Miten te eronneet pärjäätte taloudellisesti?

Kun kerran puin myös itselleni päättyneitä naissuhteitani. Huomasin vain nämä asiat tärkeimmiksi syiksi: liian paljon töitä, liian paljon lapsia, liian vähän vaimoa, liian vähän rakkautta. Mä voisin ne todeta itselläni päällimmäisiksi asioiksi. Mä en voi syyttää ketään kun huomasin, että 70-30pros. tapahtuneista syistä menee omaan piikkiin. Olin liian paljon töissä ja oma kuormitus kasvoi ja kiihtyi kiihtymistään: en jaksanut panostaa kaikkeen enää täysillä. En tiedä muista mutta luulen en ole ainoa näin eronnut. Kun ihminen romahtaa ja jää yksin niin.

Kaikki hajoaa..

Kun kaikki hajoaa elämässä et sä ainakaan rikastumaan silloin pääse. Paitsi jos et ole: mies? Oletteko huomanneet saman?

Ei ole valittamista. Suunnittelen 2 viikon matkaa ulkomaille. Sitä ennen pientä pintaremppaa.

erotettujenpankki kirjoitti:

Kun kerran puin myös itselleni päättyneitä naissuhteitani. Huomasin vain nämä asiat tärkeimmiksi syiksi: liian paljon töitä, liian paljon lapsia, liian vähän vaimoa, liian vähän rakkautta. Mä voisin ne todeta itselläni päällimmäisiksi asioiksi. Mä en voi syyttää ketään kun huomasin, että 70-30pros. tapahtuneista syistä menee omaan piikkiin. Olin liian paljon töissä ja oma kuormitus kasvoi ja kiihtyi kiihtymistään: en jaksanut panostaa kaikkeen enää täysillä. En tiedä muista mutta luulen en ole ainoa näin eronnut. Kun ihminen romahtaa ja jää yksin niin.

Kaikki hajoaa..

Kun kaikki hajoaa elämässä et sä ainakaan rikastumaan silloin pääse. Paitsi jos et ole: mies? Oletteko huomanneet saman?

Näin se menee (tuo jälkimmäinen). Mies menestyy naisen tuella, muttei anna naiselle mitään arvoa kuitenkaan. Nainen taas ei avioliitossa saa itse menestyä, vaan omat haaveet on kuopattava ja elettävä kotiorjameiningissä (vähän kärjistetty sanavalinta, mutta pyörittäen vaikkapa 4 hengen huushollin ja lasten asiat miehen keskittyessä uraansa).

Eron jälkeen naisella on enää vain 3 hengen huusholli pyöritettävänä ja lapsetkin kasvavat ja yh-mutsien lapset oppii omatoimisiksi, kun äiti ei ehdi kokoajan hyysätä (tämä on siis lastenkin kannalta hyvä juttu). Näin ollen nainenkin pääsee vihdoin panostamaan myös omiin töihinsä ja hyvinvointiinsa. Naisen tulot saattavat nousta, kun taas miehen pitää karsia töistä, kun hänen pitääkin itse hoitaa oma huushollinsa.

Olisko kannattanut alunperinkin jakaa vastuut oikeasti tasan siten, että kumpikin saa panostaa omiin töihinsä ja se huusholli ja lapset hoidetaan aidosti puoliksi. En tiedä yhtään sellaista perhettä, jossa koti ja lapset olisi hoidettu puoliksi ja silti olisi erottu. Ne pysyvät yhdessä, joilla näin on. Ero tulee, kun jako on epäreilu.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin pärjään.

Ex:lle piti antaa erotessa n 350,000€ "läksiäisrahaa".

Nyt on minun omat kulut ehkä 1/4 entisestä, velaton kämppä ja muutenkin hommat reilassa.

Luulen että tässä erossa voitti kumpikin. Ex eukko tuli perse aukisena taloon, ja sai tuon 350000€ lähtiessään, ja minä sain sielunrauhan.

Oho, aika epätavallinen tarina Suomessa. Meillä ei erossa maksettu tasinkoa ollenkaan (täys avioehto, molemmat tienasi koko ajan lähes saman verran, lähtötilanteessa molemmilla oli about saman verran säästöjä ja niitä kertyi molemmille n. samaan tahtiin, kun kulut maksettiin puoliksi).

Olette ilmeisesti jotain miljonäärejä, vai oliko kaikki omaisuus sinun nimissäsi (700keur, jolloin vaimolle tuosta puolet)? Vaimo ilmeisesti ollut kotirouvana, eli ns. sinulle palkatta töissä? Hyvin harvinaista Suomessa tosiaan.

(edellä poimittua) - Aivan totta kirjoitit:" (1)Olisko kannattanut alunperinkin jakaa vastuut oikeasti tasan (2)siten, että kumpikin saa panostaa omiin töihinsä ja se huusholli ja lapset hoidetaan aidosti puoliksi. (3)En tiedä yhtään sellaista perhettä, jossa koti ja lapset olisi hoidettu puoliksi ja silti olisi erottu. Ne pysyvät yhdessä, joilla näin on. (4)Ero tulee, kun jako on epäreilu."?

