Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Puolisoni ja hänen sisarukset eivät halunneet vaatia mitään toisen vanhemman kuoltua vaan leski sai käyttää rahansa mihinkä lystäsi. Se varallisuus ei mielestäni kuulu silloin perillisille jos toinen vanhemmista on elossa ellei sitten hän vapaaehtoisesti ala jakamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tärkeetä voida osoiittaa että omaisuus on hankittu eron jälkeen. Tästä ollaan juuri puhuttu juristin kanssa. Mieheni erosi 90-luvalla, asuivat vuokralla eikä omaisuutta ollut. Mieheni teki testamentin ja toi esiin sen että ositus jäi tekemättä. Tässä tapauksessa on juristin mukaan helppo osoittaa että mies on hankkinut omaisuutta vasta eron jälkeen. Hän perusti muutama vuosi eron jälkeen yrityksen jolla alkoi tienaamaan. On siis helppo osoittaa se, koska yritys on perustettu.
en tiedä saitko jo vastauksen, mutta noin 5 vuotta sitten minun piti pyytää pankista joku x vuotta aikaisemmin tullut tiliote jotain tarkoitusta varten ja maksoi muistaakseni 50 euroa, kun kävivät sen etsimässä ja tulostivat. Tänä päivänä hinnat ovat aika varmasti korkeammalla.
Itse ostin asunnon taktisesti kun avioero oli juuri astunut voimaan. Exälläni ei ole asuntoon mitään oikeutta. Kun kuolen niin tytär perii kaiken.
Antakaa asian olla ja katkaskaa välinne siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei osaa kirjoittaa suomen kieltä.
Mitäpä me keskustelijat edes teemme tuolla tiedolla?
Puhu niiden perikuntaan kuuluvien kanssa.
Lystimpi on iloisena olla kun vanhana hapan-naamana.
Näinhän siinä käy kun ihmiset leväperäisyyttään jättävät asiat hoitamatta loppuun saakka silloin kun sen aika olisi.
Asianajajat sitten nettoavat kivasti kun riitaisa perikunta tappelee rahoista jotka hupenevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.
Meidän tapauksessa ero oli tapahtunut 35 v sitten. Ex ei suostunut allekirjoittamaan lippulappua, ettei ole vaateita vaan räyhäsi juristille.
No kun erosta oli jo noin pitkä aika, niin perukirjaan kirjattiin jotain että erosta on kulunut jo niin pitkä aika, että siinä ajassa olis pitänyt pyytää ositusta jos olis ollut vaateita. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta just se miten paljon aikaa oli kulunut niin vaikutti et niin voitiin siihen kirjata. Perukirjan tekevältä juristilta saa apua tommosten ongelmien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni ja hänen sisarukset eivät halunneet vaatia mitään toisen vanhemman kuoltua vaan leski sai käyttää rahansa mihinkä lystäsi. Se varallisuus ei mielestäni kuulu silloin perillisille jos toinen vanhemmista on elossa ellei sitten hän vapaaehtoisesti ala jakamaan.
No tässä tapauksessa ei ole leskeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero-osituksessa otetaan huomioon kummankin puolison varat ja velat. Lasketaan varat - velat ja verrataan puolisoiden summia toisiinsa. Se, jolla laskutoimitus näyttää olevan enemmän omaisuutta, maksaa tasinkoa toiselle tuosta miinuslaskun jälkeisestä summasta (ei koko omaisuudestaan).
Erohetkellä ollut tilanne vain 20 vuotta myöhemmin oleva tilanne?
Erohetkellä. Eräällä ahneella tutulla on tästä katkera kokemus, kun vielä oikeudenkäyntikulut jäi itse maksettavaksi. Kyse oli erohetken omaisuudesta, jonka arvo oli noussut sen jälkeen kaavoituksen ansioista0.
Outoa. Kyllä erohetkellä olleen omaisuuden tuotto ja arvonnousu (osituksen tekemiseen asti) otetaan normaalusti osituksessa huomioon.
Otetaan tietysti jos on avioliitto voimassa, mutta koska avio-oikeus päättyy samalla hetkellä kuin avioliittokin, joko eroon tai toisen kuolemaan, niin ei avioliiton jälkeinen omaisuuden tuotto kuulu enää ositettavaan, itse ositustahan ei ole mikään pakko tehdä heti avioliiton päättymisen jälkeen, periaatteessa ositusvaade, siis oikeus vaatia osituksen tekemistä, ei vanhene.
Vierailija kirjoitti:
Osituksen tekemättä jättäminen on monen virhe. Jos ei kyetä osoittamaan mikä oli varallisuustilanne eron hetkellä, voi tosiaan olla että äidillä on oikeus osaansa. Virhe on ikävä kyllä ollut menehtyneen oma. Ositus on todella tärkeä juttu, tässä sen juuri huomaa. Vaikka pesänjako olisi täysin riidatonkin, osituspaperi on löydyttävä tai homma pitää hoitaa muuten oikein - ja sehän on vaikeaa sitten.
