Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki piti tehdä vaikeimman kautta lapsuudenperheessä?
Menneisyyden varjot
01.03.2023 |
Tämä asiantila tuli mieleeni, kun ratkoin koukkunauhoja pois parista verhosta. Minulla on tietenkin ratkoja, jolla homma sujui helposti.
No kotona en ollut ikinä nähnytkään ratkojaa, vasta koulussa joskus 3-4 luokalla käsitöissä.
Meillä käytettiin mieluusti jo tylsää partakoneenterää tuommoisiin hommiin.
Samoin kun olimme sähköttömällä mökillä niin ruoka keitettiin valtavan kaasupullon avulla, sen päälle oli tökätty jonkinmoinen hatara levyntapainen. Miksei voitu ostaa kunnon kaksilevyistä kaasuhellaa? Minua ainakin pelotti keitellä sen kanssa mitään kun se kiikkui tuettomana puupenkillä.
Isä joi aika tiuhaan tahtiin joten vapaapäivinä auto usein seisoi tyhjänpanttina pihassa. Miksei äiti ajanut ajokorttia jo silloin vaan vasta lähes kuusikymppisenä, kun me lapset olimme jo omillamme?
Äiti vain valitti aina kun mihinkään ei päässyt. No olisi hankkinut kortin silloin 30-40 vee kun sitä olisi valtavasti tarvinnut.
Muitakin vastaavia kummallisuuksia löytyi perheen kodista.
En nyt jatkuvasti vatvo näitä ajatuksia mutta tulipa vain mieleen verhoja ratkoessani.
Kommentit (20)
Motivaatio Banaani kirjoitti:
"No koska aina on tehty niin."Oli minun saama vastaus näihin kysymyksiin.
Kumminkin isä oli sähköteknikko ja sai hyviä numeroita lisäkursseilta ettei ainakaan pelkkää tyhmyyttään jättänyt parantamatta kotia.
Meille ei hankittu esim. videonauhuriakaan vaikka varmasti olisi halvalla saanut siihen aikaan. Tai nauhuria, itse ostin sellaisen kun olin jotain 18, että sai nauhoitettua radiosta ja kavereilta.
Pölynimuri oli olemassa mutta sitä ei käytetty (sähkönkulutuksen takiako?) vaan matot vietiin ulos hakattaviksi ja roskat sisällä harjattiin sihveliin.
Jotenkin pöhköä se koko arjen pyöritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kehitys kehittyi oli rinnakkain puuhella ja sähköliesi. puuhellalla keitettiin tajuttoman kokoisella kattilalla vettä aina. sitä käytettiin sitten tiskaamiseen tai jos tarvittiin kuumaa vettä. saunassa sama juttu, siellä oli pata jossa kuumennettiin vesi vaikka talossa oli kuumavesiboileri, saunaan ei ollu kuumavesiputkia laitettu. Sama kaikkien muidenkin kotitalous koneiden kanssa oli rinnakkain vanhat käsikäyttöiset ja sitten uudet sähköllä toimivat koneet.
Kuka vielä vie matot lumihankeen raikastumaan ja sitten tamppaa ne?
Parempi sekin verrattuna nykyaikaan jossa kaikissa tekemisissä pitäisi ennenkaikkea viihtyä.
Joku ihme avuttomuus ja kyvyttömyys suoriutua edes elämän perusasioista myös minun vanhemmilla. Kaikesta murehdittiin, kaikkea pelättiin, rahaa ei ikinä ollut (en tajua mihin se oikein meni kun eivät kuitenkaan juoneet tms), rajoja ei osattu asettaa itselle tai lapsille, mitään ei oikein osattu tehdä mutta apuakaan ei kehdannut pyytää, kaikki meni aina mönkään...
Vasta aikuisena sitä osaa nähdä millaista tohelointia se perhe-elämä olikaan, ihme että me kolme lasta selvittiin hengissä aikuisiksi!
Kyllä musta kuulostaa että ap:n kodissa ei ole yksinkertaisesti ollut varaa. Ratkoja, ajokortti ja kaasuhella maksavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä musta kuulostaa että ap:n kodissa ei ole yksinkertaisesti ollut varaa. Ratkoja, ajokortti ja kaasuhella maksavat.
No ilmeisesti juopotteluun kuitenkin riitti rahaa, mutta tietty se ratkoja ois kaatanut budjetin.
Sama kun mun mutsi valitti aina kun ei ollut rahaa mihinkään. Ainut vaan että Pepsi maxia ja tupakkaa meni hänellä päivittäin ja lapset söi lähinnä eineksiä. Mutta ainainen itku siitä rahan puutteesta.
Mun lapsuuden kodissa oli myös saman tyylisiä toimintatapoja.
