Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.
Meidän tapauksessa ero oli tapahtunut 35 v sitten. Ex ei suostunut allekirjoittamaan lippulappua, ettei ole vaateita vaan räyhäsi juristille.
No kun erosta oli jo noin pitkä aika, niin perukirjaan kirjattiin jotain että erosta on kulunut jo niin pitkä aika, että siinä ajassa olis pitänyt pyytää ositusta jos olis ollut vaateita. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta just se miten paljon aikaa oli kulunut niin vaikutti et niin voitiin siihen kirjata. Perukirjan tekevältä juristilta saa apua tommosten ongelmien kanssa.
Vaikka isä on muuttanut pois talosta ja jättänyt sen äidin ja lasten kodiksi, ei se tarkoita, että isä olisi siitä puolikkaasta omistuksestaan luopunut. Jos olisi luopunut, niin olisihan se kiinteistö sitten siirretty kokonaan äidin nimiin. Eli molemmat omistavat puolet. Tämähän ei edes ollut ongelma.
Vaan tässä ap:n keississä äiti siis vaatii itselleen osuutta sellaisista rahoista, jotka isä on hankkinut ja säästänyt vasta eron jälkeen.
Mä ehkä yrittäisin saada äidiltä kuittauksen ensin sellaiseen paperiin, että avioeron jälkeinen ositus on silloin aikoinaan tehty puolisoiden kesken eikä siitä ole vaateita. Sen jälkeen jakaisin ne säästössä olevat rahat kaikessa hiljaisuudessa lasten kesken ja toteaisin äidille, jos hän siitä jotain kysyy, että et ole perillinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juristin apu ei niin mahdottomia maksa. Meillä sisko heittäytyi hankalaksi äidin kuoltua (sitä ennen ei oltu mitään jaettu) ja juristi teki tarvittavat paperit muutamalla sadalla eurolla. Nyt perunkirja ja perinnänjakosopimus on ainankin tehty oikein.
Teillä äiti on oikeutettu (niinkuin täällä on moni oikein sanonutkin) PUOLEEN siitä isän ja äidin YHTEENLASKETUSTA omaisuudesta mitä avioeron hetkellä oli, eli silloin 20 vuotta sitten. Sen jälkeen kertynyt omaisuus on rintaperillisten saamaa perintöä, eli se jaetaan tasan teidän lasten kanssa. Tämän lisäksi te lapset saatte sen toisen puolikkaan isän omaisuudesta, joka ei mene äidille.
Juristi voi tehdä laskelmat ja jakokirjan. Siihen ei äidillänne ole mitään sanomista. Hän ei voi omin päin myöskään varastaa kuolinpesän omaisuutta. Käräjille ette varmasti mene, ei kannata!
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhempasi ovat eronneet, ja sen jälkeen toinen puolisoista kuolee, niin ei sillä elossa olevalla puolisolla ole mitään osaa vainajan kuolinpesässä.
Tietenkin on, jos erotessa ei ole tehty ositusta.
Jos ap:n kohdalla, hänen äitinsä omistaa talosta puolet, niin eiväthän nämä lapset koko taloa peri.
Ainoastaan isän osuuden talosta.
Perintöä ei voi jakaa, ennenkuin kuolleen isän omaisuus ja velat on selvutetty.
Ja selvitetty se, että jos ositusta ei ole tehty, mitä äiti edelleen omistaa...
Puolisoillahan on avioikeus toistensa omaisuuteen ellei.
ole avioehtoa.
Vaan ap:n aloituksesta ei selviä, olivatko vanhemmat
avo- vai avioliitossa?
Ap puhuu vain erosta.
Ei sanallakaan mainitse sanaa AVILIITTO.
Sitäpaitsi aloitus on puhdasverinen trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.
Meidän tapauksessa ero oli tapahtunut 35 v sitten. Ex ei suostunut allekirjoittamaan lippulappua, ettei ole vaateita vaan räyhäsi juristille.