(1). Varmaan olisi. Osaako monikin sen sitte tehdä?

(2). Tasapuolisen tasaisesti eli 'fifty-sixty'-tyylillä tai '30-70' tai jotain. Voiko kaiken aina tehdä tasan?

(3). Varmasti juuri enemmän näin. Onko se sitten väärin että on nykyisessä modernissa arkielämässä niitä perinteisiä vain naisten ja vain miesten töitä?

Vai voiko se perhe-elämämme olla vain töitä ja töitä ja niiden tekijöitä? Se joka taitaa osaa ja uhraa ahertaa ikään kuin tekisi sitä vain rakkaudesta rakkaudella.

(4). Ja onhan se aina. Vaan jotkut eivät eroa silti, niin kuin sanoit. Onko se sitten hyvää rakkautta vai huonoa rakkautta ja kuka jää ilman? Elämässä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin pärjään.

Ex:lle piti antaa erotessa n 350,000€ "läksiäisrahaa".

Nyt on minun omat kulut ehkä 1/4 entisestä, velaton kämppä ja muutenkin hommat reilassa.

Luulen että tässä erossa voitti kumpikin. Ex eukko tuli perse aukisena taloon, ja sai tuon 350000€ lähtiessään, ja minä sain sielunrauhan.

Oho, aika epätavallinen tarina Suomessa. Meillä ei erossa maksettu tasinkoa ollenkaan (täys avioehto, molemmat tienasi koko ajan lähes saman verran, lähtötilanteessa molemmilla oli about saman verran säästöjä ja niitä kertyi molemmille n. samaan tahtiin, kun kulut maksettiin puoliksi).

Olette ilmeisesti jotain miljonäärejä, vai oliko kaikki omaisuus sinun nimissäsi (700keur, jolloin vaimolle tuosta puolet)? Vaimo ilmeisesti ollut kotirouvana, eli ns. sinulle palkatta töissä? Hyvin harvinaista Suomessa tosiaan.

Myytiin kaikki omaisuus ja laitettiin rahat puoliksi. Eihän se ole sen kummoisempaa. Eikä me nyt mitään miljonäärejä oltu. Talo, kesämökki, säästöt, autot yms kaikki omaisuus myyntiin ja se oli siinä.

Se on vaan elettyä elämää.

Paremmin. On yksi elätettävä vähemmän....

Pohdin.olen kirjoitti:

(edellä poimittua) - Aivan totta kirjoitit:" (1)Olisko kannattanut alunperinkin jakaa vastuut oikeasti tasan (2)siten, että kumpikin saa panostaa omiin töihinsä ja se huusholli ja lapset hoidetaan aidosti puoliksi. (3)En tiedä yhtään sellaista perhettä, jossa koti ja lapset olisi hoidettu puoliksi ja silti olisi erottu. Ne pysyvät yhdessä, joilla näin on. (4)Ero tulee, kun jako on epäreilu."?

(1). Varmaan olisi. Osaako monikin sen sitte tehdä?

(2). Tasapuolisen tasaisesti eli 'fifty-sixty'-tyylillä tai '30-70' tai jotain. Voiko kaiken aina tehdä tasan?

(3). Varmasti juuri enemmän näin. Onko se sitten väärin että on nykyisessä modernissa arkielämässä niitä perinteisiä vain naisten ja vain miesten töitä?

Vai voiko se perhe-elämämme olla vain töitä ja töitä ja niiden tekijöitä? Se joka taitaa osaa ja uhraa ahertaa ikään kuin tekisi sitä vain rakkaudesta rakkaudella.

(4). Ja onhan se aina. Vaan jotkut eivät eroa silti, niin kuin sanoit. Onko se sitten hyvää rakkautta vai huonoa rakkautta ja kuka jää ilman? Elämässä..

Näin eronneena hyvätuloisena naisena ja äitinä sanon, että kyse on ennen kaikkea vastuun käsitteestä ja tunteesta, että kenellä vastuu on. Ts. jos toinen on nakkikone, kaikki yhteiseksi tarkoitettu vastuu on sillä toisella. Mua ei yhtään haittaa kuka tekee ja mitä, mut jos mun pitää koko ajan olla se, joka huolehtii, että kaikki olennainen perheessä on tehty, niin se ei käy, kun diili oli, että toinen ottaa puolet siitä vastuusta.

Voi verrata yritysjohtamiseen. Ei kyse ole siitä, kuka suorittaa, vaan kuka kantaa vastuun, että lasten elämässä olennaiset on hoidettu. Suorittaja voi olla vaikka perheen palkkaama ulkopuolinen resurssi. Mutta kuka huolehti, kuka etsi, kuka briiffasi, kenellä oli vastuu?!