Lattiat piti pestä luutulla, konttaamalla ja kyykkimällä, moppi oli jotain laiskojen hapatusta, mattoja tampattiin lumihangessa ja niitä mattojahan oli! Ja millaisiin paikkoihin niitä laitettiinkin, raskaan ruokapöydän alle, sohvan alle ja eteisen puhelinpöydän allakin oli matto...
Toisaalta taas vanhempien elämän piti olla helppoa ja vaivatonta, lapset huudettiin ja lyötiin hiljaisiksi, mitään ongelmia ei ollut, kun ne vaiettiin kuoliaiksi tai kaadettiin lasten niskaan.
Ja helppoa ja vaivstontahan tuo matto,-tamppaus,- ja luuttuamisrumbakin oli kun se oli ulkoistettu lasten tehtäväksi.
Samaa settiä oli se, ettei tiskikonetta voitu hankkia; äkkiäpä nuo tyttäret tiskaavat. Suihku saatiin pesuhuoneeseen vasta ihan 80-luvun lopulla, sitä ennen piti padassa lämmittää vettä ja peseytyminen oli vadin ja kauhan kanssa läträämistä.
Mistään videonauhureista, kasettisoittimista tai muista kivoista jutuista ei kannattanut uneksiakaan. Telkkari oli, mutta sitä sai katsoa hyvin rajatusti, ja eipä se 80,-ja 90-lukujen tv-tarjonta niin ihmeellistä edes ollut.
Äidilläni oli raivostuttava tapa, että heti jos joku meistä lapsista pani telkkarin päälle, äiti pamahti paikalle ja rupesi huokailemaan: miten te nyt tätä viititte kattoa, eikö teillä nyt oo muuta tekemistä..
Teininä tuo raivostutti ihan todella.
Olin siis lapsi 80-luvulla ja teini ysärin alkuvuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pepsi-Max tuli Suomeen 1994 eli nämä lapsuusmuistosi ovat 90-luvulta siis?
Vierailija kirjoitti:
Pepsi-Max tuli Suomeen 1994 eli nämä lapsuusmuistosi ovat 90-luvulta siis?
Joo kyllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pepsi-Max tuli Suomeen 1994 eli nämä lapsuusmuistosi ovat 90-luvulta siis?
Niin....?? Mitähän nyt ajat takaa? - eri
Vierailija kirjoitti:
Joku ihme avuttomuus ja kyvyttömyys suoriutua edes elämän perusasioista myös minun vanhemmilla. Kaikesta murehdittiin, kaikkea pelättiin, rahaa ei ikinä ollut (en tajua mihin se oikein meni kun eivät kuitenkaan juoneet tms), rajoja ei osattu asettaa itselle tai lapsille, mitään ei oikein osattu tehdä mutta apuakaan ei kehdannut pyytää, kaikki meni aina mönkään...
Vasta aikuisena sitä osaa nähdä millaista tohelointia se perhe-elämä olikaan, ihme että me kolme lasta selvittiin hengissä aikuisiksi!
Sama täällä.
Ja yhä vaan jatkuu vanhemmilleni, tuo kaiken vaikeus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saamattomuutta: jos ei ole pakko, ei jaksa tehdä. Tunnistan samaa omassa perheessänikin. Esim. meillä on mökillä liian pieni käymälä, joka pitää tyhjentää muutaman kerran kesässä. Jos vaihtaisi tilalle suuremman, pääsisi pidemmän päälle paljon helpommalla (siis mieheni pääsisi, hän sen tyhjentää). Mutta vaihtaminen ei ole milloinkaan pakko, kun taas käymälän tyhjennys on jossain vaiheessa. Niinpä sitten vaan tyhjätään.
Tuo on ehkä jotain yksinkertaisuutta, saamattomuutta, rahattomuutta. Ei ajatella asioita aivoilla, vaan valitetaan vaan asioista. Lapsiin tai lasten hyvinvointiin ei ilmeisesti ole sinun lapsuudenperheessä paljoa pabostettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku ihme avuttomuus ja kyvyttömyys suoriutua edes elämän perusasioista myös minun vanhemmilla. Kaikesta murehdittiin, kaikkea pelättiin, rahaa ei ikinä ollut (en tajua mihin se oikein meni kun eivät kuitenkaan juoneet tms), rajoja ei osattu asettaa itselle tai lapsille, mitään ei oikein osattu tehdä mutta apuakaan ei kehdannut pyytää, kaikki meni aina mönkään...
Vasta aikuisena sitä osaa nähdä millaista tohelointia se perhe-elämä olikaan, ihme että me kolme lasta selvittiin hengissä aikuisiksi!
Kirjoituksen aihepiiristä ja sisällöstä huolimatta repesin spontaaniin nauruun. Melkoista perhe-elämää, tosin tuskin olitte ainoita.
Ei ollut varaa ostaa kaasuhellaa koska rahat meni isän viinoihin.