No kun erosta oli jo noin pitkä aika, niin perukirjaan kirjattiin jotain että erosta on kulunut jo niin pitkä aika, että siinä ajassa olis pitänyt pyytää ositusta jos olis ollut vaateita. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta just se miten paljon aikaa oli kulunut niin vaikutti et niin voitiin siihen kirjata. Perukirjan tekevältä juristilta saa apua tommosten ongelmien kanssa.
Kirjoitin aiemmin hovioikeuden ennakkopäätöksiin nojaten samalla tavalla. Eli jos tämä juttu menisi oikeuden käsiteltäväksi, lopputulos olisi esimerkkitapauksien nojalla selvä, osituksen katsotaan tapahtuneen, koska vaateita ei ole esitetty 20 vuoteen.
Ei paitusvaade vanhene. Mä luulen että apn äiti tietää tasan mistä nuo rahat on ja ne on sieltä eron ajoilta. Muutenhan hän vaatisi muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhempasi ovat eronneet, ja sen jälkeen toinen puolisoista kuolee, niin ei sillä elossa olevalla puolisolla ole mitään osaa vainajan kuolinpesässä.
Tietenkin on, jos erotessa ei ole tehty ositusta.
Jos ap:n kohdalla, hänen äitinsä omistaa talosta puolet, niin eiväthän nämä lapset koko taloa peri.
Ainoastaan isän osuuden talosta.Perintöä ei voi jakaa, ennenkuin kuolleen isän omaisuus ja velat on selvutetty.
Ja selvitetty se, että jos ositusta ei ole tehty, mitä äiti edelleen omistaa...
Puolisoillahan on avioikeus toistensa omaisuuteen ellei.
ole avioehtoa.Vaan ap:n aloituksesta ei selviä, olivatko vanhemmat
avo- vai avioliitossa?Ap puhuu vain erosta.
Ei sanallakaan mainitse sanaa AVILIITTO.
Sitäpaitsi aloitus on puhdasverinen trolli.
Avoliitossa ei tehdä ositusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.
Meidän tapauksessa ero oli tapahtunut 35 v sitten. Ex ei suostunut allekirjoittamaan lippulappua, ettei ole vaateita vaan räyhäsi juristille.
No kun erosta oli jo noin pitkä aika, niin perukirjaan kirjattiin jotain että erosta on kulunut jo niin pitkä aika, että siinä ajassa olis pitänyt pyytää ositusta jos olis ollut vaateita. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta just se miten paljon aikaa oli kulunut niin vaikutti et niin voitiin siihen kirjata. Perukirjan tekevältä juristilta saa apua tommosten ongelmien kanssa.
Kirjoitin aiemmin hovioikeuden ennakkopäätöksiin nojaten samalla tavalla. Eli jos tämä juttu menisi oikeuden käsiteltäväksi, lopputulos olisi esimerkkitapauksien nojalla selvä, osituksen katsotaan tapahtuneen, koska vaateita ei ole esitetty 20 vuoteen.
Ei paitusvaade vanhene. Mä luulen että apn äiti tietää tasan mistä nuo rahat on ja ne on sieltä eron ajoilta. Muutenhan hän vaatisi muutakin.
*ositusvaade
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.
Meidän tapauksessa ero oli tapahtunut 35 v sitten. Ex ei suostunut allekirjoittamaan lippulappua, ettei ole vaateita vaan räyhäsi juristille.
No kun erosta oli jo noin pitkä aika, niin perukirjaan kirjattiin jotain että erosta on kulunut jo niin pitkä aika, että siinä ajassa olis pitänyt pyytää ositusta jos olis ollut vaateita. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta just se miten paljon aikaa oli kulunut niin vaikutti et niin voitiin siihen kirjata. Perukirjan tekevältä juristilta saa apua tommosten ongelmien kanssa.
Vaikka isä on muuttanut pois talosta ja jättänyt sen äidin ja lasten kodiksi, ei se tarkoita, että isä olisi siitä puolikkaasta omistuksestaan luopunut. Jos olisi luopunut, niin olisihan se kiinteistö sitten siirretty kokonaan äidin nimiin. Eli molemmat omistavat puolet. Tämähän ei edes ollut ongelma.