Tämähän se tässä on pahinta, kun se osituspaperikin pitäisi vielä löytyä, ja aikaa on voinut kulua kymmeniä vuosia välissä, ja vaikka pari muutakin avioliittoa.
Ap:lle osanottoni molempien vanhempiesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.
Meidän tapauksessa ero oli tapahtunut 35 v sitten. Ex ei suostunut allekirjoittamaan lippulappua, ettei ole vaateita vaan räyhäsi juristille.
No kun erosta oli jo noin pitkä aika, niin perukirjaan kirjattiin jotain että erosta on kulunut jo niin pitkä aika, että siinä ajassa olis pitänyt pyytää ositusta jos olis ollut vaateita. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta just se miten paljon aikaa oli kulunut niin vaikutti et niin voitiin siihen kirjata. Perukirjan tekevältä juristilta saa apua tommosten ongelmien kanssa.
Minä kun kirjoitin tuon saman asian ketjun alkupuolella, sain lähinnä alapeukkuja ja jurristi kertoi, ettei mitään aikarajaa osituksen vaatimisille ole.
Tiedän hyvin, että noin se menee: kun erosta on kulunut kauan, eikä kumpikaan ole esittänyt vaateita varallisuuden jaosta, siis osituksesta, oikeus siihen kuitataan menetetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
Ei se automaattisesti tarkoita että pitää vuokralle muuttaa, vaikka ositetaan.
Kun erosimme, vaimo ja lapset jäivät asumaan omakotitaloon ja lahjoitin oman osuuteni lapsille. Talosta oli vielä sen verran lainaa, että kun exä otti lainat, ei se minun osuus niin suuri ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osituksen tekemättä jättäminen on monen virhe. Jos ei kyetä osoittamaan mikä oli varallisuustilanne eron hetkellä, voi tosiaan olla että äidillä on oikeus osaansa. Virhe on ikävä kyllä ollut menehtyneen oma. Ositus on todella tärkeä juttu, tässä sen juuri huomaa. Vaikka pesänjako olisi täysin riidatonkin, osituspaperi on löydyttävä tai homma pitää hoitaa muuten oikein - ja sehän on vaikeaa sitten.
Tämähän se tässä on pahinta, kun se osituspaperikin pitäisi vielä löytyä, ja aikaa on voinut kulua kymmeniä vuosia välissä, ja vaikka pari muutakin avioliittoa.
Ap:lle osanottoni molempien vanhempiesi takia.
Niin. Ositus voi olla hyvinkin tehty, mutta jos sitä pirun paperinpalaa ei löydy mistään, se on sama kuin että ositusta ei olisi tehty. Ehkä tässä kannattaisi käyttää maalaisjärkeä ja laatia se osituspaperi uudelleen ihan omin käsin.
Muuten, pitääkö osituskirjan olla alkuperäinen vai käykö kopio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.
Meidän tapauksessa ero oli tapahtunut 35 v sitten. Ex ei suostunut allekirjoittamaan lippulappua, ettei ole vaateita vaan räyhäsi juristille.
No kun erosta oli jo noin pitkä aika, niin perukirjaan kirjattiin jotain että erosta on kulunut jo niin pitkä aika, että siinä ajassa olis pitänyt pyytää ositusta jos olis ollut vaateita. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta just se miten paljon aikaa oli kulunut niin vaikutti et niin voitiin siihen kirjata. Perukirjan tekevältä juristilta saa apua tommosten ongelmien kanssa.
Minä kun kirjoitin tuon saman asian ketjun alkupuolella, sain lähinnä alapeukkuja ja jurristi kertoi, ettei mitään aikarajaa osituksen vaatimisille ole.
Tiedän hyvin, että noin se menee: kun erosta on kulunut kauan, eikä kumpikaan ole esittänyt vaateita varallisuuden jaosta, siis osituksesta, oikeus siihen kuitataan menetetyksi.
Toki sen voi kuitata menetetyksi ja tehdä perunkirjoituksen ilman osittamista, mutta ei se tarkoita etteikö oikeutettu voisi vaatia silti ositusta myöhemmin, silloin vain perunkirjoitusta oikaistaan ja mahdollisesti perinnönjako peräytyy joiltakin osin.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani aloittajan tilanteesta. Ymmärrän hyvin, että tilanne on teille lapsille kaikinpuolin järkytys.
Meillä oli muutama vuosi sitten perinnönjaossa sama tilanne, että reilu 20 vuotta aikaisemmin eronneet vanhemmat eivät olleet tehneet avioeron yhteydessä ositusta. Äidilläni ei ollut kummoista omisuutta. Isällä oli kiinteää omaisuutta. Eron yhteydessä äitini sai hieman rahaa, mutta omisuuteen nähden vähän.
Kun isäni menehtyi, niin ositus piti hoitaa. Äitini luopui osastaan siten, että jaossa hän kertoo juristin avustamana, että ositus on tehty ja näin ollen hänellä ei ole vaatimuksia pesään. Tällä vältyttiin ns. "verojen maksu kahteen kertaan".
Vanhempia on moneen lähtöön. Äidilläni ei edelleenkään ole kummoista omaisuutta. Pärjää kuitenkin eläkeläisenä ihan ok, kun tavallisesti elelee.
