Harmittaako teitä koskaan nähdä tv:ssä tai lehdissä opiskelu- tai koulukavereitanne?

Olenko tosiaan ainoa?

En ole nähnyt muita kun itseni televisiossa ja lehdissä.

Minulla ei ole minkäänlaista hinkua olla tv:ssä tai lehdissä. Olen juuri niin menestynyt kuin halusinkin.

Ei harmita. Olen yleensä vain iloinen, jos joku tuttu näkyy mediassa.

Ovatko he siis oikeasti alansa huippuja ja julkisuuden henkilöitä vai sattuneet vain satunnaisesti olemaan mediassa esillä?

Ei. Ketään ei yleensä näy. Tai sittenkin, olin minä lapsikuorossa aikanaan samaan aikaan kuin yksi tyyppi joka on nyt kansanedustaja :-D. En kuitenkaan ole kade koska en ole koskaan haaveillut parlamentaarikon urasta.

Olen yllättynyt mitä kenestäkin tuli ja olen iloinen nähdessäni heitä. Saatan jollain tasolla pohtia että olisin itsekin voinut saavuttaa mielenkiintoisen aseman jos olisin tunnistanut vahvuuksiani ja uskonut itseeni.

Eipä niitä ole näkynyt

Kyllä harmittaa. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja tuntuu että kaikista ikätovereistani tuli jotenkin mua parempia ihmisiä. Tipuin vain jossain vaiheessa kelkasta.

Pari tohtoriksi asti väitellyttä olen nähnyt tv:ssä kommentoimassa oman alansa asioita, mikä ilahdutti.

Jos joku samalla yläkoulun voimistelutunnilla himoliikkuja potkii potkupalloa jossain kaupungin harrastajasarjassa ja on siinä lajikkeessa paremmin kuin minä tekisin, mutta tiedän, että hitsaan paineluokiteltuja putkistoja häntä paremmin - eli eipä haittaa. Toisaalta miksi minun naamani pitäisi olla paikallislehdessä?

Mulla on sellainen ammatti, että näen enemmän omaa naamaa mediassa kuin vanhojen koulukavereiden. En osaa ajatella että medianäkyvyyttä kannattaisi erikseen kadehtia, se nyt vaan kuuluu joihinkin työnkuviin.

Ikävää kun pettää miestään ja käyttää huumeita, niin että täytyy vielä lehdissä pyyydellä anteeksi. Kauas on tyttö kadonnut...

Koulukaveritani EI OLE koskaan ollutkaan lehdessä eikä TV: ssä sen sijaan minä olen ollut!

Lehdissä ja TV : ssä , ja radiossa ja Facebookissa( en ole haastateltavana)

Mutta olenpa ollu.

Jos tarloitatte niitä jotka on ollu luokallani

Ap.

Minä olen lehdissä kuukausittain. Televisiossa harvemmin, mutta sielläkin joskus.

Ensinnäkin. Median kanssa toimiminen on ihan hanurista. Toimittajat ovat pahimpia selkään puukottajia.

Toiseksi. En usko, että olen onnellisempi kuin sinäkään. Julkisuus ei ole mikään meriitti. Se mistä kannattaa olla ylpeä, on se, jos työkaverisi arvostavat sinua ja tekemistäsi.

En ole kateellinen,vaan on vain mukavaa, jos näkee, mitä jollekin vanhalle tutulle kuuluu. Eikä julkisuus ole mikään menestyksen mittari, tai ainakaan ainoa sellainen. Itsekin olen menestynyt elämässäni mielestäni ihan hyvin, mutta en juuri ole ollut julkisuudessa.

Miksi ihmeessä harmittaisi? Jos haluaisin olla tv:ssä tai lehdissä, olisin toki kouluttautunut alalle, jossa se on mahdollista. 

Ei varsinaisesti harmita. Esimerkiksi VTT:n nykyisen toimitusjohtajan näin televisiossa viime itsenäisyyspäivän juhlien yhteydessä. Hänen menestyksensä ei tullut samalla luokalla koulussa olleille mitenkään yllätyksenä.

Huonon alueen kasvatti, ei näy tuttuja missään.

Niko Ranta-Aho oli koulukaverini. Ei, ei todellakaan harmita nähdä häntä tv:ssä tai lehdissä. Ei, vaikka onkin huumekaupoissa ollut menestyneempi kuin minä.