Vaan tässä ap:n keississä äiti siis vaatii itselleen osuutta sellaisista rahoista, jotka isä on hankkinut ja säästänyt vasta eron jälkeen.
Mä ehkä yrittäisin saada äidiltä kuittauksen ensin sellaiseen paperiin, että avioeron jälkeinen ositus on silloin aikoinaan tehty puolisoiden kesken eikä siitä ole vaateita. Sen jälkeen jakaisin ne säästössä olevat rahat kaikessa hiljaisuudessa lasten kesken ja toteaisin äidille, jos hän siitä jotain kysyy, että et ole perillinen.
Mutta kun on vaateita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni ja hänen sisarukset eivät halunneet vaatia mitään toisen vanhemman kuoltua vaan leski sai käyttää rahansa mihinkä lystäsi. Se varallisuus ei mielestäni kuulu silloin perillisille jos toinen vanhemmista on elossa ellei sitten hän vapaaehtoisesti ala jakamaan.
Tuo oli laki ennen vanhaan. Se muuttui 60 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.
Meidän tapauksessa ero oli tapahtunut 35 v sitten. Ex ei suostunut allekirjoittamaan lippulappua, ettei ole vaateita vaan räyhäsi juristille.
No kun erosta oli jo noin pitkä aika, niin perukirjaan kirjattiin jotain että erosta on kulunut jo niin pitkä aika, että siinä ajassa olis pitänyt pyytää ositusta jos olis ollut vaateita. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta just se miten paljon aikaa oli kulunut niin vaikutti et niin voitiin siihen kirjata. Perukirjan tekevältä juristilta saa apua tommosten ongelmien kanssa.
Kirjoitin aiemmin hovioikeuden ennakkopäätöksiin nojaten samalla tavalla. Eli jos tämä juttu menisi oikeuden käsiteltäväksi, lopputulos olisi esimerkkitapauksien nojalla selvä, osituksen katsotaan tapahtuneen, koska vaateita ei ole esitetty 20 vuoteen.
Jos pesänjakaja tekee ratkaisun niin voi mennä, koska toimii tuomarin valtuuksilla, tavallisella perunkirjoittajalla ei ole valtuuksia tehdä sitovaa päätöstä. Jotta katsopa uudestaan se hovin päätös tältä pohjalta ja vertaa sitten aapeen tapaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero-osituksessa otetaan huomioon kummankin puolison varat ja velat. Lasketaan varat - velat ja verrataan puolisoiden summia toisiinsa. Se, jolla laskutoimitus näyttää olevan enemmän omaisuutta, maksaa tasinkoa toiselle tuosta miinuslaskun jälkeisestä summasta (ei koko omaisuudestaan).
Erohetkellä ollut tilanne vain 20 vuotta myöhemmin oleva tilanne?
Erohetkellä. Eräällä ahneella tutulla on tästä katkera kokemus, kun vielä oikeudenkäyntikulut jäi itse maksettavaksi. Kyse oli erohetken omaisuudesta, jonka arvo oli noussut sen jälkeen kaavoituksen ansioista0.
Outoa. Kyllä erohetkellä olleen omaisuuden tuotto ja arvonnousu (osituksen tekemiseen asti) otetaan normaalusti osituksessa huomioon.
Otetaan tietysti jos on avioliitto voimassa, mutta koska avio-oikeus päättyy samalla hetkellä kuin avioliittokin, joko eroon tai toisen kuolemaan, niin ei avioliiton jälkeinen omaisuuden tuotto kuulu enää ositettavaan, itse ositustahan ei ole mikään pakko tehdä heti avioliiton päättymisen jälkeen, periaatteessa ositusvaade, siis oikeus vaatia osituksen tekemistä, ei vanhene.