Eikä ero silloin aikoinaan edes ollut mitenkään sopuisa ja välit olivat heikot vanhemmilla loppuun saakka. Lasten parasta äitini kuitenkin ajatteli, vaikka hampaankolossa oli varmaan kaikenlaista.
Hyvä että meni noin. Mutta eihän tuossa tilanteessa enää edes äiti voisi näpäyttää isää kun isähän on kuollut. Näpäytys osuisi vaan lapsiin.
Mites sitten tehdään, jos on ollut useita lyhyitä avioliittoja, jotka päättyneet eroon, eikä osituksista ole kirjallista dokua?
Miten kansainväliset avioliitot, joissa toisella osapuolella varallisuutta eri maassa, ehkä vaikeasti todennettavissa 20-30 vuoden jälkeen.
Mielestäni tämä ositusasia pitäisi määritellä joko pakollisesti tehtäväksi eron yhteydessä tai siitä olisi luovuttava kokonaan. Vähintään vanhenemisaika pitää määrittää, minkä jälkeen ositusta ei voi enää vaatia.
Tarkoitan sitä, ettei joku puuttuva paperinpala kertakaikkiaan voi hankaloittaa jälkipolvien elämää noin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.
Meidän tapauksessa ero oli tapahtunut 35 v sitten. Ex ei suostunut allekirjoittamaan lippulappua, ettei ole vaateita vaan räyhäsi juristille.
No kun erosta oli jo noin pitkä aika, niin perukirjaan kirjattiin jotain että erosta on kulunut jo niin pitkä aika, että siinä ajassa olis pitänyt pyytää ositusta jos olis ollut vaateita. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta just se miten paljon aikaa oli kulunut niin vaikutti et niin voitiin siihen kirjata. Perukirjan tekevältä juristilta saa apua tommosten ongelmien kanssa.
Minä kun kirjoitin tuon saman asian ketjun alkupuolella, sain lähinnä alapeukkuja ja jurristi kertoi, ettei mitään aikarajaa osituksen vaatimisille ole.
Tiedän hyvin, että noin se menee: kun erosta on kulunut kauan, eikä kumpikaan ole esittänyt vaateita varallisuuden jaosta, siis osituksesta, oikeus siihen kuitataan menetetyksi.Toki sen voi kuitata menetetyksi ja tehdä perunkirjoituksen ilman osittamista, mutta ei se tarkoita etteikö oikeutettu voisi vaatia silti ositusta myöhemmin, silloin vain perunkirjoitusta oikaistaan ja mahdollisesti perinnönjako peräytyy joiltakin osin.
*Huooh*
Lopeta jo.
Jos ei ole aikanaan eli eron yhteydessä tai pian sen jälkeen esittänyt vaatimuksia omaisuuden uusjaosta, ei mielestäni ole lain hengen mukaista ruveta vaatimaan mitään kymmenien vuosien jälkeen.
Ainoa poikkeus tähän voisi olla, että on pakotettu, painostettu luopumaan tai ollut sairas eikä pystynyt hoitamaan asioitaan.
Jos näin ei ole tapahtunut, get over it ja move on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Varmasti. Otan osaa, sekä isän poismenon että äidin käytöksen takia. Toivottavasti sinulla on joku täyspäinen omainen tukena.
Äiti on ihan täysipäinen, hänellä on oikeus vaatia ositus, ei se oikeus poistu sillä, että penikoita tympäsee.
Äidillä on oikeus saada puolet talosta, sen hän saakin. Rahoihin hänellä ei ole oikeutta, ne isä säästi eron jälkeen.
ap
Siis äitisi on omistanut puolet talosta eron jälkeen? Miksi? Todella erikoista.
Ostivat ja maksoivat talon avioliiton aikana, joten puolet kuuluu osituksessa isälle ja puolet äidille. Isä antoi äidin jäädä siihen asumaan.
ap
Eihän äiti sillon mitään talon puolikasta peri vaan hän omistaa sen puolikkaan. Jos erotessa ei ollut muuta omaisuutta kuin talo hän pitää puolikkaansa ja toinen puoli kuuluu perillisille. Äitinne voi asua talossa niin kauan kuin haluaa vaikka omistatte puolet.
Ei se asumisoikeus taida koskea kuin leskeä. Kun tässä tapauksessa on eronnut, ei ole asumisoikeutta. Kun perunkirjoitus on tehty, lapset voivat vaatia osuutensa kuolinpesästä, ja jos äiti haluaa pitää talon, hänen pitää maksaa lapset ulos.
Kysymys palstailevalle asianajajalle: jos exäni ei suostu allekirjoittamaan ositus paperia, ero tullut jo 90-luvulla, niin onko siitä apua, jos minulla on sen aikaisia tiliotteita ja verotuspäätöksiä ja selostan tilanteen paperille. Avioehto, ei kiinteää omaisuutta ja mulle jäi vain omat ja lapsen vaatteet ja jotain arvotonta keittiötavaraa ja sen lisäksi kaatui miehen velkoja niskaan kun olin taannut sen yrityslainoja.