Missä vaiheessa tajusit että tapailet epävakaata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaniset ja depressiiviset tilat saattavat vaihdella jopa saman viikon aikana. Lääkkeitä ei halua käyttää vaikka ne tasaisivat elämää.

Epävakaa persoonallisuushäiriö on täysin eri asia kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmiset netissä kuvittelee voivansa diagnosoida muita, mistä se tulee, että kuvitellaan itsellä olevan sellaista tietotaistoa mikä lääkäriltäkin vaatii vuosien opiskelua ja perehtymistä ei vain ko ihmisen käytökseen ja myös ennen kaikkea motiiveihin.

Minusta sellaisissa ihmisissä on aina ollut jotain vikaa.

Epävakaa persoonallisuus on kuin kaksisuuntainen, mutta nopeammin vaihtuva.

Epävakaa persoonallisuushäiriö on enemmän sosiaaliseen kanssakäymisestä johtuvat ailahtelut ja ne voi laueta mistä tahansa. 

Kaksisuuntaisella ympäristö ei välttämättä vaikuta, vaan että ne vaihtelut tulevat kuin tulevat koska se johtuu enemmän aivojen toiminnasta. 

Jos äidillä on kaksisuuntainen niin altistaako se lapsen epävakaalle?

Minulle on lekuri selittänyt, että lapsuudenkodissa vallitseva epävakaus tod näk aiheuttaa lapselle tämän häiriön. Myös syntymää edeltävätkin kokemukset hän mainitsi. Sopisi meikäläisen tapaukseen, kun olen ei-toivottu perheen nuorimmainen, joka vielä syntyi tytöksi. Jos olisin syntynyt pojaksi, olisin sen myötä saanut paljon anteeksi sitä ei-toivottuutta. Lisäksi perheessämme oli viinapiru.

Oma epävakauteni on syntynyt lapsuudessa, jossakin tärkeässä kehitysvaiheessa kun äiti on lapsen tärkein ihminen. Ehkä juuri hylkäämisen kokemus siellä, joka vielä myöhempien kokemusten myötä vahvistui traumaksi, kun oli jo valmiiksi super altis lukemaan 'hylkäämistä' joka suunnalta.

Ikuinen ulkopuolisuuden tunne ja että on paras olla yksin. Provosoi toisen jättämään ja hylkäämään, jos suhde alkaa olla läheinen. Sitoutumiskammo. Erityisherkkyys ulkoa tuleville signaaleille. Salamannopea tunnetason reagointi 'vaaratilanteissa', eli kun toinen uhkaa tulla liian tärkeäksi, on lähdettävä pienimmästäkin syystä tai pelkästään tekosyystä karkuun, tai on laitettava toinen elämästään ulos.

Visto tauti, sanoi joku. Kärsimystä itselle. Megakärsimystä ympärillä oleville.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että itse olen tällainen ja mietin, miten helvetissä tämän sais suitsittua. En halua lähtökohtaisesti pahaa kellekkään ja aina parisuhteen jälkeen olen hävennyt tekemisiäni ja jopa itkenyt sitä kuinka pahaa oloa olen aiheuttanut.

Miten näkyy? Suhteen alussa saatan pistää suhteen harkintaan ihan vain pienestä vastoinkäymisestä tai mistä tahansa syystä ja kohta olen pyytämässä anteeksi. Ja tämä toistuu monta kertaa.

Suhteen syventyessä sulla on helvetti edessä. Tunnetilat vaihtelee todella nopeasti. Enkelistä demoniksi alle 5 sekunnissa. Erolla uhkailua, loukkauksia, jotka repis kenen tahansa sielun rikki, riehumista, katoilemista, puhelut estoon, juurikin pitkään kestävät mykkäkoulut ja kaiken tuon jälkeen anteeksipyytelyt eikä mua ikinä tunnistais samaksi ihmiseksi. Kunnes sama show alkaa kohta uudestaan. Todella visto tauti.

Itsetunto myös menee päädystä päätyyn. Toisena hetkenä voisin valloittaa maailman, seuraavana olen kuin pieksetty koira.

Välillä rakastan maailmaa ja haluan kaikille hyvää ja se saattaa jopa 10 sekunnin sisällä muuttua niin, että fantasioin tekeväni jollekkin jotain todella pahaa. Itseasiassa kaikki tunteet voivat muuttua sekuntien sisällä. Saatan olla iloinen ja onnellinen ja kohta mietinkin, että mitä jos ottaisin itseni hengiltä.