Äitisi on nainen, eikä voi ajaa autolla. Jos olisi voinut niin kuinka olisi päässyt autokouluun ja mistä rahat siihen?
Erota ei voinut koska niin ei saanut tehdä.
Kulissit menee tuusan nuuskaksi kun totuus paljastuu.
Sitten hävetti kun teininä rupesi kulkemaan muiden ikäisten seurassa ja heidät oli kasvatettu ihan eri tavalla, esim. siten että kyllä joskus sai pitää hauskaa ilman huonoa omaatuntoa!
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut varaa ostaa kaasuhellaa koska rahat meni isän viinoihin.
Äitisi on nainen, eikä voi ajaa autolla. Jos olisi voinut niin kuinka olisi päässyt autokouluun ja mistä rahat siihen?
Erota ei voinut koska niin ei saanut tehdä.
Kulissit menee tuusan nuuskaksi kun totuus paljastuu.
Totta kai äiti olisi voinut mennä halutessaan autokouluun, tai kinuta isän tai veljensä opettamaan ajamisen. Auto oli, ja hänellä oli oma työ ja palkka.
Voitteko edes kuvitella sitä ruikutuksen määrää, kun "mihinkään ei päässyt"? No olisi opetellut ajamaan, siinähän se auto seisoi.
Ja kyllä 1960-1970-luvuilla monetkin erosi, ei se enää mikään tabu ollut.
Meillä myös tehtiin asiat jotenkin hankalasti. Ihme holtittomuutta. Rahaa oli kyllä äijällä peleihin, mutta auto oli aina joku ikivanha romu, jonka kyydissä istumista häpesin silmät päästäni. Sitten, kun tämä romu alkoi reistailemaan, niin äijä osti saman merkkisen romun, josta oli tarkoitus ottaa varaosia tähän alkuperäiseen romuun. Tätä uutta romua säilytti jossain metsän laidalla! Eihän se siellä pysynyt, vaan hävisi jonnekin. Ei mitään järkeä. Sitten oltiin niin alakulossa, kun oli rahat ja varaosat menneet kankkulan kaivoon. Miksi ei voinut ottaa pientä lainaa ja ostaa parempaa autoa! Jestas mikä ärsyttävä urpo.
Ja sitten äitini. Hän oli vaateasioissa jotenkin välinpitämätön. Yhdessä vaiheessa ala-asteella omistin vain yhdet housut, pari paitaa ja äitini vanhat vuotavat talvikengät. Ei ymmärretty/välitetty, että lapsi tarvitsee vaatteita. Ei meidän perhe niin köyhiä oltu, vaikka äijällä peliongelma olikin.
Vielä tänä päivänäkin vihaan holtittomuutta. Sitä, että asioita ei osata ajatella järkevästi ja tehdä järkiperäisiä kaukaa viisaasti ajateltuja ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös tehtiin asiat jotenkin hankalasti. Ihme holtittomuutta. Rahaa oli kyllä äijällä peleihin, mutta auto oli aina joku ikivanha romu, jonka kyydissä istumista häpesin silmät päästäni. Sitten, kun tämä romu alkoi reistailemaan, niin äijä osti saman merkkisen romun, josta oli tarkoitus ottaa varaosia tähän alkuperäiseen romuun. Tätä uutta romua säilytti jossain metsän laidalla! Eihän se siellä pysynyt, vaan hävisi jonnekin. Ei mitään järkeä. Sitten oltiin niin alakulossa, kun oli rahat ja varaosat menneet kankkulan kaivoon. Miksi ei voinut ottaa pientä lainaa ja ostaa parempaa autoa! Jestas mikä ärsyttävä urpo.
Ja sitten äitini. Hän oli vaateasioissa jotenkin välinpitämätön. Yhdessä vaiheessa ala-asteella omistin vain yhdet housut, pari paitaa ja äitini vanhat vuotavat talvikengät. Ei ymmärretty/välitetty, että lapsi tarvitsee vaatteita. Ei meidän perhe niin köyhiä oltu, vaikka äijällä peliongelma olikin.Vielä tänä päivänäkin vihaan holtittomuutta. Sitä, että asioita ei osata ajatella järkevästi ja tehdä järkiperäisiä kaukaa viisaasti ajateltuja ratkaisuja.
Nimenomaan! Kun kerta vaihtoehtoja olisi ollut mutta jostain syystä ei pidetty väliä. Ja sitten kuitenkin ruikutettiin ihan jatkuvasti. Meillä oli muuten jatkuvasti tontilla yksi romuauto ruostumassa, kyllä sai hävetä. Vasta aikuistena tajusin, että olimme jonkin sortin wt-väkeä vaikka ei olisi tarvinnut.
"No koska aina on tehty niin."Oli minun saama vastaus näihin kysymyksiin.