssuhde.

Pakko näin miehenä sanoa, että tuo mies ei kyllä koe mitään seksuaalista vetoa sinuun. Itse en pystyisi mitenkään tapailemaan tuolla tavalla platonisesti naista, jota pidän seksuaalisesti kiinnostavana.

Noin vuosi ollaan tapailtu, viikon parin välein, ystävyyttähän tämä on tietenkin enemmän. Jotain pientä fyysistä, kaverillista halailua, on. Mies on kyllä myöntänyt, että hänellä on läheisyyteen liittyviä estoja.

Tai kaapissa oleva homo, jolle olet kulissi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi määritellä? Eikö riitä, että pidätte toisistanne? Itsekin olin suhteessa 9 vuotta, asuimme yhdessä, emmekä koskaan määrittäneet sen tarkemmin, milloin muutuimme pariksi. Se vain tapahtui luontevasti itsestään.

Suora vastaus: ei riitä. Jos mies ei pysty määrittelemään mikä minä olen hänelle ja mitä me yhdessä olemme niin ei riitä ja en halua sellaista. Itse tiedän mitä haluan ja osaan sen sanoa ja haluan samaa myös kumppanilta.

Muut saa vapaasti olla ja löllöttää määrittelemättömyydessä vaikka ajasta ikuisuuteen :)

No, sit tiedät mitä tehdä. Voit hakea määriteltyä parisuhdetta ihan vapaasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän samanlainen tilanne, nähdään miehen kanssa ja olen epätietoinen, missä mennään. Onko tapailusuhde, kun ei ole seksiä? Jonkinlainen platoninen poikaystävä, mutta ei riitä mulle.

Oletteko jo useita kuukausia, tai jopa vuosia, tapailleet ilman seksiä? Jos näin, niin tuohan on ihan vaan ystävyyssuhde.

Pakko näin miehenä sanoa, että tuo mies ei kyllä koe mitään seksuaalista vetoa sinuun. Itse en pystyisi mitenkään tapailemaan tuolla tavalla platonisesti naista, jota pidän seksuaalisesti kiinnostavana.

Noin vuosi ollaan tapailtu, viikon parin välein, ystävyyttähän tämä on tietenkin enemmän. Jotain pientä fyysistä, kaverillista halailua, on. Mies on kyllä myöntänyt, että hänellä on läheisyyteen liittyviä estoja.

Tai kaapissa oleva homo, jolle olet kulissi?

En usko, kun ei ole mitään kulissia. Kukaan yhteisistä kavereistamme ei tiedä, että vietämme aikaa yhdessä viikonloppuisin.

Tapailin naista 5 vuotta. Hänen mielestään olimme ystäviä, omasta mielestäni emme olleet edes sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi määritellä? Eikö riitä, että pidätte toisistanne? Itsekin olin suhteessa 9 vuotta, asuimme yhdessä, emmekä koskaan määrittäneet sen tarkemmin, milloin muutuimme pariksi. Se vain tapahtui luontevasti itsestään.

Suora vastaus: ei riitä. Jos mies ei pysty määrittelemään mikä minä olen hänelle ja mitä me yhdessä olemme niin ei riitä ja en halua sellaista. Itse tiedän mitä haluan ja osaan sen sanoa ja haluan samaa myös kumppanilta.

Muut saa vapaasti olla ja löllöttää määrittelemättömyydessä vaikka ajasta ikuisuuteen :)

No, sit tiedät mitä tehdä. Voit hakea määriteltyä parisuhdetta ihan vapaasti!

Elän määritellyssä parisuhteessa. Eli sellaisen voi kyllä myös löytää Ap :) Turha muihin tuhlata aikaansa ja nuoruuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin naista 5 vuotta. Hänen mielestään olimme ystäviä, omasta mielestäni emme olleet edes sitä.

Tässä hyvä esimerkki miksi tuollaiset miehet kannattaa jättää, ja etsiä kunnollinen. Niitäkin on.

Jos et halua olla ystävä, niin jatka matkaasi ilman häntä. Oletan, ettet ilahdu, kun hän jonakin päivänä kertoo viimein löytäneensä tyttöystävän ja parisuhteeseen sopivan ihmisen.

Ehkä kannattaa sanoa, että haluat tyypin kanssa parisuhteeseen, ja antaa tyypillä pari kolme viikkoa aikaa miettiä asiaa. Jos ei mitään tapahdu, niin anna olla.

Ite olin samanlaisessa tilanteessa, mutta menin takaisin monta kertaa, koska siinä elämäntilansteesssa en pystynyt olemaan yksin, koska olin elämän musertama. Näin jälkikäteen en edes tunnista itseäni tuossa tilanteessa, mutta silloin läheisyyden murustetun tuntuivat jotenkin elintärkeitä.

Jos olet valmis siirtämään sivuun omat toiveet, haaveet, tarpeet ja halut saadaksesi pitää jonkun tyypin lähelläsi, ongelman ratkaisu löytyy sinusta itsestäsi, vaikka se tekeekin kipeää.

Mikä on tapailusuhde? Onko se suhde, jonka aikana voi tapailla myös muita eikä ole mitään velvollisuuksia toista kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa sanoa, että haluat tyypin kanssa parisuhteeseen, ja antaa tyypillä pari kolme viikkoa aikaa miettiä asiaa. Jos ei mitään tapahdu, niin anna olla.

Ite olin samanlaisessa tilanteessa, mutta menin takaisin monta kertaa, koska siinä elämäntilansteesssa en pystynyt olemaan yksin, koska olin elämän musertama. Näin jälkikäteen en edes tunnista itseäni tuossa tilanteessa, mutta silloin läheisyyden murustetun tuntuivat jotenkin elintärkeitä.

Jos olet valmis siirtämään sivuun omat toiveet, haaveet, tarpeet ja halut saadaksesi pitää jonkun tyypin lähelläsi, ongelman ratkaisu löytyy sinusta itsestäsi, vaikka se tekeekin kipeää.

Mulla samanlaisia kokemuksia. En tajua, miksi nuorena roikkunut jossain tyypissä, joka ei vastannut tarpeisiini. Parempi päästää irti ja jatkaa eteenpäin kuin suostua pienentämään itsensä joksikin varjoksi. Kompromisseja toki aina pitää elämässä tehdä ja parisuhde kahden kauppa, mutta vastavuoroista sen kyllä pitää olla toimiakseen.