Miksi laihdutus on niin vaikeaa? Ja lihominen helppoa? Painan melkein 100kg

Nyt olen normaalipainoinen. Korkeimmillaan olen painanut 79,8, mutta nyt 58 viime punnituksessa. Sokeri kiellettyjen listalla ja vain yhden lämpimän aterian voin päivässä syödä.

Vierailija kirjoitti:

Syy on evoluution, ja ratkaisu VHH/Keto. Netti on täynnä onnistumistarinoita.

VHH/Keto on tehokas, jos lihomisen liittyy alkavaa II-tyypin diabetesta. Muussa tapauksessa ei välttämättä ihan sellaisenaan.

Laihdutin kuukaudessa noin 6 kiloa. 73 -> 67. Ei ole vatsa juuri ulkoisesti muuttunut. Pitää jatkaa. tosin vaikuttaa että olen löytänyt tasapainon ruuan ja kulutuksen kans.

Lihoamiseen johtaa tyhmyys, ahneus, välinpitämättömyys ja laiskuus. Eli valtaosa lihoo.

Hoikkuus, hoikkana pysyminen, laihtuminen vaatii: fiksuutta, itsekuria, selkärankaa, määrätietoisuutta ja ahkeruutta ja näitä piirteitä ei enää moneltakaan löydy.

Totuus on se, että aikuinen ihminen, joka tekee vain kevyttä työtä ja ei harrasta mitään maksimaalisen raskasta liikuntaa, kuluttaa tosi vähän.

Itsellänikin on yli 20 kilon painonpudotusurakka edessä. Olen 61-vuotias nainen,  168 cm ja painan nykyisellään 78 kiloa. Tavoitteena on 57 kg:n paino, jossa tunsin oloni hyväksi. Painoni on vaan vuosien varrella pikkuhiljaa noussut kun olen vaa'alla käymistä laiminlyönyt, mutta siihen tulee nyt muutos.

Olen viime päivinä tutkaillut eri kalorinkulutuslaskureita ja niiden mukaan saisin tavoitepainossani 57-kiloisena ja tämänikäisenä syödä n. 1370 kilokaloria. Ja se ei kuulkaas ole paljon. Toki liikunnalla voi hieman lisätä kaloreita, mutta ne mielestäni ne hieman liioittelevat liikunnan kalorinpolttoa.

Kyllä tuolla kalorimäärällä saa ihan tasapainoisen ruokavalion koostettua, mutta annosten on oltava pienehköjä, eikä mitään santsaamista. etc.

Monet ylipainoiset ihmiset eivät oikeasti tiedosta syömäänsä kalorimäärää. Itsellänikin on nyt viikon verran ollut vaaka ja kalorilaskuri käytössä, jotta osaa oikein ja HUOM! rehellisesti arvoida syömäni kalorit.

Mulla ei ole mitään tulipalokiirettä laihduttamisen kanssa, mutta haluan, että suunta on edes hitaasti alaspäin ja niin, että saavutettu paino myös pysyy. Se, että ne pienemmät annokset tulee selkäytimestä menee luonnollisesti aikaa.

Tässä monet juuri menevät harhaan, tuloksia pitäisi saada tulipalokiireellä, pidetään kitukuureja ja sitten repsahdetaan. 

 

Koska elimistö pyrkii palaamaan kaikin keinoin takaisin korkeimpaan aikaisempaan painoonsa. Eli paljonko olet enimmilläsi painanut niin siihen samaan elimistösi pyrkii palaamaan. Rasvasolujen määrä on kasvanut lihoessa, mutta niiden määrä ei vähene laihduttaessa, vain koko pienenee. Nämä rasvasolut pyrkivät saavuttamaan takaisin tietyn koon.

Paras tapa pysyä hoikkana on olla koskaan lihottamatta itseään.

