Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te eronneet pärjäätte taloudellisesti?
01.03.2023 |
Jos siis lapsia myös?
Ollaan miehen kanssa eroamassa ja kauhistuttaa ajatus pyörittää taloutta yksin. Yhteinen talous on tuonut turvaa, vaikka olenkin yksin maksanut paljon yhteisiä menoja. Tarkoitus olisi, että lapset olisi aika tasan molempien luona, joten elatusapua tmv en usko että saan.
Kommentit (68)
Ihan hyvin pärjään, mutta joskus muistelen millaista oli ennen kun pystyi ostamaan vaikka kuuden tonnin sohvan tai kymppitonnin loman ilman että se vaikutti mihinkään arjen rahankäyttöön. Ei siitä silloin edes nauttinut, halvalla sohvalla on ihan yhtä mukavaa istua. Nyt minulla on köyhä mies miesystävänä, mutta nautin viikonlopusta kotona hänen kanssaan enemmän kuin exän kanssa luksuslomalla, hän pilasi ne aina. olen monta vuotta ollut pienituloinen niin olen ajatellut että lisärahakin olisi kyllä kiva, mutta jos on joku työ niin pärjää kyllä vaikka olisi enempikin lapsia. Onneksi koulut on ilmaisia. Ja seksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppitunti, joka jokaisen (etenkin tytön) pitäisi omaksua:
Älä KOSKAAN saata itseäsi asemaan, jossa olet taloudellisesti (tai muutenkaan) riippuvainen puolisostasi.
Ap tässä. Meillä on siis miehen kanssa ollut koko ajan omat rahat. Alussa kun ostettiin oma talo, maksoin pienestä palkastani kaikki asumisen kulut (sähköt, vakuutukset, netin, lainat ym). Älkää kysykö miksi. Se vaan luisui niin, kun olin tehnyt sopparit. Nyt vuosien varrella tilanne on muuttunut, minulla tällä hetkellä maksettava vakuutukset, netti ja puhelinkulut, vesi, jätehuolto. Mies hoitaa sähköt, autot, lainan.
Mies ostaa spontaanisti kallista tavaraa, itse taas maltillisesti säästäen. Miehen yritys on kannattava ja tiedän, että pystyy minut tästä jollain hinnalla maksamaan pois. Miehellä on ollut vapaus tehdä töitä vaikka 24/7 ja takoa rahaa, minä olen huolehtinut lapset ja kodin. Ennemminkin nyt on kyse siitä, minkälainen summa saadaan sovittua että molemmilla suht tyytyväinen olo lopputulokseen.
Ja tosiaan kauhistuttaa, kun tiedän että itselleni tulee paljon nykyistä isommat kulut maksettavaksi (asuminen, auto ym).
Vierailija kirjoitti:
Paremmin kuin parisuhteessa ollessani.
Sama! Yksi aikuinen vähemmän ruokittavana ja maksoin jo suurimman osan perheen arkikuluista.
Vierailija kirjoitti:
Paremmin kuin suhteessa. Laina on huomattavasti pienempi, vaikka asunto on samankokoinen kuin entinen. Lisäksi kulut vähemmän, vaikka ne yksin maksan. Eli ne muut asumiskulut on nyt suht samat kuin ennen. Ruokaan menee vähemmän, koska ennen piti maksaa puolet ruuista. Vaikka ex yksin söi yhtä paljon kuin minä ja lapset. Nyt lapset on kuitenkin puolet ajasta isänsä luona.
Saan myös lapsilisiin yh lisät ja myös elatusmaksut, koska on pienet tulot. Exällä myös, joten kela ne maksaa. Mutta ei sentään ihan kaikkea tarvitse omista kustantaa, ex kun ei juuri osallistu, ei ole ikinä osallistunut.
Näille miehille naiset kuitenkin levittää jalkansa ja menee porsimaan auliisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oppitunti, joka jokaisen (etenkin tytön) pitäisi omaksua:
Älä KOSKAAN saata itseäsi asemaan, jossa olet taloudellisesti (tai muutenkaan) riippuvainen puolisostasi.