Myös hyvin vaikea ns. pysyä yhdellä tiellä vaan aina on joku uusi projekti tai asia mielessä, mutta pitkäjännitteisyyttä ei ole viedä sitä loppuun.

Hitto mikä kortti. Ja juu jos kohtaatte epävakaan niin en suosittele lähtemään siihen kelkkaan ellei tyyppi itse ole tietoinen ja tee asian eteen lujasti töitä.

Kuulostaapa tutulta.

Oletko hankkiutunut hoitokontaktia ja hoidatko itseäsi mitenkään?

Siinä vaiheessa kun hän tinder-ensitreffien jälkeen heitti minut kotiini ja halusi erityisesti tarkalleen tietää missä talossa asun. Sellainen noin 40v, sanojensa mukaan yliopistosta pari tutkintoa, menestynyt työelämässä ja nykyisin downshiftailee.

Itse taustaltani melko vastaava, tosin kovin nousujohteisessa työuraputkessa, mutta tyytyväinen eikö stressiä.

Onneksi älysin vaaran ja ohjeistin hänet jättämään minut toiseen kortteliin, jossa esiin meneväni sisään taloon ja hän ajoi pois pihasta.

Autosta noustessani hän sanoi jotenkin kreepyllä äänellä "en mä halua sun kanssa naimisiin, heh heh, vielä, heh heh".

Selvisi että hänen downshiftailu oli pitkään jatkunut Saikku mt syistä ja ilmeisesti tilapäinen työkyvyttömyyseläke.

Vainosi ja lähetteli satoja viestejä päivittäin, välillä raivostui kaikesta ja välillä taas pyyteli anteeksi ja tunnusti rakkauttaan.

M40

Moni kuvauksista pätee paremminkin ns. narsistiin kuin epävakauteen.  Narsisti on tunnekylmä ja laskelmoi.

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvauksista pätee paremminkin ns. narsistiin kuin epävakauteen.  Narsisti on tunnekylmä ja laskelmoi.

Kiitos tästä absoluuttisen tarkan rajauksen tekemisestä eri sairauskirjon välillä.

Tunnekylmyys ja laskelmointi ei kuulu epävakauteen. Arvottomuuden tunne kohdistuu itseen, ei koe ansaitsevansa mitään hyvää, sellaista mikä muille lankeaa kuin itsestään selvyytenä.  Anteeksipyytelyvaiheessa kova häpeä. Narsisti ei koe tällä tavoin itseään, ei syyllistä itseään eikä varsinkaan alennu pyytelemään anteeksi.

Mikähän pakkomielle ihmisillä on tuosta narsismista, ihmettelen usein.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekylmyys ja laskelmointi ei kuulu epävakauteen. Arvottomuuden tunne kohdistuu itseen, ei koe ansaitsevansa mitään hyvää, sellaista mikä muille lankeaa kuin itsestään selvyytenä.  Anteeksipyytelyvaiheessa kova häpeä. Narsisti ei koe tällä tavoin itseään, ei syyllistä itseään eikä varsinkaan alennu pyytelemään anteeksi.

Mikähän pakkomielle ihmisillä on tuosta narsismista, ihmettelen usein.

Lääketieteellisten diagnoosien tekeminen on siis huippuhelppoa.

Esim jos osaa pyytää anteeksi = ei ole narsisti.

Jos on tunnekylmä =ei ole epävakaa.

Yksinkertaisella "kyllä tai ei" kyselylomakkeella voitaisiin siis 100% varmuudella poissulkea eri sairauksien mahdollisuus.

Mikä on tämä pakkomielle diagnosoida ihmiset narsisteiksi?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tämä pakkomielle diagnosoida ihmiset narsisteiksi?

Hypegamian, kroonisen projisoinnin ja huomionhaun kumulatiivinen lopputulema.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tämä pakkomielle diagnosoida ihmiset narsisteiksi?

En tiedä. Tässä keskustelussa pohditaan ihmisissä esiintyvää epävakautta.

Äänesti feministejä.. miesvihaa ja äärikäyttäytymistä. Selittää että on parempi ihminen mutta heti huutamassa a persuu.

Ajoittain hyvinkin säästeliäs, mutta sitten taas toisaalta saattaa käyttää paljon rahaa ulkona syömisiin ja juomisiin, ex-tempore -matkoihin kalleine hotelleineen ja elämyksineen.

Periaatteita on, mutta ne elää koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että itse olen tällainen ja mietin, miten helvetissä tämän sais suitsittua. En halua lähtökohtaisesti pahaa kellekkään ja aina parisuhteen jälkeen olen hävennyt tekemisiäni ja jopa itkenyt sitä kuinka pahaa oloa olen aiheuttanut.