Vierailija kirjoitti:

Se on noin siksi, että ihminen on evoluution aikana biologisesti ohjelmoitunut maksimoimaan ravinnonoton aina kun sitä on saatavilla, ja laihtumista on tapahtunut vain pakon edessä kun ravintoa ei ole. Luonnossa eläessä metsästäen ja keräillen kun on ollut aina niitä niukkoja aikoja myös, on ollut pelkästäään viisautta ahmia itseensä vähän vararavintoa jos kerrankin saa jonkun ison elikon kaadettua tai löytää ison pesän hunajaa tms. Jossain heimoissahan missä sääolot vaihtelee vuodenajoittain, ihmiset lihoo sadekaudella 20 kg, sitten taas kuivalla kaudella laihtuu ne pois. Nyt vaan on se valitettava juttu, että meidän kehittyneessä yhteiskunnassa "sadekausi" jatkuu ja jatkuu, ruokaa on aina saatavilla helposti. 

Itsensä syyttäminen ja moittiminen ei kannata, eikä oman nykyisen kehon inhoaminen. On pitkälti ihan biologista ja geneettistä, että tässä runsauden yhteiskunnassa moni lihoo huomaamattaankin. On myös paljolti geeneistä ja aiemmista kokemuksista joihin ei välttämättä voi edes vaikuttaa, kuten ravinnonsaanti ja hormonaalinen tilanne kohdussa ollessa, kiinni, kuinka helppo on sietää kalorivajetta kun yrittää laihduttaa.

Eli vaikka se voi olla jollekin helppoa laihtua, kaikille se ei ole. Se kannattaa vaan hyväksyä. Se ei tarkoita, ettei mitään voi tehdä, vaan päinvastoin auttaa laittamaan lisää eforttia peliin silloin, kun nykyinen tapa ei tuota tulosta. Tämä ei ole helppoa, mutta se on ihan normaalia ja ok, täytyy tehdä vähän enemmän! Ja olen itse laihduttanut 10 v jojoilun jälkeen yli 40 kg, on käytännön kokemusta siis. Se onnistui, mutta yksi pieni muutos kerrallaan, mutta hyvin kurinalaisesti niistä muutoksista kiinni pitäen ,koska "jos pirulle antaa pikkusormen se vie koko käden". 

Mikä ihme sade kausi. Ei joka päivä sataa. Esim tänään on kuiva sää.

Syöminen on nautinnollista, kun taas sen rajoittaminen vaatii itsekuria ja kykyä rajoittaa nautintoa.

Ei ole normaalia syödä joka päivä jotain makeaa. Yksi pieni herkku viikossa. Muutoin kaikki sokeripitoinen pois. Myös majoneesi ja kastikkeet pois. Lämpimiä kasviksia voi syödä niin paljon kuin jaksaa, muuta ruokaa kohtuullisesti.

läskikasoi täyn

Vierailija kirjoitti:

Olen 168/63. Pysyn tässä painossa vain, kun säännöstelen tosi tarkasti syömisiäni ja liikun. Runsas aamiainen ja lounas, välipalaksi hedelmä tai juurespaloja, lounasta hieman pienempi päivällinen ja pieni iltapala. Yksi lautasellinen ruokaa ateriaa kohden riittää, joista puolet kasviksia (ei tarkoita mitään pelkkää salaatinlehteä), herkkuja max n. 500kcal/vko, alkoholia maltilla (2-3 lasillista viiniä/vko). Ruoka-ja janojuomana vesi. Kävelen aina vähintään 10000 askelta/päivä, usein työpäivinä tulee 15000. Salilla käyn 2 viikossa. Kerran viikossa zumba. Unta 8-9 tuntia yössä. Tarkoittaa siis sitä, että illalla ajoissa nukkumaan ja myös viikonloppuaamuisin ajoissa ylös.

Jos näistä en pidä kiinni (kokemusta on), niin kuukauden päästä painoa on tullut 0,5-1kg lisää. Kuulostaa pieneltä, mutta vuositasolla kertyykin yllättävän paljon, puhumattakaan vuosikymmenestä.

Mitää oikotietä onneen ei ole. Jokaisen täytyy löytää itselleen juuri oikeat ruokamäärät huomioiden se, että tärkeää on syödä riittävästi, mutta ei liikaa. Se raja on hiuksenhieno. Aineenvaihdunta pysyy parhaiten käynnissä säännöllisellä ateriarytmillä ja reippaalla säännöllisellä liikunnalla.