Minilex sanoo toisin omaisuuden tuotosta:
"Avioliiton jälkeen saatu omaisuus ei pääsääntöisesti kuuluu ositukseen, mutta ositusperusteen syntyhetken mukaisen omaisuuden tuotto ja sen sijaan tullut omaisuus kuuluvat ositettavaan omaisuuteen."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero-osituksessa otetaan huomioon kummankin puolison varat ja velat. Lasketaan varat - velat ja verrataan puolisoiden summia toisiinsa. Se, jolla laskutoimitus näyttää olevan enemmän omaisuutta, maksaa tasinkoa toiselle tuosta miinuslaskun jälkeisestä summasta (ei koko omaisuudestaan).
Erohetkellä ollut tilanne vain 20 vuotta myöhemmin oleva tilanne?
Erohetkellä. Eräällä ahneella tutulla on tästä katkera kokemus, kun vielä oikeudenkäyntikulut jäi itse maksettavaksi. Kyse oli erohetken omaisuudesta, jonka arvo oli noussut sen jälkeen kaavoituksen ansioista0.
Outoa. Kyllä erohetkellä olleen omaisuuden tuotto ja arvonnousu (osituksen tekemiseen asti) otetaan normaalusti osituksessa huomioon.
Otetaan tietysti jos on avioliitto voimassa, mutta koska avio-oikeus päättyy samalla hetkellä kuin avioliittokin, joko eroon tai toisen kuolemaan, niin ei avioliiton jälkeinen omaisuuden tuotto kuulu enää ositettavaan, itse ositustahan ei ole mikään pakko tehdä heti avioliiton päättymisen jälkeen, periaatteessa ositusvaade, siis oikeus vaatia osituksen tekemistä, ei vanhene.
Minilex sanoo toisin omaisuuden tuotosta:
"Avioliiton jälkeen saatu omaisuus ei pääsääntöisesti kuuluu ositukseen, mutta ositusperusteen syntyhetken mukaisen omaisuuden tuotto ja sen sijaan tullut omaisuus kuuluvat ositettavaan omaisuuteen."
Mitäs jos ositusperusteen syntyhetken omaisuudesta on toinen hukannut (jakamattoman) osuutensa. Pitääkö hänen ottaa lainaa maksaakseen tasinkoa toiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole äidilläsi oikeutta puoleen isän omaisuudesta, koska osituksessa huomioidaan myös äitisi omaisuus. Tuollaista äitiä en kyllä korkealle arvosta, oma äitini maksoi isäni kuoltua meidän perintöverotkin.
Itseasiassa jos äidilläsi on perintöjä tai muuta omaisuutta jota on tullut avioliiton aikana hän voi varakkaampana joutua maksamaan tasinkoa kuolinpesälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Avioeron ositusta ei lain mukaan ole pakko tehdä. Laki velvoittaa osituksen toimittamiseen ainoastaan silloin, kun toinen puolisoista sitä vaatii.
Liitto on purettu ilman ositusta ja sillä hyvä.
Ei pidä paikkaansa. Kaksi vuotta sitten pankin asianajaja Ei kutsunut perunkirjoitusta kokoon ennen kuin neljäkymmentä vuotta sitten eronneilta oli saatu toisen osapuolen todistus siitä ettei ollut aikoinaan tekemättä jääneen osituksen tiimoilta vaateita äitini kuolinpesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Avioeron ositusta ei lain mukaan ole pakko tehdä. Laki velvoittaa osituksen toimittamiseen ainoastaan silloin, kun toinen puolisoista sitä vaatii.
Liitto on purettu ilman ositusta ja sillä hyvä.
Ei pidä paikkaansa. Kaksi vuotta sitten pankin asianajaja Ei kutsunut perunkirjoitusta kokoon ennen kuin neljäkymmentä vuotta sitten eronneilta oli saatu toisen osapuolen todistus siitä ettei ollut aikoinaan tekemättä jääneen osituksen tiimoilta vaateita äitini kuolinpesästä.
Meillä siskoni laati perukirjan. Eipä tullut byrokraattisia ongelmia.
"Huooh*
Lopeta jo.
Jos ei ole aikanaan eli eron yhteydessä tai pian sen jälkeen esittänyt vaatimuksia omaisuuden uusjaosta, ei mielestäni ole lain hengen mukaista ruveta vaatimaan mitään kymmenien vuosien jälkeen.