Miten näkyy? Suhteen alussa saatan pistää suhteen harkintaan ihan vain pienestä vastoinkäymisestä tai mistä tahansa syystä ja kohta olen pyytämässä anteeksi. Ja tämä toistuu monta kertaa.

Suhteen syventyessä sulla on helvetti edessä. Tunnetilat vaihtelee todella nopeasti. Enkelistä demoniksi alle 5 sekunnissa. Erolla uhkailua, loukkauksia, jotka repis kenen tahansa sielun rikki, riehumista, katoilemista, puhelut estoon, juurikin pitkään kestävät mykkäkoulut ja kaiken tuon jälkeen anteeksipyytelyt eikä mua ikinä tunnistais samaksi ihmiseksi. Kunnes sama show alkaa kohta uudestaan. Todella visto tauti.

Itsetunto myös menee päädystä päätyyn. Toisena hetkenä voisin valloittaa maailman, seuraavana olen kuin pieksetty koira.

Välillä rakastan maailmaa ja haluan kaikille hyvää ja se saattaa jopa 10 sekunnin sisällä muuttua niin, että fantasioin tekeväni jollekkin jotain todella pahaa. Itseasiassa kaikki tunteet voivat muuttua sekuntien sisällä. Saatan olla iloinen ja onnellinen ja kohta mietinkin, että mitä jos ottaisin itseni hengiltä.

Myös hyvin vaikea ns. pysyä yhdellä tiellä vaan aina on joku uusi projekti tai asia mielessä, mutta pitkäjännitteisyyttä ei ole viedä sitä loppuun.

Hitto mikä kortti. Ja juu jos kohtaatte epävakaan niin en suosittele lähtemään siihen kelkkaan ellei tyyppi itse ole tietoinen ja tee asian eteen lujasti töitä.

Kuulostaapa tutulta.

Oletko hankkiutunut hoitokontaktia ja hoidatko itseäsi mitenkään?

On sen verran tuore havainto, että en ole ammattiapua vielä toistaiseksi lähtenyt hakemaan. Saan aika hyvin pidettyä ns. Pinnan tyynenä normi arjessa ja esimerkiksi kavereille tämä ei näy, vaikka välillä oisin viittä vaille katkomassa välejä pääni sisällä. Eli jonkinlainen kontrolli pitää ja asian tiedostaminen auttaa siinä myös paljon.

Perhe näkee vilauksia mm. välillä saatan puhelimessa ihan yhtäkkiä alkaa puhua itsetuhoisia ajatuksia kesken kepeän keskustelun ja tämä kuvottaa itseäni. Laittaa nyt tuommosta pelkoa vanhempien harteille. Helvetti soikoon. Sen jälkeen pitää tehdä kaikkensa, että he tajuaa mulla olevan kaikki hyvin, vaikka ei oiskaan. Olen myös opetellut lopettamaan puhelun jos tunnen ns. pakotusta.

Ainoa mikä sitten ns. räjäyttää pankin on parisuhde. Luulen, että aiheuttaa siksi kovimmat oireilut, koska olen haavoittuvaisessa asemassa ja koen olevani uhattuna. Perhe ei hylkää kovin helpolla, mutta kumppani voi pettää ja jättää milloin tahansa ja se epävarmuus aiheuttaa epävakaisuutta. Olen toistaiseksi vain pysynyt poissa parisuhteista, muuta keinoa en keksi. Ei ole kenenkään muun risti tämä.

Miten epävakaa kokee sen, jos hänet yhtäkkiä laittaa estoon tai lakkaa seuraamasta somessa. Tarkoitan siis että tunnen hänet ja olen seurannut aktiivisesti ja sitten lopetan kuin seinään.

Olen vaan niin kyllästynyt näihin katoamistemppuihin ja suunnitelmien perumiseen.

Eoävakaudessa on paha kun tunne vie eikä järki, vaikka kuinka älykäs ja analysoiva osaisi olla.

Epäv.

Up

Miltä epävakaasta tuntuu kun hän ei olekaan enää kiinnostava ja hänet hylätään?

Mielipiteet vaihtui seuran mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tämä pakkomielle diagnosoida ihmiset narsisteiksi?

Voi se olla joku muu B klusterin häiriö. Niissä oireita voi olla narsismista, huomiohakuisuudesta ja epävakaasta. Näitä näkee somessa.