Jep silti yli 50% parisuhteista on jo ennen lapsia sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän. Vain 29% on jokseenkin tasa-arvoisia
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on siis miehen kanssa ollut koko ajan omat rahat. Alussa kun ostettiin oma talo, maksoin pienestä palkastani kaikki asumisen kulut (sähköt, vakuutukset, netin, lainat ym). Älkää kysykö miksi. Se vaan luisui niin, kun olin tehnyt sopparit. Nyt vuosien varrella tilanne on muuttunut, minulla tällä hetkellä maksettava vakuutukset, netti ja puhelinkulut, vesi, jätehuolto. Mies hoitaa sähköt, autot, lainan.
Mies ostaa spontaanisti kallista tavaraa, itse taas maltillisesti säästäen. Miehen yritys on kannattava ja tiedän, että pystyy minut tästä jollain hinnalla maksamaan pois. Miehellä on ollut vapaus tehdä töitä vaikka 24/7 ja takoa rahaa, minä olen huolehtinut lapset ja kodin. Ennemminkin nyt on kyse siitä, minkälainen summa saadaan sovittua että molemmilla suht tyytyväinen olo lopputulokseen.
Ja tosiaan kauhistuttaa, kun tiedän että itselleni tulee paljon nykyistä isommat kulut maksettavaksi (asuminen, auto ym).
En ymmärrä, mikä tuossa kauhistuttaa. Jos aiemminkin pystyit yksin maksamaan asumiskulut, miksi et pystyisi nytkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on siis miehen kanssa ollut koko ajan omat rahat. Alussa kun ostettiin oma talo, maksoin pienestä palkastani kaikki asumisen kulut (sähköt, vakuutukset, netin, lainat ym). Älkää kysykö miksi. Se vaan luisui niin, kun olin tehnyt sopparit. Nyt vuosien varrella tilanne on muuttunut, minulla tällä hetkellä maksettava vakuutukset, netti ja puhelinkulut, vesi, jätehuolto. Mies hoitaa sähköt, autot, lainan.
Mies ostaa spontaanisti kallista tavaraa, itse taas maltillisesti säästäen. Miehen yritys on kannattava ja tiedän, että pystyy minut tästä jollain hinnalla maksamaan pois. Miehellä on ollut vapaus tehdä töitä vaikka 24/7 ja takoa rahaa, minä olen huolehtinut lapset ja kodin. Ennemminkin nyt on kyse siitä, minkälainen summa saadaan sovittua että molemmilla suht tyytyväinen olo lopputulokseen.
Ja tosiaan kauhistuttaa, kun tiedän että itselleni tulee paljon nykyistä isommat kulut maksettavaksi (asuminen, auto ym).
Mene vuokralle. Saat asumistukea. Laitat miehen maksamat rahat rahastoon. Ne tuottaa siellä paremmin kuin asuntokaupoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On naurettavaa selittää paremmin pärjäävänsä yksin. Taloudellisesti se ei ole sitä koskaan. Oma valinta, millä tasolla kukin sen haluaa elää.
Ex-mieheni palkka oli lähes 6000€. Sen hän törsäsi omiin menoihinsa ja lopuksi tyhjensi minun tilin niin että itselle jäi vain ruokarahat. Nyt eron jälkeen voin käyttää palkkani niin kuin normaali ihminen ja lisäksi hän joutuu maksamaan elarit, eikä pysty käyttämään kaikkia rahojaan omiin riippuvuuksiinsa. Todellakin helpompaa näin. Juuri mietin että voisin säästää johonkin uuteen rahastoon.
Miten mies pääsi käsiksi tiliisi? Mihin "omiin kuluihinsa" se törsäsi noin paljon kuukausi toisen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppitunti, joka jokaisen (etenkin tytön) pitäisi omaksua:
Älä KOSKAAN saata itseäsi asemaan, jossa olet taloudellisesti (tai muutenkaan) riippuvainen puolisostasi.
Jep silti yli 50% parisuhteista on jo ennen lapsia sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän. Vain 29% on jokseenkin tasa-arvoisia
Ei sillä ole taloudellisen riippuvuuden kannalta merkitystä, kumpi tienaa enemmän. Myös ei-saman-tuloiset voivat jakaa kulut tasan, jolloin kumpikaan ei ole toisesta riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppitunti, joka jokaisen (etenkin tytön) pitäisi omaksua:
Älä KOSKAAN saata itseäsi asemaan, jossa olet taloudellisesti (tai muutenkaan) riippuvainen puolisostasi.