Kuten jokainen tietää, että aina kun laihdutetaan, on syötävä/juotava vähemmän kuin kuluttaa. Ei kuitenkaan liian vähän, max. 500kcal/pvä vähemmän. Sen jälkeen, kun on päässyt tavoitepainoon, jatkuu painonhallinta yleensä lopun elämän. Muuten kaikki menetetty paino tulee takaisin korkojen kera.

Tässä kaikki olennainen. Muuta et tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia syödä joka päivä jotain makeaa. Yksi pieni herkku viikossa. Muutoin kaikki sokeripitoinen pois. Myös majoneesi ja kastikkeet pois. Lämpimiä kasviksia voi syödä niin paljon kuin jaksaa, muuta ruokaa kohtuullisesti.

Normaalia? Sinulle ehkä ei,mutta äläpä nyt yleistä.

Olen koko ikäni syönyt jotain makeaa herkkua joka päivä. Yleensä aamulla. Syön yleensä suklaata. Kokeilin olla ilman, mutta seuraus oli ahminta. Olen koko ikäni ollut hoikka.

Kun hinnat nostettiin, sain n. 10 kg. pois.  Kylmä keli on toisaalta haitannut laihtumista.

Minä pidän makeasta,  siinä on myös taas vastusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia syödä joka päivä jotain makeaa. Yksi pieni herkku viikossa. Muutoin kaikki sokeripitoinen pois. Myös majoneesi ja kastikkeet pois. Lämpimiä kasviksia voi syödä niin paljon kuin jaksaa, muuta ruokaa kohtuullisesti.

Minä syön makeaa joka päivä. Salaisuus on annoskoossa- esim 1-2 keksiä tai pieni pulla, tai minisuklaapatukka. Tavallista kotiruokaa syön, yleensä 5 tai 6 kertaa päivässä. Olen normaalipainoinen.

Nyt kun tätä lihomista on tutkittu ihan tosissaan, niin sanovat, että suurin syy lihomiseen on liiallinen stressi ja huono unirytmi sekä vääränlainen ateriarytmi.

Ensin pitää saada nukuttua ja levättyä oikeasti ja sitten pitää oppia syömään riittävän usein.

Tärkeintä on hyväksyä itsensä. Et ole parempi laihana.

Laihdutus on vaikeaa, kun on kaikkia herkkuja tarjolla ja niitä vaikea vastustaa pidempään.. Kahvipulla nii hyvää kahvin kaa ;-) ja makeaa tekee mieli . Itsekuria ei kauaa jaksa... :-(