Ainoa poikkeus tähän voisi olla, että on pakotettu, painostettu luopumaan tai ollut sairas eikä pystynyt hoitamaan asioitaan.
Jos näin ei ole tapahtunut, get over it ja move on."
Tämä ei ole mielipideasia. Perunkirjoitukseen vaaditaan paperi siitä että, ositus on tehty tai ettei sitä ole tehty ja asianosaisella ei ole taannehtiva vaateita ositukseen liittyen kuolinpesästä. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Avioeron ositusta ei lain mukaan ole pakko tehdä. Laki velvoittaa osituksen toimittamiseen ainoastaan silloin, kun toinen puolisoista sitä vaatii.
Liitto on purettu ilman ositusta ja sillä hyvä.
Ei pidä paikkaansa. Kaksi vuotta sitten pankin asianajaja Ei kutsunut perunkirjoitusta kokoon ennen kuin neljäkymmentä vuotta sitten eronneilta oli saatu toisen osapuolen todistus siitä ettei ollut aikoinaan tekemättä jääneen osituksen tiimoilta vaateita äitini kuolinpesästä.
Meillä siskoni laati perukirjan. Eipä tullut byrokraattisia ongelmia.
Ilmeisesti ei virkatodistuksessa ollut avioliittoa jasen purkautumista? Muuten verottajakin olisi voinut palauttaa perukirjan lisäyksiä varten. Vaikka kuinka sisko laatii, perukirjan pitää olla laadittu pätevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole äidilläsi oikeutta puoleen isän omaisuudesta, koska osituksessa huomioidaan myös äitisi omaisuus. Tuollaista äitiä en kyllä korkealle arvosta, oma äitini maksoi isäni kuoltua meidän perintöverotkin.
Itseasiassa jos äidilläsi on perintöjä tai muuta omaisuutta jota on tullut avioliiton aikana hän voi varakkaampana joutua maksamaan tasinkoa kuolinpesälle.
Tämä on valetta. Varakkaampi osapuoli ei maksa tasinkoa kuolinpesälle. Kuvaa palstan tasoa, ettei tätäkään tiedetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole äidilläsi oikeutta puoleen isän omaisuudesta, koska osituksessa huomioidaan myös äitisi omaisuus. Tuollaista äitiä en kyllä korkealle arvosta, oma äitini maksoi isäni kuoltua meidän perintöverotkin.
Itseasiassa jos äidilläsi on perintöjä tai muuta omaisuutta jota on tullut avioliiton aikana hän voi varakkaampana joutua maksamaan tasinkoa kuolinpesälle.
Tämä on valetta. Varakkaampi osapuoli ei maksa tasinkoa kuolinpesälle. Kuvaa palstan tasoa, ettei tätäkään tiedetä.
Niin ei silloin, jos avioliitto päättyy kuolemaan. Tässä tapauksessa avioliitto oli kuitenkin päättynyt avioeroon monta vuotta ennen kuolemaa. Kysymys on täysin eri tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole äidilläsi oikeutta puoleen isän omaisuudesta, koska osituksessa huomioidaan myös äitisi omaisuus. Tuollaista äitiä en kyllä korkealle arvosta, oma äitini maksoi isäni kuoltua meidän perintöverotkin.
Itseasiassa jos äidilläsi on perintöjä tai muuta omaisuutta jota on tullut avioliiton aikana hän voi varakkaampana joutua maksamaan tasinkoa kuolinpesälle.
Siis jos hänellä erohetkellä oli enemmän omaisuutta. Siitä tässä on kyse, mitä silloin oli.
Ei ainakaan käräjäoikeus hyväksynyt avioliiton päättymisen jälkeen "sijaan tulleen omaisuuden" eli sen arvon nousun vuoksi uutta ositusta.
Kirjoitin aiemmin hovioikeuden ennakkopäätöksiin nojaten samalla tavalla. Eli jos tämä juttu menisi oikeuden käsiteltäväksi, lopputulos olisi esimerkkitapauksien nojalla selvä, osituksen katsotaan tapahtuneen, koska vaateita ei ole esitetty 20 vuoteen.