Jep silti yli 50% parisuhteista on jo ennen lapsia sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän. Vain 29% on jokseenkin tasa-arvoisia
Ei sillä ole mitään merkitystä, paljonko mies tienaa. Taloudellisesti itsenäinen voi olla myös miestä pienemmillä tuloilla. Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että tienataan sentilleen tai edes tonnilleen saman verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on siis miehen kanssa ollut koko ajan omat rahat. Alussa kun ostettiin oma talo, maksoin pienestä palkastani kaikki asumisen kulut (sähköt, vakuutukset, netin, lainat ym). Älkää kysykö miksi. Se vaan luisui niin, kun olin tehnyt sopparit. Nyt vuosien varrella tilanne on muuttunut, minulla tällä hetkellä maksettava vakuutukset, netti ja puhelinkulut, vesi, jätehuolto. Mies hoitaa sähköt, autot, lainan.
Mies ostaa spontaanisti kallista tavaraa, itse taas maltillisesti säästäen. Miehen yritys on kannattava ja tiedän, että pystyy minut tästä jollain hinnalla maksamaan pois. Miehellä on ollut vapaus tehdä töitä vaikka 24/7 ja takoa rahaa, minä olen huolehtinut lapset ja kodin. Ennemminkin nyt on kyse siitä, minkälainen summa saadaan sovittua että molemmilla suht tyytyväinen olo lopputulokseen.
Ja tosiaan kauhistuttaa, kun tiedän että itselleni tulee paljon nykyistä isommat kulut maksettavaksi (asuminen, auto ym).
En ymmärrä, mikä tuossa kauhistuttaa. Jos aiemminkin pystyit yksin maksamaan asumiskulut, miksi et pystyisi nytkin?
Silloin elämä oli jatkuvaa kituuttamista. Mitään ylimääräistä en pystynyt ostamaan, en uusia huonekaluja tai mattoja ym. Kaikki meni perustarpeisiin. Nyt pelkään samaa tilannetta palkkani on kyllä noussut paljonkin tässä välissä mutta samanaikaisesti hinnat nousseet ja asumiskulut myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremmin kuin suhteessa. Laina on huomattavasti pienempi, vaikka asunto on samankokoinen kuin entinen. Lisäksi kulut vähemmän, vaikka ne yksin maksan. Eli ne muut asumiskulut on nyt suht samat kuin ennen. Ruokaan menee vähemmän, koska ennen piti maksaa puolet ruuista. Vaikka ex yksin söi yhtä paljon kuin minä ja lapset. Nyt lapset on kuitenkin puolet ajasta isänsä luona.
Saan myös lapsilisiin yh lisät ja myös elatusmaksut, koska on pienet tulot. Exällä myös, joten kela ne maksaa. Mutta ei sentään ihan kaikkea tarvitse omista kustantaa, ex kun ei juuri osallistu, ei ole ikinä osallistunut.
Näille miehille naiset kuitenkin levittää jalkansa ja menee porsimaan auliisti.
Sinullekko pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on siis miehen kanssa ollut koko ajan omat rahat. Alussa kun ostettiin oma talo, maksoin pienestä palkastani kaikki asumisen kulut (sähköt, vakuutukset, netin, lainat ym). Älkää kysykö miksi. Se vaan luisui niin, kun olin tehnyt sopparit. Nyt vuosien varrella tilanne on muuttunut, minulla tällä hetkellä maksettava vakuutukset, netti ja puhelinkulut, vesi, jätehuolto. Mies hoitaa sähköt, autot, lainan.
Mies ostaa spontaanisti kallista tavaraa, itse taas maltillisesti säästäen. Miehen yritys on kannattava ja tiedän, että pystyy minut tästä jollain hinnalla maksamaan pois. Miehellä on ollut vapaus tehdä töitä vaikka 24/7 ja takoa rahaa, minä olen huolehtinut lapset ja kodin. Ennemminkin nyt on kyse siitä, minkälainen summa saadaan sovittua että molemmilla suht tyytyväinen olo lopputulokseen.
Ja tosiaan kauhistuttaa, kun tiedän että itselleni tulee paljon nykyistä isommat kulut maksettavaksi (asuminen, auto ym).
En ymmärrä, mikä tuossa kauhistuttaa. Jos aiemminkin pystyit yksin maksamaan asumiskulut, miksi et pystyisi nytkin?