On kehon normaali reaktio, että kerätystä vararavinnosta ei helpolla luovuta. Kehosi ei ole vihollisesi, vaan sinun puolella. <3 Läskifobisessa yhteiskunnassa lihominen varmasti tuntuu hankalalta ja voi tulla paine laihtua. Laihduttelu kumminkin sekoittaa aineenvaihduntaa entisestään, ja on keholle viesti, että energiaa pitää entistä hanakammin varastoida rasvakudokseen, kun ei tiedä, koska sitä taas seuraavan kerran saa. En lukenut kaikkia kommentteja, mutta viimeisimmistä sain käsityksen, että sinulla on ollut vuosien mittaan painon jojoilua, eli tämä voisi kertoa siitä, että kärsit jo vuosien ajan kertyneestä nälkävelasta. Neuvoni on, että lopeta laihduttamisyritykset, ja keskity tarjoamaan keholle ravintoa riittävästi, monipuolisesti, säännöllisesti ja sallivasti, tarpeeksi lepoa ja sopivasti liikettä, pienin askelin kerrallaan ja mihin sinulla on tällä hetkellä voimavaroja ja mahdollisuuksia tehdä muutoksia. Tähän on saatavilla tarvittaessa apua ja tukea mm. laillistetulta ravitsemusterapeutilta (mielellään syömishäiriöihin erikoistunut) tai psykologilta tms, joiden vastaanotolle pääsee julkisessa terveydenhuollossa, mutta jonot voivat valitettavasti olla pitkiä. Itse olen toipumassa ahmintahäiriöstä ja itselläni ongelma oli, että en syönyt päivän aikana tarpeeksi suuria annoksia ruokaa ja ateriavälit saattoivat venyä liian pitkiksi, mikä sitten näyttäytyi ahmintakohtauksina iltaisin, kun nälkävelkaa oli kertynyt. Ahminta on itselläni vähentynyt, kun olen koittanut syödä säännöllisesti (n. 3-4 tunnin välein hereilläoloaikana), riittävästi, lisännyt ruokavalion monipuolisuutta mm. kasviksilla, kuitua ja proteiinia lisäämällä sekä pehmeillä rasvoilla), sekä suhtautumalla ruokaan sallivasti, eli en arvota enää ruokia kiellettyihin tai sallittuihin tai hyviin tai huonoihin, enkä kiellä itseltäni mitään ja olen lopettanut pyrkimyksen painon pudottamiseen, se saa itsekseen muuttua suuntaan tai toiseen, jos on muuttuakseen. Liian pienten ja kevyiden annosten syöminen on yleinen ongelma varsinkin naisilla, koska elämme toksisen dieettikulttuurin keskellä. Painoa ei välttämättä kannata mitata ollenkaan, jos lukemaan ei pysty suhtautumaan neutraalisti, vaan se aiheuttaa kovaa ahdistusta. Mieluummin vaan keskittyy ruokasuhteen ja kehosuhteen tervehdyttämiseen. Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli apua, tsemppiä sinulle ja kannustan lämpimästi ammattiavun hakemiseen, siitä oli itselleni apua. :)

Ja nyt kun vilkaisin ketjua enemmän, niin täällä näyttää olevan paljon vinkkejä epäterveeseen syömisen rajoittamiseen, mitkä kannattaa ohittaa. On todellakin normaalia syödä nk. herkkuja vaikka joka päivä, jos niitä tekee mieli. Herkkuja ei kannata demonisoida, kieltäminen vain altistaa holtittomalle ahminnalle. Kun syö muutoin monipuolisesti ja riittävästi niin herkkujen syömisessä ei ole ongelmaa, ja annosmäärät myös pysyvät yleensä luonnostaan kohtuullisina, kun ei ole jatkuvassa energiavajeessa.

Ja itsekuri on termi, mikä pitäisi heittää romukoppaan ruuasta puhuttaessa. Itsekurista puhuvat eivät vain ymmärrä kehon normaaleja mekanismeja. Herkkuhimo syntyy, kun elimistö on energiavajeessa puutteellisen ravinnonsaannin takia (tai myös väsymystilan takia). Herkkuhimolla keho viestittää, että energiaa olisi saatava nyt nopeasti ja mahdollisimman energiatiheässä muodossa energiavajeen paikkaamiseksi. Ja tämä voi tosiaan olla peruja jopa vuosien ajalta kertyneestä nälkävelasta, jos on kovasti laihdutellut tai syönyt muutoin liian vähän. Ratkaisu tähän ei ole itsekuri, vaan elimistön normaalin ravitsemustilan palauttaminen täsmäsyömisellä (säännöllisesti, monipuolisesti, riittävästi, sallivasti). Syömisen rajoittamisella vain pahennetaan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko aina painanu ton verran?

Minkä painoinen olit suunnilleen eri ikäisenä?

Esim. 

15 v

20 v

25 v

30 v 

35 v 

ja niin edelleen.

13v olin 62kg

14v 84kg

15v 58kg

16v 70kg

25v olin 68kg

27v 82kg

28v 68kg

Nyt olen 38 vuotta ja sata kiloa.

Yhteistä hoikille ajoille on se , että poltin askin tupakkaa päivässä.

Ap

Miten hyvänen aika olet voinut painaa 13 vuotiaana jo 62kg. Tv. rouva 51v. 159cm. ja 57kg.