Silloin elämä oli jatkuvaa kituuttamista. Mitään ylimääräistä en pystynyt ostamaan, en uusia huonekaluja tai mattoja ym. Kaikki meni perustarpeisiin. Nyt pelkään samaa tilannetta palkkani on kyllä noussut paljonkin tässä välissä mutta samanaikaisesti hinnat nousseet ja asumiskulut myös.
Opettele budjetointia älä esim. osta autoa, jota sinulla ei sitten ole vara pitää. Menot tulojen mukaan niin hyvin pärjää. Pärjää sitä työttömätkin, jotka saa alle 1000€/kk rahaa.
Asumiskulut nousee, mutta muut kulut saattaa laskea. Esim. mies saattaa yksin syödä sen, mitä nainen ja lapset yhteensä, ja jos ruoka on maksettu puoliksi, nainen on käytännössä koko ajan maksanut lasten syömisen kokonaan. Eron jälkeen mies alkaa maksaa puolet lasten syömisestä.
Huomaa, että hankinnat lapsille tulee edelleen mennä puoliksi, jos elaria ei ole. Siis kumpikin hankkii lapselle esim. vaatteita, osallistuu harrastusmaksuihin jne. Helpoin varmasti, jos olisi joku yhteinen tili, jonne kumpikin vanhempi laittaa aina saman summan samaan aikaan ja sieltä maksetaan kaikki lapsen jutut. Näin menee varmasti puoliksi. Edellyttää tietysti luottamusta, ettei toinen vanhempi esim. tyhjennä tiliä omiin juttuihinsa.
Ja joo, itse olen pärjännyt erovanhempana hyvin, mutta olen toki hyvätuloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on siis miehen kanssa ollut koko ajan omat rahat. Alussa kun ostettiin oma talo, maksoin pienestä palkastani kaikki asumisen kulut (sähköt, vakuutukset, netin, lainat ym). Älkää kysykö miksi. Se vaan luisui niin, kun olin tehnyt sopparit. Nyt vuosien varrella tilanne on muuttunut, minulla tällä hetkellä maksettava vakuutukset, netti ja puhelinkulut, vesi, jätehuolto. Mies hoitaa sähköt, autot, lainan.
Mies ostaa spontaanisti kallista tavaraa, itse taas maltillisesti säästäen. Miehen yritys on kannattava ja tiedän, että pystyy minut tästä jollain hinnalla maksamaan pois. Miehellä on ollut vapaus tehdä töitä vaikka 24/7 ja takoa rahaa, minä olen huolehtinut lapset ja kodin. Ennemminkin nyt on kyse siitä, minkälainen summa saadaan sovittua että molemmilla suht tyytyväinen olo lopputulokseen.
Ja tosiaan kauhistuttaa, kun tiedän että itselleni tulee paljon nykyistä isommat kulut maksettavaksi (asuminen, auto ym).
En ymmärrä, mikä tuossa kauhistuttaa. Jos aiemminkin pystyit yksin maksamaan asumiskulut, miksi et pystyisi nytkin?
Silloin elämä oli jatkuvaa kituuttamista. Mitään ylimääräistä en pystynyt ostamaan, en uusia huonekaluja tai mattoja ym. Kaikki meni perustarpeisiin. Nyt pelkään samaa tilannetta palkkani on kyllä noussut paljonkin tässä välissä mutta samanaikaisesti hinnat nousseet ja asumiskulut myös.
Jotenkin tuntuu, että se raha ei nyt tässä ole oikea syy. Oikeasti taidat vain haluta jatkaa suhdetta ja nyt yrität perustella asiaa sillä, että et muka pärjäisi taloudellisesti yksin.
On siis kannattavaa ottaa ero, muuttaa erilleen, ottaa kaikki mahdolliset tuet ja puoliso piipahtelee pari viikkoa kyläilemässä.
Vierailija kirjoitti:
Paremmin kuin parisuhteessa ollessani.
Sama. Ex-miehen rahat menivät pelaamiseen eli omiin harrastuksiinsa. Eron jälkeen ei tarvinnut piilotella omia rahoja ja sain lisäksi elarit 2 lapsesta.
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei koskaan ollut yhteistä taloutta siinä mielessä, että rahat olisivat olleet yhteisiä. Kumpikin maksoi oman osuutensa omista tuloistaan. En ollut taloudellisesti riippuvainen miehestä, joten erokaan ei talouttani hetkauttanut. Toki esim. asuminen on suhteessa hieman kalliimpaa kuin kahdestaan, mutta silti pärjään hyvin.